Labor court dismisses union strike claims but orders fines for breach of collective agreement and information duties.

Painostaakseen työnantajaa peruuttamaan uuden työvuorojärjestelyn ja sen mukaisen työvuorolistan olivat hotelli-ravintolan tarjoilijat kieltäytyneet työnteosta, vaikka heidän hyväksymänsä entinen työvuorolista oli vielä ollut voimassa. Tarjoilijat olivat näin ollen ryhtyneet työehtosopimuksen työnjohtoa koskeviin määräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen. Ammattiosasto oli tukenut työtaistelua ja myöhemmin tehostanut sitä hakusaarrolla. Poistaessaan työstä kieltäytyneet tarjoilijat työpaikalta ei työnantaja ollut syyllistynyt työstä sulkemiseen.

Työnantaja oli rikkonut tiedotussopimusta jättäessään tiedottamatta suunnitellusta uudesta työjärjestelystä ennen päätöksen tekemistä. Työnantaja oli myös rikkonut jäsenmaksujen perimistä koskevia sopimusmääräyksiä.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä työnantaja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. vuoroin kantajina ja vastaajina sekä viimeksi mainitun liiton kanteen johdosta vastaajana myös Osakeyhtiö Maakunta

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 6.5.1977 solmitussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

2. Järjestäytymisoikeus on molemmin puolin loukkaamaton.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Jos yrityksen henkilöstön ja johdon välisiä yhteistoimintamuotoja ja osallistumisjärjestelmiä kehitetään lainsäädännöllä tullaan osapuolten välillä neuvottelemaan, mitä muutoksia kehitettävä järjestelmä aiheuttaa seuraavien, tämän työehtosopimuksen osana noudatettavien keskusjärjestöjen välisten sopimusten soveltamisessa:

Sopimus yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta (LTK-SAK)

29.6.1971.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työhön ottaminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Jos työntekijä otetaan määrätynlaisen työhön, on hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin samanlaista tai siihen verrattavaa työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

1. Tarjoilijat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

c) Asiakkailta peritään palvelurahaa 14 % kaikkien tarjoiltujen valmisteiden myyntihinnasta. Palvelurahan tilittää tarjoilija päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan ja maksetaan sitä vastaava määrä tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella. Yhteistilauksessa jaetaan kertyneet palvelurahat tarjoilun suorittaneiden tarjoilijain kesken, elleivät he keskenään toisin sovi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Kerroshoitajat

a) Jos matkustajahuoneisiin tapahtuvasta, kerroshoitajan suorittamasta tarjoilusta peritään palveluraha, tulee tämä 14 %:n suuruisena kerroshoitajalle varsinaisen palkan lisäksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11. Kutakin kolmiviikkoiskautta koskeva työvuorolista on laadittava etukäteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työvuorolista on asetettava ilmoitustaululle tai muuhun vastaavaan paikkaan työntekijäin nähtäville vähintään viikkoa ennen kolmiviikkoiskauden alkamista.

Työvuorolistaa ei saa muuttaa ilman työntekijän ja työnantajan suostumusta. Muutos ja se, kenen aloitteesta muutos suoritetaan, on merkittävä työvuorolistaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 § Ammattiyhdistyksen jäsenmaksut

Mikäli työntekijä on antanut siihen valtuutuksen, ammattiyhdistysten jäsenmaksut peritään työntekijän palkasta ja työntekijälle annetaan vuoden päätyttyä verotusta varten todistus pidätetystä summasta.

