Labor court fines union for insufficient strike supervision and union for violating work peace obligations.

Kumitehtaan kulutuspintalinjan työntekijöiden aloittaman lakon johdosta oli työnteko ja palkanmaksu keskeytynyt asteittain siten, että käytännöllisesti katsoen koko rengastehtaan tuotantotoiminta oli keskeytynyt. Työnantajapuolen mielestä osa työntekijöistä oli tällöin ollut lakossa ja osa lakon vuoksi vailla työtä, kun taas työntekijäpuoli oli ilmoittanut kaikkien työntekijöiden olleen lakossa. Työnantaja oli katsonut lakkojen kohdistuneen työtaisteluna myös työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Työntekijäpuoli taas on ilmoittanut, että töiden pysähtymisen syynä olivat työsuojelu- ja työnjärjestelykysymykset. Työtaistelu oli joka tapauksessa kohdistunut ainakin työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja myös työturvallisuutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ei ollut näytetty edes kieltäneen työntekijöitä työtaistelusta ja ammattiosasto vastasi lisäksi luottamusmiesten osallistumisesta siihen.

Työtaistelun keston ja laajuuden huomioon ottaen ei myöskään liiton toiminta sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi ollut ollut riittävää.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisyhdistysten kesken voimassa olevassa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja alla mainittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Työturvallisuus

1. Tapaturmien ja ammattitautien välttämiseksi ryhdytään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin työntekijän turvallisuuden suojelemiseksi.

2. Kieltäytymistä suorittamasta työtä, jota varten viranomaisten määräämiä varmuuslaitteita ei ole tehty, ei ole pidettävä työehtosopimuksen vastaisena työstäkieltäytymisenä.

3. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä työsuojelusopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaan kulutuspintalinjan 12 kaksivuorotyötä tekevää työntekijää, jotka kuuluivat jäseninä Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton jäsenyhdistykseen Nokian Kumityöväen ammattiosasto r.y:een, olivat työnantajan painostamiseksi ryhtyneet lakkoihin seuraavasti: Työntekijät olivat olleet lakossa 1.10.1979 kello 6-11.30, 23.10. kello 9-14 ja kello 15-22, 24.10. kello 6-14 ja 14-22, 26.10. kello 15.30-22 sekä 29.10. kello 6 alkaen. Viimeksi sanottu lakko oli laajentunut 29.10. aamupäivällä käsittämään noin 200 ja 30.10. jo noin 280 työntekijää. Viimeksi sanotussa lakossa oli ollut mukana kalanteriosaston kaksi luottamusmiestä ja sekoitusosaston kaksi luottamusmiestä.

Työtaisteluiden syyksi työntekijäin edustajat olivat ilmoittaneet sen että työnantaja oli siirtänyt kulutuspintalinjan laitteen teknistä valvontatyötä tehneen työntekijän työryhmästä toisiin tehtäviin. Asiasta oli käyty useita osastotason neuvotteluja.

25.10. käydyssä paikallisneuvottelussa työntekijäpuolen edustajat olivat sanotun vaatimuksen lisäksi esittäneet 60-100 pennin tuntikohtaisia palkankorotusvaatimuksia. Työnantajalla ei ollut ollut työehtosopimukseen perustuvaa eikä muutakaan velvollisuutta suostua esitettyihin vaatimuksiin. Oy Nokia Ab ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olivat toistuvasti vaatineet Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoa ja ammattiosastoa toimimaan työrauhan palauttamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Sanotut lakot olivat aiheuttaneet 24.10. työnteon ja palkanmaksun keskeytymisen noin 27 työntekijältä sekä 25.10. noin 80 työntekijältä ja lisäksi erikoistuoteosaston noin 85 työntekijältä. 29.10. alkaen työnteko ja palkanmaksu olivat keskeytyneet asteittain siten, että 30.10. käytännöllisesti katsoen koko rengastehtaan tuotantotoiminta oli keskeytynyt. Lakko oli päättynyt niin, että kahdessa vuorossa käyvän pintakorjausosaston seitsemän työntekijää oli iltavuorossa 6.11. ollut työssä ja muut työntekijät tulleet työhön 7.11. aamulla.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Nokian Kumityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon oli saatu tieto työnseisauksista 24.10. Liiton puheenjohtaja oli ilmoittanut matkustavansa seuraavana päivänä Nokialle tilannetta selvittämään. Puheenjohtaja oli seuraavana päivänä Nokialla esittänyt muun muassa ammattiosaston puheenjohtajalle vaatimuksen töiden ja neuvottelun jatkamisesta. Hän oli 26.10. ollut vielä kahdesti yhteydessä Nokialle. Työnantajaliiton 29.10. päivättyyn kirjeeseen oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liitosta vastattu kirjallisesti. Työnantajapuolen ajettua tilanteen lukkoon ei Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton vetoomuksella kuitenkaan ollut ollut toivottua vaikutusta. Työnantajan asenne oli päin vastoin ajanut koko tehtaan tukilakkoon. Työnantaja olisi halutessaan voinut estää tilanteen kärjistymisen ainakin vielä 25.10. käydyissä neuvotteluissa.

