Collective agreement rules on sick pay apply to disability starting after the agreement expired and during a strike.

Lausunnossa oli kysymys siitä, oliko runkosopimuksen määräyksiä sairausajan palkasta sovellettava työkyvyttömyyteen, joka oli alkanut runkosopimuksen voimassaolon päätyttyä ja ennen uuden sopimuksen tekemistä ja oliko sairausajan palkka maksettava myös työtaistelun ajalta, kun työkyvyttömyys oli alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt lakkoa myöhemmin.

Asianosaiset: Lausunto Kuopion raastuvanoikeudelle (Esko Toivanen/Savon Voima Oy)

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n (STTK) välillä 24.2.197631.1.1977 voimassa olleessa runkosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

21 § Palkka sairauden ja synnytysloman aikana sekä tapaturman jälkeen

1. Jos tekninen toimihenkilö on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikollisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, on hänellä oikeus työkyvyttömyyden vallitessa saada palkkansa luontoisetuineen sen suuruisena, kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut sen pituisilta ajoilta kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti Täysi palkka

Vähemmän kuin 1 vuoden 3 viikolta

1 vuoden mutta vähemmän kuin 5 vuotta 1 kuukaudelta

5 vuotta tai kauemmin 3 kuukaudelta

2. Sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden uusiintuessa ei teknisellä toimihenkilöllä 12 peräkkäisen kuukauden aikana ole oikeutta palkkaan yhteensä pitemmältä työkyvyttömyysajalta kuin edellä on mainittu.

3. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8. Työnantajalla, joka suorittaa tekniselle toimihenkilölle edellä tässä pykälässä määrätyn palkan sairauden tai synnytysloman ajalta, on oikeus saada toimihenkilön sijasta tälle samalta ajalta tulevan sairausvakuutuslain mukainen päivätai äitiysraha taikka maksettua palkkaa vastaava osa siitä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Esko Toivanen on Kuopion raastuvanoikeudessa lausunut, että hän oli Savon Voima Oy:n palveluksessa teknikkona 1.6.1955 alkaen edelleenkin jatkuvassa työsuhteessa ja että hän oli ollut sairauden vuoksi työkyvyttömänä 2.3.-15.6.1977. Työkyvyttömyyden alkamisen jälkeen olivat STTK ja sen jäsenliitot Suomen Konepäällystöliitto ja Teknisten Liitto 24.3.1977 aloittaneet voimalaitos- ja sähkönjakelualaa koskevan työtaistelun, joka oli kestänyt 11.5.1977 saakka. Kun Toivanen oli kuulunut henkilöjäsenenä Teknisten Liittoon, työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta hänelle työtaistelun ajalta sairausajan palkkaa sillä perusteella, että hän olisi teknisenä toimihenkilönä osallistunut lakkoon, mikäli hän ei olisi ollut sairauden vuoksi työkyvyttömänä.

Savon Voima Oy kuului jäsenenä Voimalaitosten Työnantajaliittoon ja oli velvollinen noudattamaan palveluksessaan olevien teknisten toimihenkilöiden työsuhteissa STK:n ja STTK:n välillä 24.2.1976-31.1.1977 voimassa ollutta runkosopimusta. Työkyvyttömyyden ajankohtana oli mainitun runkosopimuksen voimassaoloaika päättynyt. Vakiintuneen käsityksen mukaan työnantaja oli kuitenkin velvollinen noudattamaan päättyneen työehtosopimuksen määräyksiä uuden työehtosopimuksen solmimiseen saakka. Mainitun runkosopimuksen 21 §:n mukaan teknisellä toimihenkilöllä oli oikeus saada 12 peräkkäisen kuukauden aikana työkyvyttömyyden perusteella täysi palkkansa kolmelta kuukaudelta, kun työsuhde oli kestänyt viisi vuotta tai kauemmin.

Kun sairaus oli alkanut ennen työtaistelua ja päättynyt työtaistelun päättymisen jälkeen ja kun Toivanen oli välittömästi sairauden päätyttyä palannut takaisin työpaikalle vaikuttamatta työtaistelun syntymiseen ja osallistumatta siihen, hänellä oli mielestään oikeus sairausajan palkkaan runkosopimuksen määräysten mukaisesti mainitusta työtaistelusta riippumatta. Sen vuoksi hän on vaatinut työnantajan velvoittamista maksamaan hänelle sairausajan palkan myös lakon ajalta.

