Finnish Labour Court allows union fines for work stoppages targeting employer association members under collective agreements.

Työnantajan purettua lakossa olleitten työntekijäin työsuhteita ja kieltäydyttyä ottamasta takaisin kaikkia ko. työntekijöitä oli kaksi ammattiosastoa pannut toimeen ostoboikotin ja saarron, joihin työntekijäliitto oli sittemmin yhtynyt.

Liitot olivat sittemmin lakon lopettamissopimukseen ja yleiseen työmarkkinakäytäntöön viitaten suositelleet työsuhteitten palauttamista ja työnteon aloittamista.

Liittojen kesken ei voitu asianomaisia työnantajia sitovasti sopia työsopimuslain nojalla purettujen työsuhteiden palauttamisesta. Työnantajaliitto itse voi sen sijaan pätevästi sitoutua suosittelemaan työsuhteiden palauttamista ja myötävaikuttamaan siihen, että jäsenyritykset noudattavat suositusta.

Se, että toinen osapuoli rikkoi työehtosopimukseen perustuvia velvollisuuksiaan, ei työtuomioistuimen täysin vakiintuneen käytännön mukaan oikeuttanut toista osapuolta ryhtymään työtaistelutoimenpiteeseen ensin mainitun osapuolen painostamiseksi noudattamaan sopimusta.

Työehtosopimuslain pakottaviin säännöksiin perustuvasta työrauhavelvollisuudesta ei voi vapautua esittämällä sopimusneuvotteluissa varauksen painostustoimenpiteisiin ryhtymisestä vastapuolen rikkoessa sopimusta.

Asianomaisten työnantajien osalta työntekijäpuolen toimenpiteiden tarkoituksena oli ollut puuttua työnantajalle kuuluvaan oikeuteen ottaa ja erottaa työntekijä.

Siitä, että painostuskeinona käytetty työsaarto muodosti työtaistelutoimenpiteen, ei ollut epäilyksiä. Myös ostoboikotti, joka painostustarkoituksessa kohdistettiin työmarkkinavastapuoleen, voi olla luonteeltaan työtaistelutoimenpide. Se rikkoiko toimenpide myös työrauhavelvollisuutta, jäi riippumaan siitä, kohdistuuko toimenpide työehtosopimukseen, eli yleensä toimenpiteen tarkoituksesta.

Yhden yrityksen osalta saarto ja ostoboikotti olivat kohdistuneet työehtosopimukseen vasta siitä päivästä, jona yritys oli liittynyt työnantajaliittoon. Ammattiosaston vastuu työtaistelutoimenpiteistä työrauhavelvollisuuden rikkomisena alkoi vasta siitä päivästä, jona se oli saanut tiedon yrityksen liittymisestä työnantajaliittoon.

Hyvityssakkojen määrissä otettu huomioon, ettei työnantajaliitto ollut voinut tehdä todennäköiseksi, että se vastoin työntekijäliiton väitettä olisi täyttänyt sille lakonlopettamissopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet.

Asianosaiset: Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 6.5.1977 solmitussa majoitus ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

22 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

23 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät osapuolet paikallisissa neuvotteluissa pääse sovintoon on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laaditaan muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena ja joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 4.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen välillä 6.5.1977 solmitussa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa esimiehiä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

19 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja esimiehen kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät osapuolet paikallisissa neuvotteluissa pääse sovintoon, on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen on laadittava muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena ja joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 4.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen ynnä kahden muun liiton 6.5.1977 allekirjoittamassa lakonlopettamissopimuksessa sanotaan lisäksi muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Alan työehtosopimukset laaditaan valtakunnansovittelija Paavo J. Paavolan 21.4.1977 antaman sovintoehdotuksen ja 6.5.1977 antaman täydennyksen mukaisina osapuolten sopimilla muutoksilla.

2 §

Tapahtuneiden lakkojen johdosta ei puolin eikä toisin ryhdytä mihinkään syyte- tai painostustoimenpiteisiin.

