Labor court ruled construction work on a factory extension falls under metal industry collective agreement based on employer's main business.

Työnantaja, joka oli Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen, oli omana työnään laajentanut teollisuusrakennusta.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko tähän rakennustyöhön sovellettava metalli teollisuuden työehtosopimusta vai rakennusalan työehtosopimusta.

Lausunnossa katsottu, että asianomainen ala määräytyi tässä tapauksessa teollisuusliittoperiaatetta noudattaen työnantajan pääasiallisen toimialan mukaan ja että työ siis kuului metalliteollisuuden työehtosopimuksen alaan.

Asianosaiset: Lausunto Turun hovioikeudelle (Yrjö Jaakko Riikonen ja Eero Kaivola / Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin)

RATKAISU

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n kesken 23.4.1974 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I. Yleiset määräykset

1 §

1. Tämä työehtosopimus koskee tässä sopimuksessa ja siihen liittyvissä urakkahinnoitteluissa tarkoitettuja työntekijöitä ja työryhmiä. Sopimus on voimassa allekirjoittaneen työnantajajärjestön ja sen alaisten paikallisten osastojen jäsenten työmailla koko maassa.

2. Korjauspajojen varsinaiset työntekijät, maalarit, kivenjalostustyöntekijät, asfalttityöntekijät ja eristystyöntekijät ovat tämän työehtosopimuksen yleisten ehtojen alaiset, mutta heidän palkkauksessaan noudatetaan asianomaisen erikoisalan aika- tai urakkapalkkoja sekä palkanmuodostumista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III. Työaikaa koskevat määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Kahdeksantuntisen työvuoron puoliväliin sijoitetaan tunnin kestävä ruokailutauko. Tauko voidaan sijoittaa myös lomittain. Kahvitauko, pituudeltaan 12 minuuttia, on sekä työvuoron ensimmäisellä että toisella puoliskolla. Milloin työntekijä joutuu jäämään ylityöhön, pidetään säännöllisen työajan päätyttyä 12 minuuttia kestävä kahvitauko ja työn jatkuessa joka kahden tunnin jälkeen niinikään samanpituinen kahvitauko. Kahvitauot luetaan työaikaan. Jos ylityö kestää lyhyen ajan, ei taukoa pidetä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 §

Korvauksena omien työkalujen käyttämisestä maksetaan:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Mikäli muut kuin edellämainitut työntekijät käyttävät omia työkaluja, maksetaan siitä korvausta sopimuksen mukaan.

3. Työkalukorvaus maksetaan kerran kuussa sekä tunti- että urakkatyöntekijöille eikä sitä merkitä palkaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Metallityöväen Liitto r.y:n kesken 8.4.1974 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I YLEISTÄ

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan alempana mainituin poikkeuksin Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

Mikäli jokin muutakin kuin metalliteollisuutta harjoittava työnantaja on ainoastaan metalliteollisuutta harjoittavien tehdaslaitosten tai osastojen osalta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen, sovelletaan tätä sopimusta vain mainitun tehdaslaitoksen tai osaston työntekijöiden työsuhteisiin.

Tätä sopimusta ei kuitenkaan sovelleta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyhdistyksen, Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat r.y:n rakennuspeltijaostoon eikä teollisuuseristysjaostoon kuuluvien jäsenyritysten ja niiden työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Työntekijällä on oikeus työpaikallaan nauttia työn suorittamisen kannalta sopivimpina aikana kahvia tai virvokkeita tämän saamatta aiheuttaa keskeytystä tuotannollisessa toiminnassa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yrjö Jaakko Riikonen on Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelinia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ajan 1.10.-28.11.1974 ollut työsuhteessa sanottuun kommandiittiyhtiöön. Työsuhteen päättyessä työnantaja oli jättänyt maksamatta hänelle työkalukorvauksen 43 X 1,65 markkaa eli 70,95 markkaa ja odotusajan palkkaa eli korvauksia kaikkiaan 966,84 markkaa. Riikonen on vaatinut kommandiittiyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle sanotun summan korkoineen.