Kanteeseen vastatessaan Savon Voima Oy on lausunut, että kysymys oli STK:n ja STTK:n välisen runkosopimuksen tulkinnasta, mutta runkosopimus ei enää ollut voimassa siihen aikaan, jota nyt kysymyksessä ollut vaatimus koski. Tätä asiaa oli yritetty sovitteluin ratkaista sekä paikallisella tasolla että valtakunnallisten keskusjärjestöjen tasolla, mutta siinä ei ollut päästy yksimielisyyteen. Asian ratkaiseminen vaati työehtojen erikoista tuntemusta, minkä vuoksi yhtiö on pyytänyt, että raastuvanoikeus hankkisi työtuomioistuimen lausunnon siltä, oliko työnantajalla tässä tapauksessa velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa valtakunnallisen lakon ajalta.

Raastuvanoikeus on, samalla kun asian käsittelyä raastuvanoikeudessa on lykätty, päättänyt hankkia työtuomioistuimen lausunnon siitä onko STK:n ja STTK:n välisen runkosopimuksen 21 §:n määräystä palkan maksamisesta sairauden aikana sovellettava työkyvyttömyyteen, joka on alkanut 2.3.1977 sopimuksen voimassaoloajan päätyttyä 31.1.1977, ja onko työnantaja velvollinen maksamaan sairausajan palkan myös voimalaitos- ja sähkönjakelualaa koskeneen työtaistelun ajalta eli 24.3.-11.5.1977.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut STK:lle ja STTK:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. STK on työtuomioistuimelle toimittamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. LAUSUNTOPYYNNÖN KOHDE ON KÄYTÄVÄÄN RIITAAN NÄHDEN LIIAN SUPPEA

Lausuntopyynnössä esitetään kysymys, onko työnantajalla sairausajan palkanmaksuvelvollisuus runkosopimuksen mukaan tilanteessa, jossa sairaus on alkanut ennen valtakunnallista lakkoa ja jatkunut sen jälkeen. Lausuntopyynnössä kosketeltu tilanne koskee nimenomaan voimalaitos- ja sähkönjakelualaa vuonna 1977 kohdannutta työtaistelua.

Lausuntopyynnön kohde on mielestämme liian suppea. Lausuntopyyntö edellyttää implisiittisesti sitä, että työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus sopimuksettomalla aikana yleensä ratkeaisi runkosopimuksen mukaan. Näin voi mielestämme käydä vain, mikäli työsopimuksessa on niin sovittu.

Antaessamme seuraavassa lausunnon runkosopimuksen tulkinnasta edellytämme, että sitä sovelletaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa asianosaiset ovat sopineet runkosopimuksen sairausajan palkkamääräyksen noudattamisesta sopimuksettomana aikana. Muissa tapauksissa työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ratkeaa työsopimuslain 28 §:n mukaisesti eikä tällä lausunnolla näissä tapauksissa ole merkitystä.

2. TYÖNANTAJAN PALKANMAKSUVELVOLLISUUS JA SAIRAUSAJAN PALKANMAKSUVELVOLLISUUS TAPAUKSISSA, JOISSA TYÖNANTAJAA VASTAAN KOHDISTETTU TYÖTAISTELU ESTÄÄ TYÖNTEON

Työnantajan velvollisuus sairausajan palkan maksamiseen kytkeytyy läheisesti yhteen sen kanssa, miten työnantajaa pidetään velvollisena maksamaan yleensä palkkaa tapauksissa, joissa työnteko estyy häntä vastaan kohdistetun työtaistelutoimenpiteen vuoksi.

Teknisten toimihenkilöiden keväällä 1977 toimeenpaneman voimalaitos- ja sähkönjakelualan työtaistelun vuoksi kysymys on muodostunut painoarvoltaan varsin merkittäväksi. Aikanaan annettavilla ratkaisuilla tullaan tiettävästi ensimmäistä kertaa ratkaisemaan ns. avainryhmien lakkojen aiheuttama palkanmaksuvelvollisuus.

Käymme seuraavassa lyhyesti läpi näkökantamme siltä osin kuin ne liittyvät työnantajan normaaliin palkanmaksuvelvollisuuteen. Kohdassa 2.3. esitämme erikseen näkökantamme työnantajan sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta.

