Legislator Case Law & Legislation
TT:1977-122 AI generated

Labor court dismisses union claim regarding employer's refusal to pay sick leave compensation for child care.

Case Number TT:1977-122
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim for compensation regarding an employer's refusal to pay for a mother's absence due to child illness. The dispute centered on whether the child's illness was sudden enough and if the mother had a special good reason to be absent beyond two days. The court ruled that since the employer's conduct was not challenged during prior negotiations and detailed facts were not presented, the union failed to prove a violation of its supervisory duties.

Legislator headnote

AI generated

Section 18 of the collective agreement; The union failed to prove the employer violated its supervisory duties by refusing compensation for the mother's absence due to child illness when specific facts regarding the suddenness of the illness and the necessity of the absence were not substantiated during negotiations.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation sick leave compensation child care absence employer supervisory duty labor dispute resolution sudden illness requirement union claim dismissal

Cited Legislation

AI generated
Section 18 of the collective agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys toisaalta siitä, oliko lasten sairastuminen ollut sillä tavoin äkillistä ja toisaalta siitä, oliko äidin poissaoloon työstä ollut sellainen erityisen hyvä syy, kuin edellytettiin, jotta lapsen hoidon vuoksi pois työstä jäänyt äiti olisi ollut oikeutettu saamaan palkkaa poissaolon ajalta.

Asianosaiset: Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 8.3.1976 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

8 § Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen vakinaisesti otettu työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikollisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle palkkaa enintään 21 päivältä niin, että sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyviltä työpäiviltä maksetaan täysi päiväpalkka ja tämän jälkeisiltä työpäiviltä ainoastaan päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Tilapäinen poissaolo

1 Työntekijälle pyritään järjestämään mahdollisuus lyhyeen tilapäiseen palkattomaan poissaoloon, joka johtuu perheessä sattuneesta äkillisestä sairaustapauksesta. Tällaisen poissaolon takia ei työntekijän vuosilomaetuja vähennetä

2. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille korvausta ansionmenetyksestä sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen tilapäisen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.

Soveltamisohje:

"Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-2 päivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona. Sen sijaan jos työntekijä on poissa yli 2 päivää tulee hänellä olla erityisen hyvä syy, jotta poissaoloa pidetään sopimuksessa tarkoitettuna."

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että vastaajaliiton jäsenyritys Oy Fineka Ab oli kieltäytynyt suorittamasta palveluksessaan olevalle valokuvalaborantti Pirjo Anderssonille korvausta kahdesta sairaan lapsen hoidon aiheuttamasta poissaolosta vuoden 1976 loka - marraskuussa. Asiasta oli yksimielisyyteen pääsemättä käyty paikallinen neuvottelu 18.11.1976 ja liittoneuvottelu 17.12.1976. Neuvotteluissa työnantajaliiton edustajat olivat ilmoittaneet yrityksen kieltäytyessään korvausten suorittamisesta menetelleen työnantajaliiton ohjeiden mukaan.

Edellä olevilla perusteilla Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työntekijäpuolen kanta työehtosopimuksen 18 §:n 2 kohdan tulkinnasta on oikea. Lisäksi Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa rikkomisesta ja Oy Fineka Ab:n velvoittamista suorittamaan Pirjo Anderssonille hänen kerrotulla perusteella menettämänsä työansion 317,72 markkaa laillisine korkoineen.

Edellä olevan perusteella LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto johon jutussa kuultu Oy Fineka Ab on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Erimielisyys koskee ensinnäkin tapausta, jossa työntekijä on lapsen sairastuttua vesirokkoon kolmen päivän ajan itse hoitanut lasta. Työntekijäpuoli katsoo, että työntekijälle on maksettava kolmen päivän ansionmenetys, koska poissaoloon on ollut erityisen hyvä syy. Työnantajapuoli taas katsoo, ettei kysymyksessä ole ollut erityisen pätevää syytä, joka olisi edellyttänyt ansionmenetyksen korvaamista yli kahdelta päivältä, niin kuin on tapahtunut. Toisessa tapauksessa saman työntekijän kaksi nuorempaa lasta on sairastunut myös vesirokkoon perjantaipäivänä ja työntekijä on ollut työssä sanotun perjantaipäivän, mutta lasten sairauden vuoksi poissa seuranneella viikolla maanantain tiistain ja keskiviikon. Työnantaja on katsonut, ettei viimeksi mainitussa tapauksessa ole ollut kysymyksessä äkillinen sairastuminen, minkä vuoksi työntekijälle ei ole korvattu ansionmenetystä tämän tapauksen johdosta.

Juttua työtuomioistuimessa käsiteltäessä on jälkimmäisen poissaolotapauksen ratkaisemiseen vaikuttavana erimielisyytenä tuotu esille kysymys, onko soveltamisohjeessa mainittua 1-2 päivän aikaa laskettaessa otettava huomioon myös lauantai ja sunnuntai, jotka muutenkin olisivat olleet vapaapäiviä, vai vain ne päivät, jotka äiti ilman lapsen sairastumista olisi ollut työssä. Tämä erimielisyyskysymys on kuitenkin tullut esille vasta kanteeseen annetussa vastineessa, kun taas riitakysymyksestä työehtosopimuksen mukaan käydyissä neuvotteluissa ja työtuomioistuimelle tehdyssä haastehakemuksessa on ollut kysymys vain sairastumisen äkillisyydestä ja poissaolon syyn erityisestä hyvyydestä.

Liiketyönantajain Keskusliitto on antanut yksipuoliset soveltamisohjeet puheena olevan työehtosopimusmääräyksen soveltamisesta ja niissä vastineesta selviävin tavoin tarkemmin määritellyt, millaisin edellytyksin voidaan katsoa äidillä olevan erityisen hyvä syy olla poissa työstä lapsen sairauden vuoksi yli kahden päivän. Kun sanottuja soveltamisohjeita ei ole työntekijäpuolella hyväksytty, täytyy asiaa ratkaistaessa lähteä siitä, miten määräys on soveltamisohjeista riippumatta ymmärrettävä.

Kun sopimusmääräykset eivät kuitenkaan ole selviä ja kun edellä mainittua yksityiskohtaista selvitystä Anderssonin olosuhteista ja lasten sairastumiseen ja hoidon järjestämiseen liittyvistä seikoista ei ole väitettykään saatetun LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tietoon asiasta käydyissä neuvotteluissa, työtuomioistuin katsoo, ettei LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto hyväksyessään Oy Fineka Ab:n menettelyn ole rikkonut liitolle kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Teknisten ja Erikoisammattien Liiton tekemän hyvityssakkovaatimuksen hyläten velvoittaa Oy Fineka Ab:n suorittamaan Pirjo Anderssonille kanteessa vaaditut 317 markkaa 72 penniä, joiden määrästä ei ole riitaa, 5 §:n korkoineen 25.5.1977 lukien. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Peltola, Pyrhönen, Hämäläinen, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen