Legislator Case Law & Legislation
TT:1979-149 AI generated

Labor court rules collective agreement travel rules apply retroactively to individual employment contracts until new agreement.

Case Number TT:1979-149
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The labor court ruled that travel expense provisions from a collective agreement remain valid for individual employment contracts until a new agreement is signed. The court determined these provisions apply retroactively based on the principle of subsequent effect, covering the period between the old and new agreements. Consequently, the court declined to issue an opinion on specific questions regarding the written form of travel rules or the calculation of daily allowances, as these fell outside its statutory jurisdiction under the relevant labor court act.

Legislator headnote

AI generated

Section 39 of the Act on the Labour Court; Section 17 of the Employment Contracts Act: The court cannot issue opinions on questions requiring special knowledge of collective agreement terms, such as the retroactive application of collective agreement provisions to individual contracts or the specific conditions for daily allowances, but recognizes such provisions as binding on individual contracts until superseded.

Keywords

AI generated
collective agreement retroactivity individual employment contract travel expense provisions subsequent effect principle labor court jurisdiction daily allowance calculation written travel rules requirement

Cited Legislation

AI generated
Section 39 of the Act on the Labour Court
Section 17 of the Employment Contracts Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Sopimuksettoman tilan aikana olivat entisen yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa jälkivaikutuksen perusteella uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti.

Työehtosopimuksen tekstimuutokset tulivat voimaan sopimuksen allekirjoituspäivästä lukien.

Kysymys siitä, millaista kestoa matkalta oli edellytettävä, jotta päiväraha olisi ollut maksettava.

Työehtosopimusmääräysten jälkivaikutus koski työsopimusta ja työsopimuslakia eikä siten kuulunut niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin voi antaa lausuntoja.

Kysymys siitä, millaisin edellytyksin voitiin soveltaa työpaikkaa varten vahvistetun matkustussäännön määräyksiä työehtosopimuksen matkakorvauksia koskevien määräysten sijasta.

Kysymys siitä, voitiinko asianosaisten välillä katsoa sovitun toisesta päivärahat korvaavasta menettelystä erityisesti huomioon ottaen, että asianosaisten välinen työsopimus, jonka perusteella myös kysymyksessä olevat korvaukset oli suoritettu, oli ollut käytössä usean vuoden ajan.

Asianosaiset: Lausunto Turun hovioikeudelle opiskelija Seppo Olavi Lehtimäen ja Knepo-Lakki, A & H Salminen -nimisen avoimen yhtiön ja sen yhtiömiesten Alpo Olavi ja Hilkka Tuulikki Salmisen välisessä työsuhdesaatavakoskevassa jutussa

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) ja toiselta puolen Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto r.y:n (TVK) ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n (STL) kesken 21.12.1970 tehdyssä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

20 § Matkakorvaukset

1. Toimihenkilön työnantajan määräyksestä toiselle paikkakunnalle suorittaman matkan kustannukset korvataan seuraavasti:

a) Kaikki tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan rautatie-, laiva- ym. matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset sekä milloin matka tapahtuu yön aikana, makuulippujen hinnat.

b) Milloin työ suoritetaan vieraalla paikkakunnalla, jolta toimihenkilö ei voi saapua yöksi kotiinsa, maksetaan hänelle päiväraha jokaiselta matkan alkamisesta lasketulta vuorokaudelta joka kokonaan tai vähintään kuuden tunnin osalta on käytetty matkaan tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla.

Pöytäkirjamerkintä:

Toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

c) Milloin työ suoritetaan asianomaisen tehdasalueen ulkopuolella paikassa, josta toimihenkilö voi saapua yöksi kotiinsa, suoritetaan toimihenkilölle ruokailukulujen korvaukseksi 9 markkaa, ja jos työn suorittamiseen matkoineen kuluu enemmän kuin 10 tuntia 21 markkaa.

d) Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan tai jos työ suoritetaan yrityksen samassa kunnassa sijaitsevassa eri työpaikassa, jossa työnantaja on järjestänyt käypiä hintoja edullisemmat ruokailumahdollisuudet, ei ruokailukulujen korvausta suoriteta, jos työ matkoineen kestää enintään 10 tuntia.

b, c ja d kohtia koskeva pöytäkirjamerkintä:

Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle asunnon tai ruoan, on työnantaja oikeutettu veloittamaan siitä kohtuullisesti.

e) Päivärahan suuruus on 46 markkaa.

f) Jos Oman auton käytöstä on sovittu, maksetaan tästä korvauksena 28 penniä ajokilometriltä.

