Labor court orders union to pay damages for failing to stop strike actions by members.

Kun otettiin huomioon, että ammattiosaston jäsenten enemmistö oli ottanut osaa työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun, ei ammattiosaston toimenpiteitä sen estämiseksi tai nopeammaksi lopettamiseksi voitu pitää riittävinä. Ammattiosasto vastasi myös edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Työntekijäliiton katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Lakon pitkittymiseen oli osaltaan vaikuttanut se, ettei työnantaja ollut ilmoittanut työntekijäpuolelle määräaikana pidettäväksi sovitun neuvottelun sinänsä aiheellisesta peruuttamisesta ja sen syystä.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 25.2.1976 solmitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkansa.

Perusteettomasti älköön työntekijä hylätkö työehtosopimuksen mukaisesti hinnoiteltua urakkaa.

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtaistelutoimenpiteiden kestäessä oli työnantajaliiton asiamies ollut 20.9.1976 yhteydessä Metallityöväen Liiton palkkasihteeriin saadakseen aikaan pikaisia toimenpiteitä työtaistelujen lopettamiseksi. Mahdollisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut havaittu olleen vaikutusta.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan huomauttanut, että kiistanalaisesta urakasta oli alkujaan neuvotellut alussa mainittu osaston luottamusmies. Ammattiosaston puheenjohtaja samoin kuin pääluottamusmieskin olivat tienneet, että urakasta oli erimielisyyttä, mutta kumpikaan heistä ei ollut vielä tällöin ollut mukana neuvotteluissa. Paikkansa piti sen sijaan, etteivät hitsaajien ansiot olleet nousseet sovittuun 20 %:n urakkavoittoon. Mitään työvauhdin hidastelua ei ollut tapahtunut.

Työntekijäin käsityksen mukaan neuvottelun aikaansaamista ja tilanteen selvittämistä oli hankaloittanut työnantajan neuvottelijan lyhyt kokemus paikallisista oloista ja hänen neuvottelupakoilunsa. Ammattiosasto oli kuitenkin pyrkinyt kaikin käytettävissään ollein keinoin selvittämään tilannetta pyrkien myös osoittamaan työstä poisjääneille selvästi, että työrauhaa piti kunnioittaa. Tästä oli osoituksena ammattiosaston toimikunnan tämän mukainen jo heti ensimmäisen työhäiriöpäivän jälkeen tekemä kannanotto. Kanteessa mainituissa tiedoissa työstä poissaoloista oli lisäksi joitakin virheellisyyksiä.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja luottamusmies olivat pyrkineet myös ammattiliittonsa avulla tilanteen selvittämiseen. Puheenjohtaja oli soittanut liittoon tilanteesta 17.9. Viikonvaihteen jälkeen yhteyttä oli edelleen pidetty puhelimitse. Ammattiosaston puheenjohtaja oli saapunut Metallityöväen Liittoon keskiviikkona 21.9. Erimielisyyttä oli selvitelty vielä torstaiaamunakin. Kun tilanne ei ollut vielä korjautunut puheenjohtajan palattua takaisin Valkoon, olivat ammattiosaston edustajat soittaneet Metallityöväen Liittoon, josta oli lähetetty sähke työstä poistuneiden saamiseksi takaisin työhön. Metallityöväen Liitto oli ottanut myös yhteyttä työnantajaliittoon paikallisten neuvottelusuhteiden selvittämiseksi.

Näillä syillä Metallityöväen Liitto on katsonut, että sekä ammattiosasto että ammattiliitto ovat täyttäneet niille kuuluvat velvoitteensa, ja pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Valkomin metallityöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Rauma-Repola Oy:n Loviisan tehtaan työntekijät ovat 17.9.-24.9.1976 olleet lakossa kanteessa kerrotulla tavalla. Lakon ulottamisesta koko työntekijäkuntaa käsittäväksi on päätetty Valkomin metallityöväen ammattiosaston puheenjohtajan johtaman työmaakokouksen yksimielisellä päätöksellä, ja siihen ovat osallistuneet sanotun puheenjohtajan lisäksi osaston työpaikalle asettamat pääluottamusmies ja neljä osaston luottamusmiestä. Lakon tarkoituksena on ollut tukea kanteessa mainittua palkkavaatimusta ja se on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin.

Ammattiosasto vastaa edellä mainittujen edustajiensa työtaisteluun osallistumisesta. Ammattiosaston toimikunta on vastineessa mainituin tavoin kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön, ja myös ammattiosaston puheenjohtaja on toiminut lakon lopettamiseksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että ammattiosaston jäsenten enemmistö on osallistunut lakkoon, ei toimenpiteitä työtaistelun estämiseksi tai nopeammaksi lopettamiseksi voida työtuomioistuimen mielestä pitää riittävinä, joskin lakon pitkittymiseen on osaltaan vaikuttanut se, ettei työnantaja ilmoittanut työntekijäpuolelle torstaiksi 23.9. sovitun neuvottelun sinänsä aiheellisesta peruuttamisesta ja sen syystä. Metallityöväen Liitto on saanut työtaistelusta tiedon ammattiosastolta 17.9. ja työnantajapuolelta 20.9.1976, mutta liiton ei ole selvitetty ryhtyneen riittävän nopeisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston täyttämään velvollisuutensa työrauhan ylläpitämisessä ja sen jäsenet luopumaan työtaistelustaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita Valkomin metallityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2000 markkaa sekä ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 900 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Järvenpää, Pyrhönen, Sariola, Lankinen, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.