Todistajana kuultu Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri on kihlakunnanoikeudessa lausunut, että Riikosen työhön olisi sovellettava rakennusalan työehtosopimusta. Todistajan neuvotellessa 6.1.1975 työnantajan kanssa tämä oli luvannut noudattaa rakennusalan työehtosopimusta ja suorittaa vaaditut työkalukorvaukset.

Vastaajan kihlakunnanoikeudessa esittämässä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton antamassa lausunnossa on sanottu, että Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin on ollut liiton jäsen 7.2.1974 lukien. 8.4.1974-31.1.1976 voimassa olleen Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välisen työehtosopimuksen 1 §:n mukaan oli sanotun työehtosopimuksen määräyksiä ollut sovellettava työnantajaliiton jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

Vastaaja on lausunut, että vaadittu työkalukorvaus oli määrältään rakennusalan työehtosopimuksen määräysten mukaan oikein laskettu. Perusteiltaan se oli kuitenkin väärä, koska asiassa oli sovellettava metalliteollisuuden työehtosopimusta. Vastaaja on kiistänyt odotusajan palkkaa koskevan vaatimuksen, koska vuosilomakorvauksen maksaminen oli viivästynyt siitä syystä, että kantaja oli ollut sairaana. Työnantaja ei ollut voinut välittömästi työsuhteen päätyttyä selvittää lomakorvauksen perusteita. Kantaja oli toiminut kirvesmiehenä valimorakennuksen laajennustyössä.

Yrjö Riikonen on vastineessaan hovioikeudelle lausunut, että asiassa ei ollut kiistaa hänen tehtävistään yhtiön palveluksessa, sillä molempien osapuolten mielestä hän oli suorittanut uudisrakennuksella kirvesmiehen töitä, jotka kuuluivat rakennustöihin. Mitään mahdollisuutta soveltaa metallialan työehtosopimusta häneen nähden ei ollut olemassa. Sovellettava työehtosopimus määräytyi poikkeuksetta sen työn mukaan, mitä työnantajan palveluksessa tehtiin, eikä siitä mihin työnantajajärjestöön työnantaja kuului. Näin ollen voitiin jättää huomiotta vastaajan käsitys tuomioistuimen toimivallasta tässä asiassa. Myös työtuomioistuimen lausunto asiassa oli tarpeeton. Mitä odotusajan palkkaan tuli, niin työsopimuslain 22 §:n 5 momentin säännös oli selvä ja yksiselitteinen. Yhtiö on pyytänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyttämistä sellaisenaan.

Turun hovioikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n 1 momentin nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausunnon siitä, onko Riikosen työsuhteeseen sovellettava metallialan vaiko rakennusalan työehtosopimusta.

Eero Kaivola on Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelinia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ajan 25.10.1974-17.1.1975 ollut työsuhteessa sanottuun kommandiittiyhtiöön. Hänet oli sanottu irti viimeksi sanottuna päivänä noudattamatta sen enempää talonrakennusalan työehtosopimuksen kuin yleisen lain edellyttämää irtisanomisaikaa. Työsuhteen päättyessä laittoman purkamisen johdosta Kaivolalta oli jäänyt saamatta palkkaa seuraavasti: Tammikuun 16 ja 17 päivältä 1975 palkka ja lomakorvaus, irtisanomisajan palkka ajalta 18.1.-31.1.1975 sekä lisäksi ajalta 25.10.1974-17.1.1975 lattiamassan teosta työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdan nojalla 62,33 markkaa sekä lomakorvaus sanotusta erästä ja lopuksi odotusajan palkka eli korvauksia kaikkiaan 1 472,25 markkaa. Sanotuilla perusteilla Kaivola on vaatinut vastaajayhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle sanotun saatavan korkoineen.

