Labour court rules that a seamstress's work falls under the garment industry collective agreement despite union membership issues.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko ompelu- ja vaatetusliikettä harjoittavan liikkeenharjoittajan ja hänen palveluksessaan olleen yhden työntekijän väliseen työsuhteeseen sovellettava vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

Työehtosopimukseen osallisen työnantajaliiton sääntöjen nojalla ei liikkeenharjoittaja olisi voinut päästä liiton jäseneksi eikä sitä kautta tulla sidotuksi työehtosopimukseen. Työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevassa määräyksessä käytettiin työnantajaliiton jäsenistä nimitystä "jäsentehdas". Sen seikan selvittäminen, seurasiko näistä, ettei vaatetusteollisuuden työehtosopimusta voitu pitää liikkeenharjoittajan ja työntekijän työsuhteeseen nähden asianomaisen alan työehtosopimuksena, oli työsopimuslain 17 §:n tulkintaa koskeva ongelma, josta työtuomioistuin ei voinut antaa lausuntoa.

Asianosaiset: Lausunto Seinäjoen kihlakunnanoikeudelle (Merja Loviisa Viitala / Linnea Halonen)

RATKAISU

Vaatetusteollisuusliitto r.y:n ja Tekstiili ja Vaatetustyöväen Liitto r.y:n kesken 30.12.1970 tehdyssä 1.1.1971 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

1 § Sopimuksen soveltamisala

1. Tätä sopimusta sovelletaan Vaatetusteollisuusliittoon kuuluviin yrityksiin ja niiden kaikkiin työntekijöihin jäljempänä mainituin poikkeuksin.

2. Jos vaatetusteollisuusliittoon liittyy uusi jäsen tämän sopimuksen voimassaollessa, on tätä sopimusta sovellettava tässä jäsentehtaassa. Sopimuksen soveltamista tarkoittaviin neuvotteluihin on jommankumman osapuolen esityksestä ilman aiheetonta viivytystä ryhdyttävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Palkkaperusteet

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

1.1.1971 alkaen: Paikkakuntaluokka I II III 1 palkkaryhmä

2 "

3 "

4 "

5 "

6 "

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Palkkaryhmittelynä noudatetaan tämän sopimuksen liitteen N:o V mukaista ammattinimikkeistöä palkkaryhmittelyineen.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsuhteen jatkuttua 6 kuukautta siirretään työntekijä vähintään 2 palkkaryhmään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

17 § Oppilaiden ja nuorten palkat

1. Oppilaiden sekä alle 18-vuotiaiden nuorten henkilöiden sekä heihin verrattavien palkat ovat asianomaisen iästä, oppivuosista, työkyvystä ja työtaidosta riippuen 75-100 % sen palkkaryhmän 13 §:n 1. kohdan mukaisesta ohjepalkasta, mihin palkkaryhmään ao. oppilaan tai alle 18-vuotiaan työntekijän suorittama työ lasketaan kuuluvaksi.

Pöytäkirjamerkintä:

18 vuotta täyttäneen oppilaan oppiajan pituus on ensi kädessä riippuvainen hänen saavuttamastaan työtaidosta. Mikäli hän suoritetussa kokeessa työtulostensa perusteella osoittaa pystyvänsä oman työryhmänsä normaalisaavutukseen, siirretään hänet oppiajan pituudesta huolimatta työtaitoansa vastaavaan palkkaryhmään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liite N:o V

VAATETUSTEOLLISUUDEN AMMATTINIMIKKEISTÖ PALKKARYHMITTELYINEEN

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

OMPELIMO

Koneompelu Palkkaryhmä 211 Taskutus (päällystaskun teko alusta loppuun) 4 212 Vaativa vaihetyöompelu 3-5 213 Helppo vaihetyöompelu 2 Erikoiskonetyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käsityöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Väliprässäykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erikoistyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erillistyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SELVITYKSET JA TÄYDENNYKSET VAATETUSTEOLLISUUDEN AMMATTINIMIKKEISTÖN ERI KOHTIIN

