Labor court dismissed claims for damages and supervision duty breach regarding collective agreement travel allowances.

Aiemmin voimassa olleen runkosopimuksen mukaan tuli päivärahaa maksaa tehtäessä työtä tai oleskeltaessa vieraalla paikkakunnalla, mikä sopimuksessa oli määritelty muuksi paikkakunnaksi kuin vakinaisen työpaikan sijaintipaikkakunnaksi. Uudessa sopimuksessa vieraan paikkakunnan käsite oli korvattu matkapaikkakunnalla.

Sopimustekstiin tehtyjen muutosten jälkeen ei enää ollut vastaavia perusteita antaa kunnan rajan ylittämiselle samanlaista merkitystä päivärahan maksamisessa kuin aiemmin, vaan asia jouduttiin ratkaisemaan lähinnä sillä perusteella, voitiinko puhua matkustamisesta.

Uusi runkosopimus ei velvoittanut maksamaan päivärahaa pelkästään sillä perusteella, että tekninen toimihenkilö joutui tietyn vähimmäisajan tekemään työtä tai oleskelemaan muussa kunnassa kuin missä hänen vakinainen työpaikkansa oli.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. ja Keskusosuusliike Hankkija

RATKAISU

Asianosaisliitot ovat 24.2.1976 tekemällään palkkasopimuksella yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n väliseen runkosopimukseen, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

23 § Matkakorvaukset

1. Tekninen toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matka katsotaan alkaneeksi, kun tekninen toimihenkilö lähtee matkalle työpaikalta tai milloin erikseen sovitaan kotoaan ennen säännöllisen työajan alkamista ja päättyneeksi silloin, kun tekninen toimihenkilö palaa työpaikalleen ellei hän säännöllisen työajan päätyttyä palaa suoraan kotiin, jolloin matka katsotaan tällöin päättyneeksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 50 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun matkapaikkakunnalla, sekä

b) 25 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää tekniselle toimihenkilölle vapaan ruoan.

Milloin teknisellä toimihenkilöllä ei ole tavallisuudesta poikkeavasti mahdollisuutta työn vuoksi aterioida työnantajan ruokalassa tahi asunnossaan ruokatauon aikana eikä kysymys ole työskentelystä yrityksen samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan sijaitsevassa yrityksen toimipaikassa, jossa ruokailumahdollisuus on normaalia ruokailumahdollisuutta vastaava, maksetaan tekniselle toimihenkilölle 13 markan suuruinen ruokaraha. Näissä tapauksissa ei makseta päivärahaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Runkosopimukseen liittyvissä soveltamisohjeissa sanotaan lisäksi muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 § MATKAKORVAUKSET

Sen jälkeen kun kokonaiskustannuksia koskeva viittaus poistettiin tämän kohdan sanamuodosta, osoittaa sanamuoto selvemmin matkoihin liittyvää yleistä harkintaa varsinaisten matkakustannusten, ajankulun sekä työtehtävien suorittamisen kannalta. Suotavaa on, että matkaan liittyvät käytännöllisetkin asiat selvitetään ennen matkalle lähtöä.

Matkakorvaukset koskevat yhtä lailla sekä samalla että vieraalla paikkakunnalla tapahtuvia matkoja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päiväraha - 4 mom.

Runkosopimuksessa on sovittu erikseen päivärahoista, ruokarahasta ja majoituskustannusten korvaamisesta.

Päiväraha - 50 markkaa - maksetaan silloin, kun työn suorittaminen kestää matkoineen 10 tuntia tai kauemmin ja puolipäiväraha - 25 markkaa - kun matka kestää 6-10 tuntia.

Päivärahaan oikeuttavat vuorokaudet lasketaan matkan alkamisesta matkan päättymiseen. Tämän pykälän 8 momentin määräykset matka-ajan palkasta eivät vaikuta matkustamisvuorokausien laskemiseen.

Milloin edellä tarkoitettu matka kestää enemmän kuin yhden täyden matkavuorokauden, maksetaan viimeiseltä vajaavuorokaudelta

- 25 markkaa, jos vajaavuorokausi kestää 6-10 tuntia ja

- 50 markkaa, jos vajaavuorokausi on 10 tuntia tai enemmän.

Matkan aikana toimihenkilölle ruokailusta aiheutuvat kustannukset korvataan edellä selostetuilla päivärahoilla samoin aikarajoituksin.