3 §

Lakossa olleiden työntekijöiden on säilyttääkseen oikeutensa vanhoina työntekijöinä ilmoittauduttava työpaikoillaan viiden päivän kuluessa tästä päivästä lukien ja työnantajalla on velvollisuus ottaa heidät takaisin työhön viimeistään kuuden vuorokauden kuluessa tästä päivästä lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

Todettiin että muusikkojen lakkoon on liittynyt toimenpiteitä, joiden johdosta työsuhteita on purettu, mutta huomioon ottaen lakonaikaiset olosuhteet osapuolet suosittelevat, että työntekijät voivat ilmoittautua työpaikoillaan 3 §:ssä edellytetyin tavoin Mikäli suositusta ei noudateta, niin syntyneet tapaukset selvitetään liittojen kesken kiireellisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Alussa mainitun ravintolamuusikoiden valtakunnallisen työtaistelun aikana oli työnantajaliiton toinen jäsenyritys Rovaniemen kaupungissa sijaitseva Hotelli-Ravintola Lapinportti pystynyt järjestämään ravintolaansa orkesterimusiikkia. Tämän johdosta oli 15 yrityksen kaikkiaan 25:stä työntekijästä ryhtynyt laittomaan lakkoon. Silläkin perusteella, että työnantajan edustaja oli etukäteen kertonut työntekijöille laittoman lakon seurauksista, työnantaja oli purkanut kaikkien 15 lakkoon ryhtyneen työntekijän työsuhteen. Näistä yhdeksälle työnantaja oli työtaistelujen jälkeen tarjonnut työtä. Kuusi työntekijää oli palannut työhön. Näistä syistä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja sen jäsenyhdistys Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen osasto n:o 50 r.y. olivat julistaneet yrityksen saartoon ja ostoboikottiin. Toimenpiteistä oli ilmoitettu muun muassa paikallisessa lehdistössä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto katsoi, että työsuhteiden purkaminen oli ollut täysin lainmukainen toimenpide eikä ravintolahenkilökunnan lakkoon ryhtyminen ollut ollut kummassakaan tapauksessa myötätuntotyötaistelu. Lakkoon oli ryhdytty omien etujen ajamiseksi poiketen asianmukaisesti ilmoitetuista lakkorajoista. Samanaikaisesti käynnissä ollut valtakunnallinen ravintolatyöntekijöiden lakko oli kohdistunut lähinnä alan ketjuliikkeisiin, mutta ei nyt puheena oleviin yrityksiin. Näidenkin kahden yrityksen työntekijät olivat olleet 29.4.-2.5.1977 valtakunnallisen ravintolatyöntekijäin lakon piirissä.

Molemmat saarto- ja boikottitapaukset olivat olleet sekä liiton että paikallisosastojen yhteisesti järjestämät. Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto oli sitä paitsi nimenomaisesti kieltäytynyt kaikista toimenpiteistä, joita oli pikaisesti vaadittu, ja liiton puheenjohtaja oli tunnustanut toimenpiteiden laittomuuden. Työtaistelut olivat myös selvästi kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen ja lakonlopettamissopimuksen määräyksiin ja sekä liitto että sen osastot olivat aktiivisesti järjestäneet kyseiset työtaistelut ja pidättäytyneet kaikista toimenpiteistä niiden estämiseksi ja lopettamiseksi.

Näillä perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18 sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen osasto n:o 50 tuomittaisiin työehtosopimusten ja lakonlopettamissopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitossa oli varauduttu siihen, että rajatun työnseisauksen ulkopuolelle jäävissä työpaikoissa työnantaja saattoi orkesterin jäädessä lakkoon pyrkiä korvaamaan heidät ulkopuolisella työvoimalla. Tämän vuoksi oli liiton hallituksen osastoille ja luottamusmiehille 6.4.1977 lähettämässä lakkotiedotteessa neuvottu muuta henkilökuntaa kieltäytymään työstä niin kauan kuin työnantaja käytti ulkopuolista muusikkotyövoimaa. Tämä oli ollut sympatiatyötaistelutoimenpide muusikoiden lakon tukemiseksi samansuuntaiset ohjeet henkilökunnan toimenpiteistä oli annettu puhelimitse lakon alkaessa myös sellaisiin työpaikkoihin, joissa työnantaja oli pyrkinyt korvaamaan orkesterimusiikin mekaanisella musiikilla.

Motelli-Ravintola Käpylässä oli työnantaja ravintolamuusikoiden työnseisauksen alettua 21.4.1977 korvannut elävän musiikin mekaanisella musiikilla. Tämän vuoksi oli yhdeksän työntekijää ryhtynyt sympatiatyötaistelutoimenpiteeseen muusikoiden lakon tukemiseksi. Tämän vuoksi oli työnantaja purkanut työntekijöiden työsuhteet.

