Court allows overtime pay only for disputed work when contract interpretation is unclear and employer acted improperly.

Lattianpäällystystyöurakan aloittamisen jälkeen oli työselityksessä mainittuun työtapaan nähden aiheutunut lisähaittaa uuden työmääräyksen vuoksi. Lisähaitan korvaamisesta aiheutuneen erimielisyyden vuoksi oli työmaalla sovittu koko työselityksessä tarkoitetun työn suorittamisesta työehtosopimuksen mukaisella korotetulla aikapalkalla.

Katsottu perustellummaksi se kanta, että korotetulla aikapalkalla tehtiin vain se työ, jota erimielisyys koski, kun taas muusta osasta urakkatyötä maksettiin asianmukainen urakkapalkka.

Koska tulkintakysymys oli ollut varsin epäselvä eikä työnantaja paikallisen riitakysymyksen yhteydessä ollut menetellyt moitittavasti, ei työnantaja ollut rikkonut työehtosopimusta tietensä eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. ja Lattiapäällysteyhdistys r.y. vuoroin kantajina ja vastaajina sekä ensin mainitun liiton kanteen johdosta vastaajana myös Oy Wuorio & Co Ab

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 18.5.1977 solmitussa lattianpäällystysalan mattotöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 § Yleiset määräykset

1. Työpalkat maksetaan tähän työehtosopimukseen erikseen liittyvien hinnoittelujen mukaan, joissa määritellään mattotöissä noudatettavat aikapalkat ja urakkatyöhinnat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 § Urakkatyöt

1. Työt suoritetaan joko urakka- tai tuntityönä seuraavien määräysten mukaan:

2. Kaikki hinnoittelussa mainitut työt suoritetaan urakkatyönä. Jos se jostakin syystä ei ole mahdollista ovat työntekijä ja työnantaja velvolliset esteen yhdessä toteamaan. Kun se täten todetaan, voidaan hinnoitellutkin työt suorittaa aikapalkalla. Oppilaat ovat oikeutettuja työskentelemään aikapalkalla.

Jos työ on sovittu tuntityönä suoritettavaksi, niin sen muuttaminen urakkatyöksi on yhteisesti sovittava. Työntekijöillä, samoin kuin työnantajillakaan ei ole oikeutta valita jotakin työtä urakalla tai tuntityönä tehtäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Työnantajan on, jo ennen työn alkamista, kustannettava ja annettava työntekijälle kirjallinen työselitys suoritettavasta työstä ja siinä selitettävä, mitkä työt kuuluvat urakkaan ja millä hinnalla. Työn aikana määrätyt muutokset on merkittävä myös työselitykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13. Jos jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta seikasta syntyy erimielisyyksiä ei työtä ole keskeytettävä, vaan riita alistetaan heti sopimuspuolten yhteisen sovittelulautakunnan kesken päätettäväksi. Siihen asti kunnes tulkinnasta on sovittu tai tuomioistuin ratkaissut asian, maksetaan ko. työstä työntekijälle sopimuksen mukainen tuntipalkka 50 % korotettuna.

Silloin kun suoritetaan hinnoittelemattomia töitä, voidaan hinnoittelusta hakea ns. rinnastushinta, jonka perusteella voidaan arvioida hinta huomioimalla, missä suhteessa työ on tähän rinnastushinnalla tehtävään työhön. Kaikissa hinnoitelluissa töissäkin on huomioitava, että hinnat edellyttävät normaalia työtapaa ja olosuhteita, joissa ei ole esteitä vapaalle työskentelylle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

1 ) Tästä työehtosopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta ehkä aiheutuvat erimielisyydet on kaikkea viivytystä välttäen pyrittävä selvittämään työnjohdon ja luottamusmiehen tai ellei sellaista ole, paikallisen työntekijäjärjestön edustajan kesken käytävillä neuvotteluilla. Jos erimielisyyttä ei saada ratkaistuksi, laaditaan muistio, jossa erimielisyyttä aiheuttaneet seikat selvitetään ja kummankin osapuolen kanta erikseen ilmaistaan. Muistio on toimitettava kummankin osapuolen allekirjoittamana välittömästi molemmille työehtosopimuspuolille, joiden on viikon kuluessa sen saapumisesta keskinäisissä neuvotteluissaan se käsiteltävä.