Jos toimihenkilö työnantajan määräyksestä joutuu työmatkalla kuljettamaan muita henkilöitä, joiden matkakustannukset olisivat työnantajan korvattava, korotetaan kilometrikorvausta 1 pennillä henkilöä kohden.

g) Ulkomaille suuntautuvan matkan korvaamisesta sovitaan ennen matkalle lähtöä tämän pykälän periaatteiden mukaisesti sekä matkustusmaan hintataso huomioon ottaen siten, että päivärahan on oltava suurempi kuin 60 markkaa.

h) Työpaikkaa varten vahvistetussa matkustussäännössä voidaan toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätä toisinkin edellyttäen, että siinä mainitut edut eivät ole tässä pykälässä säädettyjä etuja pienempiä.

2. Toimihenkilöiden luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen osallisten kesken 6.5.1972 tehdyssä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

1. Toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matka katsotaan alkaneeksi silloin, kun toimihenkilö lähtee matkalle työpaikalta ja päättyneeksi silloin, kun toimihenkilö palaa työpaikalleen.

Milloin erikseen sovitaan, että toimihenkilö lähtee kotoaan ennen säännöllisen työajan alkamista, katsotaan matka kuitenkin tällöin alkaneeksi. Ellei toimihenkilö voi palata työpaikalleen säännöllisen työajan kuluessa katsotaan matka vastaavasti päättyneeksi silloin, kun hän palaa kotiinsa.

Vieraalla paikkakunnalla tarkoitetaan muuta paikkakuntaa kuin vakinaisen työpaikan sijaintipaikkakunta.

3. Työnantaja korvaa kaikki tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan rautatie-, laiva- ym. matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset sekä, milloin matka tapahtuu yön aikana, makuulippujen hinnat.

4. Päivärahan suuruus on 50 markkaa.

Milloin työn suorittaminen vieraalla paikkakunnalla edellyttää yöpymistä maksetaan toimihenkilölle päiväraha jokaiselta matkan alkamisesta lasketulta vuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla. Matkaan liittyviltä vajaavuorokausilta, jotka käsittävät vähintään 6 ja enintään 10 tuntia, maksetaan ruokailukulujen korvauksena 25 markkaa.

Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle asunnon ja/tai ruoan, on työnantaja oikeutettu veloittamaan siitä kohtuullisesti siten, että päivärahasta vähennetään 60 %, jos työnantaja on järjestänyt sekä asunnon että ruoan ja 30 % jos työnantaja on järjestänyt joko asunnon tai ruoan.

5. Työnantaja korvaa toimihenkilölle ruokailusta aiheutuvat lisäkustannukset myös silloin, kun matka ei edellytä yöpymistä. Ruokailukulujen korvaus on 25 markkaa, jos työ matkoineen kestää vähetään 10 tuntia, ja 11 markkaa, jos työ matkoineen kestää alle 10 tuntia. Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan, edellä mainittuja korvauksia ei suoritetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Mikäli työn suorittaminen edellyttää vähintään 2 viikon yhtäjaksoista oleskelua samalla paikkakunnalla, kysymyksessä on lyhyt työkomennus. Mikäli työn suorittaminen kestää vähintään 2 kuukautta, kysymyksessä on pitkä työkomennus. Näissä tapauksissa voidaan paikallisesti sopia päivärahojen suuruudesta ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja ne toimenpiteet, joihin työnantaja mahdollisesti on ryhtynyt oleskelua silmällä pitäen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Milloin toimihenkilön normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista tai milloin toimihenkilö tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä, ei korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta makseta.

