Labour court allows union claim that union representative must stay in same pay group upon appointment.

Yhdysmiessopimuksen määräyksen vahvistettu velvoittavan asianosaisliittojen väliseen palkkasopimukseen sidotun työnantajan pitämään yhdysmiehen vähintään samassa palkkaryhmässä, missä hän oli yhdysmieheksi valituksi tullessaan.

Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 22.4.1974 tehdyssä palkkasopimuksessa, siinä tarkoitetussa runkosopimuksessa, runkosopimuksessa tarkoitetussa yhdysmiessopimuksessa ja sen soveltamisohjeissa, 12.2.1976 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n (STTK) ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) välillä tehdyssä sopimuksessa työsuojelusta työpaikoilla ja sen allekirjoituspöytäkirjassa sekä 2.4.1969 SAK:n ja STK:n välillä tehdyssä luottamusmiessopimuksessa ja sen soveltamisohjeissa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen tässä jutussa 31.3.1977 antamaan välituomioon n:o 40 Samassa välituomiossa on selostettu, mitä jutussa siihen mennessä on esitetty.

Se, ettei mikään virallinen elin ollut hyväksynyt luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeita SAK:n puolelta, voitiin todeta muun muassa Suomen Elintarviketyöläisten Liiton 25.11.1969 SAK:lle osoittamasta kirjeestä sekä SAK:n työehtoasiain valiokunnan 29.12.1969 pitämän kokouksen pöytäkirjasta. Myöskään ei luottamusmiessopimuksen solmimisvaiheessa SAK:n taholta ollut kentälle toimitettu minkäänlaisia yhteisiä soveltamisohjeita. Tämä levitystyö oli tapahtunut yksinomaan STK:n taholta.

STK:n taholta oli esitetty selvitystä siitä, miten SAK:n kentällä oli hoidettu kokonaan vapautetun pääluottamusmiehen palkkakehitys. Esimerkkinä oli käytetty ainoastaan metallin työehtosopimusta. Huomattavassa osassa SAK:n kenttää pääluottamusmiehen palkkakehitys oli turvattu siten, että hänen palkkansa seurasi vähintään sen ammattiryhmän palkkakehitystä, johon hän oli kuulunut tullessaan valituksi pääluottamusmieheksi. Tästä olivat osoituksena esimerkiksi tekstiiliteollisuuden, kemian perusteollisuuden, mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja elintarviketeollisuuden työehtosopimukset.

Käytännössä luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohta koski toisaalta niitä pääluottamusmiehiä, joita ilman 3 kohdan edellytyksiä yksipuolisin määräyksin siirrettiin huonompipalkkaiseen työhön, samoin kuin osaston luottamusmiehiä. Aivan selvää oli, että pääluottamusmiehen osalta tällainenkin siirtotapaus oli ratkaistava samalla tavoin kuin 4 §:n 3 kohta edellytti. Osaston luottamusmiesten kohdalla 3 kohtaa oli käytettävä vähintään tulkinnallisena ohjeena.

STK:n taholta oli vedottu siihen, että erinäisissä myöhemmissä sopimusneuvotteluissa oli esitetty samansisältöisiä vaatimuksia luottamusmiehen ansiokehityksen suhteen kuin mihin tulkintaan tässä asiassa kantajaliitto oli päätynyt. Tekstiparannusesitykset olivat ymmärrettäviä ja luonnollisia, semminkin kun sopimuksien sisältö oli usein sellainen kompromissi, jonka täsmällinen sisältö saattoi jäädä epäselväksi kummallekin osapuolelle ja joka oli tarkoitettu jättää sopimuskauden aikana riideltäväksi asiaksi. Varsin yleistä oli, että neuvotteluissa teksteihin jäi runsas määrä piileviä riitaisuuksia.

Edellä olevilla ja jutun aikaisemmissa vaiheissa esittämillään perusteilla Teknisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että yhdysmiessopimuksen 8 § kielsi työnantajaa siirtämästä yhdysmiehenä toimivaa teknistä toimihenkilöä hänen tätä tehtävää hoitaessaan tai sen vuoksi alempipalkkaryhmäiseen tehtävään.