Ellei muistiosta riittävästi asia selviä tai ellei sitä ole saatu toimeksi, on työehtosopimuspuolten lähetettävä omat edustajansa paikalle, jotka laativat ja allekirjoittavat yhdessä asianomaisten kanssa pöytäkirjan, jossa selvennetään tai kirjataan ellei muistiota ole laadittu, erimielisyyksien aiheena olevat kysymykset ja molempien osapuolten kannat. Tämän jälkeen on asia viivyttelemättä uudelleen työehtosopimuspuolten välisissä neuvotteluissa pyrittävä ratkaisemaan.

Jomman kumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tähän työehtosopimukseen liittyvistä kysymyksistä, on ne aloitettava ensitilassa ja viimeistään viikon kuluessa esityksen tekemisestä.

Siinä tapauksessa, etteivät sopimuspuolet ole voineet syntyneitä erimielisyyksiä sopia, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä mattotöiden urakkahinnoittelussa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Urakkatöiden yleismääräykset

1) Urakkatyön aikana tehdyistä tuntitöistä on pidettävä luetteloa ja tehdyt tunnit on viikottain tarkistettava ja hyväksyttävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6) Erikoistyöstä, kuten esim. kuvion leikkaamisesta maksetaan vaikeus huomioiden korotusta harkinnan mukaan. Kuvioidusta matosta jouduttaessa sitä kuvioon sovittamaan, maksetaan 15 % korotus perushintaan. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. ERIKOISTYÖT JA ERINÄISET LISÄTYÖT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1.13 a) Huonetiloissa, joihin ei asenneta kynnyksiä, maksetaan mattojen ja laattojen sovituksesta oviaukkoon mk 1,54/kpl b) Sama, jos vuorilaudat ovat paikoillaan mk 1,98/kpl

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. MUOVI-, KUMI- JA KORKKILAATTOJEN KIINNITYS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Lattiapäällysteyhdistyksen jäsenliikkeen Oy Wuorio & Co Ab:n suorittaessa lattianpäällystysalan urakointia Helsingissä Hallituskatu 8:ssa sijaitsevalla Siab-Rakennuksen työmaalla oli Rakennustyöläisten Liiton kaksi jäsentä aloittanut 13.9.1977 työmaalla lattianpäällystystyöt. Työt oli sovittu tehtäväksi urakalla, kuten työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohta edellytti, ja työntekijöille oli annettu työehtosopimuksen 15 §:n 5 kohdan määräämä kirjallinen työselitys.

Syyskuun 15 päivänä 1977 arkkitehti oli antanut Oy Wuorio & Co Ab:lle uuden työmääräyksen. Alun pitäen oli oviaukot ollut tarkoitus tehdä tammikynnyksin, mutta nyt kynnykset oli poistettava ja laatat sovitettava oviaukkoihin kokonaisina. Tätä varten työntekijöille oli annettu laattojen kiinnityksen aloituspiste. Käytännössä muutokset olivat merkinneet sitä, että sekä huoneen että käytävän laatoituksen tuli muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, minkä vuoksi laattojen sovittaminen oli muuttunut vaikeammaksi. Laatat olivat kooltaan 250 mm X 250 mm, mutta niiden mittatarkkuus oli tehtaan ilmoituksen mukaan 0,0-0,2 mm, mikä oli aiheuttanut sen, että jo ennen linjausta laatat oli ladottava ilman liimausta lattialle merkintöjen tekemiseksi lattiaan ja sen varmistamiseksi, että linjat yhtyivät toisiinsa arkkitehdin määräämällä tavalla.

Työntekijät olivat vaatineet työselitykseen työehtosopimuksen edellyttämää korjausta ja samalla 15 %:n suuruista kuvioonsovituslisää, koska heidän työselityksensä oli pohjautunut normaaliin työtapaan. Työntekijöiden käsityksen mukaan työehtosopimuksen urakkatöiden yleismääräysten 6 kohta oli sopiva rinnastus kyseiselle haitalle. Työnantajan edustaja oli tarjonnut haitasta vain yhden tunnin palkan kutakin työntekijää ja kerrosta kohti, mitä työntekijät olivat pitäneet liian alhaisena.

