Labor court dismisses union's claim against employer for damages regarding unfair termination of a trade union representative.

Koska aluejärjestön asiana oli itse ratkaista, millä keinoin se toteutti työrauha- ja valvontavelvollisuutensa, hylätty kanne, jossa oli vaadittu aluejärjestön velvoittamista julkisesti ilmoittamaan työnantajaan kohdistuneen työtaistelun lopettamisesta.

Työsuojeluvaltuutettu oli kieltäytynyt käyttämästä työssä liuosta, jonka työntekijät olivat katsoneet terveydelle vaaralliseksi. Työsuojeluvaltuutetun päätös oli perustunut työntekijöiden yhteiseen päätökseen, jota heidän ammattiyhdistyksensä oli tukenut. Katsottu, että oli ollut kohtuutonta saattaa työsuojeluvaltuutettua työntekijöiden yhteisistä ja heidän ammattiyhdistyksensä mahdollisista kollektiivisista virheistä niin ankaraan henkilökohtaiseen vastuuseen, mitä työsopimuksen purkaminen edellytti. Työnantajalla ei ollut työsopimuslaissa tarkoitettua tärkeätä syytä työsopimuksen purkamiseen.

Työsopimuksen purkamisen johdosta työnantajan työntekijälle maksettavaksi tuomitun korvauksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä otettu huomioon työsuojeluvaltuutetun oma menettely asiassa.

Koska työsopimuksen purkamista koskeva asia oli ollut varsin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty.

Asianosaiset: Asfalttityönantajainliitto r.y. ja Rakennustyöläisten Liitto r.y. vuoroin kantajina ja vastaajina

RATKAISU

Asianosaisten välillä voimassa olevien työtuomioistuimen jutuissa huhtikuun 7 päivänä 1978 antamassa osatuomiossa n:o 25 mainittujen sopimusmääräysten lisäksi asianosaisia sitoo 30.4.1976 solmitun työsuojelutyötä asfalttialalla koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan seuraava määräys:

8 §

Sovittiin, että työsuojeluvaltuutetun lomauttamiseen ja hänen työsopimuksensa irtisanomiseen sovelletaan kyseessä olevan alan luottamusmiessopimuksen vastaavia säännöksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisten välillä 6.2.1970 solmitussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Luottamusmiehen työsuhde

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainituissa tapauksissa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei yrityksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan säännöistä kuitenkin poiketa. Työpaikan luottamusmieheen, mikäli se kohtuudella on mahdollista, on työpaikan puitteissa sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta, ellei luottamusmies ole jatkuvasti kykenemätön työhönsä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luottamusmiessopimuksessa mainitussa keskusjärjestöjen välillä 22.2.1966 solmitussa yleissopimuksessa irtisanomissuojasta sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asfalttityönantajainliiton Rakennustyöläisten Liittoa vastaan nostamassa kanteessa ja Rakennustyöläisten Liiton Asfalttityönantajainliittoa vastaan nostamassa vastakanteessa on tehty työtuomioistuimen edellä mainitussa osatuomiossa n:o 25 kerrotut vaatimukset. Asfalttityönantajainliiton kanteensa tueksi esittämiä perusteita ja Rakennustyöläisten Liiton vastinetta selostetaan osatuomiossa.

Vastakanteessaan Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Icopal Oy:llä oli 13.3.1978 ollut tarkoitus aloittaa työt uudessa työkohteessa Suomen Puhallintehtaan työmaalla Turussa. Tuona päivänä oli työmaalla ollut työsuojeluvaltuutettu Niilo Tuomi ja kaksi muuta työntekijää. Kyseessä oli ollut vesikaton eristetyö, laajuudeltaan 6 000 m2. Työntekijöiltä olisi työn suorittamiseen kulunut arviolta 2-3 kuukautta. Työnantajan määrättyä työn tehtäväksi BILtyyppisellä bitumiliuoksella olivat työntekijät heti ilmoittaneet, että asfalttityöntekijät olivat tehneet keväällä 1977 yhteisen päätöksen, jossa BIL-tyyppiset liuokset oli vaarallisuutensa vuoksi asetettu boikottiin. Turun seudun asfalttityöntekijöillä oli ollut se vakaa käsitys, että tuo bitumiliuostyyppi oli aiheuttanut heidän kahden työtoverinsa kuoleman, joista toinen oli ollut Icopalin pääluottamusmies. Yksi työntekijä oli lisäksi vaikeasti vammautunut kyseistä ainetta käytettyään.

