Legislator Case Law & Legislation
TT:1977-62 AI generated

Labor court dismisses union claim against employer for dismissing union rep during partial plant closure.

Case Number TT:1977-62
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the union's claim for damages regarding the dismissal of a union representative. The employer argued that the partial shutdown of a specific department constituted a complete cessation of operations, triggering the protection clause in the collective agreement. The court found the dismissal lawful because the department's closure meant no alternative work was available, and the agreement allowed for exceptions in such scenarios.

Legislator headnote

AI generated

Luottamusmiessopimus 2.4.1969; 4 §:n 4 kohta: If the employer ceases the operation of the industrial establishment completely, the dismissal of the head union representative is prohibited; the court held that the partial closure of a department without alternative work constituted a complete cessation, thus validating the dismissal.

Keywords

AI generated
union representative dismissal collective agreement clause partial plant closure labor court decision industrial establishment cessation

Cited Legislation

AI generated
Luottamusmiessopimus 2.4.1969
Luottamusmiessopimus 2.4.1969.
työsopimuslaki 31 § 1 mom 6 kohd
työsopimuslaki 15 §

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asianosaiset eivät luottamusmiehen irtisanomista koskevassa asiassa olleet pyrkineetkään esittämään selvitystä siitä, mitä luottamusmiessopimuksessa oli tarkoitettu yrityksen toiminnan keskeyttämisellä kokonaan. Tähän nähden katsottu jääneen selvittämättä, olisiko osaston toiminnan supistamista ja sen yhteydessä toteutettua osaston lopettamista erillisenä organisaationa pidettävä osaston toiminnan keskeyttämisenä kokonaan. Kun selvityksen esittäminen mainitusta seikasta olisi ollut työnantajapuolen asia, työnantaja velvoitettu maksamaan korvausta luottamusmiessopimuksen nojalla.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajayhdistyksen ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Saastamoinen Yhtymä Oy

RATKAISU

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 8.4.1974 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yleissopimus irtisanomissuojasta 22.2.1966.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luottamusmiessopimus 2.4.1969.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Sopimuksen sitovuus ja noudattamisvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta ja huolehtimaan siitä, että niiden alaiset yhdistykset ja niihin kuuluvat työnantajat ja työntekijät eivät riko sen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainitussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Luottamusmies ja ammattiosasto

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstissä muuta ilmene, ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ja työosaston luottamusmiestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Luottamusmiehen työsuhde

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä. Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehille 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa määrätään muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Saastamoinen Yhtymä Oy Metallin tuotantolaitoksella oli irtisanottu rautarakenneosaston luottamusmiehenä toiminut Mauri Soininen 16.1.1976 siten, että hänen työsuhteensa päättyi 13.2.1976. Sitä ennen hänet oli pakkolomautettu 1.12.1975 alkaen. Soininen oli suorittanut holvi- ja arkisto-ovien tekoa. Nämä työt olivat jatkuneet samalla työosastolla lokakuulle 1976 kahden työntekijän suorittamina. Samassa tehdashallissa oli jatkettu Soinisen työsuhteen päättymisen jälkeen myös muita töitä. Lisäksi Soinisen työosastolla työskennelleitä työntekijöitä oli siirretty tuotantolaitoksen muille osastoille. Koska työosaston toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan ja kun yhteisesti ei ollut todettu, ettei Soiniselle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, oli Soinisen irtisanomista pidettävä luottamusmiessopimuksen vastaisena toimenpiteenä.

Asiasta oli käyty sekä paikallis- että liittotason neuvottelut. Neuvotteluissa sekä työnantaja että työnantajaliitto olivat katsoneet, ettei irtisanominen ollut luottamusmiessopimuksen vastainen, eivätkä ne tämän vuoksi olleet edes suostuneet keskustelemaan sopimuksenvastaisen irtisanomisen seuraamuksista. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuja vahingonkorvauksen suuruuteen vaikuttavia seikkoja oli Soinisen osalta muun muassa ansion menetys, sillä Soininen oli ollut jatkuvasti työttömänä lukuun ottamatta kahta lyhytaikaista yhteensä noin kolme kuukautta kestänyttä työsuhdetta. Hänen viimeinen keskituntipalkkansa oli noin 15,49 markkaa, työsuhteen kestoaika 21.4.1969-13.2.1976 ja sitä ennen 1.8.1966-7.9.1967 ja hänen ikänsä 31 vuotta. Soinisella oli työsuhteen päättyessä työkokemusta metallialalla 14,5 vuotta, ja hän oli suorittanut alan 2-vuotisen ammattikoulun.

