Labour court dismisses strike claim against union for failing to enforce collective agreement wage clauses.
Legislator summary
AI generatedThe labour court dismissed the union's claim for damages against the employers' association regarding a prolonged industrial dispute over shipyard electrical work wages. The union argued that the employers failed to adhere to collective agreement provisions requiring higher piece-rate earnings and proper wage studies, while the employers contended the union did not take sufficient action to maintain industrial peace. The court ruled that despite the union's efforts, its measures were inadequate given the strike's duration, thus holding the union liable for a fine and legal costs under the collective agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreement; Section 8, 9 and 10 of the Collective Agreement Act: A trade union is liable for damages if it fails to take sufficient measures to maintain industrial peace and enforce collective agreement provisions, even if it has attempted negotiation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Lakkojen syynä oli aluksi ollut kahdesta laivasähkötyötä koskeneesta urakasta syntynyt erimielisyys ja myöhemmin se, että asentajat olivat pitäneet urakoita siten hinnoiteltuina, etteivät ne taanneet heille normaalilla urakkatyövauhdilla työehtosopimuksessa määrättyä ansiota. Työstä kieltäytymisen katsottu kohdistuneen työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.
Kun otettiin huomioon työtaistelujen pitkä kestoaika, ei ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi ollut näytetty riittäviksi.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen kesken 1.3.1976 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Suorituspalkka
Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.
Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.
Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.
Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.
Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 7. Urakkatyötä tehtäessä on perustuntipalkka taattu.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
III TYÖNTUTKIMUKSET
12 §
Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena, on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.
Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.
Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimusten perusteella määritetystä yksikköhinnasta, ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 § Laivasähköasennustöiden urakkahinnoittelu
Niillä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoon kuuluvilla laivatelakoilla joilla rakennettavien laivojen sähköasennustyöt suoritetaan telakan omilla sähkötyöntekijöillä, tutkitaan paikallisesti sähkötöiden urakointiperusteita. Tämä edellyttää, että paikalliset osapuolet asettavat oman yhteisen elimensä, joiden pyrkimyksenä on nykyisten urakointiperusteiden selvittäminen ja samalla tutkiminen mitä mahdollisuuksia nykyistä järjestelmää kehittämällä on rakentaa entistä täydellisempi ja käyttökelpoisempi osahinnoittelu.
Kehittämistyön ohjaamista varten liitot asettavat yhteisen toimikunnan, jonka tehtävänä on yhteistyössä paikallisten osapuolten kanssa pyrkiä määrittelemään suuntaviivat laivasähköasennustöiden urakkahinnoittelun kehittämiselle.
Toimikunnan käyttöön tulee paikallisten osapuolten antaa toimikunnan kysymyksen selvittämistä varten tarpeelliseksi katsoma aineisto. Toimikunnan jäsenten tulee käsitellä saamaansa aineistoa luottamuksellisina.
Yksityistä urakkaa koskevan laskelman perustana olevat tiedot on pyydettäessä esitettävä työntekijän nähtäväksi urakan alkaessa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin. Rauman Sähköalantyöntekijäin osasto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan sille kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavan luottamusmiehen esittää ja tukea kerrottuja vaatimuksia ja muutoinkin jättäessään huolehtimatta siitä, että ammattiosaston jäsenet olisivat välttäneet työtaisteluun ryhtymistä. Sanotuilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Rauman Sähköalantyöntekijäin osaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä.
Selkkaukset olivat alkaneet uudestaan syyskuun puolen välin jälkeen 1976. Syynä sähköasentajien työstä pois jäämiseen oli ollut se, että sellaiset urakat, jotka aikaisempien laivojen osalta oli tehty aliurakoitsijoiden toimesta, oli työnantajan toimesta alimitoitettu siten, etteivät ne taanneet sähköasentajille normaalilla urakkatyövauhdilla edes työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin 2 kappaleen mukaisia ansioita. Esimerkiksi eräässä urakassa sähköasentaja ei normaalilla urakkavauhdilla ollut ansainnut edes perustuntipalkkaa. Työnantaja ei ollut suostunut sähköasentajien esityksestä huolimatta maksamaan työehtosopimuksen hinnoittelusäännön mukaista palkkaa. Aikaisemmin oli Hollming Oy:n telakalla menetelty niin että jos suorituspalkka alitti perustuntipalkan + 50 %, työnantaja silti maksoi urakasta viimeksi sanotun palkan.
Hollming Oy:n tilanteesta oli käyty liittojen välillä neuvottelu, jossa oli ollut läsnä myös Hollming Oy:n sekä sähköasentajien edustajia. Tällöin oli todettu, ettei työnantaja ollut suostunut asettamaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n mukaista elintä tutkimaan ja kehittämään urakointiperusteita, vaikka luottamusmies oli sähköasentajien puolesta tätä esittänyt työnantajalle. Lisäksi työnantaja ei ollut suorittanut työ- ja aikatutkimuksia, joilla urakointiperusteita määritellään. Jos Hollming Oy olisi tutkinut urakointiperusteet työehtosopimuksen 12 §:n mukaisesti, niin erimielisyyden syntyessä olisi voitu suorittaa työehtosopimuksen mukainen tarkistustutkimus, jonka perusteella erimielisyys olisi voitu ratkaista.
Edellä mainittujen neuvottelujen jälkeen työnantaja oli suostunut 2.11.1976 sanotun yhteiselimen asettamiseen. Tämän lisäksi oli sovittu, että työnantaja ryhtyisi selvittämään urakoiden hinnoitteluperusteita. Koska työnantaja ei ollut ryhtynyt mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin, vaan sähköasentajien mielestä jatkanut työehtosopimuksen vastaista toimintaansa, työselkkaukset olivat jatkuneet.
Se, että luottamusmies oli esittänyt työntekijöiden neuvottelupyynnön ja kannan työnantajalle, ei todistanut sitä, että ammattiosasto olisi laiminlyönyt työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan. Luottamusmieshän toimi työntekijöiden mielipiteen välittäjänä työnantajalle. Vaikka luottamusmies oli esittänyt työnantajalle sähköasentajien kannan riidassa, oli hän jatkuvasti kehottanut sähköasentajia säilyttämään työrauhan. Luottamusmies ei ollut esittänyt työnantajalle uhkavaatimuksia. Lisäksi luottamusmies oli ollut koko ajan työssä.
Kerrotuista vaikeuksista huolimatta oli työt vastaajaliiton ja ammattiosaston ponnistelujen tuloksena saatu käyntiin 25.11.1976. Kun siis Rauman Sähkötyöntekijäin osasto oli tehnyt voitavansa työnseisauksien estämiseksi ja lopettamiseksi, Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan
Rauman Sähköalantyöntekijäin osasto r.y. on ollut jutussa kuultavana.
Rauman Sähköalantyöntekijäin osaston työpaikalle asettama pääluottamusmies on eri vaiheissa käynyt tilanteen selvittämiseksi neuvotteluja ja kehottanut työrauhan säilyttämiseen. Myöskin työhuonekunnan kokouksissa ammattiosaston samoin kuin Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton edustajat ovat kehottaneet työrauhan säilyttämiseen. Asia on ollut esillä myös ammattiosaston ja sen toimikunnan kokouksissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon työtaistelujen pitkä kestoaika, ei osaston toimenpiteitä ole työtuomioistuimen mielestä näytetty riittäviksi.
Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rauman Sähköalantyöntekijäin osaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa sekä korvaaman Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 900 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Riski, Pyrhönen, Hyppönen, Lankinen ja Tammenmaa.
Tuomio oli yksimielinen.