Union fined for striking without stopping work; union members participated in strikes but failed to prevent them.

Kumitehtaan työntekijöiden toimeenpanemat lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin tai työturvallisuutta koskeviin määräyksiin, palkkamääräyksiin tai työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston, joka vastasi toimikuntansa jäsenen ja luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun, ei ollut edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 7.2.1979 solmitussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

Lähinnä 1.2.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Urakkatyö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Urakkatyö on mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla Sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

Lähinnä 1.2.1979 alkavan palkanmaksukauden alusta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Työturvallisuus

1. Tapaturmien ja ammattitautien välttämiseksi ryhdytään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin työntekijän turvallisuuden suojelemiseksi.

2. Kieltäytymistä suorittamasta työtä, jota varten viranomaisten määräämiä varmuuslaitteita ei ole tehty, ei ole pidettävä työehtosopimuksen vastaisena työstäkieltäytymisenä.

3. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä työsuojelusopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Liitot toteavat työturvallisuustoiminnan tärkeyden ja ovat yhtä mieltä siitä, että työpaikoilla on syytä jatkuvasti kiinnittää asiaan vakavaa huomiota ja että menestyksellistä ja rakentavaa työturvallisuustoimintaa työpaikoilla huomattavasti edesauttaa työnantajien ja työntekijäin sekä heidän luottamusmiestensä välinen vilpitön yhteistoiminta tarkoitusta varten perustetuissa turvallisuustoimikunnissa.

2. Liitot ovat yksimielisiä siitä, että niissä tapauksissa, joissa tuotannolle tärkeitä kemikalioita otetaan käyttöön, on työnantajan selvitettävä missä määrin ne ovat terveydelle vaarallisia ja huolehdittava tarpeellisista suojatoimenpiteistä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon mitä työturvallisuuslaissa asiasta säädetään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi

2. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä tehdyssä yleissopimuksessa on sovittu.

3. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet joista sopimuspuolten kesken edellä mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaan jalkineiden kokoonpano-osaston työntekijät olivat elokuun 3 ja 9 päivänä 1979 käydyissä neuvotteluissa esittäneet yhden markan suuruista yleiskorotusta tunnissa kaikille kokoonpanon työntekijöille. Työnantaja oli ilmoittanut, ettei yleiskorotukseen voitu suostua, mutta sen sijaan yksittäisten artikkeleiden hintoja voitaisiin tarkistaa. Ennen kuin neuvottelut asiasta oli ehditty käydä loppuun, 265 jalkinetehtaan kokoonpano-osaston työntekijää oli ollut lakossa 20.8. kello 12.15-16 painostaakseen työnantajaa suostumaan edellä kerrottuun työehtosopimukseen perustumattomaan korotusesitykseen. Lakkoon oli osallistunut kaksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton jäsenyhdistyksen Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettamaa työosaston luottamusmiestä sekä yksi ammattiosaston toimikunnan jäsen.

Jalkinetehtaan kokoonpano-osaston esivalmistelun työntekijöiden kanssa oli elokuun 7, 8, 13 ja 14 päivänä neuvoteltu myös heidän esittämästään yhden markan suuruisesta yleiskorotusesityksestä tunnissa. Tällöinkin työnantajan edustajat olivat ilmoittaneet, ettei yleiskorotukseen voitu suostua, mutta että sen sijaan yksittäisiä hintoja voitaisiin tarkistaa. Tyytymättöminä neuvottelujen tulokseen kaksi osaston luottamusmiestä oli 20.8. ilmoittanut, etteivät jalkinetehtaan kokoonpano-osaston esivalmistelun työntekijät tule työhön seuraavana päivänä. Painostaakseen työnantajaa suostumaan tähän työehtosopimukseen perustumattomaan vaatimukseensa kokoonpano-osaston esivalmistelun 146 työntekijää olivat olleet lakossa 21.8. kello 7-16. Lakon syyksi olivat eräät työntekijät ilmoittaneet huonon ilman tehdassalissa. Lakkoon olivat osallistuneet edellä mainitut kaksi luottamusmiestä.

Tukeakseen edellä mainittuja palkankorotusvaatimuksia oli sekoitusosaston kymmenen työntekijää ollut lakossa 21.8. kello 6-14 sekä 22.8. kello 6-14. Lakkoon oli osallistunut osaston luottamusmies. 23.8. olivat massapohjan esivalmistelun 16 työntekijää olleet tukilakossa kello 7-16, minkä vuoksi palkanmaksu oli jouduttu keskeyttämään seuraavana päivänä kaikilta kumijalkinetehtaan noin 700 työntekijältä.

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto ei edellä kerrottujen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin ja osittain sen työturvallisuutta koskeviin määräyksiin kohdistuneiden painostustoimenpiteiden aikana ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Päin vastoin osaston toimihenkilöt olivat itse osallistuneet lakkoihin, joista osasto oli vastuussa. Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Nokian Kumityöväen Ammattiosasto tuomittaisiin työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Massapohjan esivalmistelun työntekijät eivät olleet olleet tukilakossa. He olivat tienneet tulevansa lomautetuksi sekoitusosaston työnseisauksen johdosta. Koska he olivat pitäneet lomautuksiensa syynä sekoitusosaston työntekijöitä, he olivat keskeyttäneet työnteon, jotta sekoitusosaston työntekijät puolestaan tulisivat lomautetuiksi esivalmisteluosaston työntekijöiden työnseisauksen johdosta. Lakko oli siis osoitettu yksinomaan sekoitusosaston työntekijöihin.

Näillä syillä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työnseisauksiin on osallistunut yksi Nokian Kumityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäsen ja viisi ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä, joiden toiminnasta osasto vastaa. Osaston ei ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa sekä korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Parkkinen, M. Virtanen, Lankinen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.