Edellä 4 momentissa mainittujen päivärahojen asemesta voidaan tässä momentissa tarkoitetun toimihenkilön kanssa sopia kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11. Työpaikkaa varten voidaan vahvistaa matkustussääntö jossa toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätään toisinkin edellyttäen, että paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön mukaiset edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut. Luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen kesken 10.5.1973 tehtyyn yleissopimukseen sisältyvät muun ohella edellä olevia vastaavat määräykset kuitenkin niin, että siinä 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 30 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla, sekä

b) 15 markkaa vajaavuorakaudelta, joka käsittää vähintään 6 ja enintään 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 50 markkaa

b) muualla 42 markkaa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen kesken 3.5.1974 tehdyn yleissopimuksen 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 36 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla, sekä

b) 18 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 65 markkaa

b) muualla 57 markkaa.

Milloin toimihenkilö ei esitä majoituslaskua maksetaan hänelle yöpymisrahana 20 markkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutoin 24 §:ään sisältyvät vastaavat määräykset kuin edelle lainatut vuoden 1973 sopimuksen määräykset ovat.

Samojen liittojen kesken 24.2.1976 tehdyn yleissopimuksen 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 50 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun matkapaikkakunnalla sekä

b) 25 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan.

Milloin toimihenkilöllä ei ole tavallisuudesta poikkeavasti mahdollisuutta työn vuoksi aterioida työnantajan ruokalassa tahi asunnossaan ruokatauon aikana eikä kysymys ole työskentelystä yrityksen samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan sijaitsevassa yrityksen toimipaikassa, jossa ruokailumahdollisuus on normaalia ruokailumahdollisuutta vastaava, maksetaan toimihenkilölle 13 markan suuruinen ruokaraha. Näissä tapauksissa ei makseta päivärahaa.

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 95 markkaa

b) muualla 82 markkaa.

Milloin toimihenkilö ei esitä majoituslaskua maksetaan hänelle yöpymisrahana 28 markkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutoin 24 §:ään sisältyvät edelleen samat määräykset kuin edellä tarkoitetut vuoden 1973 sopimuksen määräykset ovat.

Yleissopimukseen osallisten liittojen 10.5.1973 antamissa yleissopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työkomennukset - 7 mom.

Tämän momentin soveltaminen voi tulla kysymykseen silloin, kun toimihenkilö matkan aikana oleskelee vähintään 2 viikkoa samalla vieraalla paikkakunnalla. Kun on kysymys näin pitkästä oleskelusta, on yleensä tarkoituksenmukaista, että työnantaja ryhtyy toimenpiteisiin järjestääkseen toimihenkilölle pysyväisluontoisen asunnon siihen mahdollisesti liittyvine ruokailumahdollisuuksineen. Mikäli tällaiset järjestelyt merkitsevät toimihenkilölle ruokailun osalta kustannussäästöä, voidaan paikallisesti sopia pienemmästäkin päivärahasta kuin 30 markkaa. Päivärahan suuruudesta sovittaessa tulee ottaa huomioon järjestetyn ruokailumahdollisuuden laatu.

Työkomennuksen odotettavissa oleva pituus on syytä pyrkiä ennakoimaan jo ennen komennusta, jotta soveltuvasta päivärahan määrästä voitaisiin sopia koko komennusta silmälläpitäen. Jako lyhyeen ja pitkään komennukseen on tehty pelkästään paikallisen sopimisen helpottamiseksi.

Työkomennuksiin liittyvät yksityiskohtaiset määräykset voidaan sisällyttää sovittavaan matkustussääntöön (12 mom).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Matkustavaan työhön palkatut toimihenkilöt - 10 mom.

Tämän säännöksen piiriin kuuluvat ensisijaisesti sellaiset toimihenkilöt, joiden työsopimuksessa on sovittu tai katsottava tulleen sovituksi, että työn suorittaminen edellyttää toistuvaa matkustamista ja että pääasiallinen työ näin ollen suoritetaan muualla kuin yrityksen varsinaisissa toimitiloissa.

Ominaista tässä tarkoitetulle työlle voi olla esim. se, että asianomaisen toimihenkilön tulee vastata tietyn alueen piirissä tapahtuvasta toiminnasta itsenäisesti. Työsopimus voi myös edellyttää, että toimihenkilö määrävälein tilittää tekemänsä työtunnit. Runsaan liikkumisen tai matkustamisen takia on myös ruokailukulut kilometrikorvaukset tai ylityökorvaukset saatettu sopia maksettavaksi kiinteiden kuukausikorvausten muodossa.

Tyypillisiä matkustavaan työhön palkattuja toimihenkilöitä ovat mm.