Erimielisyyden vuoksi asiasta oli 23.9.1977 laadittu muistio. Työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan mukaan erimielisyyden syntyessä jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta seikasta ei työtä ollut keskeytettävä, vaan riita oli alistettava heti työehtosopimusosapuolten päätettäväksi. Siihen asti kunnes tulkinnasta oli sovittu tai tuomioistuin oli ratkaissut asian, oli kysymyksessä olevasta työstä maksettava työntekijälle sopimuksen mukainen tuntipalkka 50 %:lla korotettuna. Vastoin tätä määräystä työnantaja oli työnantajaliitosta saamansa ohjeen mukaan pakottanut työntekijät allekirjoittamaan muistion, jonka päätöskohdan mukaan asia oli annettu liittojen ratkaistavaksi ja työ sovittu tehtäväksi, kuten 15 §:n 13 kohta edellytti, 50 %:lla korotetulla tuntipalkalla.

Työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan mukaan vain riidanalaisesta työstä maksettiin 50 %:lla korotettu niin sanottu riidanalainen palkka. Muu osa työstä tehtiin luonnollisesti normaalisti työehtosopimuksen urakkahinnoittelun ja työselityksen osoittamalla hinnalla. Nyt puheena olevassa tapauksessa olisi tämä merkinnyt sitä, että siitä laatoituksesta, jossa arkkitehdin määräämästä muutoksesta aiheutuva lisävaikeus oli esiintynyt, olisi maksettava riidanalainen palkka eli 50 %:lla korotettu aikapalkka urakan muulta osin pysyessä normaalisti voimassa. Työnantajan kanta merkitsisi käytännössä koko urakan raukeamista aina kun jostakin pienestäkin työn osasta syntyy riitaa.

Lokakuun 10 päivänä 1977 käydyssä liittotason neuvottelussa olivat Rakennustyöläisten Liiton edustajat työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan nojalla katsoneet, että työnantajan kuului maksaa riidanalainen palkka siitä riidanalaisesta laatoitustyöstä, josta aiheutuvan lisätyön korvaamisesta ei ollut päästy yksimielisyyteen, ja muulta osin urakka oli tehtävä työselityksen ja urakkahinnoittelun mukaisesti. Lattiapäällysteyhdistys oli katsonut, että laatoitustyön hinnan jäätyä riitaiseksi sekä siitä että kaikesta muustakin urakkaan kuuluvasta työstä oli maksettava vain riidanalainen palkka.

Ottaen huomioon asianomaisen työehtosopimuskohdan tekstin ja sen tarkoituksen olivat työnantajaliiton väitteet olleet tietoista työehtosopimuksen vääristelyä. Koska oli ollut nähtävissä, että Lattiapäällysteyhdistyksellä oli aikomus riitauttaa koko työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohta ja vastaavat urakkatyömääräysten perusperiaatteet, oli Rakennustyöläisten Liiton vaatimuksesta käyty asiasta 27.10.1977 vielä uusi neuvottelu. Työnantajapuolen laatimaa pöytäkirjaluonnosta ei Rakennustyöläisten Liiton puolelta ollut voitu allekirjoittaa, koska siitä oli puuttunut maininta, jonka mukaan Rakennustyöläisten Liitto oli katsonut työnantajaliiton menettelyn sen antaessa jäsenliikkeilleen selvästi vääriä ohjeita olevan valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä.

Edellä mainitun kiistan lisäksi neuvottelussa oli käsitelty esimerkkiä, jossa työntekijät olivat tehneet urakalla suurta lattianpäällystystyötä, joka oli alkanut vuoden alussa ja kestäisi koko vuoden. Jos vuoden puolivälissä syntyisi kiista jonkin tietyn työn suorittamisesta maksettavasta hinnasta, oli Rakennustyöläisten Liiton käsityksen mukaan kiistanalainen työ tehtävä työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan mukaan riidanalaisella aikapalkalla siihen asti, kunnes asiasta oli sovittu tai tuomioistuin oli hinnoittelukiistan ratkaissut. Ratkaisupäivästä lukien maksettaisiin ratkaisun mukaista urakkahintaa. Riidanalaisella aikapalkalla tehtyä työtä ei siis jälkikäteen muutettaisi urakaksi siinäkään tapauksessa, että työntekijäpuoli olisi ollut itse hinnoittelukiistassa oikeassa, vaan riidanalaisella aikapalkalla tehty työ jäisi lopullisesti aikatyöksi.

Mikäli olisi poikkeuksellisesti käynyt niin, että työntekijät esimerkiksi tietämättömyydestä olisivat tehneet jo vuoden alkupuoliskolla töitä työselitykseen merkityillä hinnoilla, jotka työntekijät sitten vuoden puolivälissä havaitsisivat jonkin työn osalta virheellisiksi, riidanalaista aikapalkkaa ei maksettaisi ennen asian riitautumista tehdystä työstä, vaan 50 %:lla korotetun aikapalkan maksaminen alkaisi vasta erimielisyyden syntymisestä. Sitä ennen tehty työ maksettaisiin joko työnantajan tulkintaetuoikeutensa nojalla määräämällä urakkahinnalla tai sitten sillä hinnalla, jonka liitot tai tuomioistuin mahdollisesti myöhemmin toteaisi oikeaksi. Riidanalaisella aikapalkalla tehty työ jäisi jo aikaisemmin kerrotuin tavoin lopullisesti aikatyöksi.

Vuoden 1977 työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan sisältöinen määräys oli tullut lattianpäällystysalan työehtosopimukseen vuonna 1963 pysyen siitä lähtien muuttumattomana. Maalausalalla oli vuonna 1963 syntynyt asiallisesti samansisältöinen määräys, jossa erona oli vain se että riidanalainen tuntipalkka korotettiin 70 %:lla. Sopimuksen sisältö oli edelleen sekä maalaus- että lattianpäällystysalalla tässä kanteessa esitetyn kannan mukainen. Näissä oloissa olivat Lattiapäällysteyhdistyksen kannanotot puheenaolevasta yksittäistapauksesta riippumatta merkinneet selvää valvontavelvollisuuden rikkomista.

Lattiapäällysteyhdistys ja Oy Wuorio & Co Ab ovat kanteeseen vastatessaan ilmoittaneet kanteessa tarkoitettujen mattomiesten aloittaneen urakkatyön kyseisellä työmaalla 13.9.1977. Työn suorittamista varten heille oli annettu lattianpäällystysalan työehtosopimuksen edellyttämä kirjallinen työselitys. Kaksi päivää työn aloittamisen jälkeen oli rakennuttajaa edustanut arkkitehti kuitenkin käynyt työmaalla esittämässä suoraan työntekijöille, että oviaukkoihin ei lainkaan asenneta kynnyksiä, kuten alunperin oli tarkoitettu, vaan muuttuneiden suunnitelmien mukaan lattialaatoituksen tuli jatkua samalla laattajaolla oviaukkojen läpi käytävästä huoneisiin.

Muutoksen johdosta työntekijät olivat vaatineet 15 %:n korotusta laatoitustyön kaikkiin urakkahintoihin. Vaatimusta oli perusteltu työehtosopimuksen yleisten määräysten 6 kohdalla, jossa oli mainitun suuruinen lisä määrätty maksettavaksi kuvioidun maton kuvioon sovittamisesta. Vastaajayrityksen edustaja oli kuitenkin torjunut vaatimuksen, koska kysymys ei ollut mattotyöstä, vaan laattatyöstä.

Kynnysten poisjäämisestä aiheutuva mittaustyö sisältyi laatoitustyön urakkahinnoitteluun. Myös laattojen sovittamisesta karmiin ja vuorilautoihin oli työehtosopimuksessa erillinen korvaus. Tästä huolimatta työnantajan edustaja oli tarjonnut kynnysten poistamisesta ylimääräisenä korvauksena työehtosopimuksen palkkamääräykset ylittävää palkkaa yhden tunnin palkan 17,91 markkaa työntekijää ja kerrosta kohden, mitä tarjousta työntekijät eivät olleet kuitenkaan hyväksyneet.

Syntyneestä erimielisyydestä työmaalla laaditusta muistiosta kävivät ilmi sekä työnantajan että työntekijöiden kannat. Muistion teksti oli toisen kysymyksessä olevan työntekijän laatima otsikkoa ja työnantajan selitystä lukuun ottamatta. Myös jälkeenpäin erimielisyyttä aiheuttaneen päätöskohdan oli kyseinen työntekijä itse kirjoittanut. Ennen päätöskohdan kirjoittamista hän oli tiedustellut työnantajan edustajalta, menikö koko työ riidanalaiselle palkalle, johon tämä oli vastannut myöntävästi. Tämän jälkeen päätös oli kirjoitettu ja muistio vahvistettu molemminpuolisin allekirjoituksin.

