Dismissal of dismissal protection claim where termination was based on economic reasons and agreed upon with the trade union representative.

Yhtiön yhden palkanlaskijan irtisanominen oli perustunut taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Esitetty selvitys osoitti, että luottamusmies oli työnantajan kanssa käymissään neuvotteluissa hyväksynyt irtisanomisen kohdistumisen juuri irtisanottuun palkanlaskijaan, eikä voitu katsoa, ettei irtisanomisen hyväksyminen olisi tapahtunut sitovalla tavalla. Perustetta sille, että työnantaja olisi ollut lain tai sopimuksen mukaan velvollinen ottamaan näin sovitun asian uudelleen neuvoteltavaksi ei ollut esitetty, joskin asian uusi käsittely olisi saattanut olla kohtuullista. Mitään perustetta sille, että työnantaja voitaisiin velvoittaa irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen vahingonkorvaukseen työntekijälle sillä perusteella että työnantaja oli rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista vuorojärjestystä, ei ollut esitetty.

Kun kysymyksessä olevan palkanlaskijan irtisanominen jonkun toisen työntekijän asemesta oli perustunut työnantajan ja luottamusmiehen välisiin neuvotteluihin, ei työnantaja ollut asiassa tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. ja Helsingin Osuuskauppa

RATKAISU

Kaupan Työnantajaliiton sekä toiselta puolen muun ohella Suomen Liikeväen Liiton kesken 14.4.1977 tehdyssä konttorityöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämän sopimuksen rikkomista, soveltamista ja tulkintaa koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan tai tämän edustajan ja työntekijän tai asianomaisen luottamusmiehen välillä.

2. Ellei yhteisymmärrystä saavuteta paikallisissa neuvotteluissa, on mikäli mahdollista erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laadittava muistio. Muistio tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena, josta annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion valmistuttua voi jompi kumpi osapuolista saattaa erimielisyysasian sopijapuolten eli liittojen ratkaistavaksi.

3. Neuvottelut sekä yritys- että liittotasolla aloitetaan mahdollisimman pian ja käydään asiallisesti ja kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen.

4. Ellei liittojen välisissä neuvotteluissa saavuteta yhteisymmärrystä, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

(Ks. soveltamisohje.)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa keskusliittojen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen, on siitä ilmoitettava edellä 2 §:ssä tarkoitettujen työehtosopimusten edellyttämälle luottamusmiehelle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon, ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.

Milloin kysymyksessä on 1 kappaleessa mainittu irtisanominen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Jos työnantaja kolmen kuukauden kuluessa 1 kappaleessa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee työntekijöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan, ennen kuin muita työntekijöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.

Työnantajan tai työntekijöiden luottamusmiehen vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

6 §

Jos irtisanomisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi asianomaisen, edellä 2 §:ssä tarkoitetun työehtosopimuksen mukaista erimielisyyksien ratkaisemisjärjestystä noudattaen. Ellei yksimielisyyttä tällöin saavuteta, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanotuilla perusteilla Suomen Liikeväen Liitto on vaatinut Helsingin Osuuskaupan velvoittamista maksamaan Eila Tillanderille irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesta irtisanomisesta viiden kuukauden palkkaa vastaavan summan yhteensä 11 505 markkaa ja toissijaisesti tuomittavaksi irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n vastaisesta tahallisesta irtisanomisjärjestyksestä poikkeamisesta hyvityssakkoseuraamukseen. Lisäksi Suomen Liikeväen Liitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Suomen Liikeväen Liiton Kaupan Työnantajaliitolle osoittama selvityspyyntö oli saapunut 3.2.1978, minkä jälkeen liittojen edustajat olivat useaan kertaan keskustelleet asiasta puhelimitse ja työnantajaliitossa. Näissä keskusteluissa oli työnantajaliiton ja Helsingin Osuuskaupan taholta annettu pyydetyt selvitykset irtisanomisperusteesta ja irtisanomissuojasopimuksen tarkoittaman irtisanomisjärjestyksen soveltamisesta. Viimeinen neuvottelu oli pidetty 18.5.1978, jolloin Suomen Liikeväen Liiton edustaja ensimmäisen kerran oli esittänyt 1 000 markan määräisen vahingonkorvausvaatimuksen, mihin ei ollut suostuttu.

Kun Tillanderin työsuhteen päättyminen oli johtunut irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä tarkoitetuista syistä ja irtisanomisesta oli luottamusmiehelle ilmoitettu riittävän ajoissa jo ennen irtisanomispäätöksen tekemistä eikä irtisanottaessa ollut poikettu irtisanomisjärjestyksestä ja kun asiasta oli neuvoteltu sopimuksen edellyttämällä tavalla jopa työnantajan aloitteesta, Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Liikeväen Liitto on Kaupan Työnantajaliiton vastineen johdosta lausunut muun ohella, ettei palkkaosaston esimies ollut läsnä 21.11.1977 pidetyssä neuvottelussa. Vielä Suomen Liikeväen Liitto on lausunut, ettei luottamusmies ollut ymmärtänyt mistä syystä henkilöstöpäällikkö oli rajannut kysymykseen tulevat työntekijät niin kuin oli tapahtunut. Edelleen liitto on korostanut, ettei kysymyksessä voinut olla työmäärän vähentymisestä aiheutunut työntekijän irtisanominen, olihan osastolle kanteesta selviävin tavoin vuonna 1976 palkattu uusi työntekijä lopputilien laskijaksi.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa Helsingin Osuuskaupan henkilökunnan määrän vuosien 1975-1976 vaihteessa vähentyneen noin 200 henkilöllä, mikä pääasiassa on aiheutunut leipomon ja einestehtaan siirtymisestä toiselle omistajalle. Tämän jälkeen ei henkilökunnan lukumäärässä ole kausivaihteluita lukuun ottamatta tapahtunut marraskuuhun 1977 mennessä suuria muutoksia. Kun palkanlaskijain luku oli edellä mainitusta henkilöstön vähennyksestä huolimatta pysynyt ennallaan ja kun henkilöstön vaihtuvuus lisäksi on pienentynyt, työtuomioistuin katsoo yhden henkilön vähentämisen palkanlaskennasta marraskuussa 1977 perustuneen taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, ettei työnantajaa voida velvoittaa irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen vahingonkorvaukseen työntekijälle sillä perusteella, että työnantaja on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista vuorojärjestystä, eikä tässä asiassa ole esitetty mitään perustetta, joka antaisi aiheen muunlaiseen lopputulokseen. Kun Tillanderin irtisanominen jonkun toisen työntekijän asemesta on edellä sanotuin tavoin perustunut työnantajan ja luottamusmiehen kesken käytyihin neuvotteluihin, ei Helsingin Osuuskauppa ole asiassa tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimusta eikä Kaupan Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto ja Helsingin Osuuskauppa itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Sariola, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.