Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1978-64 AI generated

Labor court dismissed claim that mandatory senior scribe service counts as pension-eligible service time.

Case Number TT:1978-64
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that mandatory senior scribe duties constituted pension-eligible service time under a collective agreement provision. The union argued that the work involved only half the workload of a junior doctor and should automatically qualify for pension eligibility after six months, regardless of pay. The court ruled that the specific requirement for a full salary equivalent to the job's actual duties was not met, as the scribe's tasks and compensation differed significantly from a junior doctor's role.

Legislator headnote

AI generated

39 § 2 mom. kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen pöytäkirjamerkintä; tehtäviä vastaava täyden palkan edellytys ei täytynyt, vaikka palkkio maksettiin asetuksen mukaisesti.

Keywords

AI generated
pension eligibility service full salary requirement senior scribe duties collective agreement interpretation mandatory service time

Cited Legislation

AI generated
39 § 2 mom. kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen pöytäkirjamerkintä
AI generated
labour_1988_51
Labor court dismisses claim that regional chief doctor entitled to extra pay for hospital chief role.
labour_1980_83
Labour court allows partial salary reduction for temporary nurse lacking full qualifications under collective agreement.
insurance_1975_1770-1974
Factory doctor's weekly reception duties in company premises constitute employment under Finnish Insurance Court jurisdiction.
labour_2010_119
Labor court allows sick pay for days where employer's work trial failed due to lack of prior agreement.
labour_1985_40
Employer denied sick pay despite medical certificate; court upheld employer based on occupational doctor's report and union dispute resolution rules.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Lääkäreiden peruskoulutukseen pakollisena sairaalaharjoitteluna kuuluva vanhemman amanuenssin tehtävän hoitaminen, vaikkakin siitä maksettiin asetuksen mukainen palkkio, ei täyttänyt pöytäkirjamerkinnässä vaadittua tehtäviä vastaavan täyden palkan edellytystä amanuensuurin lukemiseksi ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi.

Kanne hylätty.

Asianosaiset: Akava r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

RATKAISU

Asianosaisia sitovassa 24.3.1977 solmitussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II. SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET YKSITYISKOHDITTAIN

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. luku

PALKKAUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

39 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 mom. Sitä aikaa, jona henkilö on ollut harjoittelijana tai oppilaana oman kehityksensä tai koulutuksensa vuoksi, ei lueta ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Mainitunlainen harjoittelu- tai oppilasaika, mikäli se on aikaisintaan 1.1.1971 alkaneena suoritettu kunnassa tai kuntainliitossa, luetaan kuitenkin ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi siltä osin kuin se on ylittänyt kuusi kuukautta ja oikeuttanut tehtäviä vastaavaan täyteen palkkaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Akava on työtuomioistuimessa lausunut, ettei virkaehtosopimuksen 39 §:n 2 momenttiin liittyvää pöytäkirjamerkintää ollut sovellettu lääkärikoulutukseen kuuluvaan pakolliseen niin sanottuun vanhempaan amanuensuuripalveluun. Seinäjoen keskussairaalan liittohallituksen kanssa 27.1.1977 käydyssä paikallisneuvottelussa oli otettu esille kysymys pakollisen amanuenssipalvelun lukemisesta ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi, mutta neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Koska asialla oli yleistä valtakunnallista merkitystä, oli Akavan ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan välillä sovittu keskusneuvotteluissa käsiteltäväksi kysymykset siitä, oliko pakollinen amanuenssipalvelu edellä mainitussa pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua harjoittelu- tai oppilasaikaa, joka pöytäkirjamerkinnässä mainituin edellytyksin olisi otettava huomioon ikälisään oikeuttavana palveluksena.

Syyskuun 14 päivänä 1977 käydyissä keskusneuvotteluissa oli oltu yksimielisiä siitä, että laillistamisen jälkeen tapahtunut amanuenssipalvelu oli ikälisään oikeuttavaa aikaa, mikäli muut edellytykset oli täytetty. Tämän jälkeen neuvottelut olivat keskittyneet siihen, oliko pakollisen niin sanotun vanhemman amanuensuuriin hoitaminen puheena olevassa pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua palvelusta. Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Keskusneuvotteluissa kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli esittänyt pääperusteena, miksi vanhempana amanuenssina palveltua aikaa ei voitaisi hyväksyä ikälisään oikeuttavaksi, että tehtäviä vastaavalla täydellä palkalla tarkoitettiin sen tehtävän mukaista täyttä palkkaa, jossa asianomainen henkilö toimi harjoittelijana. Esimerkiksi lääkäriharjoittelijan osalta tehtäviä vastaavaksi täydeksi palkaksi olisi siten katsottava lääkärille virkaehtosopimuksen mukaan suoritettava palkka eli vähintään apulaislääkärin alin palkka. Mikäli palkka oli apulaislääkärin palkkausta alempi, harjoitteluaikaa ei voitaisi miltään osin hyväksyä ikälisään oikeuttavaksi palveluajaksi.