Työntekijäpuolen tuotua asian liittojen välisiin neuvotteluihin 10.10.1977 se oli ilmoittanut vastaajayrityksen syyllistyneen työehtosopimuksen törkeään rikkomiseen, koska se oli muka pakottanut työntekijät hyväksymään edellä mainitun päätöksen muistiossa. Varsinaisen asian osalta työntekijäpuoli oli katsonut kynnysten poistamisen johtaneen epänormaaliin työtapaan, josta oli suoritettava 15 %:n korvaus. Asia oli jäänyt erimieliseksi, kun työnantajaliiton neuvottelijat olivat todenneet työehtosopimuksen laatoitushinnoitteluun kuuluvan työn edellyttävän alkulinjan mittausta eikä kyseessä ollut muiltakaan osin epänormaali työtapa.

Samassa yhteydessä oli keskusteltu myös työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan tulkinnasta. Työnantajapuoli oli katsonut tulkinnan tässä tapauksessa tulleen jo sovituksi edellä sanotussa muistiossa, mutta työntekijäpuoli oli kiistänyt muistion väitetyn pakottamisen vuoksi. Asia oli jäänyt yleisestikin erimieliseksi.

Kanteessa vahvistusvaatimuksen kohteena olevan työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen oikeaa tulkintaa etsittäessä oli tulkinnan ohella selvitettävä ne edellytykset, jotka sopimuskohtaa sovellettaessa oli tarkoitettu ottaa huomioon. Tekstin perusteella oli havaittavissa riidanalaisen tuntipalkan maksamisen edellytyksiksi, että riita oli syntynyt jo aloitetun urakkatyön kestäessä, että riita oli työnantajan ja työntekijän kesken syntynyt ja koski tähän urakkatyöhön kuuluvaa työsuoritusta, että erimielisyys koski urakkapalkan perustetta eli sovellettavaa yksikköhintaa ja että riita oli alistettu sopimuspuolten yhteisen sovittelulautakunnan kesken päätettäväksi sekä että työtä jatkettiin myös riitaisilta osin työnantajan määräysten mukaisesti. Näillä edellytyksillä riidanalaista palkkaa oli maksettava erimielisyyden syntymisestä siihen saakka, kunnes tulkinnasta oli sovittu tai tuomioistuin oli asian ratkaissut.

Edellä mainituilla edellytyksillä myös Lattiapäällysteyhdistys yhtyi kanteessa esitettyyn tulkintaan siitä, mistä osasta työtä riidanalaista palkkaa maksetaan. Käytännön kannalta oli vielä lisättävä, että riidanalainen työsuoritus oli rajattava niin, että sekä tehdyt työmäärät että niiden suoritukseen kulunut aika voitiin käytännössä luotettavasti erottaa riidattomasta työstä riidanalaisen työn jäädessä niin pieneksi kuin mahdollista. Mikäli työnantaja ja työntekijä eivät päässeet yksimielisyyteen rajauksesta, oli myös rajausta koskeva erimielisyys ratkaistava liittojen välisissä neuvotteluissa tai tuomioistuimessa. Rajausta koskeva erimielisyys ei sinänsä johtanut työn menemiseen riidanalaiselle palkalle.

Omaksuttu tulkinta, jonka mukaan riidanalaista palkkaa maksetaan vain siitä työn osasta, joka oli edellä sanotuin tavoin rajattu riidanalaiseksi, oli teoreettisesti selkeä ja ilmeisesti molemmin puolin hyväksyttävissä. Käytännössä sen noudattaminen oli vaikeampaa, koska ei aina voitu määritellä sitä, milloin jokin työ alkoi tai päättyi. Lattianpäällystystyö ei edennyt vaihe vaiheelta, vaan eri töitä oli esimerkiksi liiman kuivumisen vuoksi tehtävä limittäin ja päällekkäin. Työnantajan kannalta oli huomattava myös se, että mattomiehet työskentelivät täysin itsenäisesti valiten itse työjärjestyksensä. Tämä teki mahdolliseksi riitautetulla osalla peijaamisen, koska riidattomia osia oli siirrettävissä riidanalaiseen osaan urakan keskituntiansion nostamiseksi, mikä johtaisi kaksinkertaiseen palkkaan samasta urakkatyöstä. Tilanne oli osittain verrattavissa talonrakennusalalla esiintyvään odotustuntikeinotteluun.