Edellä mainituin perustein Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan että luottamusmies Mauri Soinisen irtisanominen on tapahtunut luottamusmiessopimuksen vastaisesti, velvoittamaan Saastamoinen Yhtymä Oy:n suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana korvauksena Soiniselle 16 500 markkaa laillisine korkoineen ja velvoittamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Markkinatilanteen huonontuessa rautarakennetyöt, jotka käsittivät mm. arkisto- ja holvinovien tekemisen, jota oli suoritettu B-hallissa, oli lopetettu ja osaston kaikki 11 työntekijää oli lomautettu 1.12.1975 lähtien toistaiseksi. Samanaikaisesti oli lomautettu myös muilta osastoilta työntekijöitä lomautettujen kokonaismäärän ollessa noin 60. Koska kävi selväksi, että työnpuute tuli olemaan pysyvä, oli 16.1.1976 irtisanottu 33 lomautettua työntekijää työnpuutteen vuoksi. Tähän sisältyivät osaston B kaikki 11 työntekijää. Vuoden 1975 loppupuolella oli joitakin levyhallin (D) työntekijöitä tilapäisesti siirretty B-halliin valmistamaan kuljetinrunkoja. Tämä työ oli kuitenkin loppunut vuoden 1976 alussa ja ko. työntekijät siirtyneet takaisin D- halliin.

Työskentelyn loputtua B-hallissa sinne oli jäänyt joitakin puolivalmiita holvinovia, joita ei ollut myyty ja joita ei pystytty viimeistelemään, koska viimeistelyn taso ja luonne, esim. ovien kätisyys, varustelu jne. riippuivat asiakkaiden toivomuksista. Kun myöhemmin myös loput ovista oli saatu myydyiksi, oli eräs levyosaston (D) työntekijä satunnaisesti suorittanut ovien viimeistelytöitä tilausten perusteella. Ko. työntekijä oli alunperin kuulunut 1.12.1975 lähtien lomautettujen joukkoon, mutta pääluottamusmiehen toivomuksesta hänen lomauttamisensa oli peruttu sosiaalisista syistä.

Luottamusmies Soinisen lomauttamisen suhteen ei ollut esitetty huomautuksia. Pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan välisissä keskusteluissa lomautuksen yhteydessä joulukuussa 1975 oli todettu, että töitä ei ollut tarjolla. Ovia oli myös eräs pintakäsittelyosaston maalaaja käynyt satunnaisesti maalaamassa tilausten perusteella. Muutoin B-hallissa ei ollut työskennelty lainkaan lukuunottamatta huhti - toukokuun vaihdetta 1976, jolloin koneistamo-osaston töiden järjestelyjen vuoksi siellä oli suoritettu eräitä laitteistojen asennustöitä tilapäisesti. Halli oli siirtynyt kokonaisuudessaan puuteollisuusyksikön käyttöön kesällä 1976.

Kuten edellä olevasta kävi ilmi, oli kysymyksessä koko työosaston toiminnan lopettaminen, ja koska ao. osaston työntekijöille, heidän joukossaan osaston luottamusmiehelle ei ollut pystytty järjestämään muuta työtä, asiassa ei ollut menetelty luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Koska oli kyseessä työosaston luottamusmies, antoi sopimuksen sanamuoto "mikäli mahdollista" oikeuden olosuhteiden perusteella tapahtuvaan harkintaan, eikä määräys näin ollen ollut yhtä ehdoton kuin pääluottamusmiestä irtisanottaessa. Työnantaja ei siten ollut menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti eikä työnantajaliitto hyväksyessään työnantajan menettelyn näin ollen laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevan johdosta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asiassa ei ole käynyt selville, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolla olisi ollut aihetta ryhtyä etukäteen toimenpiteisiin Soinisen irtisanomisen estämiseksi. Asianosaisyhdistysten kesken käydyissä neuvotteluissa vastaajayhdistys on tosin ilmoittanut pitävänsä Saastamoinen Yhtymä Oy:n menettelyä oikeana ja osaltaan vaikuttanut siihen, ettei asiassa ole päästy sopimukseen, mutta asian edellä sanotusta ilmenevän tulkinnanvaraisuuden vuoksi työtuomioistuin ei katso vastaajayhdistyksen laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen, velvoittaa Saastamoinen Yhtymä Oy:n suorittamaan Soiniselle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 7 900 markkaa viiden prosentin korkoineen 21.3.1977 lukien, jolloin haaste työtuomioistuimeen on annettu tiedoksi Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle ja Saastamoinen Yhtymä Oy:lle, sekä korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 800 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Hämäläinen, Äimälä, Airaksinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.