Labor court allows severance pay for dismissal without cause due to employee's negligence affecting company reputation.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that the employer must pay severance compensation to the employee for an unjustified dismissal. While the employee's negligence and slowness did not constitute a valid ground for dismissal under the protection agreement, the court found these factors significantly influenced the compensation amount. Consequently, the employer was ordered to pay 3,500 marks plus interest as severance pay.
Legislator headnote
AI generated3 § of the General Agreement on Protection Against Dismissal; 4 § of the General Agreement on Protection Against Dismissal: Negligence and slowness in work that harms the employer's reputation do not constitute a valid ground for dismissal without cause but are relevant factors in determining the amount of severance compensation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijä oli syyllistynyt työssään varsinkin työnantajan maineen kannalta haitalliseen huolimattomuuteen ja hitauteen, mitä ei kuitenkaan voitu pitää irti sanomissuojasopimuksen tarkoittamana asiallisena irtisanomisperusteena, mutta kylläkin sopimuksessa tarkoitettuna korvauksen suuruuteen olennaisesti vaikuttavana työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antamana aiheena.
Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta.
Asianosaiset: Autokaupan Toimihenkilöliitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.
RATKAISU
Autoalan Työnantajaliiton ja Autokaupan Toimihenkilöliiton välillä 27.2.1976 tehdyssä ja 31.1.1977 saakka voimassaolleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
2 § Keskusjärjestöjen LTKTVK väliset sopimukset
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- Irtisanomissuojaa koskeva yleissopimus 8.4.1968
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä tarkoitetussa irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 §
Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.
Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
4 §
Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Liittojen välisissä neuvotteluissa oli edelleen tuotu esiin, että Watia olisi laiminlyönyt autokorttien hoidon ja päiväraporttien teon sekä että korteissa olisi ollut jopa useiden tuhansien markkojen merkitsemisvirheitä. Väitteet eivät pitäneet paikkaansa, eikä kortistossa ollut mitään erityisiä Watiasta johtuvia virheitä. Koko kortisto oli ollut tekemättä kolmen kuukauden ajalta Watian mennessä Autopale Oy:n palvelukseen. Ainakin osa virheistä oli ollut myyntipäällikön aiheuttamia. Varoitusta mistään laiminlyönnistä Watia ei ollut saanut. Sen sijaan häntä oli kyllä huomautettu kortiston pitämisestä normaalina työnantajan työnjohtotoimenpiteenä. Watia oli parhaan kykynsä mukaan pyrkinyt pitämään autokortit ja päiväraportit ajan tasalla. Päiväraporttien tekemisessä oli ollut kysymys tehtyjen autokauppojen merkitsemisestä myyntivihkoon. Watia oli pyrkinyt tekemään merkinnät päivittäin, mutta aina tämä ei ollut mahdollista, koska osa kaupoista oli päätetty vasta juuri ennen työajan päättymistä.
Watian työsopimuksen irtisanomiselle ei edellä kerrotuin tavoin ollut asiallista perustetta. Vaikuttikin ilmeiseltä, että Autopale Oy:n toimintojen järjestelyissä oli ollut eräitä puutteellisuuksia, jotka olivat olleet omiaan vaikeuttamaan yksityisten työntekijöiden työskentelyä. Oli kuitenkin selvää, ettei tällaisesta syystä johtuvista puutteista työntekijän työssä voitu syyttää tuota työntekijää, kuten tässä tapauksessa tuntui tapahtuneen. Watia oli ollut työsuhteensa päättymisen jälkeen työttömänä tilapäistä kesälomittajan työsuhdetta lukuunottamatta jo yli kahdeksan kuukautta, ja hän oli edelleenkin työttömänä. Watia oli jo 50-vuotias, joten uuden työpaikan saanti oli iänkin vuoksi vaikeata.
Edellä olevin perustein Autokaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut todettavaksi että Autopale Oy on irtisanoessaan Watian työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Lisäksi se on vaatinut, että Autopale Oy velvoitettaisiin suorittamaan Maire Watialle korvauksena hänen työsopimuksensa irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 9 600 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.
Auton luovutuspapereiden hoidon osalta oli tapahtunut niin ikään jatkuvaa laiminlyöntiä rekisteröintipapereiden toimittamisessa asiakkaille. Määräysten mukaan auto tuli rekisteröidä 30 päivän määräajassa luovutuksesta Tähän tarvittiin myyjältä eräitä asiapapereita, joiden toimittaminen oli ollut Watian tehtävä. Laiminlyöntejä tässä suhteessa oli tapahtunut siinä määrin, että asiakkaiden taholta jopa viikoittain oli tullut puhelinsoittoja, käyntejä liikkeessä ja jopa kirjallisia pyyntöjä asiapapereiden lähettämisestä. Selvää oli, että tämä oli vaikuttanut haitallisesti myös asiakassuhteisiin.
