Legislator Case Law & Legislation
TT:1977-97 AI generated

Labor court dismisses dismissal claim but orders employer to pay notice pay for failing to notify union rep.

Case Number TT:1977-97
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that the employee's dismissal was wrongful due to lack of suitable work, finding the termination legally justified. However, the court ruled that the employer violated the collective agreement by failing to notify the union representative of the dismissal. Consequently, the court ordered the employer to pay the employee the notice period wages corresponding to the unnotified period.

Legislator headnote

AI generated

Section 5 of the Collective Agreement; Section 30 of the Employment Contracts Act: While an employer may lawfully dismiss an employee for lack of suitable work, failure to notify the union representative of such dismissal constitutes a breach of the collective agreement, obligating the employer to pay notice period wages.

Keywords

AI generated
collective agreement breach union representative notification lack of suitable work notice period wages labor court dismissal employment contracts act union representative duty

Cited Legislation

AI generated
Section 5 of the Collective Agreement
Section 30 of the Employment Contracts Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijän lomautuksen katsottu johtuneen siitä, ettei hänelle ollut yrityksessä ollut tarjota hänelle soveltuvaa työtä.

Työnantajan katsottu menetelleen vastoin työehtosopimusta jättäessään ilmoittamatta työntekijän lomauttamisesta pääluottamusmiehelle. Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle noudattamatta jätetyn irtisanomis- tai ilmoitusajan palkka.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Kenkätehdas M. Laine ja Kumpp.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 5.3.1976 tehdyssä kenkä, nahkaja laukkuteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

1. Yleissopimus (15.5.1946) Liite YS 2. Irtisanomissuojasopimus (22.9.1966) Liite ISS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Irtisanomissuoja, lomauttaminen ja lyhennetty työviikko

1. Keskusliittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien työntekijöiden työsuhteissa noudatetaan 14 vuorokauden irtisanomisaikaa siten kuin mainitussa sopimuksessa on määrätty. Muiden kuin edellä mainittujen työ.1- tekijöiden työsuhteissa ei noudateta irtisanomisaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Kuitenkaan työnantajat eivät lopeta viisi vuotta jatkunutta työsuhdetta ilmoittamatta siitä vähintään kolmea viikkoa aikaisemmin, ja jos se on jatkunut kymmenen vuotta, vähintään neljä viikkoa ennen. Tämä ei kuitenkaan koske niitä tapauksia joissa työnantaja on lain mukaan oikeutettu purkamaan työsopimuksen taikka työt ylivoimaisen tapahtuman takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

Pöytäkirjamerkintä.

Mikäli työvoimaa sen supistuneen tarpeen takia joudutaan vähentämään, ilmoittaa työnantaja tästä irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti etukäteen työntekijäin luottamusmiehelle ja noudatetaan tällöin, mikäli mahdollista, sitä sääntöä, että ensiksi joutuvat työstä pois viimeksi tehtaaseen työhön tulleet työntekijät, kuitenkin huomioon ottaen ensisijaisesti ammattitaitoisen työvoimatarpeen. Sotavammaisille sekä saman työnantajan työssä osatyökyvyttömyyden aiheuttaneen vamman saaneille pyritään mahdollisuuksien mukaan työtä järjestämään.

Jouduttaessa vähentämään tai lomauttamaan työvoimaa, taikka ottamaan käyttöön lyhennetty työviikko, on siitä ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.

3. Milloin työnantaja erittäin painavista syistä kuten tuotteiden riittämättömän menekin, raaka- ja tarveaineiden puutteen, työn säännöllisen kulun häiriintymisen tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ja ellei muuta työtä voida järjestää, ottaa käytäntöön säännöllistä lyhyemmän viikottaisen työajan, tai työsuhdetta lopettamatta lomauttaa työntekijöitä, on tällaisesta toimenpiteestä ilmoitettava vähintään kahta viikkoa ennen sen toimeenpanoa.

4. Milloin edellämainitut toimenpiteet tai niiden käyttö aiheutuvat äkillisesti tai yllättäen ilmenneistä seikoista kuten tilausten peruuttamisesta tai muuttamisesta sekä raakaja tarveainetoimitusten viivästymisestä tai muista ylivoimaisiksi muodostuneista esteistä, joihin työnantaja ei ole voinut ennakolta varautua, on ilmoitus toimenpiteestä annettava heti kun sen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon, mutta kuitenkin vähintään neljä työpäivää ennen sen toimeenpanoa.

Pöytäkirjamerkintä.