Kantajan kuulustuttama Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri on lausunut, että Kaivolan suorittama työ oli ollut valimorakennuksen rakentamista ja selvää rakennusalan työtä, joten siihen oli sovellettava rakennusalan työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla. Kaivola ei ollut missään tekemisissä metallialan tuotannon kanssa, ja hänet oli otettu vastaajan palvelukseen hallin laajennustöitä varten tekemään nimenomaan laajennustyössä rakennusalan töitä.

Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin on esittänyt jäsenyydestään työnantajaliitossa, toimialastaan ja Kaivolan työstä vastaavaa selvitystä kuin Riikosta koskevassa asiassa.

Vastaajan kuulustuttama todistaja, joka toimi yhtiössä toimistoapulaisena, on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa silloin, kun valimorakennuksen laajennustyö oli alkanut syksyllä 1974. Työtä varten ei ollut tehty kirjallisia työsopimuksia, ja suurin osa työntekijöistä oli tullut työnvälityksen kautta jonne oli ilmoitettu, että työntekijöitä otettiin kirvesmiehen tehtäviin valimon laajennustyöhön. Todistaja oli ollut paikalla Kaivolan neuvotellessa Sundelinin kanssa työsopimuksesta, ja Sundelin oli tässä yhteydessä ilmoittanut, että työtä riitti sen ajan, kunnes valimorakennus oli valmis. Myös muiden työntekijöiden kanssa oli työn kestoajasta sovittu samalla tavalla.

Vastaajan vielä kuulustuttama yhtiön palvelukseen sähköasentajaksi 1.11.1974 tullut todistaja on kertonut, että hänet tuolloin oli palkattu muutenkin kuin valimorakennuksen laajennustöiden vuoksi. Laajennustöihin palkatut rakennusmiehet olivat olleet työsuhteessa jo todistajan työsuhteen alkaessa. Todistajalla ja muilla vastaajan työntekijöillä oli ollut se käsitys, että lisärakennusta tekemään palkattujen työsuhde kesti vain lisärakennuksen valmistumiseen saakka. Missään tapauksessa vastaajalla ei riittänyt kirvesmiehille jatkuvasti töitä.

Vastaaja on pyytänyt, että kihlakunnanoikeus pyytäisi työtuomioistuimen lausuntoa siitä, kumpaa työehtosopimusta, metallialan vaiko rakennusalan asiassa oli sovellettava.

Vastaaja on edelleen lausunut, että kantaja oli tullut yhtiön palvelukseen tehdäkseen etukäteen määrätyn valimorakennuksen laajennustyöhön liittyvän työn. Kaikissa yhtiön työsuhteissa oli sovellettava metallialan työehtosopimusta, johon eivät kuuluneet enempää työkalu- kuin myöskään matkakorvaukset. Mitä kantajan vaatimuksiin määrältään tuli, vastaaja on kiistänyt palkkavaatimuksen tammikuun 16 päivältä, koska palkka oli tuolta päivältä maksettu. Tammikuun 17 päivänä kantaja ei ollut työpaikalla. Lomakorvausvaatimus tammikuun 17 päivältä oli perusteeton. Irtisanomisajan palkkaa koskeva vaatimus oli niin ikään perusteeton, koska työsopimus oli määräaikainen. Lattiamassan teosta vaaditut 62,33 markkaa perustuivat rakennusalan työehtosopimukseen muttei metallialan työehtosopimukseen. Vaatimus tammikuun 17 päivän osalta oli kuitenkin perusteeton, samoin lattiamassan tekoa koskeva lomakorvausvaatimus. Vastaaja on edelleen kiistänyt odotusajan palkkaa koskeneen vaatimuksen kokonaan.

Kantaja on vielä täsmentänyt lomakorvausvaatimustaan ilmoittaen että se on kymmeneltä tunnilta 9,90 markkaa vaadittujen 10,75 markan sijasta.

Vastaaja on katsonut, että kihlakunnanoikeuden olisi jätettävä kanne kokonaisuudessaan tutkimatta, koska kysymyksessä oli työehtosopimuksen soveltamisalariita, joka kuului työtuomioistuimelle. Jollei kannetta jätettäisi tutkimatta, vastaaja on pyytänyt sen hylkäämistä.

