Labour court allows sick pay for weekend absences when calculating childcare leave days under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled in favor of the union, ordering the employer to pay sick pay for the first two days of November 1976 to the employee. The dispute centered on whether Saturdays and Sundays should be counted as work days when calculating the three-day childcare leave period under the collective agreement. The court determined that weekends must be excluded from this calculation to ensure the employee receives full pay for the actual working days required for childcare.
Legislator headnote
AI generated16 § 1; 20 § 6 of the Collective Agreement: When calculating the duration of 1, 2, or 3 days for childcare leave, Saturdays and Sundays falling on those days shall not be counted as work days.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys työntekijäin vapaapäiviksi sattuvien lauantain ja sunnuntain ottamisesta huomioon laskettaessa sitä 1, 2 taikka 3 päivän aikaa, jonka jatkuneesta alle 10 vuotiaan lapsen hoidon järjestämiseksi taikka lapsen hoitamiseksi välttämättömästä lyhyestä tilapäisestä poissaolosta lapsen äidille oli työehtosopimuksen nojalla maksettava palkka.
Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y.
RATKAISU
Kumi ja Nahkatyöväen Liiton ja toiselta puolen muun ohella Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton kesken 5.3.1976 tehdyssä kenkänahka ja laukkuteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
16 § Sairausajan palkka
1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lainsäätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan tai jos työntekijä työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on estynyt työtä tekemästä työpaikalla tapahtuneen työtapaturman johdosta, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä. Mikäli sairausvakuutuslain mukaan työntekijällä ei ole oikeutta päivärahaan, maksetaan sairausajan palkka kuitenkin vastaavalta ajalta. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys alkaa kesken työpäivän tai -vuoron, maksetaan hänelle palkkaa työpäivän tai -vuoron loppuun.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
20 § Erinäiset korvaukset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille tämän työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamisesta koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin. Osapuolet ovat sopineet seuraavasta yhteisestä soveltamisohjeesta:
Hoidon järjestämisen tai hoitamisen kestäessä 1, 2 tai 3 päivää pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona. Jos työntekijä on poissa pidempään, tulee hänellä olla erityisen hyvä syy, jotta poissaoloa edellä mainitun jälkeen pidetään sopimuksessa tarkoitettuna. Korvauksen maksamiseksi vaaditaan äidiltä lapsen sairaudesta ja sen aiheuttamasta poissaolosta sama selvitys kuin työehtosopimuksen mukaan vaaditaan omasta sairaudesta. Korvaus maksetaan työehtosopimuksen edellytyksin. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että noudatetaan työehtosopimuksessa sovittuja karenssiaikoja.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kanteeseen vastatessaan Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liittojen välinen työehtosopimus vastasi sairausajan palkkaa koskevien määräysten osalta työntekijäsopimuksissa omaksuttua yleistä käytäntöä. Sairausajan palkka maksettiin tietyltä ajanjaksolta, johon sisältyy luonnollisesti sekä arki- että pyhäpäiviä. Jaksoajattelua oli pidetty itsestään selvänä myös keskusjärjestöjen välillä aikanaan käydyissä neuvotteluissa, joissa oli kosketeltu ainoastaan kysymystä siitä, luettiinko esimerkiksi karenssipäivä ajanjaksoon vai eikö. Keskusjärjestöjen vuonna 1973 antama yhteinen soveltamisohje osoitti, että karenssipäivä luettiin maksujaksoon.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Keskusjärjestöjen sittemmin käymistä neuvotteluista työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa keskusjärjestöjen olevan yhtä mieltä siitä, että äidin ollessa lapsen sairauden vuoksi työstä poissa osan perjantaipäivää hän saa sairastumispäivää koskevien sopimusmääräysten mukaan palkan koko perjantailta, jonka jälkeen maanantai on karenssipäivä ja tiistai ensimmäinen palkallinen poissaolopäivä. Eri kannoille on jääty sellaisten tapausten osalta, että äiti on - niin kuin riidanalaisessa tapauksessa - ollut poissa koko perjantaipäivän ja mahdollisesti - toisin kuin riidanalaisessa tapauksessa - jo osan torstaipäivää. Tällöin on perjantai riidattomasti karenssipäivä ja erimielisyys koskee kysymystä, onko toiseksi ja kolmanneksi hoitopäiväksi luettava lauantai ja sunnuntai, niin kuin työnantajapuolen mielestä, vai maanantai ja tiistai, niin kuin työntekijäpuolen mielestä.
Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin pitää oikeampana sopimusmääräyksen sitä tulkintaa, ettei 1, 2 tai 3 päivän aikaa laskettaessa oteta huomioon vapaapäiviksi sattuvia lauantaita eikä sunnuntaita siinäkään tapauksessa, että karenssipäivä on perjantai. Tämä tulkinta ei toisaalta vapauta käyttämästä myös lauantaita ja sunnuntaita hoidon järjestämiseen sitä silmällä pitäen, että äiti pääsisi mahdollisimman pian ja siis jo ennen 3 päivän ajan päättymistä palaamaan työhön. Laiminlyöntiä tässä suhteessa ei esillä olevassa tapauksessa kuitenkaan ole väitetty olleen.
Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, että Rentto Oy on velvollinen suorittamaan Heli Akkaselle korvauksen ansion menetyksestä marraskuun 1 ja 2 päivältä 1976. Jutun laatuun katsoen saa Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto kärsiä itse juttukulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Peltola, Pyrhönen, Hämäläinen, Hyppönen ja Kaski.
Eri mieltä olleen jäsen P. Hämäläinen lausunto: