Labor court dismisses union's claim to force public notice of work stoppage as union must choose effective means.

Rakennusliikkeen eräälle rakennustyömaalle ei hakusaarron päätyttyä työehtosopimuksen voimaantultua ollut saatu ammattitaitoisia muurareita kuin vähäisessä määrin. Vallinneissa oloissa ja varsinkin sen jälkeen, kun työnantajapuolelta oli ilmoitettu tilannetta pidettävän saartona, olisi työntekijäliiton ja sen jäsenyhdistysten tullut selvästi ilmoittaa muurareille, ettei työmaa ollut saarron kohteena.

Työntekijäyhdistysten asiana oli valita tarvittavat tehokkaat keinot, jotteivät työntekijät ylläpitäisi saartoa, eikä työtuomioistuin sen vuoksi voinut velvoittaa niitä kanteessa vaaditun julkisen ilmoituksen antamiseen.

Yhdistykset eivät vastanneet päivärahan maksamista koskeneen erimielisyyden aiheuttamasta työnseisauksesta, eikä eräiden työsopimusten irtisanomista voitu pitää työehtosopimukseen kohdistuneena työtaistelutoimenpiteenä.

Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 26.5.1977 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa ja siihen liittyvässä urakkahinnoittelussa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV Työntekoa koskevat määräykset

2 §

1. Työ suoritetaan joko urakkapalkalla, tuntipalkalla tai tuntipalkalla tuotantopalkkioineen.

2. Rakennusalan työt ryhmitellään seuraavasti:

I Palkkaryhmä

- Puutyöt -Muuraustyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V Työpalkkoja koskevat määräykset

14 §

1. 18 vuotta täyttäneen täysin työkykyisen työntekijän perustuntipalkat:

Paikkakuntakalleusluokat

I II III Palkkaryhmä I 11:85 11:59 11:44

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Edellä oleviin peruspalkkoihin on lisättävä tämän työehtosopimuksen 15 §:ssä mainitut korotukset sikäli kuin nämä tulevat kysymykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 §

I PERUSTUNTIPALKASTA LASKETAAN SEURAAVAT LISÄT:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

20 §

1. Jos työntekijä työnantajan määräyksestä matkustaa työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin, maksetaan hänelle paitsi hinnoittelussa määrättyä palkkaa myöskin päivärahaa kahdelta ensimmäiseltä viikolta 48 markkaa päivältä ja sen jälkeen 45 markkaa päivältä sekä 01.03.1978 lukien kahdelta ensimmäiseltä viikolta 53 markkaa päivältä ja sen jälkeen 50 markkaa päivältä. Jos työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle asunto- tai muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa. Matkoista jotka tehdään työnantajan pyynnöstä, maksaa työnantaja sekä matkakustannukset II luokassa että palkan kultakin matkapäivältä korkeintaan 12 tunnilta, tuntipalkan mukaan. Mikäli työntekijälle maksetaan makuupaikan hinta, ei matka ajalta korvausta makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

URAKKAHINNOITTELUT

Voimassa toukokuun 26. päivästä 1977 lukien

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

MUURAUSTYÖT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liittojen välisessä työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyssä pöytäkirjassa on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Kaikki ennen tämän työehtosopimuksen allekirjoittamista toimeenpannut työtaistelut lopetetaan välittömästi. Työt käynnistetään sitä mukaan kuin se tuotantoteknisesti on mahdollista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Paikallisen muurarien ammattiosaston Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 653 r.y:n edustajat olivat 15.8.1977 kieltäneet neljää työmaalle tullutta ylikiiminkiläistä muuraria ryhtymästä työhön pienemmällä kuin 26 markan tuntipalkalla. Työnjohdon tarjottua näille muurareille urakkatyön mahdollisuutta olivat työntekijät sanotun ammattiosaston käskyä noudattaen poistuneet työmaalta. Kuhmolaiset muurarit olivat saaneet kehotuksen edellä mainittuun menettelyynsä Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestön toimistosta. 19.8.1977 terveyskeskustyömaan muurarit olivat esittäneet työnjohdolle työehtosopimuksen vastaiset vaatimukset päivärahojen maksamisesta. Työnantajan kieltäydyttyä tästä muurarit olivat aloittaneet lakon kello 9, mikä lakko oli kestänyt kello 1 2 saakka. Muurarit olivat samalla ilmoittaneet sanoutuvansa irti kahden päivän irtisanomisaikaa noudattaen. Joukkoirtisanoutuminen oli toteutettu toispaikkakuntalaisten muurarien osalta 23.8. 1977 kello 16.

