Union dismissed for failing to stop strikes despite knowing them; union branch fined for violating peace obligations.

Työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 127/1979 tuominnut ammattiosaston työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta hyvityssakkoon. Tehtaan työntekijät olivat tämänkin jälkeen jatkaneet työehtosopimuksen palkka- ja urakkapalkkamääräyksiin kohdistuneita työtaistelutoimenpiteitä.

Ammattiosaston edustajat eivät muulta osin olleet itse osallistuneet työnseisauksiin kuin ottamalla osaa työaikana pidettyihin kokouksiin, jotka monissa tapauksissa olivat johtaneet lakkoon. Ammattiosaston toimikunta oli kokouksessaan kehottanut lakossa olleita palauttamaan työrauha ja selvittämään erimielisyydet työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että ammattiosaston työpaikalla olevat edustajat olisivat asianmukaisesti huolehtineet toimikunnan päätösten toteuttamisesta.

Työntekijäliiton, joka edellä mainittuun tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä oli tullut tietämään tehtaalla jatkuneesta lakkojen sarjasta, ei ollut edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin estääkseen lakkojen uusiutumisen.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kanteen tutkimista vastaan kanteen riittämättömän yksilöinnin perusteella esitetty väite hylätty.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisyhdistysten kesken 30.11.1979 tehdyssä Ryhmään kuuluvia konepajoja ja laivatelakoita koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen 8.11.1979 julistamaan tuomioon n:o 127 on jäljennetty.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanne olisi jätettävä tutkinnatta sen epämääräisyyden vuoksi. Toissijaisesti Metallityöväen Liitto on vaatinut, että kanne hylättäisiin liiton osalta ensisijaisesti sillä perusteella, ettei liitolla ollut edes ollut tietoa näitten lyhytaikaisten työnseisausten olemassaolosta, jotta liitto olisi voinut näissä konkreettisissa tapauksissa ryhtyä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin. Toiseksi Metallityöväen Liitto on viitannut Turun metallityöväen Ammattiosaston seuraavassa olevassa vastineessa lausuttuun ja todennut, että ammattiosasto oli nopeasti tehnyt päätöksen, jossa oli otettu torjuva kanta työnseisauksiin ja vaadittu niiden lopettamista sekä saatettu tämä työpaikalle työntekijäin tietoon. Pääluottamusmies ja luottamusmiehet olivat niin ikään olleet työnseisauksia vastaan ja kieltäneet niiden toimeenpanon ja jatkumisen. Metallityöväen Liitto ja ammattiosasto olivat tehneet voitavansa ja täyttäneet työehtosopimuslain mukaiset velvoitteensa.

Turun metallityöväen Ammattiosasto on vielä korostanut, että työnjohto-oikeuteen ei kuulunut oikeus yksipuolisesti muuttaa työsuhteen ehtoja. Sanotuilla perusteilla Turun metallityöväen Ammattiosasto on osaltaan vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Turun metallityöväen Ammattiosasto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Edelleen on tehtaalla 12.11.1979 ollut työhäiriö 33 työntekijän ollessa noin kahden tunnin ajan tekemättä työtä. Työntekijät ovat ilmoittaneet menettelyn syyksi sen, ettei osastonluottamusmies ollut suostunut järjestämään urakka-asioita koskeneiden erimielisyyskysymysten selvittämiseksi kokousta työaikana sanotun päivän aamuna. Tämä työnseisaus on siten kohdistunut työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin.

Edelleen työpaikan n. 250 työntekijää on ollut lakossa kanteessa kerrotut ajat 13.11. ja 15.11.1979. Työtaistelujen tarkoituksena on näinäkin päivinä ollut vastustaa työnantajan menettelyä jälkihintaprosentin määräämisessä. Nämäkin lakot ovat näin ollen kohdistuneet työtaisteluna työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan n:o 127 katsonut näyttämättä jääneen, että Metallityöväen Liitto olisi siinä asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa Pansion tehtaalla 30.10.1979 olleeseen lakkoon mennessä mainittu lakkopäivä mukaan luettuna. Metallityöväen Liitto on kuitenkin mainittuun tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä ja muutenkin tullut tietämään Pansion tehtaalla lokakuun ajan ja marraskuun alkupäivinä jatkuneesta lakkojen sarjasta. Metallityöväen Liittoon on Suomen Työnantajain Yleisestä Ryhmästä vielä otettu yhteyttä kirjeitse 9.11. ja 13.11.1979. Metallityöväen Liiton ei ole kuitenkaan edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin estääkseen lakkojen uusiutumisen nyt kysymyksessä olevana aikana. Työtuomioistuimen mielestä liitto on tällöin laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Turun metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 500 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Pyrhönen, M. Virtanen, Hyppönen ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.