2.1. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta yleensä

Työsopimuslakikomitea rinnasti osalakkotilanteeseen työtaistelun, joka "muuten" oli kohdistettu työnantajaa vastaan. Komitean mukaan tapauksilla ei ollut olennaista eroa eikä työnantajaa ollut kummassakaan tapauksessa velvoitettava palkanmaksuun.

Huolimatta siitä, että asiaa koskeva nimenomainen säännös eduskuntakäsittelyn aikana poistettiin laista, on oikeuskäytännössä katsottu, että vuoden 1922 työsopimuslain aikana omaksutut periaatteet ja ennakkopäätökset edelleen pitävät paikkansa (esim. TT 32/74, 24/73 ja 4/75). Myös Korkein oikeus on ottanut saman kannan (KKO 698/22.6.78). Samaten Korkein oikeus on katsonut, ettei työnantaja ole velvollinen maksamaan palkkaa sulun ajalta, vaikka tätäkin asiaa koskeva nimenomainen säännös poistettiin laista.

Voimalaitos- ja sähkönjakelualalla 24.3.1977 alkanut ja 11.5.1977 päättynyt lakko kohdistui suppeasta toteuttamistavastaan huolimatta varsin laajalti maamme työnantajiin. Työtaistelun pyrkimyksenä oli painostaa työnantajaa parhaillaan käytävissä voimalaitosalan palkkasopimusneuvotteluissa ja runkosopimusneuvotteluissa Kun runkosopimuksella työnantajaa sitovalla tavalla säädellään eri teollisuusyrityksissä työskentelevien teknisten toimihenkilöiden työsuhteen ehdot voidaan työtaistelun katsoa kohdistuneen jokaiseen työnantajaan, jolla oli palveluksessaan runkosopimuksen mukaisia teknisiä toimihenkilöitä. Sittemmin tehty ratkaisu osoitti, että näin oli myös tosiasiassa. Työtaistelun päättyessä sovittiin myös runkosopimuksen muutoksista ja painostusvaikutus toteutui tällä lailla kaikkien teknisten toimihenkilöiden työsuhteen ehdoissa. Välillisesti tehty ratkaisu erilaisten sidonnaisuuksien ja ansiokehitystakuun johdosta vaikutti huomattavasti laajemmalti.

Työsopimuslakikomitean suorittama rinnastus tietynlaisten ulkopuolisten työtaistelujen ja osalakon rinnastettavuudesta sopii näin ollen täsmällisesti voimalaitoslakkoon. Näin ollen sellaisia työnantajia, joihin painostusvaikutus edellä kerrotuin tavoin kohdistui, ei voida minkään työntekijäryhmän osalta pitää palkanmaksuvelvollisina työtaistelusta aiheutuneen työnteon keskeytymisen johdosta.

2.2. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta erityisesti teknisten toimihenkilöiden osalta

Tyypillistä avainryhmän työtaistelua, jolla pyritään laajamittaiseen etujen hankkimiseen jäsenkunnalle, koskevaa ennakkoratkaisua ei toistaiseksi ole olemassa. Annetut ratkaisut koskevat käsityksemme mukaan toisaalta sellaisia tapauksia, joissa ulkopuolisella työtaistelulla ei millään tavoin ole pyritty painostamaan ulkopuolista työnantajaa (KKO 699/22.6.1978: työtaistelun tarkoituksena oli painostaa työnantajaa maksamaan maksamatta jääneet palkat), toisaalta tietyissä tapauksissa samaan ammattijärjestöön kuulumisella on katsottu olleen osalakkorinnastukseen johtava lopputulos (KKO 698/22.6.1978).

Edellä 2.1. kohdassa esittämillämme perusteilla katsomme että voimalaitos- ja sähkönjakelualan työtaistelun kohteiksi joutuneilla työnantajilla oli oikeus keskeyttää palkanmaksu kaikilta työntekijöiltään. Työnantajaa ei nimittäin voida pitää palkanmaksuvelvollisena häntä vastaan "muuten" suunnatun työtaistelun aikana.

Teknisten toimihenkilöiden osalta tilanne on erityisen selvä. Heidän osaltaan edellä mainittu ratkaisu KKO 668/22.6.1978 on sellaisenaan sovellettavissa.

