Legislator Case Law & Legislation
TT:1978-76 AI generated

Labour Court lacks jurisdiction to interpret collective agreements under Labour Code Section 17 for private transport drivers.

Case Number TT:1978-76
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the request for a binding interpretation of which collective agreement applied to private ambulance drivers. The parties argued over whether a specific transport union agreement or a municipal civil servant agreement governed their employment, with the employer suggesting the latter due to industry-wide adoption. The court ruled that interpreting these specific collective agreements fell outside its jurisdiction under the Labour Code.

Legislator headnote

AI generated

Section 17 of the Labour Code; Section 8 of the Working Time Act: The Labour Court lacks jurisdiction to interpret collective agreements or determine their applicability to specific employment relationships.

Keywords

AI generated
Labour Code Section 17 collective agreement interpretation Labour Court jurisdiction private transport drivers working time law

Cited Legislation

AI generated
Section 17 of the Labour Code
Section 8 of the Working Time Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, mitä työehtosopimusta oli työsopimuslain 17 §:n nojalla sovellettava sairaankuljetusta harjoittavan yksityisen yrityksen palveluksessa olevien autonkuljettajien ja autonapumiehen työsopimuksiin.

Kysymys myös siitä, oliko työnantajan asunnossa suoritettava päivystys luettava varallaoloajaksi vai työajaksi.

Työsopimuslain edellä mainitun määräyksen ja työaikalain määräyksen tulkinta ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan.

Asianosaiset: Lausunto Joensuun raastuvanoikeudelle (Jarmo Penttinen, Kari Matilainen ja Reijo Nykänen / Sairasautopalvelu om. Helge Ylätupa -nimisen toiminimen omistaja, liikkeenharjoittaja Helge Ylätupa)

RATKAISU

Autoliikenteen Työnantajayhdistys r.y:n ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n kesken 10.3.1976 tehdyssä automiesten työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

1 § Soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n jäsenyritysten alueliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV ERINÄISET KORVAUKSET

14 § Varallaolo ja siitä maksettava korvaus

1. Työntekijän kanssa voidaan sopia siitä, että hän on sovitun ajan asunnossaan tai jossain muussa sovitussa paikassa, josta hänet tarvittaessa voidaan kutsua työhön.

2. Varallaoloajalta, milloin työntekijä joutuu olemaan sidottuna, vaikkakin työtä suorittamatta maksetaan puoli palkkaa henkilökohtaisesta peruspalkasta laskettuna, varallaoloaikaa työaikaan lukematta.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan, Akava r.y:n, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n sekä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n kesken 1.2.1976 voimaantulleessa kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1. Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat jäljempänä mainituin rajoituksin kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevat kuukausipalkkaiset työntekijät (toimihenkilöt).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 § VARALLAOLO JA HÄLYTYSLUONTEINEN TYÖ

1. Jos työntekijän on sopimuksen mukaan oleskeltava asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, on hänelle tällaisesta varallaolosta suoritettava laissa säädetty korvaus.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Asunnolla tarkoitetaan tässä työntekijän varsinaista asuntoa ja kotia.

2. Työnantajalla on oikeus järjestää myös sellaista varallaoloa, jonka aikana työntekijä voi asianomaisen viranomaisen päättämissä puitteissa vapaasti valita olinpaikkansa, mutta on velvollinen ilmoittamaan työnantajalle, missä hän on tavattavissa. Työntekijälle maksetaan tällaisesta varallaoloajasta vähintään 10 %:n ja enintään 20 %:n suuruinen korvaus, joka lasketaan hänen yksinkertaisen tuntipalkkansa mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantajat ovat puolestaan lausuneet, ettei jutun ratkaisulle ollut merkitystä sillä seikalla, mitä työehtosopimusta sovellettiin. Tämä johtui siitä, että kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa määritellyt palkat olivat suuremmat kuin automiesten työehtosopimuksessa ja mainittua kunnallista sopimusta sovellettaessa muodostuisivat kantajien saatavat vielä vaadittua suuremmiksi. Koska varallaolopaikka oli ollut sama kuin työpaikka, ei varallaolo ollut varsinaista varallaoloa vaan työaikaa. Asianosaisten työaikakirjanpidossakaan ei ollut eroteltu sitä, mikä oli työaikaa ja mikä varallaoloaikaa.

