Union dismissed for failing to supervise union representatives regarding collective agreement peace obligations.
Legislator summary
AI generatedThe labour court dismissed the union's claim against the trade union branch while ordering the union to pay a fine and costs to the employers' association. The branch had violated collective agreement rules by failing to enforce peace obligations despite the union's efforts to mediate. The court ruled that the union failed to prove it neglected its supervisory duty over the branch's representatives.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the collective agreement; Section 9 of the collective agreement: A trade union is liable for damages if it fails to supervise its branch representatives in enforcing peace obligations and preventing strike actions.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksen urakkahinnoittelua koskeviin määräyksiin kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin oli osallistunut muiden työntekijöiden joukossa kaksi ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä, joiden toiminnasta ammattiosasto vastasi. Ammattiosasto oli toimikuntansa kokouksessa velvoittanut luottamusmiehet huolehtimaan työrauhavelvoitteen rikkomista koskevien päätösten purkamisesta ja työrauhan palauttamisesta, mutta muuten ei varsinkaan pääluottamusmiehen ja hänen poissaollessaan varapääluottamusmiehen ollut selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työnseisausten lopettamiseksi ja neuvottelujen aikaansaamiseksi.
Työtekijäliitto oli yhteydenotoilla työpaikalle, neuvotteluissa työpaikan työntekijöiden liiton kutsusta liiton toimistoon lähettämän lähetystön kanssa ja liittotoimikuntansa tekemillä päätöksillä pyrkinyt täyttämään velvollisuutensa työrauhan ylläpitämisessä. Näyttämättä oli jäänyt, että liitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.
Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon ja työntekijäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisia sitovassa 29.4.1977 solmitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, jolta sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Suorituspalkka
Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.
Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.
Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton asiamies oli työtaistelutoimenpiteiden käynnissä ollessa ottanut 17.8.1978 yhteyden Metallityöväen Liiton osastosihteeriin, ja seuraavana päivänä liitto oli lähettänyt kirjeen, jossa oli vaadittu Metallityöväen Liitolta toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi telakalla. Metallityöväen Liiton mahdollisesti suorittamilla toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen vaikutusta asiassa.
Kaikilla työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään voimassa olevan työehtosopimuksen määräysten vastaiset vaatimukset. Työtaistelut olivat kohdistuneet selvästi voimassaolevan työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettamat pääluottamusmies ja osaston luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin työehtosopimusten vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi, vaan vaatimuksista kiinni pitämällä ja työtaisteluihin osallistumalla he olivat asettuneet tukemaan työntekijäin työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.
Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Kun työn kestäessä oli käynyt ilmi, ettei huomattava osa hitsausurakoista täyttänyt työehtosopimuksessa olevaa suorituspalkan hinnoittelusääntöä, olivat työntekijät heinä-elokuun vaihteessa esittäneet asiasta neuvotteluja, joita olikin käyty useaan otteeseen. Kun neuvottelut eivät olleet johtaneet siihen, että työnantaja olisi suostunut muuttamaan hinnoittelua, jotta työntekijät olisivat päässeet edes lähelle normaalia urakkatyöansiota, olivat työntekijät oma-aloitteisesti toimeenpanneet kanteessa tarkoitetut työnseisaukset.
Metallityöväen Liitto oli tehnyt kaiken voitavansa saadakseen työnseisaukset päättymään. Liiton osastosihteeri oli heti ilmoituksen saatuaan ottanut yhteyden telakan pääluottamusmieheen kehottaen tätä huolehtimaan välittömästi työrauhan palauttamisesta ja säilymisestä. Samalla oli sovittu siitä, että työpaikalta saapuisi lähetystö liiton toimistoon 23. elokuuta asiaa selvittelemään. Elokuun 22 päivänä liitto oli lähettänyt pääluottamusmiehelle työrauhan palauttamiskehotuksen sisältävän sähkeen. Liiton toimistossa seuraavana päivänä telakan työntekijäin lähetystön kanssa käydyssä neuvottelussa oli uudistettu sähkeessä esitetty kehotus työtaistelutoimenpiteiden lopettamisesta ja töiden aloittamisesta välittömästi. Niin ikään oli kehotettu aloittamaan neuvottelut paikallistasolla. Mikäli ne eivät onnistuisi, työntekijöitä kehotettiin ottamaan heti yhteys liittoon ja toimittamaan sinne neuvottelujärjestyksen mukainen neuvottelumuistio. Neuvottelupäivänä 23.8. työt olivatkin olleet normaalisti käynnissä.
Metallityöväen Liiton kehotuksen mukaisesti ammattiosasto ja sen edustajat olivat pyrkineet ylläpitämään työrauhaa. Ammattiosaston toimikunnan kokouksessa 22.8. oli asiaa käsitelty ja velvoitettu muun muassa luottamusmiehiä toimimaan siten, että työrauha telakalle palautetaan. Lisäksi toimikunta oli kehottanut laatimaan kiistasta muistion ja lähettämään sen liittojen välillä tapahtuvaan käsittelyyn. Päätöksin oli vielä todettu, ettei asian työehtosopimuksen mukaisen käsittelyn aikana saanut ryhtyä lakkoon tai muihin työnantajaa painostaviin toimenpiteisiin. Vielä oli päätetty ilmoittaa tästä päätöksestä työhuonekunnalle kokouksen jälkeisenä päivänä sekä suullisesti että kirjallisesti. Puheena olevan työosaston hitsaajien kokouksessa oli asiaa käsitelty 28. elokuuta, jolloin telakan varapääluottamusmies oli muistuttanut työehtosopimuksen työrauhavelvoitteesta ja kehottanut työntekijöitä pysymään työssä, mihin kehotukseen työosastojen luottamusmiehet olivat yhtyneet.
Koska sekä Metallityöväen Liitto että Turun Metallityöväen Ammattiosasto näin olivat ryhtyneet poikkeuksellisen pikaisiin ja vakaviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Metallityöväen Liitto on vaatinut hyvityssakkovaatimusten hylkäämistä.
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Turun Metallityöväen Ammattiosasto on ollut kuultavana.
Metallityöväen Liitto on yhteydenotoilla työpaikalle, neuvotteluissa työpaikan työntekijöiden liiton kutsusta liiton toimistoon lähettämän lähetystön kanssa ja liittotoimikuntansa tekemillä päätöksillä pyrkinyt saamaan työntekijät noudattamaan työrauhaa ja ammattiosaston täyttämään velvollisuutensa työrauhan ylläpitämisessä. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Metallityöväen Liitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Metallityöväen Liittoa vastaan kanteessa tehdyt vaatimukset hyläten, tuomita Turun Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 5 000 markkaa sekä korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 100 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Äimälä, M. Virtanen, Kaski, Lankinen ja P. Virtanen.
Tuomio oli yksimielinen.