Labor court allows union compensation claim based on retroactive collective agreement validity despite timing disputes.

Työnantaja velvoitettu suorittamaan irtisanotulle työntekijälle liittojen tekemän sopimuksen mukainen vahingonkorvaus.

Kysymys työehtosopimuksen takautuvuudesta irtisanomissuojaasiassa

Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y.

RATKAISU

Kaupan Työnantajaliiton sekä toiselta puolen muun muassa Suomen Liikeväen Liiton kesken 15.2.1976 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämä sopimuksen rikkomista, soveltamista ja tulkintaa koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan tai tämän edustajan ja työntekijän tai asianomaisen luottamusmiehen välillä.

2. Ellei yhteisymmärrystä saavuteta paikallisissa neuvotteluissa, on mikäli mahdollista erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laadittava muistio. Muistio tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena, joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion valmistuttua voi jompikumpi osapuolista saattaa erimielisyysasian sopijapuolten eli liittojen ratkaistavaksi.

3. Neuvottelut sekä yritys- että liittotasolla aloitetaan mahdollisimman pian ja käydään asiallisesti ja kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen.

4. Ellei liittojen välisissä neuvotteluissa saavuteta yhteisymmärrystä, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Sopimuksen voimassaoloaika

1. Tämä sopimus on voimassa 1 päivästä helmikuuta 1976 31 päivään tammikuuta 1977 ja jatkuu edelleen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kaksi kuukautta ennen sopimuksen lakkaamispäivää jommalta kummalta puolen kirjallisesti irtisanota.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen kesken samoin 15.2.1976 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Sopimuksen voimassaoloaika

1. Tämä sopimus on voimassa 1 päivästä helmikuuta 1976 31 päivään tammikuuta 1977 ja jatkuu edelleen vuoden kerrallaan ellei sitä viimeistään kaksi kuukautta ennen sopimuksen lakkaamispäivää jommalta kummalta puolen kirjallisesti irtisanota.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusjärjestöjen välisessä 8.4.1968 tehdyssä irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava Liiketyönantajain Keskusliiton tai tämän hyväksymisen perusteella sen jäsenyhdistyksen taikka yksityisen jäsenen sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton tai sen jäsenjärjestöjen välillä allekirjoitetuissa, kulloinkin voimassa olevissa yleisissä sekä paikallisissa työehtosopimuksissa sovittuja irtisanomisaikoja, kuitenkin vähintään 14 vuorokauden irtisanomisaikaa. Tällä määräyksellä ei kumota edellä tarkoitetuissa työehtosopimuksissa olevia ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

Jos irtisanomisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi asianomaisen, edellä 2 §:ssä tarkoitetun työehtosopimuksen mukaista erimielisyyksien ratkaisemisjärjestystä noudattaen. Ellei yksimielisyyttä tällöin saavuteta, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Yleissopimusta ei sovelleta sellaisiin työsopimusten irtisanomisiin, jotka on toimeenpantu ennen sopimuksen voimaantuloa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainituilla perusteilla Suomen Liikeväen Liitto oli 4.11.1976 vireille panemallaan kanteella työtuomioistuimessa vaatinut Carissa Oy:n velvoittamista suorittamaan Lampiselle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan eli 9 240 markkaa 6 %:n korkoineen sekä Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä. Kun Kaupan Työnantajaliitto oli ollut valmis sopimaan asian, Suomen Liikeväen Liitto oli luopunut mainitusta kanteestaan. Carissa Oy oli kuitenkin sittemmin kieltäytynyt noudattamasta Kaupan Työnantajaliiton tekemää ratkaisua. Sen vuoksi Suomen Liikeväen Liitto on uudella kanteellaan uudistanut edellä mainitut aikaisemmat vaatimuksensa.

Kanteen johdosta Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimus oli allekirjoitettu 15.2.1976 ja tällöin sovittu, että se tuli voimaan taannehtivasti 1.2.1976. Tämä taannehtivuus ei kuitenkaan voinut tarkoittaa muiden kuin palkkamääräysten voimaantuloa. Kun irtisanomissuojasopimuksen määräykset eivät Lampisen irtisanomisen tapahtuessa näin ollen olleet olleet voimassa, Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta.