1) sellaiset myynti- ja/tai neuvontatyötä suorittavat toimihenkilöt, jotka itsenäisesti ilman esimiehen puuttumista matkalle lähtöön tai matkustustapaan vastaavat asiakaspiiristään ja

2) sellaiset yhtiön sisäisestä tili-, palkka- ym. tarkastuksesta huolehtivat toimihenkilöt, jotka jatkuvasti matkustavat yhtiön eri toimipaikkojen välillä.

Kun matkustavaan työhön palkattuja toimihenkilöitä koskeva määräys merkitsee poikkeusta yleiseen sääntöön on sitä tästä johtuen tulkittava suopeasti.

Tässä tarkoitettujen tehtävien luonteesta johtuu, että määräykseen samalla on liitetty kohta, jossa edellytetään, että runsaasta liikkumisesta aiheutuvien ruokarahojen korvaustavaksi voidaan sopia kiinteä kuukausikorvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Matkustussääntö - 12 mom.

Matkakorvaussäännöstön uudistamisen yhteydessä on lähdetty siitä että yrityskohtaisesti voi esiintyä tarvetta sopia muistakin matkakorvaussäännöistä kuin mitä koko teollisuutta silmällä pitäen on yleissopimuksessa voitu sopia. Paikallisen sopimisen varaan on nimenomaan jätetty työkomennukset, matka-ajan korvaaminen kuukausikorvauksen muodossa sekä ruokailukulujen korvaaminen matkustavaan työhön palkatulle toimihenkilölle. Yleissopimuksen määräyksiä voidaan muuttaa myös muiltakin osin, kunhan "paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut". Yrityskohtaisesta matkustussäännöstä sovitaan normaalin neuvottelujärjestyksen puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

ajalta 1.1.1971-30.4.1972 (15 X 18,40) 276 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 4 416 markkaa,

ajalta 1.5.1972-30.4.1973 (15 X 20) 300 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 3 600 markkaa,

ajalta 1.5.1973-30.4.1974 (15 X 15 markkaa) 225 markkaa kuukaudelta eli yhteensä 2 700 markkaa,

ajalta 1.5.197'1-29.2.1976 (15 X 18 markkaa) 270 markkaa kuukaudelta eli yhteensä 5 940 markkaa ja

ajalta 1.3.-31.5.1976 (15 X 25 markkaa) 375 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 1 125 markkaa, eri vuosilta yhteensä siis 17 781 markkaa. Lehtimäki on vaatinut vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle sanotun summan korkoineen laskettuna kullekin kuukausittaiselle päivärahamäärälle sen kuukauden lopusta, minkä aikana oikeus päivärahaan on syntynyt.

Esitetyn kaupparekisteriotteen mukaan toiminimellä Knepo-Lakki, A & H Salminen harjoitetaan naisten ja lasten lakkien valmistamista ja myyntiä, päähallinnon sijaitsemispaikan ollessa Loimaan kaupunki. Kihlakunnanoikeuden asiakirjoissa on työsuojelutarkastajan 16.6.1977 päivätty kirje, jossa on työsuojelun valvonnasta annetun lain nojalla pyydetty vastaajia toimittamaan kirjallinen selvitys Lehtimäen matkustuspäivistä työsuhteen kestoajalta. Työnantaja on työsuojelutarkastajalle ilmoittanut, ettei Lehtimäen matkapäivistä ollut pidetty erillistä matkapäiväkirjaa, koska hänen palkkansa oli sopimuspalkka, joten ei silloin kumpikaan osapuoli ollut katsonut sitä aiheelliseksi.

Kantaja on lausunut, että paitsi työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla olivat vastaajat myös työehtosopimuslain 4 §:n nojalla olleet velvollisia maksamaan kantajalle vaaditut päivärahat, koska vastaajayhtiö oli ollut kanteessa mainittuna aikana STK:n jäsen. Varsinaista matkapäiväkirjaa ei ollut pidetty, vaan sillä oli tarkoitettu sellaista ajopäiväkirjaa, johon kantaja oli merkinnyt kulloinkin polttoainetäydennykset ja paikkakunnat, missä ne olivat tapahtuneet, sekä kirjanpitoon merkittyjä matkalaskuja eli hotelli- ja ruokalaskuja.

