Labor union union fined for strike over collective agreement terms without enforcing peace obligation.

Työehtosopimuksen urakka- ja aikapalkka- sekä neuvottelumääräyksiin kohdistuneisiin lakkoihin olivat osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja sekä ammattiosaston eri työosastoille asettamat luottamusmiehet, joiden toiminnasta ammattiosasto vastasi, samoin kuin ammattiosaston useimmat jäsenet. Ammattiosaston ei liioin ollut edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä noudattamaan työrauhaa.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välisessä Ryhmään kuuluvia konepajoja ja laivatelakoita koskevassa 30.1.1979 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen 16.10.1979 julistamaan tuomioon n:o 113 on jäljennetty.

Työpaikan ilmapiiriä kiristävänä tekijänä oli edelleen ollut työnantajan kieltäytyminen työehtosopimuksen 30 §:n mukaisista neuvotteluista. 2.10.1979 työntekijäpuoli oli esittänyt työnantajalle neuvottelujen aloittamista aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkauksessa syntyneen vinoutumisen korjaamiseksi. Huolimatta pääluottamusmiehen toistuvista tiedusteluista ei työnantaja ollut suostunut ilmoittamaan, milloin neuvottelut käytäisiin. 10.10.1979 työnantaja oli ilmoittanut neuvottelujen pitämisestä seuraavana päivänä. Tällöin neuvotteluja ei kuitenkaan ollut pidetty työnantajan kieltäydyttyä niistä. 18.10.1979 pidettyjen urakkapalkkatyöntekijöitä koskeneiden neuvottelujen lopuksi oli sovittu aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden ansiosta neuvoteltavaksi 23.10.1979. Nämäkään neuvottelut eivät olleet toteutuneet työnantajan peruutettua neuvottelujen pidon 19.10.1979.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on, todeten että työhäiriöiden kohteena oli ollut työnantajan joustamaton työsuhdepolitiikka, joka oli ilmennyt muun muassa kieltäytymisenä työehtosopimuksen mukaisten neuvottelujen käymisestä, pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on Metallityöväen Liiton lausuman johdosta vielä lausunut muun ohella, että aikapalkkojen kehitystä koskeva tilastovertailu osoitti, ettei työntekijäpuoli voinut esittää työehtosopimukseen perustuvaa vaatimusta. Aikapalkat olivat kehittyneet paremmin kuin urakkapalkat. Urakat oli suoritetussa selvitystyössä käyty läpi niin kuin työtuomioistuimen aikaisemmasta tuomiosta selvisi. Hinnoittelu täytti työehtosopimuksen määräykset. Neuvottelujen lykkääntyminen oli aiheutunut siitä, ettei työntekijäpuoli ollut 18.10.1979 katsonut voivansa neuvotella, koska neuvottelukunta, joka neuvotteli aikapalkoista, ei ollut koolla. Sen jälkeen työtaistelu oli jatkunut ja käytäntö oli, ettei palkoista neuvoteltu työtaistelun aikana. Neuvotteluja oli jatkettu 26.10.1979, ja 29.10.1979 oli neuvoteltu liittotasolla.

Helsingin kone- ja telakkatyöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että sen jälkeen kun työtuomioistuin oli 16.10.1979 julistamallaan tuomiolla n:o 113 tuominnut Helsingin kone- ja telakkatyöväen ammattiosaston tuomiossa mainittujen Valmet Oy:n Helsingin telakalla tapahtuneiden työnseisausten johdosta maksamaan 6 500 markan hyvityssakon, ovat työtaistelut telakalla edelleen jatkuneet siten, että 19.10.1979 ovat lähes kaikki telakan työntekijät poistuneet työpaikaltaan iltapäiväksi, 22.10.1979 on lakossa ollut 140 allasosaston työntekijää, 23.10.1979 levyhallin 260 työntekijää ja 24.10.1979 varusteluosaston 464 työntekijää, kullakin kerralla koko päivän. Lakot ovat johtuneet osaksi samoista urakkapalkkaerimielisyyksistä, joista edellisessä tuomiossa käsitellyissä työnseisauksissa oli kysymys, ja osaksi edelleen jatkuneesta tyytymättömyydestä aikapalkkaneuvottelujen kulkuun. Lakot ovat siten nytkin kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen urakka- ja aikapalkka- sekä neuvottelumääräyksiin.

Lakkoihin ovat tälläkin kertaa osallistuneet Helsingin koneja telakkatyöväen ammattiosaston puheenjohtaja sekä ammattiosaston eri työosastoille asettamat luottamusmiehet, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa samoin kuin useimmat ammattiosaston jäsenet. Ammattiosaston ei liioin ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä noudattamaan työrauhaa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Helsingin koneja telakkatyöväen ammattiosaston maksamaan Suomen työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 7 500 markkaa sekä korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.