Labor court orders employer to pay compensation for unjustified dismissal and union fine for breach of collective agreement.

Yhtiön työmaalla porarina ja työsuojeluvaltuutettuna toimineen työntekijän lomauttamiseen ei ollut sellaisia taloudellisia tai tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää olisi jouduttu supistamaan. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta ilman asiallista perustetta tapahtuneesta lomauttamisesta.

Työnantajaliiton olisi pitänyt käsittää, että työnantaja oli asiassa menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimusta ja huolehtia asianmukaisen korvauksen maksamisesta työntekijälle. Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 1.3.197631.1.1977 voimassa olleen maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksen osana noudatetussa keskusjärjestöjen välillä 22.2.1966 solmitussa yleissopimuksessa irtisanomissuojasta on muun muassa seuraavat määräykset:

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

5 §

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen taikka lomauttaminen, on siitä ilmoitettava työntekijäliiton paikalliselle ammattiosastolle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.

Milloin kysymyksessä on 1 momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä, että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Jos työnantaja kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee lisää työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan, ennen kuin muita työntekijöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.

Työnantajan tai työntekijäjärjestön edustajan vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Maarakentajien Keskusliiton jäsenyritys Vesto Oy oli lomauttanut porari Erkki Björnin 10.1.-10.3.1977 väliseksi ajaksi tilanteessa, jossa yrityksellä olisi ollut Björnin ammatin eli porarin ja nuoremman panostajan mukaista työtä muun muassa Keravan Saviolla sijaitsevalla viemäritunnelityömaalla. Björnin viimeinen työkohde oli ollut Itä-Pasilassa sijainneella työmaalla, jossa hän oli toiminut työmaakohtaisena työsuojeluvaltuutettuna lomautuksen alkamiseen asti. Björn olisi voitu koko lomautusaikansa mainiosti työllistää Keravan työkohteessa.

Vesto Oy oli sijoittanut viemäritunnelityömaalle uusina eli yhtiön ulkopuolisina työntekijöinä ilmoituksensa mukaan peräti kuusi henkilöä, joista kaksi oli aloittanut työnsä vuoden 1976 joulukuussa, kaksi 10.1.1977 ja loput kaksi 15.1.1977. Björnin lomautuksen päättymisen jälkeen työmaalle oli sijoitettu vielä lisää uusia työntekijöitä samalla kun Björniä oli pidetty sekatöissä aiempaa alemmalla palkalla. Björn olisi voitu siirtää suoraan Itä-Pasilan työmaalta Keravan työmaalle. Tässä tarkoituksessa Keravan työkohteen vastaava mestari oli keskustellut Björnin kanssa puhelimitse. Itä-Pasilan työmaan vielä jatkuessa Björnille oli kuitenkin ilmoitettu, että häntä ei missään tapauksessa tulla Keravalle siirtämään.

Björnille oli koitunut suoranaista palkan menetystä 44 päivältä 10.1.-10.3.1977. Korvausperusteeksi voitiin ottaa mainitut 25 markkaa tunnilta, koska se oli ollut Björnin tuntipalkka Itä-Pasilan työkohteessa ja siihen oli Keravan työkohteen suorituspalkka noussut. Työnansion menetykseksi oli muodostunut 44 työpäivältä 25 markan tuntipalkan mukaan laskettuna 8 800 markkaa. Lomautusaikana Björn ei ollut ansainnut muualla mitään. Korvaukseen vaikuttivat korottavasti yhtiön tahallinen menettely ja Björnin 15 vuotta kestänyt työsuhde. Nämä seikat huomioon ottaen kohtuullinen korvaus oli 13 000 markkaa, joka huomattavasti alitti lomautusta edeltäneiden 6 kuukauden palkan.

Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Vesto Oy oli lomauttanut Erkki Björnin 10.1.1977 ilman irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n edellyttämää asiallista perustetta ja että yhtiö oli joka tapauksessa menetellyt mainitun määräyksen vastaisesti pitäessään Björniä lomautettuna ja ottaessaan samaan aikaan uusia työntekijöitä tekemään Björnin ammatin mukaisia töitä. Tämän ohessa Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että Vesto Oy velvoitettaisiin suorittamaan Björnille irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n tarkoittamana korvauksena 13 000 markkaa ja että Suomen Maarakentajien Keskusliitto tuomittaisiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Työnantaja oli Björnin lomauttamisessa tapahtuneen erehdyksen havaittuaan siten tarjoutunut maksamaan hänelle kohtuullisen työehtosopimukseen perustuvan korvauksen ansion menetyksestä sekä tämän jälkeen käytettävissä olleiden mahdollisuuksien mukaan heti sijoittanut hänet 11.3.1977 alkaen hänen ammattinsa mukaiseen työhön työehtosopimuksen mukaisella aikapalkalla. Tarjottu korvaus ansionmenetyksestä oli kuitenkin neuvotteluissa 17.5.1977 hylätty. Näillä syillä Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut, että Vesto Oy:öön kohdistetut korvausvaatimukset ja Suomen Maarakentajien Keskusliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset hylättäisiin.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vesto Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että sen jälkeen kun Vesto Oy:n Itä-Pasilan työmaan työt olivat olleet päättymässä tammikuussa 1977, yhtiö on lomauttanut sanotulla työmaalla porarina ja työsuojeluvaltuutettuna toimineen Erkki Björnin 10.1. ja 10.3.1977 väliseksi ajaksi. Björnin pyydettyä siirtoa yhtiön samaan aikaan aloitetulle Keravan louhintatyömaalle yhtiö on torjunut pyynnön ilmoittaen jo aikaisemmin tapahtuneesta työkunnan perustamisesta Keravan louhintatöitä varten. Björnin sittemmin katsottua, ettei lomautukseen ollut ollut asiallista perustetta yhtiön voidessa niin halutessaan tarjota Björnille hänen ammattiaan vastaavaa työtä Keravan työmaalla, yhtiö on tarjonnut Björnille korvaukseksi 12 päivän palkan selityksin, että yhtiöltä oli lähinnä erehdyksen vuoksi jäänyt käyttämättä tilaisuus työllistää Björn vastaavana aikana eräillä yhtiön muilla työmailla. Kun työntekijäpuoli on pitänyt tarjottua korvausta riittämättömällä, ei sitäkään ole Björnille maksettu.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että yhtiön Keravan työmaalle koottavaan poraustyökuntaan pääsemisestä olisi annettu lupauksia jo syksyn 1976 kuluessa. Se, että Keravan työmaalle otettujen porarien työ tosiasiallisesti alkoi vasta samanaikaisesti Björnin lomauttamisen kanssa tai sen jälkeen, on työnantajapuolen mukaan johtunut siitä, että työn alkamisen edellytyksenä ollut aliurakoitsijan työ on valmistunut suunniteltua myöhemmin. Työtuomioistuimen mielestä on työnantajan kuitenkin tehdessään työsopimuksia myöhemmin alkavasta työstä pidettävä silmällä, ettei sopimusten täyttäminen johda aikanaan ristiriitaan irtisanomissuojasopimuksen tuottamien velvoitteiden kanssa.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ei Keravan työkunnan ainakaan kaikille jäsenille ole liioin asetettu sellaisia ammattitaitovaatimuksia, joita Björn ei olisi täyttänyt. Väite Björnin riittämättömästä ammattitaidosta Keravan työhön on sitä paitsi tehty ensimmäisen kerran vasta haastehakemukseen annetussa vastineessa. Kun muodostettuun työkuntaan on otettu neljä yhtiön palveluksesta irtisanottuina ollutta työntekijää, joiden työ on alkanut ajalla 10.1.31.1.1977, työtuomioistuin katsoo, ettei Björnin lomauttamiseen ole ollut sellaisia taloudellisia tai tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää olisi jouduttu supistamaan. Suomen Maarakentajien Keskusliiton olisi työtuomioistuimen mielestä pitänyt käsittää, että Vesto Oy on asiassa menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimusta, ja huolehtia asianmukaisen korvauksen maksamisesta Björnille.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Vesto Oy:n suorittamaan Erkki Björnille irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n nojalla korvauksena ilman asiallista perustetta tapahtuneesta lomauttamisesta 8 800 markkaa sekä tuomita Suomen Maarakentajien Keskusliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkona valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2 500 markkaa. Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Vesto Oy:n on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, P. Hämäläinen, Äimälä, Parkkinen, Lankinen, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.