Labor court ruled that a sawmill worker's duties fell under forestry collective agreement due to primary business nature.

Yrityksen kenttäsirkkelillä harjoittaman sahaustoiminnan lisäksi yrityksen toiminta oli käsittänyt pääasiassa metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä. Yrityksen palveluksessa olleen metsäkoneenkuljettajan tehtäviin oli kuulunut ajoa metsäkoneella, kauhakuormaajalla ja autolla sekä sahaustyötä sirkkelillä. Ottaen huomioon yrityksen toiminnan laadun ja työehtosopimusjärjestelmässä yleisesti sovellettavan teollisuuslinjaperiaatteen pidetty selvänä, että työntekijään ainakin työsuhteen alkuaikana oli sovellettava metsä- ja uittoalan työehtosopimusta.

Kun vallitsevan järjestäytymiskäytännön mukaista ei ollut se, että muun muassa sekä toimintansa laadun että laajuuden puolesta kysymyksessä olevan kaltainen yritys järjestäytyisi työnantajaliittoon siten, että se tulisi työehtosopimuslain 4 §:n nojalla velvolliseksi soveltamaan sekä mekaanisen metsäteollisuuden että metsä- ja uittoalan työehtosopimusta, oli työntekijän työsuhteensa loppuaikana sahalla tekemä työ ollut myös lähinnä metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen piiriin luettavaa.

Asianosaiset: Lausunto Kittilän kihlakunnanoikeudelle metsäkoneenkuljettaja Esko Aukusti Piekkarin ja liikkeenharjoittaja Esa Launo Siitosen välisessä työntekijän palkkaetuja koskevassa jutussa

RATKAISU

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n eli nykyisen Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Puutyöväen Liitto r.y:n kesken 8.4.1974 tehdyssä mekaanista puunjalostusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenten sahojen, höyläämöjen, vaneri-, puuelementti-, puutalo-, rakennuspuusepän-, laatikko-, puu- ja lastulevytehtaiden sekä näiden teollisuuksien yhteydessä toimivien kuitulevytehtaiden ynnä niiden sivutuote- ja huolto-osastojen ja näiden työntekijäin välisiin työsuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Palkkaryhmittely

1. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattitaitonsa ja työn laadun perusteella palkkaryhmiin liitteiden I-IX mukaisesti. Työt, joita ei ole mainittu em. liitteissä, sijoitetaan palkkaryhmiin noudattaen sijoitusperusteena seuraavia näkökohtia:

Palkkaryhmä 1: Aputyöt ja vaihetyöt

Palkkaryhmä 2: Vaativat vaihetyöt ja raskaat aputyöt

Palkkaryhmä 3: Yksinkertaiset ja kevyet ammattityöt

Palkkaryhmä 4: Ammattityöt

Palkkaryhmä 5: Erittäin vaativat ammattityöt

Asettajien ym. ammattityöntekijäin palkkauksesta on erikseen sovittu tämän työehtosopimuksen liitteessä X.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samansisältöiset määräykset sisältyvät Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton kesken 23.2.1976 tehtyyn mekaanista metsäteollisuutta koskevaan työehtosopimukseen.

Metsähallituksen, Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton, Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n, Valtion polttoainekeskuksen ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n kesken 4.6.1974 tehdyssä metsä- ja uittoalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Sopimuksen soveltamisala

1. Sopimukseen sidottuja ovat Metsähallitus, Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto, Maaseudun Työnantajaliitto ja Valtion Polttoainekeskus kukin erikseen toiselta puolen sekä Suomen Maaseututyöväen Liitto toiselta puolen.

2. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan edellä mainittujen työnantajain ja työnantajainliittojen jäsenten sekä näiden palveluksessa metsä- ja uittotöissä työskentelevien työntekijäin välisiin työsuhteisiin, joihin ei ole sovellettava jotakin muuta työehtosopimusta.