Ruokailukulujen korvauksena suoritetaan siten päivärahaa joko 50 tai 25 markkaa, vaikkeivät todelliset lisäkustannukset ehkä olekaan muodostuneet näin suuriksi. Korvaus maksetaan riippumatta siitä, millä paikkakunnalla työ suoritetaan.

Ruokaraha

Uusi ruokarahasääntö on tarkoitettu korvaamaan yhdestä ruokailusta aiheutuneet kustannukset silloin, kun toimihenkilö joutuu järjestämään päivittäisen työaikaan liittyvän ateriointinsa normaalista poikkeavalla tavalla.

Eräissä tapauksissa saattaa syntyä vaikeuksia sovelletaanko puolipäivärahasääntöä vaiko ruokarahasääntöä. Tällöin on lähtökohtana pidettävä sitä, että puolipäiväraha maksetaan

- matkaan liittyvältä vajaavuorokaudelta ("hännät"),

- silloin, kun toimihenkilö joutuu järjestämään toisenkin ruokailun normaalista poikkeavalla tavalla.

Eräitä esimerkkejä:

1. Tekninen toimihenkilö käy Jyväskylän toisella laidalla sijaitsevasta työpaikastaan linja-autolla kaupungin keskustassa työasioissa. Paluumatkalla hän toimittaa vielä erään asian kaupungin teknillisessä virastossa. Lähtö tapahtui klo 09 ja toimihenkilö on takaisin työssä klo 13 - korvaus 13 mk (yksi ruokailu).

2. Tekninen toimihenkilö lähtee Espooseen Helsingistä klo 11 ja palaa takaisin työhön klo 16 - korvaus 13 mk (yksi ruokailu).

3. Tekninen toimihenkilö lähtee Espooseen Helsingistä klo 11 ja palaa työhön/kotiin klo 18.30 - korvaus 25 mk (kaksi ruokailua).

4. Tekninen toimihenkilö lähteen lentoteitse Tampereelta Turkuun klo 08 ja palaa klo 15 - korvaus 25 mk (matka).

5. Varkaus-Kuopio-Varkaus klo 07-19 - korvaus 50 mk.

Ruokarahasäännöllä ei huononneta aikaisemmin vallinnutta käytäntöä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työtuomioistuin oli Teknisten Liiton kanteesta 27. toukokuuta 1976 antamallaan tuomiolla todennut muun ohessa, että Keskusosuusliike Hankkija oli 22.4.1974 solmitun runkosopimuksen 23 §:ssä määrätyin edellytyksin velvollinen suorittamaan tekniselle toimihenkilölle, jonka vakinainen työpaikka on Helsingin kaupungissa, päivärahan hänen työskennellessään Helsingin kaupungin alueen ulkopuolella olevassa kanteessa tarkoitetussa työkohteessa. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto olivat 24.2.1976 allekirjoittaneet uuden, 31.1.1977 päättyväksi sovitun runkosopimuksen ja samaksi ajaksi sopineet runkosopimuksen soveltamisohjeista.

Työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta Keskusosuusliike Hankkija oli maksanut muun muassa Espoon Keilaniemen työkohteessa työskenteleville teknisille toimihenkilöille päivärahan tai puolipäivärahan asemesta ruokarahaa. Näin oli tapahtunut, vaikka mainittu työtuomioistuimen tuomio oli sisältänyt tulkinnan, jonka mukaan kyseisessä työkohteessa ja muutoinkin työskenneltäessä vieraan kunnan alueella Keskusosuusliike Hankkijan tuli maksaa tekniselle toimihenkilölle päiväraha. Runkosopimuksen soveltamisohjeessa oli puolestaan ruokarahasäännön osalta todettu, että ruokarahasäännöllä ei huononneta aikaisemmin vallinnutta käytäntöä.

Keskusosuusliike Hankkijan virheellisestä ja työtuomioistuimen tulkinnasta poikkeavasta menettelystä oli neuvoteltu paikallisesti 9.11.1976 sekä Sähkötyönantajain Liiton ja Teknisten Liiton välillä 8.12.1976. Näissä neuvotteluissa Sähkötyönantajain Liitto oli ilmoittanut hyväksyvänsä työnantajan toimenpiteet.

