Labor court dismissed union strike damages claim for violating work peace obligations regarding wage adjustments.

Työtaistelut olivat aiheutuneet siitä, ettei asentajien palkkoja ollut työehtosopimuksen voimaan tultua korotettu ottamalla huomioon liikkeissä paikallisesti edellisenä vuotena tehtyjä sopimuksia, joiden mukaan niissä oli korjaustyössä maksettu putkiasentajille henkilökohtaiseen tuntipalkkaan tietyt korotukset. Osapuolet olivat eri mieltä siitä, oliko liikekohtaiset sopimukset tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi vaiko päättymään työehtosopimuskauden päättyessä, siitä merkitsivätkö sopimukset prosentuaalisia vai pennimääräisiä lisiä ja siitäkin, miten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräystä käytännön palkkojen korottamisesta oli sovellettava ko. tapauksessa.

Asianosaiset: Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 2.5.1976 tehdyssä putkijohtoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 §

TYÖPALKAT

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin perustuntipalkat ovat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 §

AIKAPALKKA

1. Normaali aikatyö

Aikatyössä maksetaan työntekijälle hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa.

2. Seuraavissa töissä maksetaan alla olevan taulukon mukaiset kokonaistuntipalkat.

a) Korjausmiehelle niinä työtunteina, joina hän suorittaa hänelle määrättyä korjaustyötä. Palkka maksetaan myös niiltä korjaustyöhön liittyviltä matkatunneilta, joista ei makseta matka-aikakorvausta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV. ERINÄISIÄ KORVAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 §

ETUMIESLISÄ

Putkiasentajalle, joka toimii rakennustyömaalla etumiehenä, maksetaan etumieslisää 1,10 markkaa tunnilta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 §

ERIKOISMIESLISÄ

Erikoismieslisänä maksetaan 1,10 markkaa tunnilta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

-Korjaustöissä vastaavalle korjausmiehelle työn kestäessä vähintään 80 miestyötuntia, mikäli korjaustyöhön osallistuu 2 tai useampia työntekijöitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

27 §

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Työehtosopimuslain 8 §.

2. Tämän sopimuksen allekirjoittaneet liitot pyrkivät välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § PALKANKOROTUSTEN TOTEUTTAMINEN

Kirjapalkan korotukset on merkitty työehtosopimuksiin. Mikäli käytännön palkat ovat kirjapalkkoja korkeammat, niitä korotetaan sopimuskauden alusta 60 pennillä tunnilta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työntekijäpuolen esittämästä vaatimuksesta oli käyty neuvottelu liittojen kesken 7.6.1976. Neuvottelun tuloksena oli päädytty siihen, että kyseisissä tapauksissa palkankorotus toteutettiin lisäämällä käytännön tuntipalkkaan 60 penniä. Käydyssä neuvottelussa oli todettu yksimielisesti, ettei työehtosopimuskierroksella asiasta neuvoteltaessa ollut sovittu prosenttilisien poistamisesta eikä säilyttämisestä, vaan kysymys oli jäänyt tältä osin kokonaan käsittelemättä. Ainoa neuvoteltu ja sovittu asia oli allekirjoituspöytäkirjan 2 §:stä ilmenevä määräys. Neuvottelujen jälkeen Rakennustyöläisten Liiton toimitsijat olivat antaneet Turkuun ohjeen, että "asia jää paikallisesti sovittavaksi." Tämä oli virheellinen tieto neuvottelujen kulkuun nähden ja merkitsi pelkästään lakkoilun lietsomista, vaikkakin työntekijäliiton velvollisuus olisi ollut pyrkiä lopettamaan työtaistelu.

Rakennustyöläisten Liitto oli siten antamalla työehtosopimuksen sisällöstä virheellisiä tietoja jäsenilleen syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen ja antamalla soveltamisneuvotteluista edelleen virheellisiä tietoja sekä jättämällä riittävässä määrin huolehtimatta työrauhan palauttamisesta syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Turun aluejärjestön sekä Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto 391 r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Oleellista oli, että Vesijohtoliike Marttila Oy:n ja Vesijohtoliike Raita Oy:n osalta edellä mainitut sopimukset oli tehty olemaan toistaiseksi voimassa, jolloin palkkaa tuli korottaa työntekijöiden vaatimuksen mukaisesti. Vesijohtoliike Reimanin työntekijät olivat myös olleet sitä mieltä, ettei sopimusta ollut rajattu työehtosopimuskauteen ja hekin olivat vain vaatineet liikekohtaisen sopimuksen noudattamista edelleen. Sopimusten toistaiseksi voimassa olevasta luonteesta puhui se seikka, että Vesijohtoliike Raita Oy ja Vesijohtoliike Marttila Oy olivat kerrotuin tavoin maksaneet korotuksena 60 penniä ja lisäksi työehtosopimuksen mukaisena etumieslisän korotuksena 10 penniä. Työehtosopimuksen mukainen minimikorotus olisi näissäkin tapauksissa nimittäin ollut vain 60 penniä.

Työntekijät eivät olleet esittäneet minkäänlaista työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:ään kohdistunutta vaatimusta, eikä palkankorotuslausuman tulkinnasta vallinnut erimielisyyttä. Työstä pidättäytyminen oli johtunut siitä, että työnantajat olivat rikkoneet tekemänsä liikekohtaiset sopimukset. Pidättäytymisen kollektiivisuus oli aiheutunut työsopimusten liikekohtaisuudesta. Työsopimusten puitteissa tapahtunut työstä pidättäytyminen oli täysin sallittava ja lainmukainen toimenpide, mikä johtui jo siitä, että työntekijöillä olisi työsopimuslain 43 §:n 3 momentin 6 kohdan perusteella ollut oikeus purkaa työsopimuksensa ja vaatia työnantajalta lisäksi vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla. Mikäli työntekijöiden käyttäytymistä kuitenkin pidettäisiin työtaistelutoimenpiteenä, se jäi työehtosopimukseen kohdistumattomana työrauhavelvoitteen ulkopuolelle.