Puheena oleva työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohta oli käytännössä osoittautunut työntekijäliitolle erinomaiseksi taistelupykäläksi Riitauttamalla urakan millä mielivaltaisella perusteella hyvänsä työntekijät saattoivat siirtyä urakasta tuntipalkalle jarruttamaan koko työn edistymistä. Tätä totuutta ei työntekijäliiton puolelta ollut pyrittykään salaamaan, vaan tästä oli kerrottu ylpeinä jopa esimerkkejä työnantajayhdistyksen asiamiehille. Sopimuskohdan tarkoitus oli kuitenkin varmistaa työn jatkuminen samalla vauhdilla kuin ennen riitaa ja taata työntekijälle urakkatyövauhdilla tehdystä työstä urakan hinnoittelusäännösten mukainen ansiotaso sillä välin kun riitaan haettiin ratkaisua työsuhteen ulkopuoliselta taholta.

Työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdan määräyksen mukaan työntekijöillä samoin kuin työnantajilla ei ollut oikeutta valita jotakin työtä urakalla tai tuntityönä tehtäväksi. Rajoitettu tulkinta saattaisi käytännössä merkitä sitä, että työntekijät voisivat rikkoa tätä valintakieltoa. Heidän olisi edullista valita ja riitauttaa jokin huonoansioinen urakkatyön osa ja saada siitä korkeata riidanalaista tuntipalkkaa. Samalla he voisivat jatkaa muun urakan tekoa riitautettua osaa paremmalla ansiolla. Koko työn meneminen riidanalaiselle palkalle sen sijaan poistaisi tällaisen keinottelumahdollisuuden. Työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohtaa ei voitu tulkita ristiriitaisesti saman pykälän 2 kohdan kanssa.

Lattiapäällysteyhdistys oli liittojen välisissä neuvotteluissa ensin lähinnä rajaamisongelmien vuoksi pitänyt käytännön kannalta parempana tulkintaa, jonka mukaan riidanalainen palkka maksettaisiin koko työstä, sekä riitaisilta että riidattomilta osin. Rajaamisongelmia sen enempää kuin muitakaan työehtosopimuksen tekstin ja tarkoituksen vastaisia tilanteita ei päässyt syntymään, mikäli alussa esitetyt edellytykset hyväksyttäisiin. Mikäli näiden edellytysten olennaista osaa ei voitaisi hyväksyä, Lattiapäällysteyhdistys pitäytyi aikaisemmin esittämässään kokonaisuustulkinnassa.

Kanteessa tehty työntekijöiden pakottamiseen perustettu vaatimus oli hämmästyttävä. Kuten edellä jo oli muistion laatimisesta esitetty, yhtiön edustaja ja työntekijä olivat sopineet työn tekemisestä riidanalaisella tuntipalkalla työntekijän itse kirjoittaessa muistiossa olevan päätöksen. Tämän mukaan oli toimittu, ja vastaajayritys kiisti vaatimuksen täysin perusteettomana. Samasta syystä ei yritys ollut voinut syyllistyä mihinkään työehtosopimuksen tieten rikkomiseen soveltaessaan työntekijöiden kanssa tehtyä sopimusta ja työehtosopimusta vallinneissa olosuhteissa ainoalla oikealla tavalla.

Tämän vuoksi Oy Wuorio & Co Ab on pyytänyt kanteen hylkäämistä, mikäli siinä vaadittiin seuraamusta työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella. Koska vastaajayritys ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä antanut vääriä tulkintaohjeita, ei Lattiapäällysteyhdistys ollut voinut syyllistyä valvontavelvollisuutensa rikkomiseen. Näillä syillä Oy Wuorio & Co Ab ja Lattiapäällysteyhdistys ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Lattiapäällysteyhdistys on vastakanteessaan pyytänyt vahvistettavaksi, että erimielisyyden syntyessä jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta seikasta maksetaan edellä Rakennustyöläisten Liiton kanteeseen annetussa vastineessa lähemmin mainituin edellytyksin ja siinä tarkoitetuin tavoin rajatusta työstä 50 %:lla korotettua tuntipalkkaa erimielisyyden syntymisestä alkaen siihen saakka, kunnes tulkinnasta on sovittu tai tuomioistuin on asian ratkaissut. Riidattomalta työn osalta maksetaan työehtosopimuksen mukainen urakkapalkka.