Kantaja on ilmoittanut vuosien kuluessa useasti tiedustelleensa päivärahoja ja saaneensa aina vastauksen, ettei hänelle niitä kuulunut. Kantajaa ei ollut kehotettu pitämään muuta päiväkirjaa kuin esittämään selvityksen polttoainetäydennyksistä sekä hotelli- ja ruokalaskuista. Työnantaja ei ollut hänen puolestaan suorittanut muuta kuin matka- sekä majoitusja ruokailukulut.

Vastaajat ovat lausuneet vuosittain vaaditun päiväkirjaa siitä, missä kantaja oli ollut. Hotelli- ja ruokalaskuja ei ollut koskaan vastustettu.

Kantaja on pitänyt ilmeisenä, että puolet päivistä oli ollut sellaisia, jotka edellyttivät yöpymistä.

Kantaja on lausunut, ettei matkustussäännöllä tarkoitettu työsopimuksen osaa, vaan järjestöjen tekemää paikallista sopimusta. Lehtimäen saamat edut eivät läheskään vastanneet sopimuksen edellyttämiä etuja.

Kantaja on huomauttanut, että selvityksessä ilmenneet menot olivat työnantajan menoja ja työn hoitamisesta aiheutuneita kuluja.

Vastaajat ovat hakeneet myös muutosta päätökseen Turun hovioikeudessa ja lausuneet muun ohella, että päivärahan tarkoitus oli korvata työntekijälle tälle matkalla olemisesta aiheutuneet lisäkustannukset. Kihlakunnanoikeus oli lähtenyt virheellisesti jälkikäteen vertaamaan kulloinkin voimassa olevassa yleissopimuksessa sovittuja päivärahamääriä Lehtimäen yhtiöltä laskuttamiin tositteista ilmeneviin kulumääriin. Lehtimäelle oli korvattu kaikki hänen todelliset tositteisiin perustuvat kulunsa. Näin ollen oli kiistatonta, että päivärahan tarkoitus oli hänen osaltaan toteutunut. Todistajan selvitys matkavuorokausista oli erittäin summittainen, eikä Lehtimäen matkojen kestoajoista ollut tarkkaa tietoa. Lehtimäki ei ollut pitänyt matkapäiväkirjaa ja suoritetuista matkoista oli kulunut pitkä aika. Kihlakunnanoikeuden käyttämät arviot matkojen kestoajoista olivat liioitellut.

Asianosaiset ovat hovioikeudessa vastanneet toistensa vetokirjelmiin.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitolle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Työnantajain Keskusliitto on antanut näin kuuluvan lausunnon:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 Vuosien 1971-1976 yleissopimusten voimaantulopäivämäärät ovat 1.1.1971 6.5.1972, 10.5.1973, 3.5.1974 ja 24.6.1976. Viitaten TVK:n ja STL:n antamaan lausuntoon, olemme yhtä mieltä siitä, että sopimuksettoman tilan aikana ovat entisen yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa ns. jälkivaikutuksen perusteella uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti. Samoin olemme yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen ns. tekstimuutokset, joita ovat myös päivärahoja koskevat sopimusmääräykset, tulevat voimaan sopimuksen allekirjoituspäivästä lukien.

2 Edelleen olemme yhtä mieltä siitä, että po. yleissopimusten asianomaisissa kohdissa mainitulla matkustussäännöllä tarkoitetaan kirjallisesti laadittua useampia henkilöitä koskevaa ohjetta matkakustannusten korvaamisesta. Sillä ei tarkoiteta yksittäiseen toimihenkilön ja työnantajan välistä sopimusta.

3 Mitä sitten tulee lausuntopyyntöön siltä osin, voidaanko asianomaisten välillä katsoa sovitun muusta päivärahan korvaavasta menettelystä, on todettava, että päivärahan maksamisen tarkoituksena on matkasta aiheutuvien sellaisten kustannusten korvaaminen, joita ei korvata erikseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella työnantaja on korvannut kaikki matkasta johtuneet kustannukset. Vuoden 1972 yleissopimuksen ja sen jälkeen solmittujen yleissopimusten mukaan on mahdollista matkustavaan työhön palkatun toimihenkilön kanssa sopia 'kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta normaalin päivärahan asemasta. Esitetyn selvityksen mukaan asianomaisten välillä on vuosia noudatettu määrättyä korvausmenettelyä. Tämä johtaa siihen, että osapuolten kesken on sovittu päivärahojen korvaamisesta muulla järjestelyllä.