Työntekijät olivat työtä määrättäessä todenneet, ettei heidän käyttöönsä annetuissa bitumiliuosastioissa ollut edes luetteloa aineen koostumuksesta. Työnantaja oli lisäksi suhtautunut yliolkaisesti työntekijäin vaatimuksiin bitumiliuostyypin turvallisuuden selvittämiseksi. Näistä syistä työntekijät olivat aikanaan asettaneet mainitun käyttöboikotin. Boikotti oli ollut erittäin hyvin myös Turun alueen asfalttityönantajain tiedossa, sillä ennen tätä kiistaa ei kyseistä myrkyllistä bitumiliuosta ollut käytetty millään työmaalla. Muun muassa Icopal Oy:n suorittamissa töissä oli työmenetelmiä muutettu siten, ettei bitumiliuosta tarvinnut käyttää. Menetelmien muuttamisesta ei ollut aiheutunut mitään haittaa, vaan työn tulos oli pysynyt entistä vastaavana. Oli olemassa myös vaarattomia korvaavia liuoksia. Tällaisia oli käytetty asfalttitöissä myös Turun alueella.

Tietäen boikotin olemassaolon ja sen, ettei mainittua vaarallista liuostyyppiä ollut vuoden aikana käytetty Icopal Oy:n kattoeristystöissä, olivat kyseiset kolme työntekijää kieltäytyneet liuoksen levityksestä. He olivat kuitenkin olleet valmiit työskentelemään aikaisempien työmenetelmien mukaisesti. Mitään varsinaista työvelvoitteen laiminlyöntiä ei ollut tapahtunut.

Ennenkuin Tuomi oli kieltäytynyt levittämästä myrkyllistä liuosta, hän oli varmistanut osastonsa toimihenkilöiltä, oliko kuluvan vuoden aikana tapahtunut jotakin, joka olisi muuttanut työntekijäin suhtautumista BIL-tyyppisiin liuoksiin. Osastossa oli kuitenkin todettu käyttöboikotin olevan edelleen voimassa, minkä Tuomi oli työnantajalle ilmoittanut. Työnantaja oli tällöin reagoinut äkkipikaisesti ja heti Tuomen palattua työmaalle ilman ennakkovaroitusta päättänyt kaikkien kolmen edellä mainitun työntekijän työsuhteen.

Tuomi oli ollut Icopal Oy:n palveluksessa vuodesta 1966 alkaen. Pitkäaikaisen työsuhteen kestäessä ei häntä ollut aikaisemmin uhattu työsuhteen päättämisellä eikä hänen työsuhteessaan ollut muutoinkaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia. Näiden seikkojen ohella teki työsuhteen päättämisen kohtuuttomaksi se, että työntekijät olivat jo vuoden verran olleet siinä hyvässä uskossa, etteivät he joudu käyttämään vaarallista bitumiliuosta. Voitiin jopa lähteä siitä, että työsuojeluvaltuutetun työsuhteen vakiintuneeksi ehdoksi oli muodostunut se, ettei boikotin alaisia bitumiliuoksia tarvinnut käyttää, varsinkin kun työt sujuivat ilman näiden liuosten käyttämistäkin. Mitään kieltäytymistä työvelvoitteesta ei tässä ollut tapahtunut, vaan kieltäytyminen käyttämästä omasta mielestä hengenvaaralliseksi osoittautunutta ainetta. Tuomi oli ollut valmis työntekoon aikaisemmilla ehdoilla eli suorittamaan kattoeristystyötä ilman myrkyllisen bitumiliuoksen käyttöä.

