Labor court dismisses union appeal for wrongful dismissal due to economic reasons under collective agreement. Court finds no breach of re-employment rules. Dismissed. Dismissed.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the appeal filed by the Finnish Trade Union Federation against the employer's termination of an office assistant. The union argued the dismissal violated collective agreement protections regarding economic layoffs and re-employment of former staff. The court ruled that the employer did not need to rehire the dismissed employee within three months and found no evidence that the employee's pre-existing illness constituted a loss of work capacity under the agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 5 of the Collective Agreement on Dismissal Protection; Section 5 of the General Agreement on Dismissal Protection between the Central Union of Officials and the Central Union of Employers in Trade; The court held that an employer is not required to rehire a dismissed employee if no need for such staff arises within three months, and that a pre-existing illness does not automatically constitute a loss of work capacity for the purposes of the re-employment priority rule.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijän irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu tuotannollisista tekijöistä johtuva henkilökunnan supistaminen. Irtisanoessaan työntekijän ei työnantaja ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti eikä työnantajaliitto siten myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. ja Helsingin Osuuskauppa
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 15.2.1976 solmitussa konttorityöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
5 § Työsuhteen päättyminen
1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksessa mainitussa Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja Liiketyönantajain Keskusliiton välillä 8.4.1968 solmitussa irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5 §
Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen, on siitä ilmoitettava edellä 2 §:ssä tarkoitettujen työehtosopimusten edellyttämälle luottamusmiehelle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon, ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.
Milloin kysymyksessä on 1 kappaleessa mainittu irtisanominen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
Jos työnantaja kolmen kuukauden kuluessa 1 kappaleessa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee työntekijöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan, ennen kuin muita työntekijöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Liikeväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsen Marja-Leena Liuksiala oli tullut 18.5.1961 Helsingin Osuuskaupan eineskeittiön pakkaamoon työntekijäksi. Vuonna 1965 hän oli sairastunut astmaan ja hänet oli todettu allergiseksi muun muassa jauhoille. Tämän vuoksi hän oli pyytänyt siirtoa konttoritehtäviin. Työnantaja oli 24.5.1972 siirtänyt hänet keskusvaraston konttoriin toimistoapulaiseksi, mistä tehtävästä hänet oli 30.11.1976 irtisanottu työnantajan ilmoituksen mukaan tuotannollisista syistä johtuneen henkilökunnan supistamisen vuoksi. Irtisanomisilmoitus oli toimitettu Liuksialalle sairaalaan hänen sairaslomansa aikana, ja ilmoituksen mukaan Liuksialan työsuhde päättyi 31.12.1976.
Samaan aikaan kuin Liuksiala oli keskusvaraston konttorista irtisanottu myös lyhyemmän ajan palvellut toinen toimistoapulainen. Työnantaja oli sijoittanut tämän kuitenkin äitiyslomasijaiseksi 1.3.1977 osuuskaupan pääkonttorissa vapautuneelle kassasihteerin paikalle. Pääkonttorissa oli maaliskuussa 1977 lisäksi tehty sisäisiä siirtoja siten, että jäsenasiainosastolta vapautuneeseen tehtävään oli siirretty työntekijä kirjanpito-osastolta ja tämän sijaan työntekijä sisäisen veloituksen osastolta. Mitään näistä tehtävistä ei ollut Liuksialalle tarjottu irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaisesti, vaikka hänellä olisi ollut riittävä konttorityökokemus näiden tehtävien hoitamiseen.
Kun Liuksiala, joka oli toiminut Helsingin Osuuskaupan palveluksessa yli 14 vuoden ajan menettäen sinä aikana osan työkyvystään, oli irtisanottu työvoimaa vähennettäessä keskusvaraston toisen, häntä huomattavasti lyhyemmän ajan yrityksen palveluksessa olleen toimistoapulaisen asemesta ja tarjoamatta hänelle muita talossa vapautuneita tehtäviä, oli työnantaja selvästi menetellyt irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 5 §:n vastaisesti.