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

213. Nimikkeeseen kuuluu mm:

- sisäänotot ja vastaavat - hihan kiinnitys - hihan ompelu - selkä-, sivu- ja olkasaumaukset yleiskoneella - taskun kansien (pattujen) ompelu - vuorin ompelu - vetoketjun ompelu ja kiinnitys - liivin sisäompelutyöt - liivin peitenauhoitus - liivin apuompelutyöt - liivin vuoraus ja saumaus - kupin valmistus (helppo) - muut vastaavat helpot ompelutyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen sopimuspuolten kesken 15.4.1972 tehdyssä työehtosopimuksessa on vuoden 1971 työehtosopimuksen edelle jäljennettyjä määräyksiä pääasiassa vastaavat määräykset, jolloin 1 §:n 1 kohta kuitenkin kuuluu seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asiakirjoista selviää, että Viitala on syntynyt 1.5.1953. Hän oli ollut erään poliisipariskunnan kasvattitytär. Kasvattiisä oli kuollut 15.12.1966 ja kasvattiäiti 22.4.1969. Sen jälkeen hänestä oli vielä pitänyt huolta hänen enonsa, joka oli kuollut 20.3.1973. Halonen on syntynyt vuonna 1908 ja omistanut Peräseinäjoella ompelu- ja vaatetusliikkeen. Asiakirjoissa olevista Seinäjoen verotoimiston verotustodistuksista selviää, että Halosen verotettava tulo valtionverotuksessa on ollut 2 560 markkaa vuonna 1971, 2 540 markkaa vuonna 1972, 1 080 markkaa vuonna 1973 ja 1 630 markkaa vuonna 1974. Verotettavan omaisuuden arvo viime mainittuna vuonna on ollut 3 900 markkaa. 1975 ei Halosella ole ollut verotettavia tuloja.

Asiassa on erimielisyyttä Viitalan palvelussuhteen laadusta ja siitä työstä, mitä hän on Halosen luona ollessaan tehnyt. Viitala itse on, kun hän jäi pois Halosen luota vuonna 1975, mennyt naimisiin maanviljelijän kanssa vuonna 1976.

Halonen on kiistänyt Viitalan kanteen selittäen, että Viitala oli pienestä alkaen ollut ikään kuin vastaajan kasvattitytär. Kysymyksessä ei ollut todellisuudessa ollut työsopimussuhde, vaikkakin Viitala oli päivisin oleskellut Halosen liikkeessä. Halonen ei ollut tarkoittanut Viitalalle suorittamiaan rahamääriä palkaksi vaan lähinnä taskurahaksi. Verotustodistukset osoittivat, ettei Halosen yritykseen olisi kannattanut palkata ulkopuolista ompelijaa. Missään vaiheessa ei ollut sovittu palkan maksamisesta eikä sen suorittamista ollut edes edellytetty. Liikkeen toiminta oli loppunut marraskuussa 1974.

Osapuolet ovat kuulustuttaneet todistajia. Kantajan kuulustuttama emäntäsiivooja oli käynyt usein Halosen liikkeessä käsityötarpeita ostamassa. Viitala oli ollut joka kerran liikkeessä todistajan käydessä siellä. Viitala oli tuolloin aina ollut ompelutyössä. Todistajan käsityksen mukaan syynä kantajan oleskeluun vastaajan liikkeessä oli ollut se, että hän oli tehnyt siellä työtä ja että kantaja oli ollut liikkeessä kokopäiväisessä työsuhteessa. Halosen liike oli ainoa alan liike Peräseinäjoen Kihniön kylällä. Todistaja on vielä kysyttäessä selittänyt käyneensä liikkeessä viimeksi noin 5 vuotta sitten eli vuonna 1972, kun liikkeessä oli teetetty hänelle rippipukua, ja sitä ennen vuosittain muutaman kerran vuodessa. Työn laatua kysyttäessä todistaja on kertonut työn todella olleen ompelutyötä.

Vastaajan kuulustuttama maanviljelijä on kertonut joskus käyneensä asialla vastaajan kotona ja sinä aikana, jona kantaja oli ollut vastaajan liikkeessä työssä, pari kerta liikkeessä työaikana. Todistaja on kertonut edellä selviävät Viitalan vaiheet. Viitalan jäätyä yksin oli hänen asemansa järjestynyt sillä tavoin, että vastaaja oli ottanut hänet liikkeeseensä päiväsajaksi ja Viitala asunut muutoin yksin kasvattivanhempiensa mökissä.

Vastaajan kuulustuttama myyjä on kertonut olleensa Halosen liikettä vastapäätä olleessa liikkeessä myyjänä yli 20 vuotta ja joutuneensa seuraamaan tilannetta Halosen liikkeessä. Käydessään silloin tällöin Halosen liikkeessä todistaja oli havainnut, että kantaja oli suorittanut sellaisen ompelutyön, jonka vastaaja oli nimenomaan hänen eteensä pannut. Kun työ oli tehty, kantaja oli jälleen jäänyt odottamaan, että hänelle annettaisiin uusi tehtävä. Kantajalta oli siis puuttunut oma-aloitteisuus työssä. Todistajan vieraillessa arkipäivänä liikkeen aukioloaikana liikkeessä kantaja oli yleensä oleskellut liikkeessä.