Kantajan kuulustuttama todistaja on kertonut rakennustyön valmistumisesta ja ilmoittanut oman työsuhteensa irtisanomisen tulleen yllätyksenä.

Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen toistaen kihlakunnanoikeudessa lausumansa.

Kaivola on vastannut yhtiön muutoksenhakemukseen.

Turun hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko asiakirjoista ilmenevään työhön työsopimuslain 17 §:n nojalla yleissitovana noudatettava Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton vuodelle 1974 solmimaa työehtosopimusta vai Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton sanotulle vuodelle solmimaa työehtosopimusta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille neljälle liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välisen työehtosopimuksen 1 §:n mukaan on mainitun työehtosopimuksen määräyksiä ollut sovellettava ko. työnantajaliiton jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin suhteisiin.

Yllä selostetussa työehtosopimusmääräyksessä on kirjattu nk. teollisuuslinjaperiaatteen soveltaminen. Kyseisen työmarkkinoilla yleisesti ja pääsääntöisesti sovellettavan periaatteen mukaan yrityksen toimialan mukaista työehtosopimusta sovelletaan kaikkiin yrityksen palveluksessa oleviin työntekijöihin riippumatta siitä, mihin ammattiryhmiin he kuuluvat. Näin on asianlaita myös metalliteollisuudessa. Metallialan yritysten piirissä olevat esimerkiksi kirvesmiehet, laivapuusepät, rakennusmiehet ym. työntekijäryhmät kuuluvat metalliteollisuuden työehtosopimuksen piiriin. Tätä käsitystä vahvistaa vielä metalliteollisuuden sopimusalalla noudatettava palkkatilasto, jonka ammattiryhmittelyssä mainitaan mm. puusepät ja kirvesmiehet muiden työntekijäryhmien ohella.

Edellä olevan johdosta katsomme, että kyseisiin työsuhteisiin on sovellettava Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välistä metalliteollisuuden työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metallityöväen Liitto on lausunut metalliteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:ään viitaten muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Koska kyseessä oleva kommandiittiyhtiö on Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen eikä ole sitoutunut muihin työehtosopimuksiin, on Yrjö Riikosen ja Eero Kaivolan työsuhteeseen työehtosopimusten määräysten mukaan noudatettava Metallityöväen Liiton ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton välistä työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 Teollisuuslinjaperiaate

Työehtosopimusjärjestelmämme perustuu ns. teollisuuslinjaperiaatteen noudattamiseen. Sen mukaisesti yrityksessä sovelletaan yhtä yrityksen pääasiallisen toimialan mukaan määräytyvää työehtosopimusta kaikkiin yrityksen työntekijöihin riippumatta siitä mitä työtä he tekevät. Tästä pääsäännöstä esiintyy poikkeuksia lähinnä kaupan ja muiden palveluelinkeinojen piirissä, mutta niistä ei ole nyt esillä olevissa jutuissa kysymys.

Työsopimuslain 17 § ei muodosta poikkeusta teollisuuslinjaperiaatteesta. Sen sanamuodosta tai tarkoituksesta ei löydy tukea sille käsitykselle, että yritys voisi vastoin työehtosopimusjärjestelmämme pääperiaatteita olla velvollinen soveltamaan rinnakkain useita eri työehtosopimuksia. Lainkohdan tarkoittama "asianomainen ala" määräytyy työnantajan toimialan mukaisesti, eikä esim. kulloinkin kysymyksessä olevan työntekijän suorittaman työn mukaan (näin esim. Kahri-Vihma: Vuoden 1970 työsopimuslaki, Tapiola 1971, s. 59-88).

2 Rakennus- ja metallialojen työehtosopimukset

Rakennusalan työehtosopimuksen jo vuodesta 1945 muuttumattomana pysyneen soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 momentin mukaan "sopimus on voimassa allekirjoittaneen työnantajajärjestön ja sen alaisten paikallisten osastojen jäsenten työmailla koko maassa"

Vastaavasti metallialan työehtosopimusta on sovellettava alan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan "Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin työsuhteisiin".