Kantajaliiton esittämä luottamusmiessopimuksen 4 §:n 3 kohdan määräys ei ollut ollut tässä jutussa esillä. Tässä jutussa ei ollut voinut olla kysymys siitä, että yhdysmies Ahlfors olisi yhdysmiestehtävän takia siirretty toiseen tehtävään. Teknisten Liiton esittämä väite ansionkehitystakuusta tuntui 4 §:n 3 momentinkin suhteen väärältä. 4 §:n 2 ja 3 momentin välinen ero oli siinä, että erinäiset lisät otettiin huomioon viimeksi mainittua momenttia sovellettaessa.

Luottamusmiessopimus ei turvannut kuin tietyn, määrätyllä hetkellä voimassa olleen ansion sopimuksessa tarkemmin määrätyin lisäedellytyksin. Ansiokehityksen turvaamiseksi tarvittiin lisämääräyksiä, jollaisina kaikkia liittokohtaisia työehtosopimusmääräyksiä oli pidettävä. Mitään tarvetta ei olisi ollut sellaiseen järjestelyyn, jossa samasta asiasta olisi määrätty sekä luottamusmiessopimuksessa että alakohtaisessa työehtosopimuksessa. Edellä sekä jutun aikaisemmissa vaiheissa esitetyn perusteella ja korostaen sitä, että kanteessa oli esitetty vaatimus ansiokehitystakuusta eikä palkkatasosta, Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Lääke Oy on ollut jutussa kuultavana. Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Samalla kun lausunnon antaminen raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu työtuomioistuin on muutoin tutkinut jutun ja toteaa asianosaisten välisen erimielisyyden koskevan keskusjärjestöjen välillä solmitun yhdysmiessopimuksen tulkintaa siltä osin, mikä koskee yhdysmiehenä toimivan teknisen toimihenkilön siirtämistä yhdysmiestehtävää hoitaessaan tai sen takia toiseen työhön ja nimenomaan tämän vaikutusta yhdysmiehenä toimivan palkan määräytymiseen, missä on keskeisintä sopimusmääräyksessä esiintyvän käsitteen "huonompipalkkainen työ" tulkinta. Teknisten Liiton käsityksen mukaan sanonnan sisältämä kielto on tarkoittanut samaa kuin siirtäminen huonompaan palkkaryhmään kuin missä tekninen toimihenkilö oli yhdysmieheksi valituksi tullessaan, kun taas Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on katsonut sopimuskohdan turvaavan vain yhdysmiehen palkan markkamääräisesti siihen ajankohtaan verrattuna, kun yhdysmieheksi valinta tapahtui.

Toisaalta eivät luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeet ja niiden merkitys yhdysmiessopimuksen kysymyksessä olevan määräyksen tulkinnalle ole olleet millään tavoin esillä yhdysmiessopimuksesta neuvoteltaessa. Luottamusmiessopimuksen ja sen soveltamisohjeiden on tosin täytynyt olla STTK:ssakin tunnettuja, mutta STTK:n neuvottelijat eivät ole kiinnittäneet niihin asianmukaista huomiota. STK:n neuvottelijat puolestaan eivät ole lainkaan viitanneet siihen, että riidanalainen sopimusmääräys oli lainattu luottamusmiessopimuksesta ja että sitä tai yhdysmiessopimusta yleensäkään olisi tulkittava luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden osoittamalla tavalla. Kun sopimuskohdan teksti on ollut työnantajapuolen ehdottama ja kun yhdysmiessopimuksen soveltamisohjeisiin ei ole otettu asiasta samanlaista ohjetta kuin luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa on, jää työtuomioistuimen mielestä asian puutteellinen käsitteleminen neuvotteluissa työnantajapuolen vahingoksi.

Lopulta ei kanteessa ole vaadittu vahvistettavaksi, toisin kuin vastaaja on väittänyt, että yhdysmiehenä toimivalla olisi suojanaan ansionkehitystakuu, johon laskettaisiin mukaan sekä sopimuskorotukset että palkkaliukumat, vaan kysymyksessä on pikemminkin eräänlainen ohjepalkkatakuu.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että yhdysmiessopimuksen riidanalainen määräys velvoittaa asianosaisliittojen väliseen palkkasopimukseen sidotun työnantajan pitämään yhdysmiehen vähintään samassa palkkaryhmässä, missä hän oli yhdysmieheksi valituksi tullessaan. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Lappalainen, Riski, Pyrhönen, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja Aitamurto

Tuomio oli yksimielinen.