TT:1977-90 · Työtuomioistuin

Autonasentajan oikeus sairausajan palkkaan määräytyi työsopimuslain säännösten mukaan. Kannanotto perustui siihen, ettei työsuhteeseen ollut sovellettava työehtosopimusta työehtosopimukseen eikä työehtosopimuslakiin nojautuvalla perusteella ja että työsopimuslain mukaista oikeutta sairausajan palkkaan ei voitu rajoittaa muulla kuin sellaisella työehtosopimuksella, johon työnantaja oli sidottu saman työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain eikä siis vain työsopimuslain yleissitovuussäännöksen nojalla.

Asianosaiset: Lausunto Ilomantsin kihlakunnanoikeudelle (Seppo Kalervo Purmonen / Rauno Pesonen)

RATKAISU

Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n sekä toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n kesken 31.5.1973 tehdyssä huolto ja jakeluasemien työntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 § Työhön ottaminen

1. Kullakin tässä sopimuksessa tarkoitettuun jatkuvaan työsuhteeseen otetulla on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika, mikäli työnantajan ja työntekijän kesken ei ole lyhyemmästä sovittu. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan kummaltakin puolen purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin lakkaa työsuhde sen työpäivän päättyessä, jonka aikana ilmoitus purkamisesta tehtiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen vakinaisesti otettu työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa enintään 21 päivän pituiselta ajalta niin, että sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyviltä työpäiviltä maksetaan täysi päiväpalkka ja tämän jälkeisiltä työpäiviltä ainoastaan päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Jälkimmäisen palkanosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Seppo Kalervo Purmonen on Rauno Pesosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut ajan 1.1.-5.4.1974 työsopimussuhteisena työntekijänä Pesosen omistamalla Union-huoltonimisellä huolto- ja jakeluasemalla. Tänä aikana hän oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön 25.2.-3.3.1974 ja 14.3.-21.3.1974. Hän oli esittänyt Pesoselle asianmukaiset lääkärintodistukset, mutta Pesonen ei ollut suorittanut hänelle työsopimuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettua sairausajan palkkaa. Siksi Purmonen on vaatinut Pesosen velvoittamista suorittamaan saamatta jäänyttä sairausajan palkkaa 572 markkaa ja odotusajan palkkaa 312 markkaa eli yhteensä 884 markkaa ynnä korkoa ja oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Pesonen on kiistänyt kanteen kuitenkaan kiistämättä kanteessa ilmoitettua työkyvyttömyysaikaa ja sen mukaan laskettua palkan määrää. Kantajalla ei kuitenkaan ollut oikeutta velkoa mainittua summaa, koskei esillä olevaan tilanteeseen voitu soveltaa työsopimuslain 28 §:n 1 momenttia vaan alan työehtosopimusta, jonka 10 §:stä verrattuna 3 §:ään ilmeni, että sairausajan palkka voitiin maksaa vain vakituiseen palvelukseen otetulle työntekijälle, jollainen kantaja ei ollut. Pesonen on viitannut työsopimuslain 17 §:ään ja 28 §:n 2 momenttiin, joiden mukaan työehtosopimuksella voitiin huonontaa työsopimuslaissa työntekijälle tulevia mainittuja etuuksia.

Kantaja on katsonut, etteivät vastaajan esittämät säännökset olleet tähän tapaukseen sopivia ja että hän oli ollut vakituisena työntekijänä kanteessa mainitun ajan.

Kihlakunnanoikeus on 3.2.1975 julistamallaan päätöksellä, koska asiassa oli kysymys siitä, onko vastaajalla ollut oikeus kysymyksessä olevan työehtosopimuksen nojalla jättää maksamatta kanteessa mainittua palkkaa sairausajalta, kuin myös siitä miten työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä on kysymyksessä olevaan työsopimukseen sovellettava, työtuomioistuimesta kesäkuun 7 päivänä 1946 annetun lain 1 §:n 1 ja 2 kohdan nojalla on jättänyt kanteen tutkimatta.