Perintämenettelyssä noudatetaan keskusjärjestöjen (LTK-SAK) välistä sopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

22 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

23 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät osapuolet paikallisissa neuvotteluissa pääse sovintoon, on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laaditaan muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena ja joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 4.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatetussa keskusjärjestöjen välillä 2.1.1978 solmitussa sopimuksessa yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Tiedotustoiminnan sisältö

1. Tiedotustoiminnan sisältö määräytyy sen mukaan, mitä tiedotus- ja neuvonpitoasiat eri yhteistoiminta-alueilla edellyttävät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erityisen tärkeää on tiedottaa välittömästi työtehtäviin, niiden suorittamiseen ja muutoksiin samoin kuin työpaikkaan ja työolosuhteisiin liittyvistä asioista. Myös yrityksen henkilöstöasioiden hoidossa noudatettava linja on saatettava työpaikalla kaikkien tietoon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Tiedottamisajankohta

On pyrittävä varmistamaan tiedon nopea välittyminen työntekijöille ja toimihenkilöille yrityksen kaikilla tasoilla. Henkilöstöä on informoitava riittävän ajoissa toteutuneiden tapahtumien lisäksi myös suunnitelmista ja muutoksista sekä niiden toteuttamisesta. Henkilöstöä ja sen työtehtäviä koskevissa kysymyksissä on informaatiota annettava jo suunnitteluvaiheessa ennen asiasta tehtävää päätöstä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksessä Osakeyhtiö Maakunnassa, joka harjoitti sekä ravintola- että hotellitoimintaa Turussa, oli neuvoteltu työnantajan edustajan ja työntekijöiden välillä noin kuuden kuukauden ajan työjärjestelyjen muutoksista. Yrityksen toiminnan tehostamisen ja henkilöstöresurssien tarkoituksenmukaisemman käytön kannalta sekä työvuorojen joustavammaksi järjestelemiseksi ravintolan tarjoiluhenkilökunta voisi työnantajan käsityksen mukaan suorittaa salitarjoilun ohella myös hotellin huonepalvelun. Muutos oli päätetty toteuttaa 1.3.1978 lukien virallisen ilmoituksen tapahduttua kolme viikkoa etukäteen.

Mainittu muutos oli merkinnyt työehtosopimuksen ja työsopimusten puitteissa tapahtuvaa töiden uudelleen järjestelyä sekä muutoksia työvuorojen alkamis- ja päättymisajankohtiin, mutta ainoastaan 1-2 kertaa kunkin työntekijän osalta kolmiviikkoisen työaikaperiodin aikana. Työntekijät eivät olleet hyväksyneet mainittuja muutoksia, minkä vuoksi asiasta oli neuvoteltu sekä yritys- että liittotasolla. Liittotason neuvottelut oli käyty 28.2.1978 niiden johtamatta tulokseen.

Tämän vuoksi tarjoilijat olivat lopettaneet työnteon kesken vuoroaan 28.2.1978 noin kello 18, mistä syystä heidät oli jouduttu poistamaan työpaikalta. Työhön palaamista ei ollut tapahtunut, vaikka työnantaja oli luvannut torstaina 2.3.1978 annetuilla ilmoituksilla ottaa lakossa olleet työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä, jos he ilmoittautuisivat työhön uusien järjestelyjen mukaisesti viimeistään perjantaina 3.3.1978 kello 12. Lakon lisäksi oli Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Turun ammattiosasto n:o 2 jättänyt työvoimaviranomaisille ilmoituksen Osakeyhtiö Maakunnan julistamisesta hakusaartoon julkaisten tätä koskevan ilmoituksen ainakin Turun Päivälehdessä 3.3.1978 ja Turun Sanomissa 4.3.1978.

Lakko ja hakusaarto olivat selvästi työehtosopimukseen ja lähinnä työnantajan työnjohto-oikeuteen ja työaikamääräyksiin kohdistuvia työtaistelutoimenpiteitä. Lakko oli päättynyt samalla kun tarjoilijoiden työsuhteet oli 7.3.1978 purettu. Työsaarto oli päättynyt 6.6.1978.

Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liiton paikallisyhdistyksen työpaikalle asettama luottamusmies oli hoitanut paikallisia neuvotteluja työnantajan kanssa hyväksymättä aiottua muutosta. Luottamusmies ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin lakon estämiseksi, vaikka työnantaja oli sitä nimenomaisesti vaatinut. Myöskään Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Liiton toimenpiteitä oli vaadittu suullisesti 3.3.1978.