Molemmat työehtosopimukset edellyttävät, että ko. yritys on alan työnantajaliiton jäsen. Turun hovioikeudessa asianomaisena oleva Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin ei ole Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsen, vaan se on Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen.

Eräillä suurilla muun kuin rakennusalan teollisuusyrityksillä (esim. Oy Kaukas Ab, Enso-Gutzeit Oy, Oy Lohja Ab, A. Ahlström Oy, Keskusosuusliikkeet Hankkija ja Valio) kuuluu organisaatioon omat rakennusosastot, joiden kautta ne ovat liittomme jäseniä. Tämän vuoksi näiden yritysten rakennusosastojen palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteet myös määräytyvät rakennusalan työehtosopimuksen mukaisesti.

3 Yhteenveto

Edellä olevan johdosta katsomme, että lausuntopyyntöjen tarkoittamiin työsuhteisiin on sovellettava Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välistä metalliteollisuuden työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ilmenneistä tosiasioista

Olennaisina seikkoina pidämme muun muassa seuraavia:

1. Kyseessä oli metallialan yrityksen oman valimorakennuksen laajennus-, eli uudisrakennustyömaa.

2. Suoritettu työ poikkesi ratkaisevasti yrityksen muusta, normaalista tuotantotoiminnasta muodostaen suhteessa viimeksi mainittuun rajattavissa olevan kohteen.

3. Alioikeudessa on kantajan nimeämä todistaja kertonut, että työnantaja oli luvannut noudattaa rakennusalan työehtosopimusta.

Viimeksi mainitun seikan katsomme kuitenkin jäävän lausuntopyynnön ulkopuolelle.

"Asianomainen ala" tässä tapauksessa

Tarkastelun oikea lähtökohta on teollisuuslinjaperiaate sellaisena, kuin se ilmenee työsopimuslain 17 §:ssä. On toisin sanoen tutkittava, mikä on tässä tapauksessa "kyseessä oleva työ" ja "asianomainen ala".

Oleellisinta koko asiassa on, että rakennusalan työehtosopimus muodostaa teollisuuslinjaperiaatteen erään sovellutuksen eli rakennusala nimenomaisesti on työsopimuslain 17 §:n tarkoittama työala. Rakennusala puolestaan käsittää niin vanhojen rakennusten korjaamisen kuin uusienkin rakentamisen.

Kun puheena olevassa tapauksessa on kysymys kirvesmiehen työstä uudisrakennustyömaalla, on selvää, että työsopimuslain 17 §:ää sovellettaessa oikea työehtosopimus on rakennusalan työehtosopimus.

Työnantajan omalla työalalla tai järjestöyhteydellä ei ole merkitystä. Metallialan yrityksen tilalle voidaan kuvitella minkä tahansa työalan yritys, mutta sovellettava työehtosopimus on edelleen rakennusalan työehtosopimus. Tilanne on kuitenkin helpommin hahmotettavissa, jos työn teettäjäksi kuvitellaan vaikkapa meijeri, leipomo, parturiliike tai vaikkapa navettaansa laajentava maanviljelijä.

Tilanteen hahmottaminen helpottuu edelleen, jos valimon laajennuksen sijasta kuvitellaan rakennettavaksi työn tulokseksi esimerkiksi henkilökunnan asunnot, jolloin liitäntä rakennuttajayrityksen omaan tuotantotoimintaan on vielä puheena olevaakin tapausta heikompi.

Suuremmissa metallialan yrityksissä on usein erityinen tehdaspalveluosasto, jossa rakennusalan työntekijät muun muassa työskentelevät työnantajan työvälineillä suorittaen lähinnä pienempiä huolto- ja kunnossapitotöitä. Tämän tyyppisessä työsuhteessa oikea työehtosopimus lienee teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti metallialan asianomainen työehtosopimus.