Vastaajan kuulustuttama emäntä on kertonut kanteessa tarkoitettuna aikana ompeluttaneensa Halosen liikkeessä perheelleen vaatteita. Liikkeessä käydessään todistaja oli havainnut, ettei kantaja ollut tehnyt muuta kuin sen työn, mitä hänelle nimenomaan oli annettu tehtäväksi. Hän ei ollut leikannut eikä sovittanut. Kun todistaja oli kysynyt vastaajalta, miksi tämä piti kantajaa liikkeessään, vastaaja oli ilmoittanut, että hänellä oli siihen omat syynsä, koska hän oli ikään kuin kantajan holhooja. Kantaja oli ainakin melkein joka kerran todistajan liikkeessä käydessä ollut siellä.

Vastaajan vielä kuulustuttama emäntä on kertonut olleensa saapuvilla asianajotoimistossa tilaisuudessa, jossa oli neuvoteltu asiassa mahdollisesti tehtävästä sovinnosta. Paikalla olivat olleet todistajan ja kantajan asianajajan lisäksi kumpikin asianosainen. Kantajalta oli tiedusteltu, mitä hän vastaajalta halusi, ja kantaja oli vastannut, että hän halusi ompelijan palkkaa. Kun kantajalta oli sitten tiedusteltu, mitä työtä hän oli liikkeessä tehnyt, kantaja oli selittänyt, että hän oli neulonut saumoja ja vetoketjuja mutta että hän ei ollut ottanut mittoja eikä sovittanut eikä siis tehnyt ompelijan työtä. Kantaja oli siis sanonut, ettei hän ollut mikään ompelija ollut. Kantaja oli selittänyt, että hän oli neulonut sen, mitä hänelle oli annettu käteen.

Vastaajan edellä jo kuulustuttama kampaaja on vielä kertonut, että Kihniön kyläläisten yleinen käsitys oli ollut, että vastaaja oli luottamusta nauttiva henkilö ja ottanut kantajan luokseen, koska tämä oli jäänyt yksin eikä ollut osannut asioistaan itse huolehtia. Todistaja oli koonnut tätä seikkaa koskevan kirjallisen julkilausuman alle oma-aloitteisesti runsaasti nimiä kylältä. Todistaja on vielä lausunut vastaajan aikoinaan kertoneen kantajan kasvattiäidin pyytäneen vastaajaa huolehtimaan kantajasta.

Vastaajan kuulustuttama eläkeläinen oli asunut vuokralaisena vastaajan luona vuodesta 1966 alkaen. Koko ajan Halosen apulaisena oli ollut tyttöjä. Viimeksi palveluksessa oli ollut tämän jutun kantaja. Apulaisena olleiden tyttöjen työnä oli ollut ruoanlaitto ja siivous sekä ompelutyö. Sellaista työtä oli myös kantaja tehnyt, mutta todistaja ei talon toisessa päässä asuneena ollut tarkemmin päässyt seuraamaan kantajan työtä. Työtä joskus seuratessaan hän oli havainnut, että kantaja oli tehnyt sen työn, mitä vastaaja oli hänen eteensä pannut, ja työn tehtyään kysynyt, mitä hänen seuraavaksi tuli tehdä. Todistajan mielestä kantaja ei ollut mikään ompelija, koskei hän ollut pystynyt sovittamaan eikä leikkaamaan.

Vastaajan vielä kuulustuttama eläkeläinen on kertonut tunteneensa kantajan jo siltä ajalta, jolloin tämä oli vastaajan liikkeessä työssä. Todistaja oli noin kolmen vuoden ajan vieraillut Halosella parin kolmen viikon välein ja oleskellut siellä joskus parikin viikkoa yhtämittaisesti. Hän oli vieraillut Halosella tuttavuuden perusteella ja lisäksi suorittanut talossa remonttitöitä. Todistaja oli havainnut kantajan suorittaneen siivousta, ruoanlaittoa ja astianpesua, mutta myös tehneen ompelutyötä. Todistaja ei pystynyt sanomaan, oliko ompelu- vaiko taloustyö muodostanut suuremman osan kantajan työajasta. Kantaja oli noudattanut säännöllistä työaikaa, joten todistaja arveli kantajan olleen vastaajan luona työntekijänä. Todistaja oli vieraillut Halosen luona vuodesta 1971 alkaen noin kolmen vuoden ajan. Halonen oli hoitanut muun muassa Viitalan pankkiasioita.