Kuhmon terveyskeskustyömaalla vallitsi kiistatta työrauhavelvoitteen vastainen saarto, jonka tarkoituksena oli painostaa työnantajaa kokonaan luopumaan muuraustyön teettämisestä urakalla ja suorituttamaan työtä vain työehtosopimuksen tason huomattavasti ylittävällä 26 markan määräisellä tuntipalkalla. Tiettävästi olivat Rakennustyöläisten Liiton Oulun, Lapin ja Kainuun Aluejärjestöjen muurausalojen jaostot yhteisessä kokouksessaan päättäneet muuraustyötä koskevasta saarrosta. Kainuun Aluejärjestön sihteeri, jonka piiriin Kuhmo kuului, ja työmaan pääluottamusmies olivat neuvotteluissa antaneet selvästi ymmärtää, että työntekijäpuoli oli tehnyt päätöksen siitä, että työtä saatiin suorittaa vain 26 markan tuntipalkalla.

Edellä mainitut ammattiosaston edustajat olivat itse olleet työssä aivan toisella työmaalla, mutta siitä huolimatta 15.8.1976 ja muulloinkin tehneet kaikkensa estääkseen uusien työsuhteiden syntymisen terveyskeskustyömaalla. Vastaavasti ammattiosaston puheenjohtaja, joka samalla oli luottamusmies, oli ollut mukana hakusaartoa ylläpitämässä.

Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestön ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 653:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla. Edelleen Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut edellä sanottujen kahden aluejärjestön velvoittamista julkisesti ilmoittamaan kaikki Rakennusvoima Oy:öön kohdistuneet työtaistelutoimenpiteet lakanneiksi ja julistamaan sen työmaat vapaiksi.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö, Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 653 ovat olleet jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on, katsoen ettei asianosaisten jutun pääkäsittelypäivän jälkeen työtuomioistuimelle toimittamalla uudella aineistolla ole jutun ratkaisulle sellaista merkitystä, että tämän aineiston huomioon ottamiseksi olisi työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n säännökset huomioon ottaen järjestettävä uusi pääkäsittely, käsitellyt jutun; ja koska työtuomioistuimen asiana työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan on ratkaista, onko vastaajaliiton jäsenyhdistyksillä työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain mukaan velvollisuus kanteessa tarkoitetun julkisen ilmoituksen antamiseen, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä vastaajaliiton vaatimuksen kanteen jättämisestä tutkimatta siltä osin kuin siinä on vaadittu sanotunlaisen ilmoituksen antamista.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä myös, että Kuhmossa on työntekijäpuolelta paikallisesti pyritty yhteistoimin saamaan kirjeen mukaiset vaatimukset täytetyiksi neuvoteltaessa muurarien työsopimuksista terveyskeskuksen työmaalla. Se, ettei paikallisia muurareita ole saatu työhön työnantajan tarjoamalla tuntipalkalla on tosin ilmeisesti johtunut ainakin suurelta osalta siitä, että heillä on ollut tilaisuus parempiin ansioihin paikallisilla omakotirakennuksilla. Urakkatyöstä sopimisesta kieltäytymisen perusteeksi on kuitenkin nimenomaisesti esitetty työntekijäin yhteinen kanta, ja muualta tuleviin muurareihin on pyritty vaikuttamaan, jotteivät he ottaisi työtä terveyskeskuksen työmaalla työnantajan tarjoamin ehdoin.

Edellä sanotun lisäksi on työmaalla 19.8.1977 ollut aamupäivän kestänyt työssä olleiden muurarien työnseisaus päivärahan maksamista koskeneen palkkaerimielisyyden johdosta, ja saman elokuun 23 päivänä ovat toispaikkakuntalaiset muurarit sanoutuneet irti työstä Asiassa ei ole kuitenkaan käynyt selville, että Rakennustyöläisten Liitto taikka sen Kainuun Aluejärjestö enempää kuin ammattiosastokaan olisivat vastuussa tuosta työnseisauksesta eikä että sanottua työsopimusten irtisanomista voitaisiin pitää työehtosopimukseen kohdistuneena työtaistelutoimenpiteenä.

Työtuomioistuimen tämän tuomion antamisen jälkeenkin Rakennustyöläisten Liitto ja sen asianomaiset jäsenyhdistykset ovat velvollisia huolehtimaan siitä, etteivät yhdistykset eivätkä niihin kuuluvat työntekijät ylläpidä kanteessa tarkoitettua saartoa Kuhmon terveyskeskuksen työmaalla. Yhdistysten asiana on kuitenkin valita tähän tarvittavat tehokkaat keinot, eikä työtuomioistuin sen vuoksi katso voivansa tässä jutussa velvoittaa Rakennustyöläisten Oulun ja Kainuun Aluejärjestöjä kanteessa vaaditun julkisen ilmoituksen antamiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vaatimuksen Rakennustyöläisten Oulun ja Kainuun Aluejärjestöjen velvoittamisesta sanotunlaisen julkisen ilmoituksen antamiseen samoin kuin 19.8.1977 pidetyn työnseisauksen ja 23.8.1977 tapahtuneen irtisanoutumisen perusteella tehdyt vaatimukset sekä ammattiosastoa vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen kokonaisuudessaan, harkitsee oikeaksi kanteen muulta osin siten hyväksyen tuomita Rakennustyöläisten Liiton maksamaan Suomen Rakennusteollisuusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa ja Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestön 2 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Äimälä, Airaksinen, Sariola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.