Kun Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Helsingin Osuuskauppa eivät olleet suostuneet peruuttamaan irtisanomista tai maksamaan Liuksialalle korvausta irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n vastaisesta menettelystä, Suomen Liikeväen Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut vahvistettavaksi, että Helsingin Osuuskauppa oli irtisanoessaan Liuksialan työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n vastaisesti. Vielä liitto on vaatinut, että Helsingin Osuuskauppa tuomittaisiin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliitto KTL valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Helsingin Osuuskauppa ovat kanteeseen vastatessaan ilmoittaneet, että Helsingin Osuuskaupan järjestettyä varastotoimintonsa hoidettavaksi pääasiassa SOK:n Kilon suurvarastosta käsin oli muun muassa osuuskaupan keskusvaraston työntekijäin määrää vähennetty 1.1.1977 lukien kolmesta yhteen. Irtisanomiset oli toimitettu 30.11.1976. Irtisanotun toisen toimistoapulaisen kanssa oli joulukuun lopussa 1976 sovittu, että hän palaa 1.3.1977 työhön äitiyslomasijaiseksi pääkonttorin tarkastusosastolle. Helsingin Osuuskauppa ei ollut yli kolmeen kuukauteen irtisanomisista tarvinnut uusia työntekijöitä irtisanottujen työntekijöiden tehtäviin, joten irtisanomissuojasopimusta ei ollut rikottu. Sopimuksen 5 §:n 3 momentti ei sitä paitsi sisältänyt määräyksiä irtisanottujen työntekijöiden työhönottojärjestyksestä.
Liuksialan työkokemus ja -taito huomioon ottaen oli ilmeistä, ettei hän olisi kyennyt toiselle toimistoapulaiselle järjestettyä äitiyslomasijaisuutta hoitamaan. Nykyisessä tehtävässään tarkastusosastolla tämä hoiti myös sihteerin tehtäviä sekä kirjeenvaihtoa. Liuksialalle oli ennen työsuhteen päättymistä tarjottu muun muassa myyjän paikkaa, mistä hän oli kuitenkin kieltäytynyt. Liuksiala oli sitä paitsi työsuhteen päättyessä ollut Helsingin Osuuskaupan tietämän mukaan täysin työkykyinen konttorityöntekijä. Kanteessa mainitut pääkonttorissa maaliskuussa 1977 toteutetut sisäiset siirrot eivät olleet johtuneet vapautuneista työpaikoista, vaan työpaineen muuttumisen johdosta toteutetuista töiden uudelleen järjestelyistä pääkonttorissa.
Näillä syillä Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Helsingin Osuuskauppa ovat katsoneet noudattaneensa irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä ja pyytäneet kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Helsingin Osuuskaupan palveluksessa olleen toimistoapulaisen Marja- Leena Liuksialan työsuhde on 30.11.1976 irtisanottu päättymään 31.12.1976. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu tuotannollisista tekijöistä johtuva henkilökunnan supistaminen, mikä on aiheuttanut osuuskaupan varastotoimintojen uudelleen järjestelyn johdosta keskusvaraston konttorityöntekijäin vähentämisen kolmesta yhteen. Samassa yhteydessä on ilmoitettu irtisanottavaksi keskusvaraston toinen, Liuksialaa lyhyemmän aikaa osuuskaupan palveluksessa ollut toimistoapulainen, mutta hänen irtisanomistaan ei ole toteutettu, vaan hän on lyhyen lomautuksen jälkeen saanut ensin perintäosaston sihteerin sijaisuuden ja sitten pysyvän paikan.
Osuuskaupan palvelukseen pakkaajaksi vuonna 1961 tullut Liuksiala on sairastuttuaan vuonna 1965 astmaan siirretty vuonna 1972 keskusvaraston konttoriin toimistoapulaiseksi. Liuksiala on tämän jälkeen vedonnut sairauteensa tosin vasta irtisanomisuhan alaisena etsiessään osuuskaupan piiristä itselleen sopivaa toimistotyötä ja torjuessaan sen perusteella hänelle tarjotut myymäläkassan tehtävät. Osuuskauppa on kuitenkin näin saanut ennen Liuksialan irtisanomista tietää hänen sairaudestaan ja sen syntymisestä. Perustetta ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty sille, ettei Liuksialan sairauden vaikutusta, ettei hän kykene kaikkiin töihin, vaikka onkin toisiin töihin täysin kykenevä, olisi pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työkyvyn osan menettämisenä.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden saavat Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Helsingin Osuuskauppa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.
Tuomio oli yksimielinen.