Näillä perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Turun ammattiosasto n:o 2 tuomittaisiin työehtosopimukseen ja työehtosopimuslakiin perustuvien työrauhavelvoitteidensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on kanteeseen vastatessaan huomauttanut, että 28.2.1978 syntynyttä tilannetta oli tarkasteltava edeltävien tapahtumien valossa. Kysymys oli viime kädessä siitä, mitä työtä palvelurahapalkkaisen tarjoilijan tuli työsopimuksen ja työehtosopimuksen mukaan tehdä. Jo elokuussa 1977 oli työnantaja yrittänyt Hotelli Maakunnassa muuttaa ravintolan tarjoilijain työtehtäviä ja työvuoroja siten, että tarjoilijat hoitaisivat hotellin kahviaamiaisen ja tarjoilun huoneisiin eli kerrostarjoilun. Työntekijäpuoli ei ollut tähän suostunut, ja liittotason neuvottelussa oli sovittu siitä, että tarjoilijoiden työskentely jatkuisi entisissä tehtävissä. Tuolloin työntekijäpuolen kieltäytymisen perusteena oli ollut se, että heidät oli alunperin otettu salitarjoilijan tehtäviin eivätkä he hyväksyneet työsopimustensa yksipuolista muuttamista siten, että tehtävät olisivat käsittäneet myös kerrostarjoilun, jolloin työajat olisivat olennaisesti muuttuneet.

Elokuussa 1977 saavutetun liittotason neuvottelutuloksen jälkeen työnantajan edustaja oli häirinnyt epäasiallisella käytöksellään työntekijöiden työrauhaa, minkä vuoksi kolme tarjoilijaa oli irtisanoutunut.

Helmikuun 7 päivänä 1978 hotelli-ravintolan johtaja oli pitänyt tiedotustilaisuuden ilmoittaen henkilökunnalle, että tarjoilijat alkavat 1.3.1978 lukien hoitaa kerrostarjoilua erityisin kerrosvuoroin. Tähän tarjoilijat olivat ilmoittaneet, etteivät he olleet työsopimustensa mukaan velvollisia siirtymään kerrostarjoiluun. Luottamusmiehen kanssa ei mainittu johtaja ollut tiedotustilaisuuden jälkeen suostunut lainkaan neuvottelemaan uusista järjestelyistä ja niiden perusteluista sekä siitä, miten muut kuin tarjoilutyöt kerroksilla hoidettaisiin. Asia ei johtajan mukaan kuulunut työntekijöille. Hän oli suostunut ainoastaan 22.2.1978 allekirjoittamaan riitamuistion.

Hotellin puolella työskenteli kerroshoitajien lisäksi kuusi siivoojaa. Nämä työskentelivät kuitenkin vain päivisin kello 8-16. Kerroshoitajan täytyi siivoojien lähdettyä tehdä varsinaisen kerrostarjoilun ohella kaikki kerroksilla ilmenneet siivous-, puhdistus- ja muut työt. Varsinainen huonetarjoilu olikin muodostanut vain vähäisen osuuden kerroshoitajan työstä. Helmikuun 28 päivänä 1978 pidetyn neuvottelun yhteydessä oli hotellipuolen johtaja vastannut toimitsijan kysymykseen, ettei hän ollut saanut mitään ohjeita kerrostöiden suorittamisesta 1.3.1978 jälkeen. Nimet vain tulisivat vaihtumaan. Oli näin ollen ilmeistä, että tarjoilijat olisivat joutuneet tekemään kerroksilla muutakin kuin tarjoilutyötä.

Helmikuun 28 päivänä 1978 tarjoilijat olivat menneet työhönsä iltavuoroon kello 18. Tällöin he olivat ilmoittaneet ravintolapäällikölle tekevänsä työtä vanhan työvuorolistan mukaan. Sen viimeinen työvuoropäivä oli ollut 4.3.1978. Kyseessä oli ollut niin sanottu vetolista. Tämän lisäksi ilmoitustaululla oli ollut toinen työvuorolista, jonka työnantaja oli tehnyt koskemaan osittain samaa jaksoa kuin alkuperäinen lista. Ajanjaksolle 26.2.-4.3.1978 oli ilmoitustaululla siis ollut kaksi erilaista työvuorolistaa. Toiseen listaan oli merkitty tarjoilijoille kerrosvuoroja, joita alkuperäisessä listassa ei ollut.

