Labor court dismisses claim for standby pay when four specific criteria for standby duty are not met.

Runkosopimuksen soveltamisohjeissa oli määritelty neljällä tunnusmerkillä milloin päivystysvalmius oli sellaista, että se oikeutti sopimuksen mukaiseen varallaolokorvaukseen.

Varallaolojärjestelmä, josta oli sovittu työnantajan ja kahden huoltoteknikon välillä, ei ollut edellyttänyt, että soveltamisohjeiden tunnusmerkeistä kolme täyttyi ainakaan yhtäaikaisesti, eikä huoltoteknikoilla näin ollen ollut oikeutta varallaolokorvaukseen runkosopimuksen nojalla.

Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän sekä toiselta puolen Teknisten Liiton, Svenska Tekniker och Arbetsledareförbundet i Finland r.f:n ja Suomen Konepäällystöliitto r.y:n välillä on ollut voimassa 22.4.19743.1.1976 mainittujen järjestöjen 22.4.1974 allekirjoittama palkkasopimus sekä 24.2.197631.1.1977 samojen järjestöjen sekä Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto r.y:n 24.2.1976 allekirjoittama palkkasopimus. Näillä sopimuksilla edellä mainitut liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä 22.4.1974 sekä 24.2.1976 allekirjoitettuihin runkosopimuksiin. Vuoden 1974 runkosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

14 § Varallaolo

1. Jos tekninen toimihenkilö sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta.

2. Milloin kysymyksessä on määrättyyn paikkaan sidotusta varallaolosta ei varallaoloaika kalenterikuukautta kohden saa pysyvästi ylittää 150 tuntia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vuoden 1976 runkosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Varallaolo

1. Jos tekninen toimihenkilö sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta. Varallaolokorvaus maksetaan kuitenkin vähintään neljältä varallaolotunnilta.

2. Milloin kysymyksessä on määrättyyn paikkaan sidotusta varallaolosta ei varallaoloaika kalenterikuukautta kohden saa pysyvästi ylittää 150 tuntia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vuoden 1976 runkosopimuksen osapuolten hyväksymät sanotun sopimuksen soveltamisohjeet sisältävät muun ohessa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Varallaolo

Toimihenkilölle maksetaan varallaolosta korvausta, jos päivystysvalmius täyttää seuraavat tunnusmerkit:

- työnantaja ja toimihenkilö ovat sopineet päivystysvalmiudesta,

- toimihenkilön kulloinenkin, päivystysvalmiuden piiriin sovittu olinpaikka on työpaikalla tiedossa,

- toimihenkilö on välittömästi tavoitettavissa sekä

- toimihenkilö on valmis ilmoituksen saatuaan lähtemään työpaikalle.

Varallaolosäännöstöä ei saa käyttää työaikamääräysten kiertämiseen esim. antamalla työtä kotona tehtäväksi. Varallaolosta on toisaalta sovittava ao. toimihenkilön kanssa niin selvästi, ettei jälkeenpäin voi syntyä erimielisyyttä tarkoitetun sidonnaisuuden luonteesta ja kestoajasta.

Mikäli on kysymys ns. sidotusta varallaolosta, on sen kokonaismäärä rajoitettu korkeintaan 150 tuntiin kuukaudessa. Tämän lisäksi ovat keskusliitot todenneet, ettei teknisten toimihenkilöiden vapaa-ajan käyttöä pidä rajoittaa kohtuuttomasti runkosopimuksen 14 §:n tarkoittamalla varallaololla. Varallaolo ei tämän takia yleensä pysyvästi saa ylittää 200 tuntia kuukaudessa. Varallaolojärjestelmää laadittaessa on mahdollisuuksien mukaan säännöllistä vuorottelujärjestelmää noudattamalla otettava huomioon teknisten toimihenkilöiden tarve saada yhtäjaksoista vapaata.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Teknisten Liitto oli vaatinut Oy Nokia Ab:tä suorittamaan toimihenkilöille varallaolosta runkosopimuksen edellyttämät korvaukset. Tämän johdosta oli neuvoteltu paikallisesti 15.9. ja 19.9.1977 sekä asianosaisliittojen välillä 24.10.1977. Näissä neuvotteluissa Oy Nokia Ab sekä vastaajaliitto olivat katsoneet, että kysymyksessä ei ollut runkosopimuksen 14 §:n tarkoittama varallaolo.