3. Metsätöihin tässä sopimuksessa luetaan:

a. Puiden kaato, puutavaran valmistus ja käsittely muualla kuin teollisuuslaitosten yhteydessä, hiilto ja tervan valmistus, jotka eivät tapahdu tehdasmaisesti sekä kannonnosto.

b. Puutavaran ajo metsästä uitto-, jalostus- tai jakelupaikkaan tahi pysyväiseen varastoimispaikkaan taikka paikkaan, josta se kuormataan muuhun kuljetusvälineeseen. Samoin koskee sopimus puutavaran koneellisessa kuljetuksessa työsopimussuhteessa toimivaa henkilöstöä.

c. Edellä tarkoitettua koneellista kuljetusvälinettä käytettäessä erikseen suoritettava puutavaran kuormaus ja purkaus, mikäli sen suoritukseen käytetään muuta kuin teollisuuslaitoksissa, varastoilla tai satamissa olevaa muiden työehtosopimusten piiriin kuuluvaa henkilöstöä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samansisältöiset määräykset sisältyvät edellä mainittuun sopimukseen osallisten kesken 14.2.1976 tehtyyn työehtosopimukseen.

Kantaja on huomauttanut, että se, että kantaja oli LEL:n alainen, ei vaikuttanut loman saantiin. Laissa oli säädetty, milloin työntekijälle oli annettava vuosilomaa, samoin kuin loman ansaitsemisperusteet. Väite työsuhteen tilapäisyydestä ei pitänyt paikkaansa, koska kantaja oli ollut vastaajan palveluksessa kolmen vuoden ajan. Kysymyksessä oli ollut toistaiseksi jatkuva työsuhde. Lomaltapaluurahaan oli sovellettava normaalia kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, sillä lain säännöksiä ei voitu vastaajan esittämällä tavalla laajentaa.

Kantaja on kuulustuttanut todistajina kahta vuosina 1976-1977 vastaajan työssä ollutta henkilöä. Todistajien kertoman mukaan heidän työsuhteensa oli päättynyt samana päivänä kuin kantajankin saman palkka-asian vuoksi. Palkasta oli ollut puhetta Maaseututyöväen Liiton asiamiehen kanssa, johon liittoon heidän työporukkansa kuului. Ammattimiehen palkka oli työehtosopimuksen mukaan 16 markkaa tunnissa. Todistajat ja kantaja olivat pyytäneet 14 markan tuntipalkkaa ja vastaaja oli maksanut heille 12 markkaa tunnissa. Toinen todistaja on kertonut kantajan olleen työsuhteensa loppupuolella vastaajan sahalla terämiehenä todistajan ollessa perämiehenä ja kantajan veljen vastaanottajana Toisen todistajan eli kantajan edellä mainitun veljen kertoman mukaan kantaja oli toiminut metsäkoneen, auton ynnä muiden sellaisten laitteiden kuljettajana, mutta työsuhteensa loppupuolella hänkin oli siirtynyt sahalle.

Vastaaja on huomauttanut, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus ei ollut tässä tapauksessa oikea, koska Maaseututyöväen Liitto ei ollut sitä allekirjoittanut. Maaseututyöväen Liiton työehtosopimusta ei oltu esitetty, vaikka se ilmeisesti olisi oikea työehtosopimus. Kantajan ja todistajien tilalle ei ollut otettu uusia työntekijöitä vaan kyseessä oli kolmesta henkilöstä koostunut työkunta, joka oli sitä ennen ollut vastaajan palveluksessa kaatamassa tukkeja. Tällöin olisi joka tapauksessa jouduttu lomauttamaan miehiä.

Kantaja on vielä huomauttanut, että kanteessa mainitun lisäksi hän oli tehnyt urakkapalkalla metsätöitä vastaajan lukuun. Asian jatkokäsittelyssä kantaja on ilmoittanut luopuvansa lomaltapaluurahasta vuodelta 1977.