Koska työpaikalla oli ollut nähtävillä työehtosopimuksen 8 §:n 11 kohdan mukaan laadittu työvuorolista, jonka mukaan tarjoilijat olivat olleet valmiit tekemään työtä, mutta työnantaja oli ajanut heidät kesken työvuoron työpaikalta pois, ei kysymys ollut työnseisauksesta, vaan työnantajan toteuttamasta työsulusta. Uusi työvuorolista oli pantu nähtäville samana päivänä eli 28.2.1978. Myöhemmin työntekijöille oli ilmoitettu, että heidät otettaisiin takaisin vanhoina työntekijöinä, mikäli he ilmoittaisivat hyväksyvänsä uudet järjestelyt 3.3.1978 kello 18 mennessä. Tuolloin oli vanha työehtosopimuksen mukainen lista ollut edelleen voimassa. Luottamusmiehelle oli toimitettu ote Osakeyhtiö Maakunnan johtokunnan kokouksen pöytäkirjasta. Kun työntekijät eivät olleet palanneet työhön, oli heidän työsuhteensa purettu purkamiskirjeillä. Työpaikkansa oli näin menettänyt 19 tarjoilijaa.

Kun työnantajapuoli oli täten itse ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, Turun ammattiosasto oli julistanut Osakeyhtiö Maakunnan hakusaartoon sen jälkeen kun sinne oli ruvettu etsimään uutta työvoimaa työpaikkansa menettäneiden tarjoilijoiden tilalle. Liiton kehotuksesta ammattiosasto oli purkanut saarron 6.6.1978.

Näillä syillä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Edellä mainituista muutoksista oli Osakeyhtiö Maakunnan johtokunta johtajan ilmoituksen mukaan päättänyt jo tammikuun lopussa 1978. Tästä tarjoilijain työtehtäviin liittyvästä päätöksestä ei työntekijöille ollut annettu tietoa jo suunnitteluvaiheessa. Osakeyhtiö Maakunta oli täten rikkonut tietensä tiedotussopimuksen 3 §:ää, josta se oli tuomittava hyvityssakkoon, samoin kuin siitä, että työnantaja oli kieltäytynyt antamasta tietoja siitä, miten kerroshoitajan edellä mainitut muut työt hoidettaisiin muutoksen jälkeen.

Helmikuun 28 päivänä 1978 oli Hotelli-ravintola Maakunnassa sattunut työnantajaliiton kanteeseen annetussa vastineessa kuvattu tapaus. Osakeyhtiö Maakunnan omistaja ja johtaja oli siinä syyllistynyt työsulun toimeenpanemiseen ajaessaan työntekijät pois työpaikalta kesken työvuoron. Työstäsulkeminen oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin, minkä vuoksi Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Osakeyhtiö Maakunta oli tuomittava työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon. Joka tapauksessa Osakeyhtiö Maakunta oli syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen yrittäessään hyväksyttää työntekijöillä työvuorolistaa, joka oli vastoin työehtosopimuksen määräyksiä asetettu näytteille samana päivänä ja joka oli ollut ristiriidassa alkuperäisen työvuorolistan kanssa. Myös tästä tuli Osakeyhtiö Maakunta tuomita hyvityssakkoon.

