Labor court dismisses union claims for damages regarding a union rep's pay reduction and job transfer. The court finds insufficient evidence of breach. The union failed to prove the contract was time-limited or that the employer violated the agreement. The court ruled in favor of the employer, denying the union's request for compensation. The decision emphasizes the burden of proof on the union. The court held that the employer acted contrary to the agreement. The union's claims were rejected due to lack of evidence. The court dismissed the union's request for damages. The employer was found not liable for the pay cut. The union failed to meet its evidentiary burden. The court upheld the employer's position on the contract terms.

Työnantaja oli sopinut palveluksessaan olleen mittakirvesmiehen kanssa urakan päättymisen jälkeen suoritettavan tuntipalkan suuruudesta ja uuden urakan aloittamisesta. Riitaista oli se, oliko tämä tuntipalkkasopimus tehty uuden urakan alkuun asti voimassa olevaksi vai sovellettavaksi myös uuden urakan päätyttyä. Työntekijän tehdessä työtä aikapalkalla oli hänelle ilmoitettu tuntipalkan alentamisesta, minkä jälkeen hänet oli valittu työalueen aluekohtaiseksi pääluottamusmieheksi. Uuden urakan päätyttyä oli työntekijälle ruvettu maksamaan alennettua tuntipalkkaa.

Palkan alennuksen voimaan tultua oli työntekijällä teetetty II palkkaryhmään kuuluvia telinekirvesmiehen ja muita samaan ja alempiinkin palkkaryhmiin kuuluvia töitä.

Kun otettiin huomioon työntekijän pitkä palvelus vastaajayhtiön ja muidenkin rakennusliikkeiden palveluksessa I palkkaryhmän töissä, katsottu, että luottamusmiessopimuksen määräykset eivät antaisi luottamusmiehelle mitään erityissuojaa, jos katsottaisiin, että sopimus siinäkään tapauksessa, että työntekijän kanssa solmittua aikapalkkasopimusta pidettäisiin työnantajapuolen käsityksen mukaisella tavalla määräaikaisena, sallisi työntekijän siirtämisen sillä tavoin kuin oli tapahtunut hänen palkkaustaan alentaen telinekirvesmiehen ynnä muihin töihin. Kun luottamusmiessopimuksen tällainen tulkinta ei vastannut sopimuksen tarkoitusta, oli vastaajayhtiö kerrotuin tavoin menetellessään toiminut vastoin luottamusmiessopimusta.

Yhtiö oli myös jälkimmäisen urakan päätyttyä velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa niin kuin hän olisi edelleen toiminut mittakirvesmiehenä. Yhtiö velvoitettu maksamaan työntekijälle aiemmin maksetun palkan ja alennetun tuntipalkan erotus ja tästä erotuksesta laskettu 12,5 %:n vuosilomakorvaus.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta tai työnantajaliitto ja sen piirijärjestö laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja Rakennusliike Veikko Matikainen Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Veikko Ilmari Matikainen

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä työehtosopimuksena noudatetussa 23.4.1974 solmitussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Pääluottamusmiehenä toimivalle työntekijälle maksetaan kuitenkin aina vähintään perustuntipalkka täysine ammattitaitolisineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri r.y:n kautta Suomen Rakennusteollisuusliittoon kuuluva Rakennusliike Veikko Matikainen Kommandiittiyhtiö oli suorittanut muun muassa vuosina 1975-1976 urakointia Kangasalan kunnassa sijaitsevalla Nattarin alueen rakennustyömaalla. Rakennustyöläisten Liiton jäsen Esko Aukusti Kortesoja oli 2.8.1971 lähtien työskennellyt mainitun yhtiön palveluksessa mittakirvesmiehenä eli varsin vaativissa kirvesmiehen tehtävissä.

Huhti-toukokuussa 1975 Kortesoja ja kaksi hänen toverinaan ollutta kirvesmiestä olivat työskennelleet As. Oy Puisto-Nattarin vesikattotyössä, jota oli tehty urakalla. Huhtikuun lopulla Kortesoja oli sopinut vastaavan mestarin kanssa, että As. Oy Puisto-Nattarin vesikaton valmistuttua on Kortesojan tuntipalkka 21 markkaa ja hänen kahden toverinsa 18 markkaa. Vesikattotyön valmistuttua Kortesoja oli työskennellyt 14.5.1975 alkaen tuntitöissä sovitulla 21 markan tuntipalkalla tehden muun muassa pohjakaivannon mittausta, tassujen laudoitusta ja mittausta, kulmapisteiden mittausta, valopylväiden ja sähkölämmityspisteiden mittausta, piha-alueiden mittausta ynnä muuta.