Ilmoittaessaan edellä 3. ja 4 kohdissa mainituista toimenpiteistä tulee työnantajan samalla antaa pääluottamusmiehelle selostus niihin johtaneista syistä. Pääluottamusmiehen niin esittäessä tiedotetaan edellämainituista toimenpiteistä myös ilmoitustaululla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusliittojen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava 14 vuorokauden molemminpuolista irtisanomisaikaa. Tällä määräyksellä ei kumota työehtosopimusten ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä eikä sitä sovelleta silloin, kun työnantaja 5 §:ssä mainituin tavoin työsuhdetta päättämättä lomauttaa työntekijän.

Työnantaja joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen taikka lomauttaminen, on siitä ilmoitettava työntekijäliiton paikalliselle ammattiosastolle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.

Milloin kysymyksessä on 1. momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijäin huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työntekijät olivat katsoneet lomautuksen aiheettomaksi, ja asiasta oli käyty työpaikalla neuvotteluja 30.9.1976, jolloin työntekijöitä oli edustanut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton toimitsija. Hän oli viitannut kerrottuihin seikkoihin ja vaatinut työnantajaa välittömästi peruuttamaan Kaurasen lomautuksen työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisena. Hän oli todennut, että Kauraselle sopivaa työtä olisi ollut tarjolla, koska työnantaja oli palkannut uuden työntekijän juuri Kaurasen entisiin tehtäviin. Hän oli painottanut, ettei edes työehtosopimuksen mukaista 14 vuorokauden ennakkoilmoitusaikaa ollut noudatettu, vaikkei mitään äkillistä tilausten peruutumista tai muuta vastaava syytä ollut liittynyt lomautukseen. Neuvottelussa oli myös käynyt ilmi, että lomauttamisen todellinen syy oli ollut Kaurasen aikaisempi sairastelu. Liikkeen johtaja oli todennut tämän. Kaurasen oli ilmoitettu työsuhteensa aikana olleen sairaslomalla kerran puolitoista kuukautta, kerran viisi päivää ja kerran kolme päivää.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli lähettänyt Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle kirjeen 2.12.1976. Kirjeessä oli edellä esitettyihin seikkoihin viitaten pyydetty liittoa ryhtymään pikaisesti toimenpiteisiin työehtosopimuksen mukaisen tilanteen palauttamiseksi. Kirjeen johdosta oli käyty liittotason neuvottelu 17.2.1977. Keskeisin työnantajapuolen neuvottelussa esittämä väite oli ollut, että Kauranen oli itse suostunut lomautukseen. Lisäksi oli väitetty, että Kauranen oli henkilönä epäluotettava. Työntekijäpuoli oli kiistänyt työnantajapuolen väitteet ja todennut erityisesti, ettei väite, jonka mukaan lomautuksesta olisi sovittu Kaurasen kanssa, voinut pitää paikkaansa. Olihan Kauranen välittömästi lomautuksen jälkeen ottanut yhteyttä Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton toimistoon ja pyytänyt toimenpiteitä lomautuksen peruuttamiseksi tai korvauksen saamiseksi työehtosopimuksen vastaisesta lomauttamisesta. Tämä sopimisväite oli sitä paitsi esitetty nyt ensimmäistä kertaa ja kesken neuvottelun.

Sanotusta selvisi, että Kaurasen lomauttamiselle ei ollut työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohdassa tarkoitettua erittäin painavaa syytä eikä irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä edellytettyä asiallista perustetta. Kysymyksessä eivät olleet ensin mainitun pykälän 4 kohdassa mainitut äkillisesti tai yllättäen ilmenneet seikat, jotka olisivat oikeuttaneet lyhentämään ilmoitusajan lomauttamisesta neljäksi työpäiväksi. Lomauttamisessa ei myöskään ollut noudatettu irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä sovittua lomauttamisjärjestystä eikä siitä ilmoitettu työehtosopimuksen 5 §:n 4 kohdan pöytäkirjamerkinnässä sovitulla tavalla pääluottamusmiehelle eikä irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä sovitulla tavalla ammattiosastolle. Kauranen oli ollut lomautettuna 24.5.1977 saakka, jolloin hän oli sanoutunut irti yhtiöstä. Kaurasen tuntipalkka oli ollut 8 markkaa 2 penniä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on, jättäen tehdyn korkovaatimuksen tutkimatta, koska sen perusteena olevaa palkan erääntymispäivää ei ole yksilöity, muulta osin tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Kenkätehdas M. Laine ja Kumpp. on 21.9.1976 ilmoittanut yhtiön palveluksessa 21.8.1975 alkaen pääasiassa vuorinohentajana, mutta 24.8.-30.8.1976 jatkuneen sairaslomansa jälkeen erilaisissa aputehtävissä toimineelle Maila Kauraselle, että hänet siirrettäisiin erilaisiin lähinnä tehtaan pinkomon työtehtäviin. Kun Kauranen on ilmoittanut, ettei hän voinut ottaa vastaan pinkomon töitä, on työnantaja ilmoittanut hänelle lomauttamisesta. Asiassa on jäänyt epäselväksi, tapahtuiko Kaurasen työstä pois jäänti jo kahden päivän kuluttua pelkästään työnantajan määräyksestä vai siitä syystä, ettei Kauranen itse tahtonut tuon jälkeen enää jatkaa työtään.