Vastaaja on lausunut, etteivät mainitut työehtosopimukset olleet samanlaisia, ja nyt oli kysymys erikoisesti varallaolon tulkinnasta. Kantajille oli maksettu kunnallisen sopimuksen mukainen palkka varallaolokorvauksineen.

Koska asiassa oli ilmennyt epäselvyyttä työehtosopimusten tulkinnasta, vastaaja on vaatinut raastuvanoikeutta pyytämään työtuomioistuimen lausunnon siitä, oliko ja mitä työehtosopimusta jutussa työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla sovellettava, ja mikäli sovellettavaksi tulisi mainittu kunnallinen sopimus, siitä, oliko vastaajan järjestämä varallaolo sanotun sopimuksen 15 §:n 2 momentin mukaista, ja mikäli noudatettavaksi tulisi automiesten työehtosopimus, oliko mainittu varallaolo sopimuksen 14 §:n mukaista.

Kantajat ovat vastustaneet esitystä lausuntopyynnöstä, koska asiassa ei ollut merkitystä sillä, mitä työehtosopimusta sovellettiin. Kyseinen kunnallinen sopimus ei koskenut edes kunnallisia sairaankuljettajia, sillä sopimus koski ainoastaan kunnallisia työntekijöitä ja sairaankuljettajat tekivät kunnan palveluksessa työtä virkasuhteessa. Järjestäytymätön työnantaja ei sitä paitsi voinut vedota mihinkään työehtosopimukseen, vaan hänen oli noudatettava lakia.

Raastuvanoikeus on 5.7.1977 tekemällään välipäätöksellä päättänyt hankkia työtuomioistuimen lausunnon siitä, oliko ja mitä työehtosopimusta sovellettava kyseisiin työsuhteisiin, ja mikäli oli sovellettava Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välistä automiesten työehtosopimusta vuodelta 1976, oliko kantajien päivystys vastaajan huoneistossa sanotun sopimuksen 14 §:n mukaista varallaoloa vai työaikaa, ja mikäli työsuhteisiin oli sovellettava kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevaa työehtosopimusta vuodelta 1976, oliko mainittu päivystys kyseisen sopimuksen 15 §:n mukaista varallaoloa vai työaikaa.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoliikenteen Työnantajaliitolle, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle, kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle, Akavalle, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:lle, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:lle sekä Kuntien Teknillisten Keskusliitto KTK r.y:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut muun ohessa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mikäli sairaankuljetusauton kuljettajan työ katsotaan autonkuljettajan työksi on asianosaisten työsuhteessa noudatettava automiesten työehtosopimusta, koska kyseessä on yksityinen kuljetuspalveluja tarjoava kuljetusliike.

Vireillä olevassa jutussa ovat työntekijät viettäneet kuljetusten välillä olevan ajan työnantajan huoneistossa. Automiesten työehtosopimus mahdollistaa varallaolon työntekijän asunnossa tai muussa sovitussa paikassa.

Asiakirjojen mukaan on riidanalaista, onko työnantajan tiloissa oleskelu perustunut työnantajan määräykseen vaiko varallaolosta tehtyyn sopimukseen. Mainittu aika on luettava kokonaan työajaksi, mikäli työnantaja on määrännyt työntekijät tiettynä aikana olemaan tietyssä paikassa vaikkakin varsinaista työtään suorittamatta. Mikäli taas työntekijät ovat "muuksi sovituksi paikaksi" sopineet työnantajan asunnon olematta ehdottomasti sidottuja tähän paikkaan, kunhan ovat tavoitettavissa ja kutsuttavissa heti työhön, on aika työehtosopimuksen tarkoittamaa varallaoloaikaa, jota ei lueta työaikaan, mutta josta maksetaan eri korvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on antanut lausunnon, jossa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jarmo Penttisen ym. sekä toisaalta Helge Ylituvan välisiin työsuhteisiin on sovellettava Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välistä automiesten työehtosopimusta, koska työnantaja on yksityinen sairaankuljetusta harjoittava liikkeenharjoittaja.