Rakennustyöläisten Liiton toimistosta oli useampaan kertaan annettu työntekijöille kehotus luopua työstä pidättäytymisestä ja pyrkiä välittömään neuvotteluratkaisuun. Liiton kannan työntekijöille oli välittänyt Turun aluetoimiston toimitsija. Rakennustyöläisten Liiton tiedossa ei ollut, että Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö tai liiton osasto n:o 391 olisivat tehneet päätöksiä asiassa tai sitä muutenkaan käsitelleet.

Ainakin Vesijohtoliike Marttila Oy:ssä työstä oli ollut poissa myös sellaisia työntekijöitä, joiden työsuhteen palkkaehdot eivät määräytyneet edellä mainitun liikekohtaisen sopimuksen mukaan. Mahdollisesti näitä työntekijöitä oli kahdessa muussakin liikkeessä. Nämä työntekijät eivät kuitenkaan olleet esittäneet mitään itsenäisiä vaatimuksia, vaan tyytyneet tukemaan työstä pidättäytyneitä työntekijöitä. Muiden kuin työstä pidättäytyneiden osalta oli katsottava kysymyksen olevan sympatiatyötaistelusta. Puhtaan sympatiatyötaistelun oli puolestaan katsottava jäävän kokonaan työrauhavelvoitteen ulkopuolelle, jopa riippumatta tuettavan toimen luonteesta.

Kun siis kanteessa oli liikekohtaisten työsopimustason sopimusten piirissä olevien työntekijäin osalta kysymys työsopimuslain kannalta sallitusta työstä pidättäytymisestä, kun työstä pidättäytyminen ei kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin ja siis jäi työrauhavelvoitteen ulkopuolelle eikä Rakennustyöläisten Liitolla enempää kuin aluejärjestöllä taikka ammattiosastollakaan ollut työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamaa valvontavelvollisuutta, niin ja kun muiden kuin työstä pidättäytyneiden osalta kysymys oli sympatiatyötaistelusta, Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto 391 ovat olleet jutussa kuultavina.

Asianosaisliittojen välisestä 7.6.1976 pidetystä tulkintaneuvottelusta laaditussa, kummankin liiton edustajan allekirjoittamassa pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

5 § PALKKALIUKUMAN ERI VAIHTOEHTOJEN TULKINTA

Edelleen työnantajapuolelta esitettiin, että neuvottelukierroksella päätettiin käyttää liukumaa hyväksi, joten liukunut tasokorotus on pienempi kuin kirjapalkoissa. Ilmoittivat näkemyksenään, että erillislisässä ja prosenttikorotuksessa on korotus 60 penniä. Kuitenkaan ei ole estettä liikekohtaisesti sopia myöhemmin muutakin. Mikäli näin on sovittu, ei perustaa muuteta, vaan noudatetaan tehtyä sopimusta.

Neuvottelun tuloksena osapuolet katsoivat, että käytännön liukuneita palkkoja korotetaan 60 penniä tunti.

Tämän neuvottelutuloksen ja jutussa muuten esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo työtaistelujen perusteena lähinnä olleen erimielisyyden siitä, onko työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräystä käytännön palkkojen korottamisesta sovellettava sellaisenaan myös riidanalaisiin palkkoihin vai onko mainitusta sopimusmääräyksestä huolimatta prosentuaalinen korjaustyölisä - jos sellaisesta on aikaisemmin sovittu-laskettava yleiskorotuksella korotettuihin henkilökohtaisiin palkkoihin entisen prosenttimäärän suuruisena ja siis pennimääräisesti entistä suurempana. Näin ollen lakot ja ylityöstä kieltäytyminen ovat työtuomioistuimen mielestä kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä kerrottuun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräykseen.

Sanottuun työtaisteluun ovat ottaneet osaa Vesijohtoliike Marttila Oy:ssä yhden päivän ajan ja muissa kahdessa liikkeessä muutaman päivän ajan Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto 391:n työpaikoille asettamat luottamusmiehet, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa. Osaston ei muutoinkaan ole näytetty toimineen kyllin tehokkaasti työrauhan turvaamiseksi. Rakennustyöläisten Turun aluetoimistossa toimiva Rakennustyöläisten Liiton toimitsija on kehottanut luottamusmiehiä palaamaan työhön, kehotuksen johtaessa myös tulokseen; mutta muutoin on jäänyt näyttämättä, että toimitsija enempää kuin Rakennustyöläisten Liitto muutenkaan olisi asianmukaisesti pyrkinyt estämään työtaistelua taikka palauttamaan työrauhaa. Jutussa esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin sitä vastoin katsoo jääneen näyttämättä, että Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö olisi vallinneessa tilanteessa rikkonut velvollisuuksiaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Rakennustyöläisten Turun aluejärjestöä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto 391:n maksamaan Putkijohtotyönantajainliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa ja Rakennustyöläisten Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä samoin 3 000 markkaa sekä sanotut yhdistykset yhteisvastuullisesti korvaamaan Putkijohtotyönantajainliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Riski, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.