Yhteenvetoa

Kaikkeen edellä lausuttuun viitaten kunnioittavasti toteamme liittomme kantana, että lausuntopyynnön tarkoittamaan työsuhteeseen on sovellettava rakennusalan työehtosopimusta. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asioissa seuraavan lausunnon:

Sun-Valu Kommandiittiyhtiö Veikko Sundelin on omana työnään laajentanut Kankaanpäässä olevaa teollisuusrakennustaan. Rakennuksen runko on tehty teräsrakenteista, jotka on valmistettu yhtiön tuotantolaitoksessa ja jotka yhtiön vakinaisessa palveluksessa olevat työntekijät ovat asentaneet paikoilleen. Muuten on rakennustyö käsittänyt muun ohessa kaksinkertaiset metallilevyseinät välieristyksineen, puusta tehdyt kattorakenteet ja betonista valetut valesokkelin ja lattian sekä näitä betonitöitä varten tarvittavat laudoitukset. Rakennustöihin on osallistunut sitä varten yhtiön palvelukseen otettuja työntekijöitä, muiden ohessa yhtiön vastapuolet hovioikeudessa Riikonen ja Kaivola. Yhteensä on rakennustyössä ollut 8-9 työntekijää, ja yhtiön vakinainen työntekijäkunta on käsittänyt noin 30 henkeä. Eri työnjohtoa ei rakennustyötä varten ole ollut, vaan tarvittavasta työnjohdosta on lähinnä huolehtinut yhtiön toimitusjohtaja. Liioin ei rakennustyötä varten ole ollut eri sosiaalitiloja.

Sekä kihlakunnanoikeudessa että työtuomioistuimessa on esitetty selvitystä siitä, että yhtiö olisi sopinut Rakennustyöläisten Liiton edustajan kanssa rakennusalan työehtosopimuksen soveltamisesta tähän työhön. Työtuomioistuin ei ole kuitenkaan katsonut lausuntopyyntöjen koskevan tällaisen sopimuksen vaikutusta, vaan lähtenyt siitä, että lausuntoa on pyydetty työsopimuslain 17 §:n tai työehtosopimuslain 4 §:n soveltamista silmällä pitäen.

Työehtosopimuslain 4 §:n osalta työtuomioistuin toteaa, että yhtiö on Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen ja että tämä liitto ja metalliteollisuuden työehtosopimuksen toinen osapuoli Metallityöväen Liitto ovat yhtä mieltä siitä, että myös kysymyksessä oleva rakennustyö yhtiön työntekijäin suorittamana, olivatpa nämä sitten yhtiön vakinaisessa palveluksessa tai palkattuja vain tätä rakennustyötä varten, kuuluu sanotun säännöksen mukaiseen metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Työtuomioistuin ei havaitse perustetta poiketa tästä kannasta. Riidatonta on, ettei työ kuulu työehtosopimuslain 4 §:n mukaiseen rakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin.

Työsopimuslain 17 §:n osalta on riidatonta, että sekä rakennusalan että metalliteollisuuden työehtosopimukset ovat yleiseksi katsottavia ja valtakunnallisia sanotun säännöksen mielessä. Riidanalaista on, kumpaa työehtosopimusta on tässä mielessä pidettävä asianomaisen alan sopimuksena.

Edellä olevilla perusteilla ja ottaen varsinkin huomioon, että työtä varten ei ole muodostettu mitään erillistä organisaatiota, ettei sillä ole ollut omaa työnjohtoakaan, että työntekijöiden määrä on ollut verraten vähäinen, että työnantajan vakinaisessa palveluksessa olevat työntekijät ovat osallistuneet työhön ja että työ kuuluu työehtosopimuslain 4 §:n mukaiseen metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiiriin, työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että asianomainen ala määräytyy tässä tapauksessa teollisuusliittoperiaatetta noudattaen työnantajan pääasiallisen toimialan mukaan ja että työ siis kuuluu metalliteollisuuden vuoden 1974 työehtosopimuksen alaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Äimälä, Sariola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.