Asianosaisten työtuomioistuimessa esittämä selvitys lomautuksesta etukäteen tehdyistä ilmoituksista samoin kuin lomauttamisen todellisesta syystä on jossain määrin ristiriitaista. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu yrityksen luottamusmies on kertonut työnantajan edustajan puhuneen Kaurasen lomauttamismahdollisuudesta luottamusmiehelle jo Kaurasen edellä mainitun sairasloman aikana. Kauraselle itselleen lomautuksesta ei ole väitettykään puhutun ennen syyskuun 21 päivää. Kaurasen kerrotun sairasloman aikana yhtiöön on otettu uusi työntekijä, jota hyvän ammattitaitonsa vuoksi on voitu käyttää erilaisissa tehtaan töissä.

Vaikka yhtiössä työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen mukaan loppuvuonna 1976 on työn vähyyden vuoksi työntekijöillä teetetty lyhennettyä työviikkoa, ei Kaurasen lomautuksen edes pääasiallisena saati yksinomaisena syynä voida pitää työnantajan väittämiä taloudellisia ja tuotannollisia syitä sinänsä. Kaurasen ohennuksesta muihin tehtäviin ja lopulta pinkomoon siirtäminen on johtunut Kaurasen sairastelusta, joka haittasi töiden järjestelyä. Ottaen lisäksi huomioon, ettei Kaurasen kanssa hänen työhön tullessaan vuonna 1975 ollut sovittu nimenomaan tietyn työn tekemisestä ja että Kauraselle syksyllä 1976 kesken lomautusajan taas tarjottiin yrityksessä työtä, jota Kauranen sairauteen vedoten ei kuitenkaan ottanut vastaan, työtuomioistuin katsoo Kaurasen lomautuksen johtuneen siitä, ettei hänelle ole yrityksessä ollut tarjota hänelle soveltuvaa työtä, ja lomautukselle siten olleen työehtosopimuksessa tarkoitetut asialliset perusteet.

Lomautuksen perusteesta riippuen on irtisanomissuojasopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden lomautuksessa työehtosopimuksen 5 §:n 1 ja 3 kohdan sekä työsopimuslain 30 §:n mukaan noudatettava, työehtosopimuksen 5 §:n 4 kohdassa mainittuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, joko 14 vuorokauden irtisanomisaikaa taikka saman pituista ilmoitusaikaa. Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan yhtiön tulleen vilpittömässä mielessä siihen käsitykseen, että Kauranen suostuu jäämään pois työstä ennen irtisanomistai ilmoitusajan päättymistä, mutta näyttämättä jääneen, että Kauranen olisi todella antanut tuollaisen suostumuksen tai että yhtiön saama käsitys olisi luettava Kaurasen viaksi.

Asianmukainen ennakkoilmoitus pääluottamusmiehelle olisi helpottanut asian epäselvyyksien selvittämistä. Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen 5 §:n 3 ja 4 kohdan ja niihin liittyvän pöytäkirjamerkinnän määräysten pääluottamusmiehelle annettavasta ilmoituksesta koskevan myös kerrotunlaista tapausta, jossa työvoiman vähentyneen tarpeen johdosta tietylle työntekijälle ei enää voida järjestää työtä, vaikka yrityksessä edelleen olisi tarjolla muuta, hänelle soveltumatonta työtä. Kun pääluottamusmiehelle annettavan ilmoituksen tarpeellisuus kuitenkin on ollut epäselvä, työtuomioistuin ei katso yhtiön ilmoituksen laiminlyödessään rikkoneen tietensä työehtosopimusta. Liioin ei Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton voida työtuomioistuimen mielestä katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan siinä, ettei se ole huolehtinut siitä, että yhtiö maksaisi Kauraselle noudattamatta jätetyn irtisanomis- tai ilmoitusajan palkan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, että Kenkätehdas M. Laine ja Kumpp. on menetellyt vastoin työehtosopimusta jättäessään ilmoittamatta Kaurasen lomauttamisesta pääluottamusmiehelle, ja velvoittaa yhtiön maksamaan Kauraselle noudattamatta jätetyn irtisanomis- tai ilmoitusajan palkkana määrältään kiistämättä jätetyt 513 markkaa 28 penniä. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Lappalainen, Riski, Pyrhönen, Sariola, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.