Siltä varalta, ettei edellä mainittua vahvistusvaatimusta voitaisi hyväksyä, Lattiapäällysteyhdistys on vaihtoehtoisesti pyytänyt vahvistettavaksi, että erimielisyyden syntyessä jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta seikasta maksetaan koko työstä 50 %:lla korotettua tuntipalkkaa erimielisyyden syntymisestä alkaen siihen saakka kunnes tulkinnasta on sovittu tai tuomioistuin on asian ratkaissut.

Vielä Rakennustyöläisten Liitto on huomauttanut, että työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohta oli eräs koko työehtosopimuksen keskeisimpiä säännöksiä. Tämä ja vastaava määräys maalarinalan työehtosopimuksessa olivat osoittautuneet tärkeiksi urakkariitojen rauhanomaisen ratkaisemisen kannalta. Sopimuskohdassa ei ollut kysymys jonkin työn valitsemisesta urakalla tai tuntityönä tehtäväksi, vaan urakan yhteyteen kuuluvan työn korvaamisesta siinä tapauksessa, että sanotusta työstä maksettavasta palkasta syntyi riitaa. Todettuaan, että työnantajaliitto oli vastakanteessaan lähestynyt Rakennustyöläisten Liiton kantaa, mutta asettanut osaksi perusteettomia edellytyksiä sopimuskohdan soveltamiselle, Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt Lattiapäällysteyhdistyksen kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Lattiapäällysteyhdistys on vastakanteessaan selittänyt voivansa hyväksyä suppean soveltamistavan, mikäli eräät yhdistyksen mainitsemat edellytykset täytetään. Seuraavassa käsitellään mainittuja edellytyksiä erikseen.

1. Erimielisyyden tulisi olla syntynyt jo aloitetun urakkatyön kestäessä. Sen enempää sopimuskohdan sanamuoto kuin tarkoituskaan ei työtuomioistuimen mielestä tue tätä edellytystä sellaisenaan, vaan sopimuskohta on sovellettavissa myös silloin, kun ennen urakkatyön alkamista syntyy sitä koskeva erimielisyys, jolloin työ, joka muuten olisi tehty urakalla, tehdään - muiden edellytysten täyttyessä - työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan tarkoittamalla korotetulla tuntipalkalla. Mahdollisuus vaatia jo ennen urakkatyön alkamista 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen soveltamista ei kuitenkaan oikeuta vaatimaan sanotun sopimuskohdan mukaisen palkan maksamista muusta kuin sellaisesta työstä, joka ilman vaatimuksen esittämistä olisi tehty urakalla.

2. Erimielisyyden tulisi olla syntynyt työnantajan ja työntekijän kesken. Tästä edellytyksestä Rakennustyöläisten Liitto on yhtä mieltä Lattiapäällysteyhdistyksen kanssa.

3. Erimielisyyden tulisi koskea jotakin kysymyksessä olevaan urakkatyöhön kuuluvaa työsuoritusta. Tästäkin edellytyksestä sopimuskumppanit ovat yhtä mieltä.

4. Erimielisyyden tulisi olla syntynyt urakkatyön perusteesta eli sovellettavasta yksikköhinnasta. Rakennustyöläisten Liitto on samaa mieltä siitä, että pelkkä palkankorotusvaatimus ei oikeuta 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen soveltamiseen, mutta pitää edellytystä muutoin liian suppeana. Työtuomioistuimen mielestä ei sopimuskohdan sanamuodon ("jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta seikasta") eikä tarkoituksen nojalla sopimuskohdan soveltamista voida rajoittaa vain sovellettavaa yksikköhintaa koskeviin erimielisyyksiin, vaan vaadittava on vain, että kysymyksessä on todellinen - eikä siis vain näön vuoksi esitetty - oikeudellinen erimielisyys.

