Labor court dismisses strike claims where wages already exceed minimums but union failed to enforce peace.

Kun urakkapalkkoja koskevien vaatimusten tukemiseksi toimeenpantujen työtaistelutoimenpiteiden katsotaan työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan kohdistuvan työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin sen estämättä, että palkat jo ennestään ovat ylittäneet työehtosopimuksen määräämän vähimmäistason, työtaistelun nytkin katsottu kohdistuneen työehtosopimuksen urakkapalkkausta koskeviin määräyksiin.

Työtaisteluun olivat osallistuneet useimmat ammattiosaston jäsenet, heidän joukossaan kaikki työpaikan luottamusmiehet ja toimikunnan jäsenet. Työntekijäliiton ei ollut näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston ja sen jäsenet noudattamaan työrauhaa.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 25.2.1976 solmitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työnantajan taholta oli pääluottamusmiestä ja muita ammattiosaston toimihenkilöitä useaan otteeseen kehotettu ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Mitään tämänkaltaisia toimia ei ollut kuitenkaan havaittu. Työnantajaliiton asiamies oli 3.6.1976 ollut yhteydessä Metallityöväen Liiton osastosihteeriin odottaen liitolta toimenpiteitä, koska oli saatu ennakkotieto mahdollisesta seuraavana päivänä koko telakkaa koskevasta työnseisauksesta. Metallityöväen Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei ollut myöskään havaittu olleen vaikutusta.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että 25.5.1976 oli telakalla neuvoteltu laivan n:o 413 laidoituslohkon 909 korjaustöiden hitsausurakasta. Suoritetun urakan kokonaishinta oli 958 markkaa, josta perushinnan osuus 465 markkaa ja työnjohtajan määrittämä talttauksesta maksettu summa 128 markkaa, loppuosan 365 markkaa koostuessa tarkemmin erittelemättömistä rako-, täyttö- ja olosuhdekorvauksista. Urakkaan oli osallistunut kaksi hitsaajaa käyttäen työhön yhteensä 87 ja 1/2 tuntia saaden keskimääräiseksi ansiokseen 10,95 markkaa tunnilta. Ansio ei ollut tyydyttänyt työntekijäpuolta, koska se oli jäänyt huomattavasti normaalin urakkatöissä saavutetun keskituntiansion alapuolelle.

Neuvottelussa työntekijäpuoli oli esittänyt työssä esiintyneiden suurten rakojen ja huonon sovituspolton sekä näiden työtä hidastavan vaikutuksen riittämättömän huomioon ottamisen urakkaa hinnoiteltaessa vaikuttaneen ansion jäämiseen alhaiseksi. Lisäksi eräs työhön osallistunut hitsaaja oli ilmoittanut, että tämä korjaushitsaustyö oli ollut vaikein, mihin hän oli osallistunut. Työnantajapuoli oli selvittänyt, että hinnoittelu oli tapahtunut samoilla perusteilla ja muutoinkin samalla tavoin kuin muissa vastaavissa töissä. Työntekijäpuolen esitettyä vaativansa urakkaan 450 markan lisähintaa oli työnantaja tarjonnut 210 markan korotusta. Tämä tarjous ei ollut kuitenkaan tyydyttänyt työntekijöiden neuvottelijoita.

Koska työnantaja ei ollut suostunut työntekijäin vaatimukseen urakkahinnan korottamiseksi, olivat hitsausosaston työntekijät katsoneet olevansa oikeutettuja toimeenpanemaan työnseisauksia työntekijäin asiallisten vaatimusten tukemiseksi. Urakkahinta, jota oli vaadittu korotettavaksi, oli muodostunut perushinnasta, talttauksesta ja yleisistä tarkemmin erittelemättömistä olosuhdekorvauksista. Näistä perushinta tarkoitti hitsauksesta suoritetun työn perusteella maksettavaa palkkaa, markkaa/metri, joka perustui työpaikalla sovittuun taulukkoon. Taulukko ei kuitenkaan ollut työehtosopimus tai mikään työehtosopimuksen osa. Talttauksesta maksettavan korvauksen oli työnjohtaja työnantajan edustajana määritellyt mielivaltaisesti. Olosuhdelisät urakkahintaan oli urakkahinnoittelija työnantajan edustajana määritellyt niin ikään mielivaltaisesti. Mikään kokonaisurakkahinnan osatekijöistä ei ollut perustunut työehtosopimukseen.

Työnseisauksiin ryhtyessään hitsausosaston työntekijät olivat tienneet, ettei heidän työtaistelunsa kohdistunut työehtosopimuksen mihinkään yksityiseen määräykseen tai työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. He olivat näin ollen tienneet, ettei työtaistelu ollut kielletty työehtosopimuslain tarkoittamassa mielessä. Kantajan toimesta oli Metallityöväen Liitolle ilmoitettu työnseisauksista ja liitto olikin tehnyt voitavansa työnseisausten lopettamiseksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet tuottaneet toivottua tulosta siitä ymmärrettävästä syystä, ettei työnseisaus ollut ollut työehtosopimuslaissa kielletty. Näillä syillä Metallityöväen Liitto on pyytänyt kannetta hylättäväksi.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Tällä perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 500 markkaa sekä yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Riski, Pyrhönen, Äimälä, Lankinen, Suominen ja Aitamurto.

Tuomio oli yksimielinen.