Labor court dismisses union strike claims, awarding fines for breach of peace obligations and collective responsibility.

Yhtiön kolmen tuotantolaitoksen korjaus-, laitos- ja sähkömiehet olivat olleet lakoissa palkankorotusvaatimuksen tukemiseksi. Lisäksi oli kieltäydytty erään korjaustyön suorittamisesta ylityönä. Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoihin, jolloin otettu huomioon, että työtaistelu liiton vastuun kannalta muodosti yhden kokonaisuuden yhtiön neljännessä tuotantolaitoksessa olleen työtaistelun kanssa.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä voimassa olevassa elintarvikealoja koskevassa työehtosopimuksessa ja asianosaisten hyväksymissä elintarvikealojen työehtosopimusten tulkintaohjeissa on muun muassa työtuomioistuimen tänään samojen asianosaisten välisessä riidassa antamaan tuomioon n:o 14 jäljennetyt määräykset.

Leiraksen laitoksilla pääluottamusmies oli 19.10.1976 esittänyt vaatimuksen korjaus, laitos ja sähkömiesten palkkojen korottamisesta 85 pennillä tunnissa. Neuvotteluajankohdaksi oli tällöin sovittu 27.10.1976. Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimuksiinsa olivat asianomaiset työntekijät ryhtyneet lakkoon siten, että Leiraksen laitosten 18 työntekijää oli ollut lakossa 22.10.1976 kello 12.0016.00, 26. ja 28.10.1976 kello 8.0010.00 ja 1.11.1976 kello 13.0016.00 sekä koko työpäivän 4.11.1976 aiheuttaen siten yhteensä 336 työtunnin menetyksen.

Marlin laitoksilla pääluottamusmies oli 18.10.1976 esittänyt työnantajalle korjaus-, laitos- ja sähkömiesten osalta palkankorotusvaatimuksen 85 penniä tunnissa. Käydyissä neuvotteluissa työnantaja ei ollut voinut näihinkään perusteettomiin vaatimuksiin suostua. Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimuksiinsa olivat asianomaiset työntekijät ryhtyneet lakkoon siten, että Marlin laitosten 11 työntekijää oli ollut lakossa 22.10.1976 kello 12.00-16.00, 26. ja 28.10.1976 kello 8.00-10.00 ja 1.11.1976 kello 13.00-16.00 sekä koko työpäivän 4.11.1976 aiheuttaen siten yhteensä 201 työtunnin menetyksen. Leiraksessa oli aiheutunut noin 7 000 markan suuruinen vahinko myös siitä, että erästä liuosta oli Jouduttu kaatamaan viemäriin.

Tilanteen hallitsemista nimenomaan Jalostajan laitoksilla oli ollut omiaan vaikeuttamaan se, että työnantaja oli irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti pyrkinyt lomauttamaan eräiden osastojen työntekijöitä. Työnantaja oli käyttänyt syynä höyrypulaa, vaikka höyrytehosta oli käytetty vain puolet. Työnantaja ei ollut rajoittunut myöskään lomauttamaan pelkästään niitä työntekijöitä, joiden työ oli ollut riippuvaista höyrynsaannista, vaan lomautuksia oli kohdistettu muun muassa ruokasäilykeosaston sekä lastenruokapakkaamon työntekijöihin, jotka eivät työssään höyryä lainkaan tarvinneet. Lisäksi lomautuksista oli ilmoitettu osalle työntekijöistä vasta lomautuspäivän aamuna ja muillekin vain paria kolmea päivää aikaisemmin. Työnantajan alkuaan antamasta lomautusilmoituksesta kävikin selvästi ilmi, että kyseessä oli ollut työtaistelutoimenpiteenä pidettävä lomauttamisuhka.

Ammattiosasto kiisti osuutensa työhäiriöiden syntymiseen ja sen että olisi koko aikana tukenut millään tavoin työntekijöitä työhäiriöiden ylläpitämisessä. Työnantaja ei myöskään ollut kanteessa ilmoittamallaan tavalla ottanut yhteyttä ammattiosastoon, vaan ainoastaan pääluottamusmieheen. Tämä oli ollut täysin yhtä mieltä työnantajan kanssa työrauhavelvoitteen säilyttämisen tärkeydestä ja pyrkinyt myös siihen omien toimenpiteittensä avulla. Vastaajaliitto kiisti myös missään vaiheessa olleensa aloittamassa tai tukemassa paikallisia työselkkauksia. Se oli sensijaan erittäin painokkaasti pyrkinyt selvittämään riitaa sekä neuvotteluilla työnantajaliittoon päin että paikallisesti tilanteeseen vaikuttamalla. Paikallisten neuvottelujen ollessa vielä tässä vaiheessa kesken riitaisuuden yksilöinti oli vaikeata.

Kun koko työhäiriö oli syntynyt työnantajan työehtosopimuksen ja sen sovellutusohjeiden vastaisesta käyttäytymisestä ja kun työnantaja oli vielä pahentanut tilannetta sopimuksen vastaisilla lomautustoimenpiteillä ja kun toisaalta ammattiosasto, luottamusmiehet ja ammattiliitto olivat pyrkineet kaikin käytettävissä olevin keinoin selvittämään syntynyttä ongelmaa, on työntekijäpuolen katsottava täyttäneen sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan työrauhavelvollisuutensa Sen vuoksi vastaajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä kaikilta osiltaan.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän puolesta on luovuttu kanteesta siltä osin kuin se koski yhden miehen lakossa oloa 26. ja 28.10.1976 iltavuoroista.

Turun Säilyketyöläisten ammattiosasto r.y:tä on jutussa kuultu.

Sen vuoksi ja kun ammattiosaston ja vastaajaliiton toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi, huomioon ottaen sen ajanjakson pituuden, jona työnseisaukset toimeenpantiin, ei voida pitää riittävinä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Turun Säilyketyöläisten ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 2 500 markkaa ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, ottaen huomioon että työtaistelu liiton vastuun kannalta muodostaa yhden kokonaisuuden samaan aikaan Huhtamäki Oy:n Suklaatehdas Hellaksessa olleen työtaistelun kanssa, Jalostajan, Leiraksen ja Marlin laitosten tapahtumien osalta 2 000 markkaa sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta,puheenjohtaja Lampi, Järvenpää, Mickwitz, Tiitola, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.