Legislator Case Law & Legislation
TT:1979-135 AI generated

Court dismisses claim that meal allowance applies to all work, ruling it only for travel work with no nearby warm food.

Case Number TT:1979-135
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the union's claim that a meal allowance must be paid whenever warm food is unavailable within one kilometer of the workplace. The union argued the allowance applied to all work meeting the distance criteria, while the employer contended it was strictly limited to travel work where daily wages were also paid. The court ruled that the contract's structure and placement of the clause confirm the allowance is intended solely for travel work, rejecting the union's broader interpretation.

Legislator headnote

AI generated

11 § 5 of the collective agreement; meal allowance is payable only during travel work where daily wages are paid, not for all work performed at a location lacking warm food within one kilometer.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation meal allowance scope travel work definition contractual clause placement labour dispute resolution wage supplementation rules union vs employer claim

Cited Legislation

AI generated
11 § 5 of the 1976 flooring work collective agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Päivärahaa ja matkakustannusten korvausta matkatöissä koskevaan työehtosopimuskohtaan sisältyi määräys, jonka mukaan työntekijälle suoritettiin muonarahaa, jos työ suoritettiin sellaisella työpaikalla, jossa ei ollut mahdollisuutta saada lämmintä ruokaa yhden kilometrin etäisyydellä työpaikasta.

Sopimusmääräyksen vaiheet tukivat lähinnä sitä kantaa, että muonarahaa oli tarkoitettu maksettavaksi vain matkatöissä eli samalla kun päivärahaa maksettiin. Jutussa ei ollut esitetty perustetta sellaiselle sopimuksen sanamuodon ja sopimusmääräyksen sijoituspaikan mukaisesta tulkinnasta poikkeavalle kannalle että muonarahaa olisi maksettava aina, kun lämmintä ruokaa ei ollut saatavilla yhden kilometrin etäisyydellä työpaikasta. Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Lattiapäällysteyhdistys r.y. ja Matto Nurminen Kommandiittiyhtiö

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 9.5.1976 solmitussa mattotöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

11 § Päiväraha ja matkakustannusten korvaus matkatöissä

1. Jos työntekijä työnantajan määräyksestä matkustaa kotipaikkakuntansa ulkopuolelle työhön, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin, maksetaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä palkkaa myöskin päivärahaa mk 43 päivältä, josta työnantaja on oikeutettu vähentämään mk 18, sikäli kuin hän kustantaa työntekijälle sellaisen asunnon, jonka työntekijä hyväksyy. Jos työnantaja kustantaa sekä asunnon että ylläpidon ja työntekijä ne hyväksyy, ei päivärahaa makseta.

Matkoista, jotka tehdään työantajan pyynnöstä, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset II luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta, tuntipalkan mukaan. Mikäli työntekijälle maksetaan makuupaikan hinta, ei matkaajan korvausta makseta klo 21.00-06.00 väliseltä ajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Matkatyössä korvataan työntekijälle juhannuksena, jouluna ja vappuna matka kotiin ja takaisin, jos hän on ollut päivärahaan oikeuttavassa työssä vähintään 6 viikkoa. Samoin korvataan sairauden johdosta tai vuosiloman sattuessa matkatyön aikana matka kotiin.

5. Jos työ suoritetaan sellaisella työpaikalla, jossa ei ole mahdollisuutta saada lämmintä ruokaa 1 km etäisyydellä työpaikasta, suoritetaan muonarahaa mk 7, - päivältä.

12 § Päivittäiset matkakustannukset

1. Helsingin kaupungin keskustasta 5 km säteen laskettuna ns. matkanmittauspisteestä, ylittäviltä matkoilta maksetaan kaupungin rajalle saakka todelliset matkakulut ja kaupungin rajojen ylittävältä osalta myös aikakorvaus tuntipalkan mukaan. Muilta osiltaan pykälässä mainitut määräykset pidetään entisellään.

2. Muilla paikkakunnilla korvataan päivittäiset työmatkat siten, että 5 kilometrin matkan ylittävistä työmatkoista maksetaan todelliset matkakulut edellämainitun matkan ylittävältä osalta 15 kilometrin rajalle saakka liikkeen sijaintipaikasta laskettuna. Liikkeen sijaintipaikasta 15 kilometrin matkan ylittävillä työmatkoilla maksetaan matkakorvauksen lisäksi työntekijälle aikakorvausta tuntipalkan mukaan 15 km:n matkan ylittävältä osalta.

3. Jos työkohteeseen ei pakise yleistä kulkuneuvoa tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa, maksetaan oman auton käytöstä korvauksena valtioneuvoston päätöstä vastaavat korvaukset. Jos yhden henkilön asemasta useampia työntekijöitä kulkee samassa autossa työhön, niin ainoastaan yhdelle, auton omistajalle maksetaan edellä mainittu korvaus. Matkakorvauksissa julkisen liikenteen osalta menetellään siten, että jos työmaa on yhden kilometrin etaisyydellä julkisen liikenteen pysäkiltä, niin sitä väliä ei tarvitse korvata.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Lattiapäällysteyhdistyksen jäsenyritys Matto Nurminen Kommandiittiyhtiö oli vuoden 1976 aikana ja sen jälkeen kieltäytynyt maksamasta lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 11 §:n 5 kohdan mukaista niin sanottua muonarahaa. Työnantaja oli menetellyt näin tapauksissa, joissa työntekijän työskentely oli tapahtunut kohteessa, jossa ei maksettu työehtosopimuksen mukaista päivärahaa ja jossa ei ollut mahdollisuutta saada lämmintä ruokaa yhden kilometrin etäisyydellä työpaikalta.

Kiistasta oli neuvoteltu työnantajan ja työntekijäin edustajain välillä 11.10.1976. Koska työnantaja ei ollut suostunut korjaamaan työehtosopimuksen vastaista menettelyään, niin asia oli jäänyt riitaiseksi ja se oli päätetty siirtää neuvoteltavaksi liittojen välillä. Neuvoteltaessa liittotasolla keväällä 1977 Lattiapäällysteyhdistys oli useita kertoja esittänyt kantanaan, että muonaraha tuli maksaa vain työehtosopimuksen 11 §:n otsikossa mainituissa matkatöissä. Rakennustyöläisten Liiton mielestä muonarahaa oli kuitenkin maksettava kaikissa töissä kysymyksessä olevan määräyksen edellytysten muutoin täyttyessä. Asia oli neuvotteluissa jäänyt riitaiseksi.

Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt vahvistettavaksi, että Matto Nurminen Kommandiittiyhtiö on edellä kerrotuin tavoin toimiessaan menetellyt vastoin lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 11 §:n 5 kohtaa. Tämän ohessa Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että Matto Nurminen Kommandiittiyhtiö tuomittaisiin työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Lattiapäällysteyhdistys valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Näillä syillä Lattiapäällysteyhdistys ja Matto Nurminen Kommandiittiyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee riitakysymyksen koskevan sitä, onko lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 11 §:n 5 kohdassa mainittu muonaraha maksettava aina milloin työ suoritetaan sellaisella työpaikalla, jossa ei ole mahdollisuutta saada lämmintä ruokaa 1 kilometrin etäisyydeltä työpaikasta, kuten Rakennustyöläisten Liitto katsoo, vai ainoastaan saman pykälän otsikossa mainituissa matkatöissä eli milloin samalla on maksettu myös päivärahaa, kuten työnantajapuoli katsoo.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.