2.3. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden ja sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden keskinäisestä suhteesta

Työnantajan tosiasialliset mahdollisuudet velvoitteidensa täyttämiseen perustuvat siihen, että työntekijä tekee työtä ja työsuoritus koituu työnantajan hyväksi. Ilman työsuoritetta työnantajalla ei pääsääntöisesti ole myöskään vastasuoritteita.

Tällainen työoikeudellinen pääperiaate ilmenee lukuisista lainvalmistelutöistä. Työsopimuslakikomitean mukaan työsopimuslain palkkaa koskevat säännökset rakentuvat sille perustalle, että palkka maksetaan tehdystä työstä. Sama periaate toistetaan vast'ikään tapahtuneen, työsopimuslain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen (HE 100/78) perusteluissa: "Esityksellä ei ole puututtu siihen työsopimuslakikomitean mainitsemaan periaatteeseen, että palkka maksetaan pääsääntöisesti vain tehdystä työstä".

Voimalaitos- ja sähkönjakelualalla keväällä 1977 toimeenpannulla työtaistelulla pyrittiin voimantuotannon ja sähkönjakelun keskeyttämiseen mahdollisimman laajalti.

Kuopion raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa kantajana esiintyvä saattaa

1 olla suoranaisesti sellainen tekninen toimihenkilö, jota STTK:n ja eräiden sen jäsenjärjestöjen 23.2.77 antama työtaisteluilmoitus koski. Tällaisessa tapauksessa työnantajalla ei olisi ollut velvollisuutta ottaa toimihenkilöä töihin, vaikka hän työtaistelun aikana olisi tervehtynyt ja ehkä jopa halunnut palata töihin. Työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan ilmoituksen tekijä voi nimittäin vain vastapuolen suostumuksella siirtää aiotun työtaistelun aloittamisen tai laajentamisen myöhäisempään ajankohtaan tai rajoittaa sen suppeammaksi kuin ilmoituksessa on mainittu.

Mikäli Toivanen kuuluu suoranaisesti työtaistelun piiriin ilmoitettujen teknisten toimihenkilöiden joukkoon, pidämme hänen väitettään siitä, että hän olisi ollut vaikuttamatta ja osallistumatta työtaisteluun, erittäin perusteettomana. Toivasen yhdistyksellä on ollut oikeus tehdä häntä koskeva työtaisteluilmoitus Toivasen tahdosta riippumatta.

Tällaisessa tilanteessa juridisesti relevantit tosiasiat eroavat huomattavasti aikaisemmista puolelle ja toiselle myönteisistä työtuomioistuinratkaisuista (TT 52/75 ja 116/77). Mainituissa jutuissa työnantaja on sopimuskauden aikana sitoutunut työrauhaan eikä voi menestyksellä esittää väitettä, jonka mukaan työntekijää ei työmahdollisuuksista ja työhalukkuudesta riippumatta olisi otettu takaisin työhön. Sopimuksettomana aikana laillisen työtaisteluilmoituksen saanut työnantaja voi vedota myös tällaiseen seikkaan, koska työtaistelun lopettaminen edellyttää molemminpuolista sopimusta.

2 Mikäli Toivanen ei taas kuulu työtaisteluilmoituksen piiriin, vaan hänen työnsä on keskeytynyt sen johdosta välillisesti, vetoamme edellä kohdissa 2.1 ja 2.2 esittämiimme perusteisiin. Työtaistelun tarkoituksena on joka tapauksessa ollut suuntautua Savon Voima Oy:tä vastaan eikä työnantaja ole ollut velvollinen maksamaan Toivaselle sen paremmin palkkaa kuin sairausajankaan palkkaa. Työtaistelun nimenomaisena tarkoituksena on ollut pysäyttää Savon Voima Oy:n tuotanto.

Kummatkin edellä esittämät vaihtoehdot johtavat siihen, että Savon Voima Oy:llä ei mielestämme ole sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta runkosopimuksen mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

STTK on työtuomioistuimelle toimittamassaan lausunnossa puolestaan esittänyt seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lausuntopyynnössä on kysymys siitä, onko STK:n ja STTK:n välisen runkosopimuksen 21 §:n määräystä palkan maksamisesta sairauden aikana sovellettava työkyvyttömyyteen, joka on alkanut sopimuksen voimassaoloajan päätyttyä, ja onko työnantaja velvollinen maksamaan sairausajan palkan myös voimalaitosja sähkönjakelualaa koskeneen työtaistelun ajalta.