Koska työnantaja ei ollut suostunut palauttamaan Tuomen työsuhdetta, oli asiasta käyty liittotason neuvottelut 22.3. ja 29.3.1978. Näissä neuvotteluissa työntekijäpuoli oli katsonut, että työnantaja oli katkaissut Tuomen työsuhteen vastoin 30.4.1976 solmitun työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:n ja 6.2.1970 solmitun asfalttialan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräyksiä. Työnantajapuoli oli sitä vastoin katsonut, että kieltäytyessään levittämästä liuosta työsuojeluvaltuutettu oli laiminlyönyt työntekovelvoitteensa, joten työnantajalle oli syntynyt oikeus työsuhteen purkamiseen.

Esittämänsä korvausvaatimuksen osalta Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa vielä huomauttanut, että jos Icopal Oy suostuisi Tuomen työsuhteen palauttamiseen, myös korvausvaatimus olisi olennaisesti pienempi.

Asfalttityönantajainliitto on kanteeseen vastatessaan huomauttanut, että sopimus työsuojelutyöstä asfalttialalla ei sisältänyt yhtään määräystä, joka koskettelisi työsuojeluvaltuutetun lomauttamista tai hänen työsuhteensa päättämistä Ainoa työehtosopimuksen näitä asioita käsittelevä kohta oli yksinomaan työsuojelutyösopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §. Siinä oli puhuttu vain työsuojeluvaltuutetun lomauttamisesta ja hänen työsopimuksensa irtisanomisesta. Sanamuoto oli selvä ja yksiselitteinen Siinä ei lainkaan puhuttu työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkamisesta, joka määräytyi asfalttialalla kuten muuallakin pelkästään työsopimuslain 43 §:n mukaisesti. Rakennustyöläisten Liiton puolelta esitetty väite, että allekirjoituspöytäkirjan 8 §:ssä oli irtisanomisella tarkoitettu yleisesti työsuhteen päättämistä irtisanomalla tai purkamalla, ei pitänyt paikkaansa.

Työehtosopimuksen osana noudatetun luottamusmiessopimuksen määräyksistä huolimatta myös luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyi työsopimuslain 43 §:n mukaan. Luottamusmiehen lomauttaminen ja irtisanominen tapahtui myös pääsääntöisesti työsopimuslain mukaan, joskin luottamusmiessopimuksen 4 § sisälsi lakimääräiseen järjestelmään nähden joitakin rajoituksia. Työtuomioistuimen tuomio n:o 42/76, johon Rakennustyöläisten Liiton puolelta oli viitattu, koski luottamusmiehen eikä työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkamista. Näillä perusteilla Asfalttityönantajainliitto on katsonut, ettei työtuomioistuimen tulisi käsitellä kannetta, joka kuului yleiseen alioikeuteen.

Kanteen käsittelemisen varalta Asfalttityönantajainliitto on esittänyt, että Icopal Oy:n Turun piirin päällikön osoitettua kanteessa tarkoitetulla Suomen Puhallintehtaan työmaalla 3.3.1978 aamulla kolmelle yrityksen bitumieristäjälle työehtosopimuksen mukaista kylmäsivelytyötä avoimella katolla pitkävartisella harjalla käyttäen bitumiliuosta BIL 20/85 olivat työntekijät, joista yksi oli ollut työsuojeluvaltuutettu, kieltäytyneet heille osoitetusta työstä. Perusteluksi he olivat ilmoittaneet liitoltaan saamansa ohjeet. Kun työntekijät useista varoituksista huolimatta olivat jatkaneet työvelvoitteensa laiminlyöntiä, oli piirin päällikön ollut pakko purkaa työntekijäin työsopimukset.

Liittotason selvittelytyössä oli asiantuntijalausunnoista ja erilaisista tutkimustuloksista käynyt ilmi, että bitumiliuosta BIL 20/85 voitiin sivellä vapaassa ulkoilmassa täysin turvallisesti. Tämän vuoksi työtä oli rohjettu tarjota. Ennen työn tarjoamista oli työntekijöille vielä annettu kaikki se bitumiliuoksen ominaisuuksiin ja käyttöön liittyvä tietoaineisto, joka ylipäätään oli saatavissa. Itse työ oli vaatinut juuri kyseisen bitumiliuoksen käyttöä. Ilman lämpötila oli työtä tehtäessä ollut + 1,5 astetta C, mutta kanteessa korvikkeena mainitun Leycold-vesiemulsion käyttö edellytti vähintään + 5 astetta C:n lämpötilaa. Tuulen nopeus oli ollut 6-10 m/s, mikä oli ollut haihtumisen kannalta edullista. Itse työ olisi vienyt vastoin kanteessa tehtyä väitettä korkeintaan vain pari päivää.