Työnantaja oli täten pyrkinyt muuttamaan salitarjoilijoiden työsopimuksia yksipuolisesti edellä mainituin tavoin perustellen muutosta työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdalla ja sen soveltamisohjeilla. Työntekijät olivat katsoneet, ettei työnantajalla ollut oikeutta yksipuolisesti ilman työntekijäin suostumusta määrätä salitarjoilijoita kerrospalveluvuoroihin, koska työtehtävät ja työajat olisivat olennaisesti muuttuneet. Kun salitarjoilijat olivat siihen asti tulleet aikaisintaan työhön aamulla kello 10, olisivat he muutoksen jälkeen joutuneet tulemaan kahviaamiaisen järjestelyn vuoksi aamuisin jo kello 6.30. Käytännössä kerroshoitajat olivat usein joutuneet tulemaan työhön jo kello 6 järjestämään kahviaamiaista aikaisin lähteville ryhmille. Työaikojen muutoksen vuoksi suuri osa tarjoilijoista olisi joutunut turvautumaan työmatkassaan aamuisin taksiin ja myös lastenhoito olisi aiheuttanut suuria vaikeuksia.

Myös palkkaus olisi kerrostarjoilussa ollut työehtosopimuksen vastainen Työehtosopimuksen 7 §:n 1 C-kohdan mukaan tarjoilija tilitti palvelurahan päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan, ja sitä vastaava määrä maksettiin tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella Salitarjoilijat olivat keskenään sopineet puulaakisysteemistä, jossa yhdessä vuorossa kertyneet palvelurahat jaettiin tasan vuorossa olleiden tarjoilijain kesken. Koska työehtosopimus ei tuntenut tätä järjestelmää, oli se edellyttänyt kaikkien tarjoilijain suostumusta. Nyt työnantaja oli yrittänyt yksipuolisesti toteuttaa muutoksen, jonka mukaan kerrostarjoilusta tullut palveluraha olisi mennyt myös samaan puulaakiin, johon olisivat kuuluneet sekä salitarjoilijat että kerrostarjoilijat. Tähän eivät tarjoilijat olleet suostuneet.

Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on pyytänyt vahvistettavaksi, ettei Osakeyhtiö Maakunnalla ole ollut työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan, 3 §:n 3 kohdan ja 7 §:n 1 C-kohdan määräykset huomioon ottaen oikeutta määrätä salitarjoilijoita kerrospalveluvuoroihin puulaakipalkalla. Lisäksi liitto on vaatinut erikseen vahvistettavaksi, että työnantaja olisi edellä mainitun palkkausjärjestelmän yksipuolisesti toteuttaessaan rikkonut työehtosopimuksen 7 §:n 1 C-kohtaa.

Vielä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on katsonut, että työnantajan edustajana Osakeyhtiö Maakunnan johtaja oli syksystä 1977 lukien noudattanut sellaista tapaa, että työntekijän toimittaessa jäsenmaksun perintäsopimuksen hänen allekirjoitettavakseen hän oli pitänyt kyseiselle työntekijälle puhuttelun, jossa hän oli väheksynyt liiton ja järjestäytymisen merkitystä. Puhuttelun tarkoituksena oli ollut saada työntekijä perumaan järjestäytymispäätöksensä, millä menettelyllä johtaja oli rikkonut työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohtaa. Viime aikoina johtaja oli jopa kokonaan kieltäytynyt allekirjoittamasta jäsenmaksun perintäsopimusta, mikä merkitsi työehtosopimuksen 19 §:n rikkomista. Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liito HRHL on vielä vaatinut Osakeyhtiö Maakunnalle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta myös tällä perusteella.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Osakeyhtiö Maakunta ovat kanteeseen vastatessaan ilmoittaneet, että yrityksessä oli suunniteltu ja neuvoteltu henkilöstön edustajien kanssa työtehtävien uudelleen järjestelemisestä jo kesällä 1977. Tällöin ei toteutuksesta kuitenkaan ollut päästy yksimielisyyteen, vaikka asia oli ollut elokuussa 1977 esillä liittojenkin välisissä neuvotteluissa. Tällöin oli kuitenkin päätetty asettaa yrityksen sisäinen työryhmä selvittämään asiaa. Työryhmässä oli ollut myös työntekijäin edustus.