STTK katsoo, että runkosopimuksen 21 §:n määräystä palkan maksamisesta sairauden aikana on sovellettava myös sopimuksen voimassaoloajan päätyttyä alkaneeseen työkyvyttömyyteen. Tämä kanta perustuu korkeimman oikeuden päätökseen KKO 1970 II 77.

Työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta voimalaitos- ja sähkönjakelualaa koskeneen työtaistelun ajalta STTK katsoo, että työnantaja on velvollinen suorittamaan toimihenkilölle sairausajan palkkaa runkosopimuksen 21 §:n mukaisesti, jos toimihenkilö on sairastunut ennen työtaistelun alkamista ja välittömästi työkyvyttömyyden päätyttyä palannut työhön. Työtuomioistuin on tuomiossaan numero 52/75 erään toisen työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten osalta tehnyt edellä mainitun tulkinnan. Työtuomioistuimen päätös perustui työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon ja työpaikalla vallinneeseen käytäntöön. Runkosopimuksen 21 §:n sanamuoto vastaa vielä paremmin yllä mainittua kantaa kuin tuolloin työtuomioistuimen käsittelyssä olleen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto. Myös STK on aikaisemmin ollut samalla kannalla kuin STTK koskien työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta työtaistelun aikana ja on ilmoittanut tämän kannan jäsenyrityksilleen omassa työtaisteluohjeessaan (liite n:o 1).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

STTK:n lausuntoon on liitetty STK:n jäsenyrityksilleen 15.3.1976 työtaisteluiden varalta antamista ohjeista ote, jossa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II LAITON TYÖTAISTELU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3.4.13 Sairausajan palkan maksaminen

Jos työntekijä sairastuu sen jälkeen, kun hän on ryhtynyt lakkoon, ei hänelle makseta lakonaikaisilta sairauspäiviltä palkkaa. Sairausajan palkkaa ryhdytään maksamaan vasta lakon päätyttyä, ellei sairausajan palkallinen jakso jo ole ehtinyt kulua loppuun.

Sen sijaan niissä tapauksissa, joissa työntekijä on sairastunut ennen lakon alkamista, tulee kiinnittää huomiota seuraaviin näkökohtiin. Työtuomioistuin on eräässä tuomiossaan lausunut, että työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa, edellyttäen, että asianomainen työntekijä on siihen muutoin oikeutettu, myös yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, mikäli työntekijä on sairauden vuoksi ollut estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön välittömästi sairauden päätyttyä.

Tuomio koski erästä yksittäistapausta ja sovellettavana oli metallin työehtosopimus Se perustui ao. yrityksessä aikaisemmin vallinneeseen käytäntöön, jonka muuttamisen ei ollut työtuomioistuimessa näytetty vastanneen sopimusmääräyksen ennallaan pysynyttä sanamuotoa. Jollei kulloinkin sovellettavan työehtosopimuksen sisällöstä ja alalla noudatetusta käytännöstä muuta johdu, tulee noudattaa sanotussa tuomiossa lausuttuja periaarteita.

Huomattavaa on, ettei palkanmaksuvelvollisuutta em. tuomion mukaan ole silloin, kun työntekijän sairausaika päättyy ennen lakon päättymistä, eikä hän välittömästi tuolloin palaa takaisin työhön. Tällöin hänelle ei makseta sairausajan palkkaa lainkaan lakon ajalta.

Muiden työtaistelumuotojen kuin lakkojen osalta tulee tässä asiassa kääntyä oman työnantajaliiton puoleen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III LAILLINEN TYÖTAISTELU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2,6. Sairausajan palkan maksaminen

Sopimuksettoman tilan aikana sovelletaan sairausajan palkan maksun osalta jo päättyneen työehtosopimuksen asianomaisia määräyksiä, mikäli tästä on työnantajan ja työntekijän välillä työsopimuksessa sovittu.