Vastaaja on katsonut, että kysymyksessä olevaan työsuhteeseen oli sovellettava metsä- ja uittoalan työehtosopimusta. Vastaaja on antanut oikeudelle sanotun sopimuksen kaudelta 11.4.1977-28.2.1978 ja viitannut sopimuksen 1 §:n 3 kappaleen a ja b kohtaan. Vastaajan liiketoiminta käsitti leimikoiden ostamista ja hakkauttamista sekä tavaran myymistä pääasiassa pyöreänä ja osaksi myös sahattuna vastaajan omistamassa kenttäsirkkelissä. Kantajan työ oli ollut pääasiassa puutavaran kuljetukseen liittyvää eli hän oli ollut ajamassa metsäkoneita. Sirkkelillä kantaja oli ollut vain silloin kun muuta työtä ei ollut ollut.

Kantaja on antanut oikeudelle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 1977-1979 ja viitannut sen 1 §:ään. Työntekijäliittojen lakimiehet olivat kantajan ilmoituksen mukaan neuvotelleet asiasta, ja heidän mielestään tapaukseen oli sovellettava mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

Vastaaja on lausunut, että hänen laitoksensa ei ollut mikään saha vaan tavallinen kenttäsirkkeli, jonka suojaksi oli rakennettu jonkinlainen katos. Sahatavaran myynti edusti vastaajan liikevaihdosta vain pientä osaa, sillä pyöreän puutavaran osuus myynnistä oli noin 80 %. Vastaajan palveluksessa ei ollut kuin Suomen Maaseututyöväen Liiton jäseniä, joten kysymyksessä ei voinut olla mikään mekaanisen metsäteollisuuden ala.

Vastaaja on kuulustuttanut todistajana palveluksessaan ollutta rakennusmiestä, joka on kertonut, että kantajan ja edellä mainittujen todistajien jäätyä pois työstä oli sirkkelillä muutaman päivän kuluttua ollut työssä kolme työntekijää, jotka silloin olivat siirtyneet sirkkelille vastaajan töistä metsäpuolelta, mutta he olivat aikaisemminkin olleet työssä sirkkelillä. Kantajakin oli tehnyt työtä myös metsäpuolella todistajan voimatta sanoa kummalla puolella pääasiassa. Marras-joulukuun vaihteessa 1976 kantaja oli kesken päivän lopettanut koneen ajon metsässä sanoen koneen hajoavan käsiin, mutta seuraavana päivänä vastaaja oli tarjonnut kantajalle työtä sirkkelillä ja metsäkonetta ajamaan oli tullut parin päivän kuluttua uusi mies.

Vastaaja on ilmoittanut, ettei hän kuulunut mihinkään työnantajaliittoon. Kantaja oli ammatiltaan koneenkuljettaja eikä mikään sahalaitoksen työmies. Metsäpuolen töistä oli kantajalle maksettu palkka prosentteina ajetusta tai kaadetusta puumäärästä. Kuitenkin siinä tapauksessa, ettei prosenttipalkalla oltu päästy urakka-ansion tasolle, oli palkka tuollaisestakin työstä maksettu tuntipalkkana. Kantajan oikeudelle jättämistä palkkakuiteista vastaaja on huomauttanut, että niissä olevat merkinnät tuntityöstä eivät sinänsä voineet tarkoittaa, että työ olisi tehty sirkkelillä, koska myös metsäpuolelta oli maksettu tuntikorvaus silloin kun urakkaan ei oltu päästy.

Kantaja on selittänyt katsovansa, että vastaajan mainitsemissa kuiteissa oli kysymys tuntityöstä, johon oli laskettu 10 %:n lomakorvaus. Kaikki ne kuitit, joissa ei ollut merkintää ajetusta tai kaadetusta puutavarasta, tarkoittivat tuntityötä sirkkelillä.

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mitä työehtosopimusta nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on sovellettava.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Puutyöväen Liitolle, Suomen Maaseututyöväen Liitolle, Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle, metsähallitukselle, Maaseudun Työnantajaliitolle ja Valtion polttoainekeskukselle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Metsäalan työehtosopimuksen 1 §:n 3 b kohdan mukaan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä olivat puutavaran ajo metsästä uitto-, jalostus- tai jakelupaikkaan tai pysyväiseen varastoimispaikkaan taikka paikkaan, josta se kuormataan muuhun kuljetusvälineeseen. Samoin koski sopimus puutavaran koneellisessa kuljetuksessa työsopimussuhteessa toimivaa henkilöstöä.