Sanotuilla perusteilla Teknisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Esa Räisäsen ja Aapo Aittolan varallaoloon tulee soveltaa runkosopimuksen 14 §:n varallaoloa koskevia määräyksiä sekä että Oy Nokia Ab on velvollinen suorittamaan maksamattomina päivystyskorvauksina Esa Räisäselle 1.1.1976 ja 31.1.1977 väliseltä ajalta 30 124 markkaa sekä Aapo Aittolalle 1.11.1976 ja 31.1.1977 väliseltä ajalta 8 000 markkaa.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Oy Nokia Ab on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee runkosopimuksen 14 §:n soveltamisohjeissa määriteltävän neljällä tunnusmerkillä, milloin päivystysvalmius varallaolossa on sellaista, että se oikeuttaa sopimuksen 14 §:n mukaiseen varallaolokorvaukseen. Epäselvyyttä ei ole siitä, etteikö voitaisi sopia myös sellaisesta varallaolosta, joka ei täytä mainittuja tunnusmerkkejä ja josta maksettavasta korvauksesta voidaan sopia runkosopimuksen 14 §:stä riippumatta. Toisaalta osoittaa 14 §:n soveltamisohjeiden kolmas kappale, että myös 14 §:ssä tarkoitettua varallaoloa on kahta lajia, nimittäin 14 §:n 2 kappaleessa tarkoitettua määrättyyn paikkaan sidottua varallaoloa, joka ei saa pysyvästi ylittää 150 tuntia kalenterikuukaudessa, ja vähemmän sidottua, mutta kuitenkin soveltamisohjeissa mainitut tunnusmerkit täyttävää, joka ei yhdessä sidotun varallaolon kanssa saa yleensä pysyvästi ylittää 200 tuntia kuukaudessa.

Ensimmäisen tunnusmerkin täyttymisestä sinänsä eli siitä, että työnantaja ja toimihenkilö ovat sopineet päivystysvalmiudesta, ei ole epäselvyyttä, joskin kysyä voidaan, täyttävätkö sopimukset soveltamisohjeiden toisen kappaleen vaatimuksen sopimuksen tekemisestä niin selvästi, ettei jälkeenpäin voi syntyä epäselvyyttä tarkoitetun sidonnaisuuden luonteesta ja kestoajasta. Tämän vaatimuksen rikkominen ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan sinänsä aiheuta varallaolon lukemista sen enempää 14 §:n piiriin kuin sen ulkopuolellekaan.

Toisen tunnusmerkin mukaan toimihenkilön kulloisenkin, päivystysvalmiuden piiriin sovitun olinpaikan on oltava työpaikalla tiedossa. Sen mukaan kuin jutussa on selvitetty, on kysymyksessä olevien toimihenkilöiden oltava tavoitettavissa joko ilmoitetulla tavallisella puhelinnumerolla tai ilmoitetulla posti- ja lennätinlaitoksen autoradiopuhelinverkon numerolla. Autoradiopuhelinnumeron ilmoittaminen ei kirjaimellisesti täytä tunnusmerkin vaatimusta tiedossa olevasta olinpaikasta. Nykyisenlaista autoradiopuhelinverkkoa ei kuitenkaan vielä ollut olemassa kysymyksessä olevia sopimusmääräyksiä laadittaessa. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä mainittu määrättyyn paikkaan sidotun ja vähemmän sidotun, mutta kuitenkin 14 §:n piiriin kuuluvan varallaolon ero, voitaisiin työtuomioistuimen mielestä hyvinkin katsoa, että toimihenkilön olinpaikan määrittely paikaksi, missä tietyllä numerolla kutsuttava autoradiopuhelin kulloinkin on, riittäisi täyttämään esillä olevan tunnusmerkin vaatimukset.

Kun huoltoteknikoilla Esa Räisäsellä ja Aapo Aittolalla edellä sanotun mukaan ei ole oikeutta varallaolokorvaukseen runkosopimuksen 14 §:n nojalla, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä saa itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, P. Hämäläinen, Tiitola, M. Virtanen, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.