Vanhempi amanuensuuri merkitsi lääkärien koulutukseen liittyvää pakollista harjoitteluaikaa, josta eräiden sairaaloiden käyttämisestä lääkärikoulutukseen annetun asetuksen (427/65) 6 §:ssä todettiin, että vanhemmaksi amanuenssiksi voidaan ottaa henkilö, joka on kotimaisessa yliopistossa suorittanut lääketieteen kandidaatin tutkinnon tai ulkomailla sitä vastaavan tutkinnon ja joka on lisäksi palvellut kaikki kliiniset kurssit. Asetuksen 7 §:n mukaan vanhemmalle amanuenssille suoritettiin palkkiona puolet apulaislääkärin peruspalkan ja sairaalalisän yhteismäärästä. Muun muassa opintovaiheesta ja harjoittelun aikana annettavasta koulutuksesta johtui, että vanhemman amanuenssin työvelvollisuus ja -panos vastasi noin puolta apulaislääkärin työvelvollisuudesta ja -panoksesta. Akavan käsityksen mukaan asetuksessa oli nimenomaisesti määritelty vanhemman amanuenssin palkka vastaamaan hänelle määrättyjä tehtäviä.

Näillä perusteilla Akava on pyytänyt vahvistettavaksi, että pakollista niin sanottua vanhempaa amanuensuuria on pidettävä sellaisena harjoittelu- tai oppilasaikana, joka, mikäli se on aikaisintaan 1.1.1971 alkaneena suoritettu kunnassa tai kuntainliitossa, luetaan ikälisään oikeuttavaksi palvelukseksi kuutta kuukautta ylittävältä osin niin kuin voimassa olevan virkaehtosopimuksen 39 §:n 2 momentin pöytäkirjamerkinnässä edellytetään.

Mikäli pöytäkirjamerkintää tulkittaisiin Akavan esittämällä tavalla, ei siinä olevalla lausumalla "ja oikeuttanut tehtäviä vastaavaan täyteen palkkaan" olisi mitään merkitystä. Selvää oli muutoinkin, että harjoittelijalle tuli maksaa tehtävästä ainakin harjoittelijan palkka. Se oli kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevien työehtosopimusten mukaan nykyisin 17 vuotta täyttäneelle täysin työkykyiselle kolme kuukautta harjoittelijana toimineelle henkilölle niin sanottu minimipalkka. Määräys oli ollut voimassa 1.1.1971 lukien, siis ennen puheena olevaa pöytäkirjamerkintää. Vastaava minimipalkkamääräys oli virkaehtosopimuksessa ilman kolmen kuukauden karenssiaikaa. Akavan tulkinnan mukaan kuusi kuukautta ylittänyt harjoittelu- tai oppilasaika olisikin aina ikälisään oikeuttavaa palveluaikaa, mutta tätä ei pöytäkirjamerkinnässä ollut tarkoitettu. Täydellä palkalla oli sopimuksessa tarkoitettu juuri sitä, että kysymyksessä ei ollut harjoittelijan palkka.

Näillä syillä kunnallinen sopimusvaltuuskunta on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee kysymyksessä olevan pöytäkirjamerkinnän otetun ensimmäisen kerran 1.5.1972 voimaan tulleen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 39 §:n määräykseen ja sen jälkeen säilyneen saman sisältöisenä voimassa olevaan virkaehtosopimukseen asti. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan tämän viranhaltijajärjestöjen vaatimuksesta sopimukseen otetun pöytäkirjamerkinnän tarkoituksena on järjestöjen aikanaan esittämien perustelujen mukaan ollut poistaa eräissä kunnissa ja kuntainliitoissa tapahtunut työntekijäin ja viranhaltijain pitäminen työssä harjoittelijan nimikkeellä ja palkalla normaaleja työ- ja virkatehtäviä suorittamassa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei vanhemman amanuenssin tehtävän hoitaminen, vaikka siitä maksetaan asetuksen mukainen palkkio, täytä pöytäkirjamerkinnässä vaadittua tehtäviä vastaavan täyden palkan edellytystä amanuensuurin lukemiseksi ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta saa asian laatuun katsoen kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, Nenonen, Hyppönen, Kaski ja Keijonen.

Tuomio oli yksimielinen.