Näillä perusteilla Teknisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työtuomioistuimen tuomiolla 27.5.1976 vahvistettua Keskusosuusliike Hankkijaa sitovaa päivärahan maksamista koskevaa käytäntöä, jonka mukaan tekniselle toimihenkilölle, jonka vakinainen työpaikka on Helsingin kaupungissa, tulee suorittaa päiväraha hänen työskennellessään Helsingin kaupungin ulkopuolella, on Keskusosuusliike Hankkija velvollinen noudattamaan myös 24.2.1976 alkaneella sopimuskaudella, sekä tuomitsemaan Keskusosuusliike Hankkijan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Sähkötyönantajain Liiton työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Sähkötyönantajain Liitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat kanteeseen vastatessaan huomauttaneet, että 22.4.1974 solmitun runkosopimuksen 23 §:ssä päiväraha oli määrätty maksettavaksi tekniselle toimihenkilölle, joka tekee matkan vieraalle paikkakunnalle. Työehtosopimuksen tarkoittamana paikkakuntana oli sanotussa työtuomioistuimen tuomiossa pidetty muun selvityksen puuttuessa vain yhden kunnan aluetta. Tällä perusteella Keskusosuusliike hankkija oli runkosopimuksen 23 §:n nojalla velvoitettu maksamaan tekniselle toimihenkilölle, jonka vakinainen työpaikka oli Helsingin kaupungissa, päivärahan hänen työskennellessään tarkoitetussa työkohteessa Helsingin ulkopuolella. Keskusosuusliike Hankkija oli noudattanut ainoastaan työtuomioistuimen asettamaa runkosopimukseen perustuvaa velvoitetta tekemättä asiasta mitään paikallista sopimusta.

Tämän jutun perusteena olevassa 24.2.1976 solmitussa runkosopimuksessa oli matkakorvauspykälää merkittävästi muutettu. Kun päivärahaa oli aikaisemman työehtosopimuksen mukaan maksettu vieraalle paikkakunnalle suuntautuneelta matkalta, ei uudessa sopimuksessa enää puhuttu vieraasta paikkakunnasta, vaan matkapaikkakunnasta. Työehtosopimukseen oli lisäksi otettu kokonaan uusi ruokarahakäsite. Ruokarahaa maksettiin sen mukaan, jos tekninen toimihenkilö tekee matkan yrityksen joko samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan sijaitsevaan yrityksen toimipaikkaan.

Molemmilla muutoksilla oli haluttu selventää sitä seikkaa, että keinotekoinen kuntaraja ei muodostuisi päivärahan tai ruokarahan maksamisen edellytykseksi. Määräystä laadittaessa oli tiedossa ollut Teknisten Liiton kanne edellisen työehtosopimuksen matkakorvausmääräyksen pohjalta, mutta tuomiota ei jutussa ollut vielä annettu. Työnantajapuoli oli vastineessaan korostanut niitä epäjohdonmukaisuuksia, joita kuntaraja-ajattelu toi mukanaan asettaessaan eri paikkakunnilla toimivat yritykset ja niissä työskentelevät tekniset toimihenkilöt toisistaan jyrkästi poikkeavaan asemaan. Samalla se hävitti pohjan siitä kustannusten korvausten periaatteesta, jolle päivärahamekanismin tuli rakentua.

Koska Keskusosuusliike Hankkijan Keilaniemen työmaalla ei edellä esitetyn nojalla tullut runkosopimuksen 23 §:n mukaan suorittaa päivärahaa, ei Keskusosuusliike Hankkija ollut tietensä rikkonut kyseistä runkosopimuksen määräystä. Siten ei myöskään mitään valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä ollut tapahtunut. Vastakkaisessakaan tapauksessa ei vakiintuneen käytännön mukaisesti tietensä rikkomisen perusteella tuomitun hyvityssakon ohella voitaisi enää tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Näillä syillä Sähkötyönantajain Liitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei vuoden 1976 runkosopimus velvoita maksamaan päivärahaa pelkästään sillä perusteella, että tekninen toimihenkilö joutuu tietyn vähimmäisajan tekemään työtä tai oleskelemaan muussa kunnassa kuin missä hänen vakinainen työpaikkansa on, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen ja siinä tehdyt vaatimukset. Jutun laatuun nähden saavat Sähkötyönantajain Liitto ja Keskusosuusliike Hankkija kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Riski, Pyrhönen, Tiitola, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.