4 Mitä vielä tulee vuoden 1971 yleissopimuksen 20 §:n tulkintaan päivärahan maksamisesta määräys edellyttää vähintään kuuden tunnin matkalla oloa tai oleskelua vieraalla paikkakunnalla. Tämän lisäksi edellytetään, että toimihenkilö ei voi saapua yöksi kotiinsa. Pöytäkirjamerkinnän mukaan toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siltä osin kuin yleissopimus ei enää ole ollut voimassa ja uutta sopimusta ei vielä oltu solmittu, eli ns. sopimuksettoman tilan aikana, ovat vanhan yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella.

Työmarkkinakäytännön mukaisesti tulevat työehtosopimuksen ns. tekstimuutokset, jollaisia ovat mm. nyt puheena olevan asian yhteydessä tarkoitetut päivärahoja koskevat sopimusmääräykset, voimaan työehtosopimuksen allekirjoituspäivästä lukien ellei toisin sovita. Kulloinkin voimassa olleen yleissopimuksen voimaantulopäivämäärät ovat Loimaan kihlakunnanoikeuden päätöksen mukaiset ja uuden sopimuksen mukaista päivärahaa olisi tullut maksaa sellaiselta matkustusvuorokaudelta, joka on alkanut kulloisenakin voimaantulopäivänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Allekirjoittajajärjestöjen käsityksen mukaan matkustussäännön tulee olla kirjallinen ja se tulee työpaikalla neuvottelujärjestyksen mukaisesti yhteisesti hyväksyä. Yleissopimuksen määräys, jonka mukaisesti luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö, tukee olettamusta matkustussäännön 'kirjallisesta muodosta. Myös sopimuskohdan sanamuoto viittaa siihen, että matkustussäännön tulisi olla kirjallinen.

Matkustussäännön luonteeseen kuuluu, että sillä määrätään yrityksen tietyn henkilöstöryhmän matkustamisesta eikä puheena olevan työehtosopimuksen tarkoittamasta matkustussäännöstä näin ollen voida sopia yksittäisen toimihenkilön ja työnantajan välillä.

Mitä sitten tulee lausuntopyynnön osaan sikäli kuin on kysymys siitä, voidaanko asianosaisten välillä katsoa sovitun toisesta päivärahat korvaavasta menettelystä, edellyttäisi tämä yleissopimuksen mukaan sitä, että erikseen olisi sovittu tietystä kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta. Asiassa esitetty selvitys ei anna tukea tällaiselle olettamukselle.

Mikäli katsottaisiin että asianosaisten välisellä työsopimuksella olisi sovittu muunlaisesta päivärahakäytännöstä, mikä sinänsä on mahdollista, edellyttäisi tämä käsityksemme mukaan työsopimuslain 17 §:n perusteella sitä, että Lehtimäki olisi saanut vähintään samantasoiset edut kuin hänelle yleissopimuksen mukaan olisi kuulunut. Tämän arvioinnin suorittaminen ei taas lausuntopyynnöstä ilmenevien tietojen perusteella ole mahdollista.

Vuoden 1971 yleissopimuksen mukaan päivärahan maksaminen on riippumaton matkavuorokauden pituudesta sen jälkeen kun 6 tuntia vuorokaudesta on käytetty matkaan tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla. Saman sopimuskohdan mukaan edellytyksenä on lisäksi, että toimihenkilö ei voi saapua vieraalta paikkakunnalta yöksi kotiinsa.

Tätä sopimuskohtaa selventää pöytäkirjamerkintä, jonka mukaisesti toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausun non:

Työehtosopimusmääräysten jälkivaikutus koskee työtuomioistuimen mielestä työsopimusta ja työsopimuslakia eikä siten kuulu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan voi antaa lausuntoja. Muilta osin työtuomioistuin yhtyy lausuntonaan liittojen edellä selostettuihin kannanottoihin.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Lankinen ja Suominen.

Lausunto oli yksimielinen.