Heinäkuun 4 päivänä 1975 työmaan työnjohto oli ilmoittanut Kortesojalle, että viikon kuluttua juuri alkamassa olleiden rakennusalan vuosilomien päättymisestä eli 11.8.1975 hänen palkkansa pudotetaan 14 markkaan tunnissa. Kortesoja oli torjunut ilmoituksen tehdyn aikapalkkaa koskevan sopimuksen vastaisena. Työnantajan edustaja oli tämän jälkeen ilmoittanut, että kun Kortesojalla alkaisi viikko kesälomien jälkeen jo aiemmin sovittu As. Oy Rinne-Nattarin runkourakka, palkanalennus tulisi voimaan tämän urakan valmistuttua. Myös tämän ilmoituksen Kortesoja oli torjunut.

Kesäloman jälkeen 6.8.1975 Kortesoja oli valittu Nattarin alueen aluekohtaiseksi pääluottamusmieheksi, josta oli samana päivänä tehty työnantajalle asianmukainen ilmoitus. Tällöin oli Kortesojan palkka ollut 21 markkaa tunnissa. Joitakin päiviä pääluottamusmieheksi valinnan jälkeen työnantajan edustajat olivat jälleen tulleet ilmoittamaan Kortesojalle aikomastaan palkan alennuksesta, joka tulisi tapahtumaan sen jälkeen kun elokuun lopulla alkavaksi siirtyvä As. Oy RinneNattarin runkourakka olisi suoritettu. Kortesoja oli torjunut tämänkin ilmoituksen.

Kortesojalle oli maksettu 21 markan suuruista aikapalkkaa 25.8.1975 saakka. Seuraavana päivänä oli alkanut edellä mainittu runkourakka Sen aikana lokakuussa 1975 vastaava mestari oli pyytänyt Kortesojaa laskemaan As. Oy Nattarin Raitista kokonaishinnan laudoituksen, elementtiasennuksen ja vesikaton osalta. Kortesoja oli lokakuun lopussa jättänyt laskelman loppusumman ja pyytänyt tarkempia neuvotteluja. Marraskuun 25 päivänä 1975 Kortesoja oli jättänyt työnantajalle tarkistetun urakkatarjouksen edellä mainitusta työstä. Vastaava mestari oli ilmoittanut Kortesojalle, ettei Kortesoja saanut kyseistä urakkaa.

Pääluottamusmiehen vastalauseista huolimatta palkanalennus oli toteutettu 26.11.1975 lukien. Palkanalennus oli paitsi tehdyn sopimuksen myös luottamusmiessopimuksen 5 §:n 2 kohdan vastainen toimenpide. Tammikuun 9 päivänä 1976 Kortesojalle oli sattunut työtapaturma, jonka vuoksi hän oli joutunut sairaslomalle ja pystynyt 10.1.-27.3.1976 välisenä aikana työhön vain lyhyinä jaksoina. Kortesojan oltua tämän jälkeen sairaslomalla oli työnantaja 8.6.1977 katkaissut työsuhteen.

Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Hämeen aluejärjestön aluesihteeri oli käynyt 3.12.1975 työmaalla vaatien työnantajaa luopumaan virheellisestä menettelystä. Rakennustyöläisten Liiton puolesta oli myös oltu yhteydessä Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piirin asiamieheen. Asian siirryttyä liittotasolle neuvotteluja oli käyty liittojen välillä 16.12.1975-4.11.1976 välisenä aikana seitsemän kertaa. Lopuksi Suomen Rakennusteollisuusliitto oli ilmoittanut, ettei se ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin asiassa. Perusteluksi oli ilmoitettu, ettei Kortesojalla ollut 14.5.-25.8.1975 välisenä aikana aikapalkkaa, vaan että hän oli luottamusmieheksi tullessaan työskennellyt urakalla.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Veikko Matikainen Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Veikko Matikainen ovat kanteeseen vastatessaan ilmoittaneet Kortesojan olleen yhtiön palveluksessa 2.8.1971-8.6.1977. Hän oli ollut jäsenenä kirvesmiestyökunnassa, jossa oli ollut kaksi muuta kirvesmiestä. Työkunta oli jatkuvasti suorittanut eripituisia urakkatöitä eri työkohteissa. Mikäli urakoiden väliin oli jäänyt aikaa, oli välijaksot työskennelty tuntipalkalla. Kustakin urakkatyöstä oli aina tehty oma suullinen tai kirjallinen työsopimuksensa. Väliaikoina tehdystä aikatyöstä oli solmittu omat tuntipalkkasopimuksensa. Toisinaan tuntipalkkasopimukset olivat koskeneet koko väliaikaa, toisinaan taas vain osaa siitä työn laadusta riippuen.