Asiakirjoista oli pääteltävissä, että kyseessä oli kenttäsirkkeli eikä sahalaitos. Vaikka katsottaisiin, että kysymyksessä oleva sirkkeli olisi sen luonteinen, että sitä voitaisiin pitää mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n tarkoittamana sahana, olisi sovellettava metsäalan työehtosopimusta, mikäli valtaosa kantajan työstä oli ollut metsäalan työehtosopimuksen 1 §:n 3 b kohdan tarkoittamia töitä. Lisäksi asiakirjoista ilmeni, että kyseinen pienehkö yritys toimi pääasiassa metsäalalla, joten niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteenkin mukaan tulisi työntekijöihin soveltaa metsäalan työehtosopimusta.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Piekkarin tehtäviin Puutavaraliike Esa Siitosen, myöhemmin Puu- ja Rakennustarvike Esa Siitonen Ky:n palveluksessa on kuulunut ajoa metsäkoneella, kauhakuormaajalla ja autolla sekä sahaustyötä sirkkelillä. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä muun muassa työnantajaliiton jäsenten sahojen ja näiden työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen mukaan luetaan metsätöihin tässä sopimuksessa muun muassa puiden kaato, puutavaran valmistus ja käsittely muualla kuin teollisuuslaitosten yhteydessä sekä puutavaran ajo metsästä uitto-, jalostus- tai jakelupaikkaan tahi pysyväiseen varastoimispaikkaan taikka paikkaan, josta se kuormataan muuhun kuljetusvälineeseen. Samoin koskee sopimus puutavaran koneellisessa kuljetuksessa työsopimussuhteessa toimivaa henkilöä.

Työtuomioistuimessa kuullut edellä mainittuihin työehtosopimuksiin osalliset ovat olleet eri mieltä muun ohessa siitä, milloin sirkkelillä eli pyörösahalla suoritettuun työhön sovelletaan mekaanisen metsäteollisuuden ja milloin metsä- ja uittoalan työehtosopimusta. Työntekijäliitot ovat pitäneet metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen soveltamista mahdollisena vain, jos kysymyksessä on siirrettävä pyörösaha, kun taas työnantajapuolelta on katsottu, että työehtosopimusten soveltamisalojen raja on käytännössä määrättävä siten, että paitsi siirrettävällä myös muulla kevyellä kenttäsirkkelillä suoritettu sahaus on katsottava puutavaran valmistukseksi ja käsittelyksi muualla kuin teollisuuslaitosten yhteydessä eli kuuluvaksi metsäalan työehtosopimuksen piiriin.

Kihlakunnanoikeudelle esitetyn selvityksen mukaan Puu- ja Rakennustarvike Esa Siitonen Ky:n toiminta on käsittänyt leimikoiden ostamista ja hakkauttamista sekä tavaran myymistä pääasiassa pyöreänä ja osaksi myös sahattuna yrityksen omistamassa kenttäsirkkelissä. Pyöreän puutavaran osuudeksi myynnistä on ilmoitettu noin 80 %. Sahaustoiminnan lisäksi yrityksen toiminta on käsittänyt pääasiassa metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä. Tarkkaa selvitystä siitä, mitä tehtäviä Piekkarin työ enimmäkseen on käsittänyt, ei ole esitetty. Ottaen huomioon yrityksen toiminnan laadun ja työehtosopimusjärjestelmässä yleisesti sovellettavan teollisuuslinjaperiaatteen työtuomioistuin kuitenkin pitää selvänä, että Piekkariin on ainakin marras- ja joulukuun 1976 vaihteeseen asti ollut sovellettava metsä- ja uittoalan työehtosopimusta.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, Hyppönen ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.