Ammattiosaston vastuun kannalta oli otettava huomioon, että työntekijän siirtoa olisi ollut mahdotonta toteuttaa järkevästi ja turvallisesti. Työnantaja kantoi vastuun siitä, etteivät liiton toimenpiteet onnistuneet. Kysymyksessä olevan valvojaksi nimitetyn työntekijän tehtävät eivät olleet edes pääasiassa olleet valvontaa, vaan hän oli vuorottanut joka toinen tunti kahta vastaanottajaa, jotka tekivät kuluttavaa ja yksitoikkoista työtä. Lisäksi hän oli siirtänyt joka kymmenes minuutti täyden vaunun välivarastoon. Jos valvoja siirrettäisiin pois, tämäkin työ tulisi vastaanottajille, joilla muutenkin oli liikaa työtä. Valvojilla oli lisäksi ollut muuta työtä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Nokian Kumityöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työnantaja on katsonut lakkojen kohdistuneen työtaisteluna myös työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin, kun niillä olisi tuettu esitettyä palkankorotusvaatimusta. Työntekijäpuoli taas on ilmoittanut, että töiden pysähtymisen syynä olivat työsuojelu- ja työnjärjestelykysymykset, kun työnantaja oli ilmoittanut siirtävänsä kulutuspintalinjan vastaanottopäässä - työnantajan mukaan ylimääräisenä valvojana työntekijäin mukaan kolmantena vastaanottajana - olleen työntekijän pois kulutuspintalinjalta. Asiasta käydyissä neuvotteluissa on viimeksi sanottu kysymys ollut esillä, ja niiden yhteydessä on myös puhuttu palkkakompensaatiosta, joskin epäselväksi on jäänyt, kumman osapuolen aloitteesta. Työtaistelu on joka tapauksessa kohdistunut ainakin työehtosopimuksen työnjohtooikeutta ja myös työturvallisuutta koskeviin määräyksiin.

Nokian Kumityöväen ammattiosaston asettama pääluottamusmies on käynyt neuvotteluja tilanteen selvittämiseksi. Ammattiosaston ei kuitenkaan ole näytetty edes kieltäneen työntekijöitä työtaistelusta, ja ammattiosasto vastaa lisäksi edustajiensa osallistumisesta siihen.

Suomen Työnantajain Yleisestä Ryhmästä on oltu 24. ja 26.10 1979 puhelinyhteydessä Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon ja 29.10. 1979 päivätyllä kirjeellä pyydetty toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi työpaikalle. Liiton puheenjohtaja on käydessään 25.10.1979 työpaikalla kehottanut ammattiosaston edustajia työrauhan palauttamiseen. Hän on edelleen ollut saapuvilla työntekijäin 1. ja 6.11.1979 pitämissä kokouksissa ja pyrkinyt erimielisyyskysymyksen selvittämiseen neuvottelutietä, ja työtaistelut onkin saatu päättymään ensi sijassa liittojen myötävaikutuksella. Myös liiton Tampereella toimiva palkkasihteeri on kehottanut 29.10.1979 pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan aikaansaamiseksi. Työtaistelun keston ja laajuuden huomioon ottaen työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä liiton toimintaa sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi riittävänä.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 500 markkaa ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 markkaa sekä Nokian Kumityöväen ammattiosaston ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, M. Virtanen, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.