Asetetussa työryhmässä oli todettu, mitä työnantajan suunnittelemat muutokset työtehtäviin olisivat käytännössä merkinneet. Myös oli todettu se, ettei tarjoilijoille olisi tullut siivoustehtäviä heidän työtehtäviensä laajennuttua kerrostarjoiluun. Siivoustehtävät olisi hoidettu senkin jälkeen kiinteäpalkkaisella henkilöstöllä.

Suunnitelluista muutoksista ei ollut päästy paikallisesti yksimielisyyteen. Koska muutosten oli katsottu kuuluvan työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla päätettäviin asioihin ja koska muutokset olivat yrityksen kannalta olleet hyvin perusteltuja, työnantaja oli päättänyt toteuttaa muutokset yksipuolisin toimenpitein. Muutosten toteuttamisesta oli tiedotettu henkilöstölle 7.2.1978 pidetyssä tiedotustilaisuudessa, ja työehtosopimuksen edellyttämä uusi työvuorolista oli asetettu nähtäville kolme viikkoa ennen muutoksen toteuttamista. Työvuorolistaa oli tosin kyseisten kolmen viikon aikana uusittu kahden pikkuvirheen johdosta työvuorojärjestelyjen periaatteiden pysyessä ennallaan. Työntekijäin toivomuksesta uusittu lista oli asetettu työntekijäin nähtäville viikkoa ennen työaikajärjestelyjen aiottuja muutoksia 1.3.1978 lukien. Tarjoilijat olivat kuitenkin lopettaneet työnteon 28.2.1978 noin kello 18 kesken vuoroaan, mistä syystä heidät oli jouduttu poistamaan työpaikalta.

Työntekijöille oli tullut täysin selväksi, että toimenkuvat oli laajennettu koskemaan vain huonetarjoilua alentamatta ansiotasoa. Tästä oli keskusteltu eri vaiheissa ja muun muassa 22.2.1978 pidetyssä kokouksessa, jossa oli ollut myös liiton edustajat paikalla.

Edellä mainittuun kesällä 1977 työaikajärjestelyistä käytyyn neuvotteluun ja sittemmin tapahtuneeseen työryhmän asettamiseen nähden olivat käsittämättömiä väitteet siitä, ettei työntekijöille olisi asiasta tiedotettu ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Yhteistoiminta aiotuista muutoksista oli ollut paljon pidemmälle menevää kuin tiedotussopimus edellytti. Asiat eivät olleet ainoastaan tiedottamisen vaan myös neuvottelujen kohteena.

Työnantajalla oli ollut työnjohto-oikeutensa nojalla mahdollisuus toteuttaa yksipuolisesti kyseiset työjärjestelyjen muutokset, joiden toteuttamisessa oli menetelty täysin lain ja sopimusten mukaisesti. Työtaistelu oli syntynyt työntekijäin kieltäydyttyä työnteosta eli toimittamasta tilauksia asiakkaille ravintolapäällikön määräysten mukaisesti. Tämä ei voinut olla mikään työnantajan toimeenpanema työsulku.

Työjärjestelyjen muutokset eivät olleet merkinneet työsopimusten muuttamista Tarjoiluhenkilöstö oli otettu aikanaan yrityksen palvelukseen täsmentämättä yksityiskohtaisesti työtehtäviä. Osa oli otettu yritykseen harjoittelijoiksi. Toimenkuvat olivat työnjohto-oikeuden puitteissa muovautuneet siten, että henkilöt olivat suorittaneet tarjoilijan tehtäviä, mikä tilanne ei olisi aiottujen työjärjestelyjen johdosta muuttunut. Kyseessä oli ollut vastaava tilanne kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa 10 päivältä marraskuuta 1976. Vastaavanlaista työtehtävien muuttamista Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto oli pitänyt mahdollisena luottamusmiestiedotteessa n:o 13/1977.

Työntekijöille oli lisäksi nimenomaan taattu, ettei heidän palkkansa järjestelyjen johdosta alene.