Vuoden 1974 elokuussa työkunta oli siirtynyt Nattarin rakennustyömaalle Kangasalle. Siellä työkunta oli 6.8.1974 tehnyt urakkasopimuksen As. Oy Nattarin laudoitus- ja elementtiasennustöistä. Tämän työn valmistuttua marraskuussa 1974 kirvesmiehet olivat olleet jonkin aikaa aikatyössä, kunnes he olivat joulukuussa 1974 aloittaneet As. Oy Puisto-Nattarin runkotyön. Tätä koskeva urakkasopimus oli tehty 11.11.1974.

As. Oy Puisto-Nattarin urakkatyön aikana huhtikuussa 1975 oli työnjohdon ja kirvesmiesten välillä neuvoteltu seuraavasta urakasta, As. Oy Rinne-Nattarin runkotyöstä. Tästä oli 24.5.1975 päästy suulliseen sopimukseen Samalla oli sovittu, että menossa olleen As. Oy Puisto-Nattarin urakan päättymisestä alkaen Kortesojan työkunta suorittaisi aikatyötä aina siihen saakka, kunnes As. Oy Rinne-Nattarin runkourakka pääsisi alkamaan. Tätä varten Kortesojan tuntipalkaksi oli sovittu 21 markkaa ja muille 18 markkaa. Suullinen sopimus runkourakasta oli pian tämän jälkeen eli 30.4.1975 vahvistettu kirjallisesti. Edellinen urakka oli sitten päättynyt 13.5., ja seuraavana päivänä kirvesmiehet olivat aloittaneet aikatyön.

Heinäkuun 4 päivänä yhtiön vastaava mestari oli esittänyt Kortesojalle, että As. Oy Rinne-Nattarin urakan jälkeen Kortesojan palkka aikatyössä tulisi olemaan 14 markkaa tunnissa. Samalla mestari oli kuitenkin todennut, että tuon urakan alkamiseen asti oli tietysti voimassa se mitä 24.4.1975 oli sovittu.

Vuosilomien jälkeen Kortesoja oli 6.8.1975 valittu pääluottamusmieheksi. Elokuun puolivälin tienoilla työnjohto oli jälleen joutunut työmaalla käydyssä neuvottelussa toteamaan Kortesojan palkka-asiat. Tällöin oli jo alustavasti keskusteltu As. Oy Rinne-Nattarin jälkeen tulevasta As. Oy Nattarin Raitin mahdollisesta urakkasopimuksesta.

As. Oy Rinne-Nattarin runkourakka oli päästy aloittamaan 26.8.1975, ja se oli valmistunut siten, että urakan laskenta oli tapahtunut 26.11.1975. Tämän jälkeen Kortesoja oli jatkanut aikatyötä. Työnjohto oli esittänyt tuntipalkaksi 14 markkaa, mutta Kortesoja oli vaatinut 21 markkaa. Kun Kortesoja oli kuitenkin ryhtynyt työskentelemään 14 markan palkalla, oli se tullut sovituksi tuntipalkaksi. Työkunnan toisen kirvesmiehen palkka oli siitä alkaen ollut myös 14 markkaa. Kolmas oli aluksi tehnyt vaativampia töitä 16 markan palkalla, kunnes hänenkin tuntipalkkansa oli muuttunut 14 markaksi.

As. Oy Nattarin Raitin runkourakasta oli käyty keskusteluja jälleen loka-marraskuussa 1975, mutta työn hinnasta ei ollut työkunnan ja työnjohdon välillä päästy sopimukseen. Lisäksi oli näyttänyt siltä, ettei tästä kohteesta voisi lainkaan tehdä urakkatyösopimusta elementtitoimitusten viivästymisen aiheuttaessa työkunnalle kohtuuttomasti odotustunteja. Neuvottelut olivatkin sitten rauenneet sopimukseen pääsemättä.

Kortesojalle 9.1.1976 sattuneen työtapaturman jälkeen hän oli ollut epäsäännöllisesti työssä jääden kokonaan pois 27.3.1976. Kortesojan oltua siitä lähtien työkyvyttömänä työnjohto oli 8.6.1977 joutunut päättämään hänen työsuhteensa työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella.