Haasteessa väitettiin, että Autoalan Työnantajaliiton taholta olisi neuvottelujen kuluessa vedottu uusiin irtisanomisperusteisiin verrattuna irtisanomisesta Watialle annettuun todistukseen. Välittömästi neuvottelujen alettua tammi-helmikuussa 1977 oli kuitenkin selvitetty kaikki tässä vastineessa esitetyt työsuhteen päättymisen syyt. Näin ollen ei pitänyt paikkaansa, että irtisanomisperusteita olisi selostettu eri tavalla neuvottelujen eri vaiheissa. Watialle annetussa työtodistuksessa oli irtisanomisen syyksi ilmoitettu konttoritoiminnoissa tapahtuneet uudelleen järjestelyt. Ilmaisu oli ollut lievä eikä tarkasti kuvannut niitä yksilöityjä seikkoja, joihin irtisanominen perustui, mutta tällaisissa tapauksissa sangen usein käytettiin työntekijän kannalta edullisempaa, lievempää ilmaisua. Mainitun syyn voitiin kuitenkin varsin hyvin katsoa pitävän sisällään myös toimihenkilöstä itsestään johtuvat syyt.
Edellä esitetyn perusteella Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Autopale Oy on ollut jutussa kuultavana.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Autopale Oy on 17.1.1977 irtisanonut liikkeen palveluksessa 14.4.1975 alkaen autosihteerinä toimineen Maire Watian työsuhteen päättymään 31.1.1977. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu irtisanomiskirjeessä konttoritoiminnoissa tapahtuvat uudelleen järjestelyt. Asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa on irtisanomisen syiksi tarkemmin ilmoitettu tehtävien laiminlyönti, kuten myytyjen autojen luovutustodistusten ja rekisteröintipapereiden laatimisessa ja lähettämisessä sattuneet myöhästymiset, virheelliset merkinnät autokorteissa ja viivästykset autokorttien ja päiväraporttien teossa sekä vaihtoautojen varastovakuutusten ottamisessa tammikuussa 1977 havaitut laiminlyönnit.
Osamaksulla myytyjen autojen kaupassa tapahtuneita, vastaajankin vähäisiksi toteamia viivästyksiä luovutustodistusten lähettämisessä ei voida pitää Watian laiminlyönteinä, koska osamaksujen loppuunsuorituksesta ei Watialla voinut olla tietoja, vaan kassanhoitajan tai kirjanpitäjän tehtävänä oli suorittaa maksutarkistukset sen jälkeen kun asiakas oli useimmiten itse pyytänyt luovutustodistusta. Käteiskauppojen yhteydessä sen sijaan on näytetty joitakin viivästymisiä sattuneen niin, että rekisteröintiä varten tarvittavia papereita ei ollut toimitettu ostajalle 30 päivän kuluessa kaupan tapahtumisesta, jona aikana auto olisi pitänyt rekisteröidä, ja tästä on parissa tapauksessa aiheutunut yhtiön asianomaiselle johtohenkilölle sakkorangaistus rekisteröinnin laiminlyönnin johdosta.
Autokortteihin tehtävillä merkinnöillä on ollut merkitystä seurattaessa autokaupoista saatavaa ketjutuottoa ja laskettaessa automyyjille tulevaa provisiota. Kaupoista aiheutuneiden korjaamo- ym. kulujen osalta on virheitä saattanut syntyä myös Watiasta riippumattomista syistä Watia on korjannut virheet korteille automyyjien huomautettua niistä silloin, kun niillä on ollut heidän provisio-osuuttaan pienentävä vaikutus. Virhemerkinnöistä ei ole näytetty syntyneen myyjille tai yhtiölle suoranaista vahinkoa, mutta Watia on osoittanut merkintöjen teossa huolimattomuutta.
Vaihtoautojen varastovakuutushakemusten täyttämisessä tapahtuneista viivästyksistä on esitetty kaksi esimerkkiä, joista toisessa vakuutus oli tehty kolmen kuukauden ja toisessa runsaan kahden kuukauden kuluttua auton luovutuksesta yhtiölle. Vakuutusten tekemiselle määrätty kuukauden määräaika on annettu lähinnä vakuutusyhtiön omassa intressissä sen kulloistenkin vastuumäärien laskemista varten, eikä määräajalla ole ollut merkitystä vakuutusyhtiön vastuun suhteen, joka alkoi ajoneuvon siirryttyä vakuutuksenottajan omistukseen. Mahdollisilla määräajan ylityksillä ei näin ollen ole ollut Autopale Oy:lle suoranaisia haitallisia vaikutuksia vakuutusten voimassaolon osalta, mutta Watia on mainituissa tapauksissa laiminlyönyt vakuutusyhtiön Autopale Oy:lle ja tämän puolestaan Watialle antamien ohjeiden noudattamisen.
Työtuomioistuimen mielestä Watia on syyllistynyt työssään varsinkin yhtiön maineen kannalta haitalliseen huolimattomuuteen ja hitauteen, mitä ei kuitenkaan voida - varsinkin kun irtisanomisen syyksi on alunperin ilmoitettu konttoritoiminnoissa tapahtuvat uudelleen järjestelyt - pitää irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n tarkoittamana asiallisena irtisanomisperusteena, mutta kylläkin irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuna korvauksen suuruuteen olennaisesti vaikuttavana työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antamana aiheena. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Autopale Oy:n maksamaan Maire Watialle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuullisiksi harkitut 3 500 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.3.1978 alkaen. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Pyrhönen, M. Virtanen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.
Jäsen M. Virtanen, jonka lausuntoon jäsenet Pyrhönen ja Riski yhtyivät, lausui: Työtuomioistuimen tuomioon muuten yhtyen harkitsen oikeaksi velvoittaa Autopale Oy:n maksamaan Maire Watialle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta tuhat viisisataa markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.3.1978 alkaen.