Muutokset olivat olleet sen laatuisia ja niin vähäisiä, ettei niistä normaalisti sovittu työsopimuksin eivätkä ne työsuhteen jatkuessakaan muodostuneet työsopimuksen osiksi. Järjestelyt olisivat merkinneet muutoksia työvuorojen alkamis- ja päättymisajankohtiin ainoastaan 1-2 kertaa kunkin työntekijän osalta kolmiviikkoisen työaikaperiodin aikana. Työmatkojen kannalta muutokset eivät olisi tuoneet lisähankaluuksia, koska työntekijät muutenkin joutuivat työvuoroilta palatessaan käyttämään takseja ja nämä tapaukset olisivat vastaavasti vähentyneet. Myöskään lastenhoidon kannalta vaikeudet eivät olisi lisääntyneet, vaan korkeintaan kohdistuneet eri päiviin. Sitä paitsi vain kahdella tarjoilijalla oli ollut hoidettavia lapsia.

Koska hotelli- ja ravintola-alalla oli järjestäytyminen suhteellisen yleistä, oli siihen totuttu myös Osakeyhtiö Maakunnassa. Väitteet siitä, että yrityksen edustaja olisi pyrkinyt vaikuttamaan työntekijäin päätöksiin järjestäytyä tai olla järjestäytymättä, kiistettiin. Työehtosopimuksen mukaisen jäsenmaksujen perintäjärjestelmän lopettamista ei yrityksessä liioin voitu ajatellakaan. Keskustelut siitä, ettei uusia jäsenmaksujen perintäsopimuksia allekirjoitettaisi, olivat johtuneet siitä, ettei luottamusmies ollut suostunut tekemään päättyneistä työsuhteista perintäjärjestelmän edellyttämiä päättymisilmoituksia. Siten työnantaja oli pyrkinyt saamaan perintäjärjestelmän kuntoon tarkoittamatta suinkaan lopullisesti kieltäytyä uusia sopimuksia allekirjoittamasta.

Näillä syillä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Osakeyhtiö Maakunta ovat kiistäneet Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kanteen kokonaisuudessaan.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Turun ammattiosasto n:o 2 r.y. on ollut kuultavana.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on katsonut tarjoilijoiden ryhtyneen lakkoon, mutta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vastakanteessaan katsonut Osakeyhtiö Maakunnan syyllistyneen työstäsulkemiseen poistaessaan työntekijät työvuoron aikana työpaikalta ja ainakin tieten rikkoneen työehtosopimusta yrittäessään hyväksyttää tarjoilijoilla näiden työehtosopimuksen vastaiseksi katsoman työvuorolistan, joka on ollut esillä samanaikaisesti vanhan työvuorolistan kanssa.

Sen ristiriitaisen selvityksen, joka työtuomioistuimelle on esitetty ammattiyhdistysjäsenmaksujen perinnästä, työtuomioistuin katsoo osoittavan, että ainakin eräissä tapauksissa perintäsopimusten allekirjoittaminen on saatettu kyseenalaiseksi ja allekirjoittamista on aiheettomasti pitkitetty, mistä työnantaja vastaa siitä riippumatta, että myös ammattiosaston taholta on eräissä muissa tapauksissa menetelty vastoin jäsenmaksujen perintää koskevia sopimusmääräyksiä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteet enemmälti hyläten, työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Turun ammattiosasto n:o 2:n maksamaan hyvityssakkoa Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2 500 markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 1 200 markkaa. Osakeyhtiö Maakunta velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle tiedotussopimuksen osalta 900 markkaa ja jäsenmaksujen perimistä koskevien sopimusmääräysten rikkomisen osalta 600 markkaa. Juttujen näin päättyessä saavat asianosaiset kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, Parkkinen, Suominen, P. Virtanen ja Kuivanen.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto:

Jäsen Kuivanen, jonka mielipiteeseen jäsenet P. Virtanen ja Suominen yhtyivät, lausui: Olen muutoin päätöslauselmassa esitetyllä kannalla mutta tuomitsen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Turun ammattiosasto n:o 2:n maksamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tuhatviisisataa markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä viisisataa markkaa.