Näissä olosuhteissa oli Icopal Oy:llä ollut perusteltu syy purkaa työsopimuksen työstä kieltäytymisen perusteella. Työntekijäin käsitys bitumiliuoksen mahdollisesta vaarallisuudesta ei muuttanut asiaa toiseksi. Työntekijöille oli asiantuntijalausunnoin osoitettu vääjäämättömästi liuoksen vaarattomuus ulkona työskenneltäessä. Koska vaarattomuus oli ollut myös työntekijäliiton tiedossa, oli yhtiöllä ollut oikeus olettaa, että työntekijät olisivat saaneet tämän totuudenmukaisen tiedon myös oman liittonsa taholta.

Työntekijäliiton julistamalla boikotilla ei ollut vastoin Rakennustyöläisten Liiton luuloa sitä merkitystä, että sen perusteella työstäkieltäytyminen olisi tullut oikeutetuksi. Boikotti osoitti ainoastaan sen, ettei työntekijäliiton jäsenilleen jakama informaatio vastannut bitumituotteista saatavissa olevaa informaatiota. Se, että liitto oli ilmoittanut ilman selvittelyä erään osuusliikkeen tuotteet täysin vaarattomiksi, mutta vastaavat Neste Oy:n tuotteet oli julistettu boikottiin, osoitti, että työntekijöillä saattoi olla vilpitöntä epätietoisuutta siitä, mitkä aineet olivat terveydelle vaarallisia ja mitkä eivät. Tästä epätietoisuudesta oli kuitenkin vastuussa vain Rakennustyöläisten Liitto. Näillä syillä Asfalttityönantajainliitto on pyytänyt kannetta hylättäväksi.

Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö r.y., Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 16 r.y. ja Icopal Oy ovat olleet jutuissa kuultavina.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Tutkiessaan näin ollen myös Rakennustyöläisten Liiton kanteen työtuomioistuin toteaa selvitetyksi Icopal Oy:n purkaneen työsuojeluvaltuutettu Niilo Tuomen työsuhteen 13.3.1978 Tuomen kieltäydyttyä kahden muun bitumieristäjän kanssa käyttämästä työssä liuosta, jonka he ovat katsoneet terveydelleen vaaralliseksi. Työnantajan tiedossa on ollut alueen eristäjien kesäkuussa 1977 tekemä päätös olla käyttämättä muun muassa kyseistä bitumiliuosta. Päätöksen on ilmoitettu perustuneen epätietoisuuteen liuoksen vaarallisuudesta työntekijän terveydelle. Päätöksen jälkeen ei Icopal Oy:n töissä ole käytetty päätöksessä tarkoitettuja aineita ennen nyt puheena olevaa tapausta.

Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena tärkeänä syynä pidetään muun ohessa sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä ja käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista, ja saman pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen muun ohessa erityisesti silloin, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Työtuomioistuimen aikaisemman käytännön perusteella Asfalttityönantajainliiton olisi työtuomioistuimen mielestä pitänyt käsittää, että työsopimuksen perusteeton purkaminen voi loukata myös työsuhteen irtisanomista koskevia työehtosopimusmääräyksiä. Kun kysymys siitä, onko Icopal Oy:llä ollut oikeus purkaa Tuomen työsopimus, on kuitenkin ollut varsin epäselvä ja tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei Asfalttityönantajainliitto ole Icopal Oy:n menettelyä tukiessaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Asfalttityönantajainliittoa vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten, velvoittaa Icopal Oy:n maksamaan Niilo Tuomelle korvausta työsuhteen sopimuksenvastaisesta irtisanomisesta 12 000 markkaa

Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen asianosaiset saavat kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Airaksinen, Parkkinen, M. Virtanen, Hyppönen, Kaski, ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.