Labor court dismisses union appeal and orders fine for striking union members violating collective agreement.

Telakan varusteluosaston työntekijöiden toimeenpanemiin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneisiin lakkoihin oli osallistunut 11 ammattiosaston luottamusmiestä, joista ainakin osa oli myötävaikuttanut lakkojen syntymiseen ja joiden toiminnasta ammattiosasto vastasi. Pääluottamusmies oli jossakin työosastolla pidetyssä kokouksessa kehottanut työrauhan säilyttämiseen, mutta muulta osin ei mitään selvitystä ollut esitetty ammattiosaston mahdollisesta toiminnasta työtaistelujen estämiseksi tai lopettamiseksi.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 29.4.1977 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mainittuihin työtaistelutoimenpiteisiin oli osallistunut 11 Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Turun metallityöväen Ammattiosasto r.y:n asettamaa luottamusmiestä. Työnantajan edustajat olivat useaan otteeseen kehottaneet pääluottamusmiestä ja luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai niiden lopettamiseksi, mutta mitään tällaisia toimenpiteitä ei työnantaja ollut havainnut. Pääluottamusmies ja luottamusmiehet olivat päinvastoin työtaisteluun osallistumalla ja toiminnallaan yleensä asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Kaikilla näillä työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Työtaistelut olivat siten selvästi kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen muun muassa palkkausta koskeviin määräyksiin.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että Turun metallityöväen Ammattiosasto tuomittaisiin työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että kyseisillä lakoilla ei ollut tarkoitettu korottaa perusteettomasti palkkoja, vaan turvata entinen ansiotaso, jota työnantaja oli yksipuolisella urakkahinnoittelulla muun muassa varusteluosastolla laskenut noin 1,5 markkaa tunnilta. Työnantaja oli kuluvana vuonna ja varsinkin syksyllä siirtynyt yhä enenevässä määrin niin sanottuun jälkihintaurakointiin. Esimerkiksi ohutlevytyöpajalla oli tällä hetkellä noin 74 % töistä jälkihinnoittelun piirissä. Samalla kun jälkihintaurakointia oli yksipuolisesti lisätty, oli myös jälkihintaurakkavoittoprosenttia pudotettu. Kun tämä oli vielä viime vuonna ollut 52, oli vastaava luku nyt esimerkiksi Finlandia-aluksen rakennustöissä korkeintaan 41,5. Kun telakan kaikkien urakkatöiden voittoprosentti oli 49,2, oli jälkihinnoiteltujen urakoiden voittoprosentti jäänyt huomattavasti tämän alle.

Työntekijäpuolen kanta oli jatkuvasti ollut se, että työehtosopimuksen mukaista suoraa urakointia ei työnantaja voinut yksipuolisesti korvata millään omilla urakkanormeillaan. Työnantajan soveltama jälkihinnoittelu ei ollut työehtosopimuksen mukaista, koska työnantaja siinä määräsi voittoprosentin suuruuden ilman urakan objektiivista hinnoittelua. Tiedot urakkakorteissa olivat sellaiset, ettei työntekijä tiennyt jälkihinnoitelluissa urakoissa, millä hinnalla hän urakan joutui tekemään.

Paikallisissa neuvotteluissa 20.10.1978 oli työntekijäpuolelta esitetty, että jälkihintaurakoiden voittoprosentin tulisi olla 56 eli vastata vuoden 1967 tasoa. Työnantaja ei ollut valmis lainkaan nostamaan voittoprosenttia. Kun käydyissä uusissa neuvotteluissa 27.10.1978 ei työnantaja ollut suostunut myönnytyksiin, olivat putkiasentajat lopettaneet työnsä. Lakot olivat siten olleet seurausta työnantajan omista toimenpiteistä, kun se ei ollut neuvotellut eikä sopinut työntekijäin kanssa urakkahinnoista, kuten työehtosopimus edellytti. Kun asiassa ei ollut päästy kollektiiviseen ratkaisuun, olivat työntekijät ryhtyneet lakkoon puolustaakseen etujaan. Mielialat työntekijäin keskuudessa huomioon ottaen ei ammattiosasto ollut yrityksistä huolimatta pystynyt säilyttämään työrauhaa telakalla. Näillä syillä Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Turun metallityöväen Ammattiosasto on ollut kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Wärtsilä Ab:n Turun telakan varusteluosaston työntekijät ovat ajalla 27.10.-10.11.1978 tyytymättöminä jälkihinnoiteltavia töitä koskevien palkkaneuvottelujen kulkuun panneet toimeen kanteessa kerrotut lakot. Näihin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneisiin lakkoihin on osallistunut 11 Turun metallityöväen Ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä, joista ainakin osa on myötävaikuttanut lakkojen syntymiseen ja joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa. Pääluottamusmies on jossakin työosastolla pidetyssä kokouksessa kehottanut työrauhan säilyttämiseen, mutta muulta osin ei mitään selvitystä ole esitetty ammattiosaston mahdollisesta toiminnasta työtaistelujen estämiseksi tai lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Turun metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa sekä korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Pyrhönen, Äimälä, Sariola, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.