5. Erimielisyyden tulisi olla alistettu osapuolten yhteisen sovittelulautakunnan kesken päätettäväksi. Sopimuskumppanit ovat yhtä mieltä siitä, että sovittelulautakunnalla tässä tarkoitetaan työehtosopimuksen 20 §:n mukaisia normaaleja liittotason neuvotteluja ja, jos ne eivät johda tulokseen, oikeudenkäyntiä. Kun kummallakin paikallisella osapuolella on mahdollisuus alistaa riitakysymys liittotason neuvotteluihin, on sopimuskohta tältä osin työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävä siten, että työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen mukaista palkkaa voidaan vaatia maksettavaksi siitä lähtien, kun vaatimuksen esittänyt paikallinen osapuoli on omalta osaltaan tehnyt mahdolliseksi asian saattamisen liittotasolle, muun ohessa laatinut omalta osaltaan työehtosopimuksen 20 §:n mukaisen muistion. Sopimuskumppanit ovat yhtä mieltä siitä, että siitä osasta urakkatyötä, joka on tehty ennen erimielisyyden syntymistä, ei makseta 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen mukaista palkkaa.

6. Työtä olisi jatkettava myös riitaisilta osin työnantajan määräysten mukaisesti. Kun sopimuskohdan mukaan riidanalaista työtä ei ole keskeytettävä, merkitsee se työtuomioistuimen mielestä aivan luonnollisesti sitä, että työtä tässä tilanteessa niin kuin muulloinkin tehdään työnantajalle kuuluvan työnjohto-oikeuden nojalla työnantajan määräysten mukaan; mutta sitä kysymystä, voiko työnantajan määräysten noudattamatta jättämisen seurauksena olla vapautuminen maksamasta työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen mukaista palkkaa, ei tämä sopimuskohta ratkaise puoleen eikä toiseen.

7. Riidanalaisen työsuorituksen rajaus tulisi voida suorittaa niin, että sekä tehdyt työmäärät että työn suoritukseen kulunut aika voidaan erottaa riidattomasta työstä, jolloin myös rajauksesta syntynyt kiista ratkaistaan asianmukaisessa neuvottelujärjestyksessä tai viime kädessä tuomioistuimessa, mutta tällainen kiista ei johda työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen soveltamiseen. Tästä edellytyksestä sopimuskumppanit ovat yksimielisiä Rakennustyöläisten Liiton tähdentäessä sitä, että rajaus on tehtävä niin suppeasti kuin mahdollista.

Ottaen huomioon edellä mainittuihin edellytyksiin omaksumansa kannat ja punnittuaan niitä aikaisemmin mainittuja näkökohtia, joita voidaan esittää kummankin tulkintavaihtoehdon puolesta, työtuomioistuin pitää perustellumpana sitä, että työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleen mukaisella korotetulla aikapalkalla tehdään vain se työ, jota erimielisyys suoranaisesti koskee. Kun tulkintakysymys on kuitenkin ollut varsin epäselvä eikä Oy Wuorio & Co Ab ole esitetyn selvityksen valossa menetellyt moitittavalla tavalla paikallisen riitakysymyksen käsittelyn yhteydessä, työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiö ole asiassa rikkonut työehtosopimusta tietensä eikä Lattiapäällysteyhdistyskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi esitetyt hyvityssakkovaatimukset ja Oy Wuorio & Co Ab:n menettelyä koskevan vahvistusvaatimuksen hyläten vahvistaa, että jos työnantajan ja työntekijän välillä syntyy työntekijän suoritettavaan, jo aloitettuun tai hänen tehtäväkseen annettuun urakkatyöhön kuuluvaa työsuoritusta koskeva oikeudellinen palkka- tai muu erimielisyys, maksetaan siitä osasta tätä urakkatyötä, jota riita koskee ja joka on selvästi rajattavissa, työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdan 1 kappaleessa tarkoitettu korotettu aikapalkka siitä lukien, kun sopimuskohdan soveltamista vaativa osapuoli on omalta osaltaan tehnyt mahdolliseksi asian alistamisen liittotason neuvotteluihin, siihen asti, kunnes erimielisyys on ratkaistu neuvotteluissa tai oikeudenkäyntiteitse, kun taas muusta osasta urakkatyötä maksetaan asianmukainen urakkapalkka. Juttujen näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P Hämäläinen, Parkkinen, Sariola, Hyppönen, P. Virtanen ja Tammenmaa.

Tuomio oli yksimielinen.