Työsopimuslain 28 § sairausajan palkasta on seuraava:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ellei voida osoittaa että työsopimuksessa on sovittu sairausajan palkan maksamisesta lakanneen työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti eikä muutenkaan käy ilmi osapuolten tätä tarkoittaneen, määräytyy sairausajan palkan maksaminen tapauksissa, joissa sairaus alkaa ja päättyy sopimuksettoman tilan aikana, työsopimuslain 28 §:n perusteella (ks. KKO 2095/5.11.75).

Mikäli työntekijä sairastuu sen jälkeen, kun hän on ryhtynyt lakkoon, ei hänelle makseta lakonaikaisilta sairauspäiviltä palkkaa. Sairausajan palkkaa ryhdytään tällaisessa tapauksessa maksamaan vasta lakon päätyttyä, ellei sairausajan palkallinen jakso jo ole ehtinyt päättyä.

Niissä tapauksissa, joissa työntekijä on sairastunut ennen lakon alkamista noudatetaan soveltuvin osin samoja periaatteita kuin mitä edellä laittoman lakon yhteydessä sairausajan palkan maksamisesta on esitetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sairausajan palkkaa koskevien työehtosopimusmääräysten jälkivaikutuksen osalta STK on vielä viitannut työtuomioistuimelle antamaansa oikeustieteelliseen asiantuntijalausuntoon, jossa työsopimuslain 28 §:n 2 momenttiin tukeutuen oli otettu se kanta, että sairausajan palkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä oli käsiteltävä kokonaisuutena: jos työehtosopimusmääräyksillä oli osaksikaan vähennetty työntekijälle sanotun pykälän 1 momentin mukaan kuuluvia etuja, ei myöskään työntekijän etuja lisääviä työehtosopimusmääräyksiä voitu soveltaa sopimuksettoman tilan aikana, ellei sairausajan palkkaa koskevien työehtosopimusmääräysten soveltamisesta tuolloin oltu sovittu pykälän 2 momentin mukaisesti; mutta jos työehtosopimusmääräyksillä oli työntekijän etuja vain lisätty, ei määräysten jälkivaikutuksen edellytyksenä ollut tuollainen nimenomainen sopimus.

STTK on huomauttanut, että nyt olivat juuri kysymyksessä sellaiset työehtosopimusmääräykset, joilla ei työntekijän etuja ollut vähennetty millään tavoin. STK:n kirjallisen lausunnon johdosta STTK on vielä lausunut, ettei raastuvanoikeuden lausuntopyyntö edellyttänyt implisiittisesti, että työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus sopimuksettomana aikana yleensä ratkeaisi runkosopimuksen mukaan, vaan siinä oli tiedusteltu järjestöjen kantaa siihen, onko runkosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettava sopimuksen voimassaoloajan päätyttyä alkaneeseen työkyvyttömyyteen. Esko Toivasen tilanteessa oli kysymys tapauksesta, jota on käsitelty STK:n lausunnon kohdassa 2.3.1.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Runkosopimuksen osapuolet ovat työtuomioistuimessa käsitelleet työehtosopimuksen jälkivaikutusta, millä saattaa raastuvanoikeudessa vireillä olevassa asiassa olla merkitystä kahdellakin tavalla: työehtosopimuksen normimääräysten yleisenä jälkivaikutuksena ja sairausajan palkkaa koskevien määräysten työsopimuslain 28 §:n 2 momenttiin perustuvana jälkivaikutuksena. Kumassakin tapauksessa kuuluu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin asioihin, joista työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla voi antaa lausuntoja, työtuomioistuimen mielestä asianomaisten työehtosopimusmääräysten sisällys ja tulkinta sekä niiden soveltaminen työehtosopimuksen ollessa voimassa, eivät sen sijaan jälkivaikutuksen olemassaolo ja laajuus eivätkä myöskään muut nimenomaan jälkivaikutukseen liittyvät kysymykset, jotka työtuomioistuimen mielestä koskevat työsopimusta ja työsopimuslakia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo lausuntonaan runkosopimuksen velvoittaneen voimassaoloaikanaan sairausajan palkan maksamiseen sen estämättä, että työpaikalla on työkyvyttömyysaikana puhjennut lakko, jonka piiriin toimihenkilö olisi terveenä ollessaan kuulunut, mutta joka on päättynyt ennen työkyvyttömyyden päättymistä.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Äimälä, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.