Hotelli-Ravintola Lapinportissa olivat työntekijät ravintolamuusikoiden lakon alettua menneet 21.4.1977 normaalisti työvuoroihinsa. Tällöin työnantajan edustaja oli heille ilmoittanut, että sinä iltana ravintolassa soitti lakkoon menneen orkesterin tilalla toinen orkesteri. Samalla työntekijöille oli ilmoitettu, että mikäli he eivät halunneet työskennellä rikkuriorkesterin kanssa, heidän oli poistuttava työpaikalta ja että he voivat palata työhön vasta lakon päättymisen jälkeen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton piiritoimitsija oli yrittänyt sovitella asiaa samana iltana työnantajan kanssa, mutta tuloksetta.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton valtakunnalliset työnseisaukset olivat junapalvelutoimintaa lukuunottamatta päättyneet 7.5.1977 kello 5. Lakonlopettamissopimusta valtakunnansovittelijain toimistossa laadittaessa liitto oli edellyttänyt siihen mainintaa muusikoiden lakon ja siitä johtuneiden sympatiatyötaistelutoimenpiteiden vuoksi työpaikkansa menettäneiden oikeudesta palata työhön. Työnantajaliiton edustajat eivät olleet halunneet juridisista syistä ottaa ehdotonta määräystä työhönpaluuoikeudesta, koska tällainen määräys ei heidän mielestään kuulunut työehtosopimuskompetensiin. Tämän vuoksi sanonta oli saanut muodon, jonka mukaan osapuolet suosittelivat, että työntekijät, joiden työsuhteet oli purettu, voivat ilmoittautua työpaikoillaan kuten muutkin työntekijät.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton saatua tietää, etteivät työntekijät olleet kyseisissä yrityksissä päässeet takaisin työhön, oli välittömästi otettu yhteys työnantajaliittoon ja vaadittu työsuhteiden jatkamista. Työnantajaliitto oli tiettävästi ollut yhteydessä puheena oleviin työnantajiin, mutta kuitenkin ilman tulosta. Liiton toimenpiteet eivät olleet olleet suosittelua tehokkaampia. Liitto oli hyväksynyt 26.5.1977 Hotelli-Ravintola Lapinportin omistajat jäsenikseen, vaikka yritys ei ollut suostunut palauttamaan työsuhteita, mistä oli jo ennen jäseneksi hyväksymistä ollut puhetta.

Vastoin kantajan väitettä työntekijät eivät olleet ryhtyneet lakkoon omien etujensa ajamiseksi, vaan he olivat molemmissa tapauksissa toimineet liitosta annettujen ohjeiden mukaisesti ryhtymättä omasta aloitteestaan toimenpiteisiin. Kyseessä oli ollut ns. puhdas sympatiatyötaistelutoimenpide. Ammattiosastot eivät kiistäneet, etteivätkö ne olisi julistaneet yrityksiä saartoon ja ostoboikottiin. Nämä toimenpiteet oli nähty välttämättömiksi muiden keinojen osoittauduttua riittämättömiksi.

Näillä syillä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on kiistänyt kanteen ja pyytänyt sen hylkäämistä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18 ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen osasto n:o 50 ovat olleet jutussa kuultavina.

Esillä olevassa tapauksessa ovat työsaarto ja ostoboikotti tarkoituksensa puolesta kohdistuneet työehtosopimusten ja lakonlopettamissopimuksen edellä mainittuihin määräyksiin. Hotelli-Ravintola Lapinportti on kuitenkin liittynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon vasta 26.5.1977, ja tämän yrityksen osalta ovat saarto ja ostoboikotti siten vasta mainitusta päivästä lukien kohdistuneet työehtosopimukseen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen osasto n:o 50:n taas ei ole näytetty saaneen tietoa HotelliRavintola Lapinportin liittymisestä työnantajaliittoon ennen kuin 30.8.1977, joten tämän ammattiosaston vastuu työtaistelutoimenpiteistä työrauhavelvollisuuden rikkomisena alkaa vasta sanotusta päivästä.

Edellä olevilla perusteilla ja ottaen hyvityssakkojen määrissä huomioon, ettei Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ole voinut tehdä todennäköiseksi, että se vastoin Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton väitettä olisi täyttänyt sille lakonlopettamissopimuksen mukaan kuuluvat edellä mainitut velvollisuudet, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton maksamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18:n 2 000 markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Rovaniemen osasto n:o 50:n 1 000 markkaa. Jutun laatuun katsoen saa Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Järvenpää, Riski, Pyrhönen, Tiitola, Hyppönen, Lankinen ja Kuivanen.

Eri mieltä olleiden jäsenten mielipide:

Jäsen Kuivanen, jonka lausuntoon jäsen Lankinen yhtyi, lausui: Katson, ettei ostoboikottia voida pitää työtaistelutoimenpiteenä ja etteivät liitto ja ammattiosastot siten ole toimeenpannessaan ostoboikotin rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan. Näin ollen harkitsen oikeaksi hylätä kanteen tältä osin. Muutoin yhdyn enemmistön kantaan ja myös tuomion lopputulokseen. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen hylkään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.