Legislator Case Law & Legislation
TT:1977-64 AI generated

Labor court dismisses union strike claim, ruling work schedule changes are employer rights under labor law.

Case Number TT:1977-64
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's complaint against the employer regarding a new work schedule and subsequent strike action. The union argued that employees were legally obligated to accept the new schedule, while the employer contended that scheduling remains an employer prerogative unless explicitly restricted by collective agreements. The court determined that the collective agreement did not prohibit the employer from implementing the new schedule, thereby rejecting the union's claim for damages and fines.

Legislator headnote

AI generated

Section 8 of the Act on Working Hours; Section 9 and 10 of the Act on Supervision of Working Hours: The employer retains the right to determine work schedules unless explicitly restricted by a collective agreement; a union's failure to facilitate the employer's lawful scheduling rights does not constitute a strike action warranting fines.

Keywords

AI generated
work schedule determination employer prerogative collective agreement restrictions union strike action supervision of working hours damages for strike labor law dispute

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Act on Working Hours
Section 9 of the Act on Supervision of Working Hours
Section 10 of the Act on Supervision of Working Hours

Cited Case Law

AI generated
Case No. 88/1976
Case No. 12/1976
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 88/1976 ratkaissut työnantajaliiton kanteen työntekijäliittoa vastaan asiassa, joka edelsi työnantajaliiton nyt esittämässä kanteessa mainittuja työpaikan tapahtumia ja liittyi siellä käyttöön otettuun työ vuorojärjestelmän muutokseen, jota myös työntekijäliiton vahvistuskanne koski.

Työntekijät olivat sanotun tuomion antamisen jälkeen edelleen kieltäytyneet siirtymästä uusiin työvuoroihin, näin pyrkien painostamaan työnantajaa luopumaan työehtosopimuksen mukaisesta oikeudestaan johtaa ja valvoa työtä ja määrätä lain ja työehtosopimuksen puitteissa työajoista.

Kuten em. tuomiossa sanottiin, työtuntijärjestelmän laatiminen on työaikalain säännösten ja työehtosopimuksen mukaan työnantajan asiana. Keskusjärjestöjen tekemässä sopimuksessa työajan lyhentämisestä sanottiin tosin, että mikäli säännöllinen työaika määritellään keskimääräisesti, on työehtosopimuksessa sovittava sen ajanjakson enimmäispituudesta, jonka kuluessa viikkotyöaika tasoittuu 40 tuntiin. Tämä määräys esti työnantajaa ottamasta työajan keskimääräistä järjestelyä käyttöön yksi puolisesti, ilman työehtosopimuksen tukea. Tällainen työehtosopimuksen tuki oli työehtosopimuksessa annettu.

Se, oliko yhtiön ja yhtiön työntekijäin välille syntynyt työsuhteen osapuolia työsopimustasolla sitova järjestely, ei ollut työehtosopimusmääräyksiä koskeva kysymys.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen ryhmä r.y. Kemian Työntekijäin Liitto r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisten välillä 28.2.1976 tehdyssä kemian perusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa ja asianomaisten keskusjärjestöjen 30.4.1965 tekemässä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä samaa työpaikkaa koskeneessa jutussa 12.11.1976 antamaan tuomioon n:o 88. Ensin mainitussa työehtosopimuksessa on lisäksi muun ohessa seuraavat määräykset:

III TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

6 § Säännöllinen työaika

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13. Ylläolevat, työaikaa koskevat määräykset eivät estä lain sallimissa rajoissa poikkeamista edellä määritellyistä säännöllisistä työajoista, jos siihen on tuotantoteknillisesti pakottavia syitä. Tällaisiksi syiksi on katsottava välttämättömien korjausten suorittaminen, ylivoimainen este, raaka- ja tarveaineiden puute, tuotteiden riittämätön menekki sekä näihin verrattava syy.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että se oli syyskuussa 1976 työtuomioistuimessa vireille panemassaan jutussa vaatinut Kemian Työntekijäin Liiton ja sen jäsenyhdistyksen Typpi Oy:n Työntekijät r.y. -nimisen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon sen vuoksi, että ammattiosaston jäsenet olivat ryhtyneet työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun kieltäytymällä siirtymästä uuteen työtuntijärjestelmään Kemira Oy:n Oulun tehtailla. Työtuomioistuimen asiassa 12.11.1976 antaman tuomion mukaan työtuntijärjestelmän laatiminen ja vanhan järjestelmän korvaaminen uudella oli työehtosopimuksen 6 §:n 1 ja 9 kohdan sekä työaikalain nojalla työnantajan asiana. Tuomion mukaan työehtosopimuksen 5 §:n 1 momentin sisältämä työnjohtomääräys velvoitti työntekijöitä noudattamaan työnantajan tämän oikeuden puitteissa antamia määräyksiä. Liittoa enempää kuin ammattiosastoa ei kuitenkaan tuomittu hyvityssakkoon tuomiosta selviävin perustein.

Tuomion antamisen jälkeen työnantaja oli välittömästi ottanut yhteyttä ammattiosastoon todeten, että työtuomioistuimen tuomion mukaisesti työntekijöiden velvollisuutena oli siirtyä uuteen työtuntijärjestelmään. Samalla työnantaja oli ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan edelleen kaikista siirtymiseen liittyvistä materiaalisista tai muista kysymyksistä. Näistä kysymyksistä oli käyty tämän jälkeen lukuisia paikallisia neuvotteluja. Varsinaiseen pääasiaan eli uuteen työtuntijärjestelmään siirtymiseen ammattiosasto ei ollut suostunut ottamaan kantaa. Tämän jälkeen työnantaja oli vahvistanut uudeksi siirtymispäiväksi 15.12.1976.

Asiasta oli 9.12.1976 käyty liittojen välillä keskustelu, jonka aikana paikalla olleet ammattiosaston edustajat edelleen olivat esittäneet kielteisen kantansa uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä. Kun työntekijät sanottuna siirtymispäivänä edelleen olivat kieltäytyneet työtuntijärjestelmän vaihtamisesta, oli liittojen välillä 16.12.1976 pidetty asiaa koskenut neuvottelu. Siinä Kemian Työntekijäin Liitto ensimmäisen kerran oli virallisesti esittänyt kantanaan, että uuteen työtuntijärjestelmään oli työtuomioistuimen tuomion nojalla siirryttävä. Ammattiosasto oli tehnyt samanlaisen päätöksen 28.12.1976 ilmoittaen kuitenkin jo samalla, etteivät työntekijät noudattaisi päätöstä. Kun liiton ja ammattiosaston kanta näin oli vahvistettu, oli työnantaja vielä kerran eli 1.1.1977 yrittänyt muuttaa työtuntijärjestelmää kuitenkin tuloksitta.

Kerrotusta selvisi, että Kemian Työntekijäin Liitto oli toiminut aktiivisesti tilanteen normalisoimiseksi työpaikalla. Ammattiosaston vastuulliset henkilöt olivat käyneet työnantajapuolen edustajan kanssa neuvotteluja siitä, miten he voisivat menetellä täyttääkseen syntyneessä tilanteessa työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaiset velvollisuutensa. Näissä neuvotteluissa oli vastaajan käsityksen mukaan yhteisesti todettu, että jos sanotut vastuulliset henkilöt yksin siirtyisivät uuteen työtuntijärjestelmään, tuotanto pysähtyisi, koska oli kysymys prosessiteollisuudesta. Vaikka siis työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittama laittoman työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistö ei kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttynyt, oli Kemian Työntekijäin Liitto pyrkinyt tekemään kaikkensa, jotta työntekijät olisivat toimineet työnantajan edellyttämällä tavalla. Sanotuilla perusteilla Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Typpi Oy:n Työntekijät on ollut kuultavana Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteen johdosta sekä Kemira Oy Kemian Työntekijäin Liiton kanteen johdosta.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten Kemian Työntekijäin Liiton kanteen tuomita työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla Typpi Oy:n Työntekijät ja Kemian Työntekijäin Liiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, edellisen 2 000 markkaa ja jälkimmäisen 4 000 markkaa, sekä sanotut yhdistykset yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeuden käyntikulut 1 000 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Hämäläinen, M. Virtanen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.