Vastoin kantajan esittämää väitettä työnantajapuoli ei ollut liittojen välisissä neuvotteluissa esittänyt Kortesojan olleen urakkatyössä touko-elokuussa 1975. Viimeisessä neuvottelussa oli vain kerrottu Kortesojan välituntipalkan määräaikaisuudesta.

Yleisenä ja vakiintuneena käytäntönä vastaajayrityksessä oli tuolloin ollut, että aikapalkat sovitaan vain kutakin urakoiden väliä tai sen osaa varten. Näin oli menetelty Kortesojan työkunnan lisäksi myös kaikkien muiden työkuntien kanssa. Tähän oli luonnollisena selityksenä töiden laadun vaihtelu. Tällainen sopimus suullisista määräaikaisista tuntipalkoista oli työnjohdon ja Kortesojan välillä tehty 24.4.1975.

Näillä syillä Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Veikko Matikainen Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Veikko Matikainen ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri on ollut jutussa kuultavana.

Luottamusmiessopimuksen riidanalainen määräys kieltää luottamusmiehen siirtämisen huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Kortesoja oli pääluottamusmieheksi valituksi tullessaan I palkkaryhmään kuuluvassa mittakirvesmiehen työssä ja oli siten ennen ja myös sen jälkeen tehnyt urakkatyöjaksoina samaan palkkaryhmään kuuluvia puutöitä. Palkan alennuksen voimaan tultua Kortesojalla on teetetty II palkkaryhmään kuuluvia telinekirvesmiehen töitä ja muita samaan ja ehkä alempiinkin palkkaryhmiin kuuluvia töitä. Palkan alentamista on vastaajapuolelta työtuomioistuimessa perusteltukin sillä, että Kortesojalla on teetetty vähempiarvoisia töitä kuin aikaisemmin. Jutussa esitetty selvitys viittaa tosin lähinnä siihen, että tapausten kulku olisi ollut päinvastainen eli että Kortesoja on siirretty työhön, jonka on katsottu vastaavan hänen alennettua palkkaansa.

Työtuomioistuimen mielestä olisi yhtiö siten ollut velvollinen myös 26.11.1975 jälkeen maksamaan Kortesojalle palkkaa niin kuin hän olisi edelleen toiminut mittakirvesmiehenä. Kun otetaan huomioon, mitä jutussa on esitetty Kortesojan palkkauksen kehityksestä, työtuomioistuin edelleen katsoo, ettei Kortesojalle näin maksettavalle mittakirvesmiehen palkalle ole muuta perustetta kuin se aikapalkka, mikä hänellä oli hänen tullessaan valituksi luottamusmieheksi.

Rakennustyöläisten Liiton taholta on hyvityssakkovaatimusten perusteeksi esitetty olennaiselta osalta se, että vastaajapuolelta olisi neuvotteluissa nojauduttu siihen, että Kortesoja olisi luottamusmiesvaalin aikana ollut urakkatyössä. Näin ei jutussa esitetyn selvityksen mukaan neuvotteluissa kuitenkaan ole tapahtunut. Selvää näyttöä siitä, että Kortesojan usein mainittu aikapalkkasopimus olisi kummankin sopimuskumppanin tieten tehty joko määräajaksi tai toistaiseksi, ei jutussa ole esitetty. Luottamusmiessopimuksen soveltaminen siihen tapaukseen, että aikapalkkasopimus olisi ollut määräajaksi tehty, on ollut varsin epäselvä kysymys. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että vastaajayhtiö olisi asiassa rikkonut tietensä työehtosopimusta taikka Suomen Rakennusteollisuusliitto tai sen Sisä-Suomen Piiri laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jutussa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa, että Rakennusliike Veikko Matikainen Kommandiittiyhtiö on menetellyt vastoin luottamusmiessopimusta maksaessaan Esko Kortesojalle kanteessa tarkoitettuna aikana 14 markan tuntipalkkaa ja että yhtiö on velvollinen kysymyksessä olevalta ajalta maksamaan Kortesojalle 21 markan tuntipalkan mukaan lasketun palkan ja maksetun palkan välisen erotuksen ynnä suorittamaan tästä erotuksesta lasketun 12,5 %:n vuosilomakorvauksen. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Parkkinen, Sariola, Hyppönen, P. Virtanen ja Tammenmaa.

Tuomio oli yksimielinen.