Liikkeenharjoittaja Helge Ylätupa, joka ei ole työehtosopimukseen osallisen työnantajaliiton jäsen, ei voi vedota työehtosopimukseen siinä tarkoituksessa, että hänellä olisi työehtosopimuksen nojalla oikeus katsoa varallaoloajaksi sellainen aika, joka työaikalain 8 §:n perusteella olisi työaikaa. Siten se, onko lausuntopyynnössä mainittu päivystys työaikaa vai varallaoloaikaa, määräytyy työaikalain 8 §:n säännösten perusteella.

Automiesten työehtosopimuksen 14 §:n säännökset varallaoloajasta ovat sisällöltään lähes työaikalain 8 §:n säännöksiä vastaavia ja nyt kysymyksessä oleva päivystys ei ole työaikalain 8 §:n eikä automiesten työehtosopimuksen 14 §:n mukaista varallaoloaikaa, vaan se on työaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta, Akava, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV sekä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ovat antaneet yhteisen lausunnon, jossa todetaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työsuojeluhallitus on 24.5.1976 lähettänyt hallinnollisella kiertokirjeellään (8/76, 1834/057/76) työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työehtosopimuksia sisältävän luettelon, joka on tarkoitettu helpottamaan työsuojeluviranomaisten käytännön valvontatoimintaa. Tässä yleissitovien työehtosopimusten luettelossa mainitaan sekä Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välinen automiesten työehtosopimus että Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan ja toisaalta Akavan, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n välinen kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskeva työehtosopimus.

Kuukausipalkkaisten työehtosopimuksen 15 §:ssä on määräykset muun ohessa varallaolosta. Mainitun pykälän 1. kohdassa on määräys ns. asuntovarallaolosta, jonka aikana työntekijän on oleskeltava asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Sanotun pykälän pöytäkirjamerkinnän 1 mukaan asunnolla tarkoitetaan tässä työntekijän varsinaista asuntoa ja kotia. Puheena olevan pykälän 2. kohdassa on määräykset sellaisesta varallaolosta, jonka aikana työntekijä voi asianomaisen viranomaisen päättämissä puitteissa vapaasti valita olinpaikkansa, mutta on velvollinen ilmoittamaan työnantajalle, missä hän on tavattavissa. Muunlaisesta varallaolosta työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kuntien Teknillisten Keskusliitto KTK on ilmoittanut olevansa samaa mieltä muiden edellä mainittujen kunnallisten työehtosopimusosapuolten kanssa näiden antaman lausunnon sisällöstä.

Täydennyksenä aiempiin lausuntoihinsa ovat Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto antaneet vielä yhteisen lausunnon, jossa todetaan:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työaikalain 8 §:ssä ei mainita, että varallaolosäännöksistä voitaisiin valtakunnallisin työehtosopimuksin toisin sopia. Tämän vuoksi allekirjoittaneet liitot esittävät, että työtuomioistuin ei anna lausuntoa varallaolomääräysten tulkinnasta yllämainitussa lausuntoasiassa Joensuun raastuvanoikeudelle. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Asiassa ei ole epäilystä siitä, etteikö kumpaakin lausuntopyynnössä tarkoitettua työehtosopimusta olisi pidettävä yleiseksi katsottavana ja valtakunnallisena työsopimuslain 17 §:n mielessä. Ratkaistavana on ensinnäkin, onko jompaakumpaa näistä myös pidettävä kysymyksessä oleviin työsuhteisiin nähden asianomaisen alan työehtosopimuksena.

Raastuvanoikeudessa kuullun todistajan kertomuksen mukaan 174 Suomen noin 200:sta sairaankuljetusta harjoittavasta yksityisestä yrityksestä kuuluu Suomen Sairaankuljetus r.y:een. Yhdistys ei ole tehnyt työehtosopimusta minkään työntekijäyhdistyksen kanssa, mutta se on suositellut jäsenilleen kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen soveltamista muun muassa siksi, että sama työehtosopimus koskee kunnallistakin sairaankuljetusta, että Suomen Punainen Risti soveltaa kuljettajiinsa samaa sopimusta, että terveyskeskukset maksavat yrittäjille korvaukset mainitun sopimuksen mukaisesti ja että sairaankuljettajien päätehtävänä on yhdistyksen mukaan sairaanhoito ja auton kuljettaminen tapahtuu tavallaan tämän työn ohella.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Lausunto oli yksimielinen.