Seinäjoen kihlakunnanoikeus on 10.5.1978 päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko kanteessa tarkoitettua työtä pidettävä sellaisena työnä tai sellaiseen työhön lähinnä rinnastettavana työnä, josta on sovittu Vaatetusteollisuusliitto r.y:n ja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y:n välisissä 30.12.1970, 15.4.1972, 19.5.1973 ja 22.4.1974 solmituissa työehtosopimuksissa. Kihlakunnanoikeuden välipäätöksessä sanotaan edelleen:

Kihlakunnanoikeus toteaa, että vastaaja Linnea Halonen on harjoittanut asuntonsa yhteydessä ompeluliikettä, johon ovat kuuluneet myymälähuone ja ompeluhuone. Liikkeessä on ollut yksi palkattu työntekijä. Liikkeessä on suoritettu ompelutyötä asiakkaiden tilauksesta. Myymälässä on myyty tekstiili- ja vaatetusalan tuotteita, jotka eivät ole olleet ompelimossa valmistettuja.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Vaatetusteollisuusliitolle sekä Tekstiilija Vaatetustyöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi, ja liitot ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tutustuttuamme työtuomioistuimessa laadittuun kertoelmaan, katsomme sen perusteella, että Merja Loviisa Viitalan kanteessa tarkoitettua työtä on pidettävä sellaisena työnä, josta on sovittu Vaatetusteollisuusliitto r.y:n ja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y:n välisissä 30.12.1970, 15.4.1972, 19.5.1973 ja 22.4.1974 solmituissa työehtosopimuksissa.

Sillä seikalla, että kantaja ei ole leikannut ja sovittanut vaatteita, vaan ainoastaan neulonut saumoja, ei ole merkitystä asiassa. Kantajan työ on käsityksemme mukaan ollut helppoa vaihetyöompelua, joka edellämainittujen työehtosopimusten perusteella on kuulunut palkkaryhmään 2.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuimessa toimitetussa esivalmistelussa kuultuna Vaatetusteollisuusliitto on esittänyt liiton säännöt, joihin sisältyy muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Yhdistyksen nimi on Vaatetusteollisuusliitto r.y. ja sen tarkoituksena on työnantajaliittona ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n jäsenenä:

1. edistää vaatetusteollisuuden yleisiä ja yhteisiä etuja ja toimia tämän alan kehittämiseksi;

2. valvoa jäsentensä etuja työsuhteissa;

3. pyrkiä ylläpitämään hyviä neuvottelusuhteita työnantajain ja työntekijäin välillä sekä työsuhteen eri osapuolia tällä alalla edustavien liittojen kesken;

4. toimia tuotannon kannalta tarkoituksenmukaisten työehtojen vakiinnuttamiseksi työsuhteissa ja työsuhteen osapuolien välillä syntyneiden erimielisyyksien selvittämiseksi rauhallisella tavalla sekä tukea jäseniään ja järjestää heidän välisensä yhteistyö työtaistelun uhatessa ja sen kestäessä;

5. neuvoa ja ohjata jäseniään työlainsäädännön soveltamisessa;

6. edustaa jäseniään heitä yhteisesti koskevissa asioissa; sekä

7. toimia muullakin edellä mainittuun toimintaan verrattavalla tavalla sellaisen yhteishengen luomiseksi jäsenistön keskuuteen, että vaatetusteollisuuden tuotannon yleisen kehityksen edellytykset jatkuvasti paranevat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Liiton jäseneksi voi päästä hyvämaineinen Suomen Työnantaja, yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka tehdasmaisesti harjoittaa vaatetusteollisuutta tai siihen verrattavaa teollisuutta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vaatetusteollisuusliitto on esivalmistelussa lausunut muun muassa, että liiton jäseneksi otettiin sellainen työnantaja, jonka palveluksessa oli 4-5 työntekijää. Tällä hetkellä liiton jäsenenä oli joitakin yrityksiä, joissa oli vain kaksi työntekijää.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto puolestaan on lausunut, että vaatetusmyymälöiden korjausompelijoiden palkkoihin oli sovittu sovellettavaksi vaatetusteollisuuden työehtosopimusta, kun taas työehdot muutoin määräytyivät Liiketyöntekijäin Liiton työehtosopimusten perusteella. Ennen nykyisen työsopimuslain voimaantuloa oli tehty joitakin yrityskohtaisia työehtosopimuksia Vaatetusteollisuusliittoon kuulumattomien työnantajien kanssa, mutta työsopimuslain voimaan tultua niitä oli pidetty tarpeettomina.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Pyrhönen, Sariola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.