Labor court dismisses union strike claim due to employer's breach of collective agreement on piecework rates.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim for a fine against the assembly section union regarding a two-day strike. The union argued that the strike was a necessary response to the employer's failure to conduct time studies and adjust piecework rates as required by the collective agreement. The court found that the employer had breached its obligations by refusing to use the agreed-upon time study method, which forced the union to strike to protect workers' interests.
Legislator headnote
AI generatedSections 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; where an employer fails to conduct time studies or adjust piecework rates as agreed, the union's strike to enforce these obligations is justified.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kokoonpano-osaston lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Muiden osastojen osalta työntekijäpuoli oli ilmoittanut lakolla ennakoidun sitä työnteon ja palkanmaksun keskeyttämistä, minkä kokoonpano-osaston lakko olisi sanotuilla muilla osastoilla ennen pitkää aiheuttanut. Muiden osastojen lakon aiheena oli tätäkin kautta kuitenkin ollut kokoonpano-osaston lakko, joten se muodosti ammattiosaston vastuun kannalta kokoonpano-osaston lakon kanssa yhden kokonaisuuden.
Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi ja Nahkatyöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 9.3.1976 solmitussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
8 § Urakkatyö
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.
2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
10 § Työntutkimukset ja rationalisointi
1. Työn- ja aikatutkimuksiin nähden noudatetaan niitä perusteita, jotka on sovittu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisessä yleissopimuksessa.
11 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus
1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4. Jos työntekijä perustellusti esittää, että voimassaoleva urakkahinta ei ole työehtosopimuksen mukainen ja sen nojalla pyytää uutta aikatutkimusta tai uutta selvitystä urakkahinnoittelun perusteista, on tällaisen tutkimuksen tai selvityksen suorittamiseen ryhdyttävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Mikäli urakkahinta suoritetun tutkimuksen tai selvityksen perusteella todetaan virheelliseksi sovelletaan tarkistettua urakkahintaa siitä lukien kun tälläista tarkistusta tai selvitystä oli pyydetty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n Nokian Kumitehtaalla oli vuoden 1976 kesällä useaan otteeseen neuvoteltu jalkinetehtaan kokoonpanon urakkahinnoittelusta. Kysymyksen ratkaisemiseksi olivat yhtiön työsuhdeasiainhoitaja ja vastaajaliiton jäsenyhdistyksen Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettama pääluottamusmies sopineet 23.9.1976, että asiassa suoritetaan ajankäyttötutkimus. Työntekijöiden uhattua lakolla oli tutkimus kuitenkin jouduttu keskeyttämään sen alkuvaiheessa. Samaa asiaa koskeneessa liittoneuvottelussa 28.9. oli sovittu kahden ajankäyttötutkimuksen suorittamisesta ja neuvottelujen jatkamisesta 7.10.1976 tulosten valmistuttua.
Ennenkuin sovittu liittoneuvottelu oli ehditty pitää, olivat kokoonpano-, esivalmistelu-, leikkuu-, kalanteri- ja viimeistelyosaston noin 1000 työntekijää ryhtyneet 30.9. ja 1.10.1976 lakkoon painostaakseen työnantajaa suostumaan työntekijäin vaatimuksiin jalkinetehtaan kokoonpano osaston palkkariidassa. Lakkoon oli osallistunut viisi Nokian Kumityöväen Ammattiosaston asettamaa luottamusmiestä. Ammattiosasto ei liioin ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin sen jälkeen kun työntekijät edellä kerrotuin tavoin olivat ryhtyneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen lakkoon työnantajan painostamiseksi.
Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Nokian Kumityöväen Ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että ajankäyttötutkimuksen suorittamisesta oli sovittu 23.9.1976 niin kuin kanteessa oli mainittu. Työnantaja oli tämän jälkeen ryhtynyt valmistelemaan tutkimuksen suorittamista, jolloin oli ilmennyt työnantajan tarkoituksena olleen tutkimuksen suorittaminen elokuvakameraa hyväksikäyttäen. Työntekijät eivät olleet hyväksyneet kameran käyttöä, mikä olisi nostanut työtilan ennestään korkeata lämpötilaa, vaan kieltäytyneet ajankäyttötutkimuksen toimeenpanosta tällä tavalla, jota ei ollut sovittu tutkimuksessa käytettäväksi. Työntekijäin menettely ei ollut näin ollen kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, joten kanne oli näiltä osin tästä syystä hylättävä. Kokoonpano-osastolla oli sitä paitsi noin 300 työntekijää eli noin kymmenesosa ammattiosaston jäsenmäärästä, mikä seikka ynnä tapahtumien lyhytaikaisuus aiheuttivat sen, ettei ammattiosaston voitu katsoa rikkoneen velvollisuuksiaan.
Syyskuun 30 päivänä ja lokakuun 1 päivänä tapahtuneisiin lakkoihin olivat osallistuneet muut osastot kuin kokoonpano siitä syystä että kokoonpano-osaston lakon takia työnantaja olisi joka tapauksessa heti ilmoittanut, ettei työtä voitu järjestää, ja keskeyttänyt sen vuoksi palkanmaksun. Tästä oli jalkinetehtaan muilla osastoilla ollut riittäviä kokemuksia. Siten muiden osastojen työstä kieltäytyminen oli jäänyt vain hetkelliseksi, koska työtä niillä ei olisi kuitenkaan tarjottu kokoonpanon poistumisen jälkeen. Tämä vähensi ammattiosaston vastuuta näiden kahden päivän tapahtumista.
Näillä syillä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 3 500 markkaa ja korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Sarkko, Järvenpää, Riski, Hämäläinen, Airaksinen, Kaski, Lankinen ja Suominen.
Tuomio oli yksimielinen.