Pesonen ei ole vastannut Purmosen valitukseen.

Hovioikeus on 20.5.1975 antamassaan päätöksessä katsonut, että koska Purmosella, joka esitetyn selvityksen mukaan ei ollut mainittuun työehtosopimukseen osallisen työntekijöiden yhdistyksen jäsen eikä siten sanottuun sopimukseen sidottu, työtuomioistuimesta 31.7.1974 annetun lain 12 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ei ollut asiavaltuutta kysymyksessä olevan kanteen ajamiseen työtuomioistuimessa ja hänellä sen vuoksi tuli olla mahdollisuus vaatia palkkasaatavansa yleisessä alioikeudessa, jolle työtuomioistuin oli velvollinen pyydettäessä antamaan lausuntoja työehtosopimuksin tulkintaa koskevissa asioissa, kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut jättää kannetta tutkimatta. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Purmonen on kihlakunnanoikeudessa toistanut aikaisemman vaatimuksensa ja korostanut sitä, että kysymyksessä olevassa asiassa ei ollut kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, joten työtuomioistuimen lausunto asiassa ei ollut tarpeen.

Pesonen on myös uudistanut aikaisemmin lausumansa ja korostanut työsopimuslain 17 §:n 1 momenttia ja sitä, että sovittuja ehtoja oli noudatettava. Hänen mielestään asiasta tuli pyytää työtuomioistuimen lausunto.

Ilomantsin kihlakunnanoikeus on 29.9.1975 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt hankkia työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko Pesosella ollut oikeus kysymyksessä olevan työehtosopimuksen nojalla jättää Purmoselle maksamatta kanteessa mainittua palkkaa sairausajalta, kuin myöskin siitä, miten mainitun työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä on kysymyksessä olevaan työsopimukseen sovellettava.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Liitot ovat työtuomioistuimessa toimitetussa suullisessa esivalmistelussa esittäneet näin kuuluvan yhteisen lausunnon:

Työehtosopimuslain määräykset huomioonottaen ei liikkeenharjoittaja Rauno Pesosella, joka ei ole työehtosopimukseen osallisen työnantajaliiton jäsen, ole oikeutta jättää lausuntopyynnössä mainitun työehtosopimuksen nojalla maksamatta kanteessa mainittua palkkaa sairasajalta.

Lausuntopyynnössä mainittuun työsopimukseen, nyt kysymyksessä olevan sairasajanpalkan osalta, ei ole lainkaan sovellettava edellä mainittua työehtosopimusta vaan autonasentaja Seppo Kalervo Purmosen oikeus sairasajanpalkkaan määräytyy työsopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaan. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Asiassa on käynyt selville, että Pesonen on kieltäytynyt suorittamasta Purmoselle sairausajan palkkaa sillä perusteella, että Liiketyönantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välisen työehtosopimuksen nojalla oikeus sairausajan palkkaan on vain työnantajan palvelukseen vakituisesti otetulla työntekijällä, jollainen Purmonen ei sairastuessaan omasta enempää kuin Pesosenkaan mielestä ole ollut. Purmonen puolestaan on perustellut vaatimustaan sairausajan palkan saamisesta työsopimuslain 28 §:n 1 momentin säännöksellä.

Viimeksi mainittu työsopimuslain tulkintaa koskeva kysymys ei sinänsä kuulu niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla antaa lausuntoja. Kun asianomaisten liittojen lausunnossaan tästä kysymyksestä esittämä kanta kuitenkin selvästi on oikea eivätkä liitot ole lausunnossaan ottaneet kantaa siihen kysymykseen, miten työehtosopimusta olisi Purmosen ja Pesosen työsuhteeseen sovellettava, jos mainitussa työsopimuslain tulkintakysymyksessä tultaisiin toiseen tulokseen, ei työtuomioistuinkaan katso asian näin ollen tarpeelliseksi antaa lausuntoa sanotusta työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta kysymyksestä.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Äimälä, Airaksinen, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Kenraali.

Lausunto oli yksimielinen.