Siltä varalta että kanne kuitenkin tutkittaisiin, Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että irtisanominen oli tapahtunut erimielisyysmuistiosta selviävillä työnantajan esittämillä asiallisilla perusteilla. Asianosaisliitot olivat 11.5.1977 sopineet asian Suomen Liikeväen Liiton edellä mainittuun aikaisempaan kanteeseen liittyen. Sopimuksesta oli välittömästi tiedotettu Carissa Oy:lle. Kun myöhemmin oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei sitä perustetta, jonka nojalla sopimus oli tehty, ollutkaan olemassa, ei Carissa Oy ollut noudattanut tehtyä sopimusta. Näin ollen ei Kaupan Työnantajaliittokaan ollut voinut velvoittaa yhtiötä noudattamaan tehtyä sopimusta. Sanotuilla perusteilla Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan

Jutun näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin havaitsee asiassa käyneen selville, että Kaupan Työnantajaliitto ja Suomen Liikeväen Liitto ovat 11.5.1977 sopineet Sirkka-Liisa Lampisen irtisanomista koskevassa asiassa, että työsuhteen päättymiseen liittyvänä kertakaikkisena korvauksena Carissa Oy maksaa Lampiselle Suomen Liikeväen Liiton kautta kolmen kuukauden palkkaa vastaavan summan kuuden prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä 18.2.1976 lukien. Suomen Liikeväen Liitto on, kun liittojen kesken näin oli sovittu Sirkka-Liisa Lampisen irtisanomista koskeneesta tuolloin vireillä työtuomioistuimessa olleesta asiasta, peruuttanut työtuomioistuimelle jättämänsä kanteen. Sanotussa kanteessa oli vaadittu Carissa Oy:n velvoittamista suorittamaan Lampiselle vahingonkorvausta irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen perusteella ja lisäksi vaadittu Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Vastaajapuolelta on esitetty kaksi perustetta sille, ettei edellä mainittu 11.5.1977 tehty sopimus sitoisi Kaupan Työnantajaliittoa eikä Carissa Oy:tä. Toinen on se edellä mainittu peruste, ettei asianosaisliittojen välinen työehtosopimus olisi ollut voimassa Lampisen irtisanomisen tapahtuessa, toinen taas se, että Kaupan Työnantajaliitto olisi erehtynyt sopimusta tehdessään.

Asianosaisliittojen välinen työehtosopimus on allekirjoitettu 15.2.1976 ja sovittu olevaksi voimassa 1 päivästä helmikuuta 1976. Vastaajapuolelta on esitetty, että sopimuksen takautuva voimaantulo koskisi vain palkkoja. Tämä johtuisi, paitsi siitä että takautuvuus olisi sovittu vain palkkoja koskevaksi, myös siitä ettei osallisilla olisi edes kelpoisuutta saattaa esimerkiksi irtisanomissuojaa takautuvasti voimaan jäsentyönantajia ja -tekijöitä sitovalla tavalla.

Asianosaisliittojen välille on yhtaikaisesti tehty kaksi työehtosopimusta, toinen palkoista ja toinen, nyt kysymyksessä oleva, muista työehdoista, joskin siinäkin on joitakin palkkoja koskevia määräyksiä. Kummassakin on aivan samanlainen voimaantulomääräys. Asianosaisliitot ovat sopimusta Lampiselle tulevasta korvauksesta 11.5.1977 tehdessään tienneet, että irtisanominen on tapahtunut sopimuksettoman tilan aikana. Niiden on sen vuoksi työtuomioistuimen mielestä katsottava sopimusta tehdessään lähteneen siitä, että sovittaessa työehtosopimuksen voimaantulosta takautuvasti tämä takautuvuus on ulotettu myös irtisanomissuojasopimuksen korvausmääräyksiin. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n määräykset työtuomioistuin katsoo, ettei Kaupan Työnantajaliitto eikä myöskään sen jäsenyritys Carissa Oy voi enää vedota siihen, ettei työehtosopimusta olisi tarkoitettu kerrotulta osalta takautuvaksi.

Toisaalta ei Suomen Liikeväen Liitto voi kanteellaan vaatia Lampiselle suurempaa korvausta kuin mihin se on edellä mainitussa myös sitä ja Lampista sitovassa sopimuksessa tyytynyt.

Kun mainitun sopimuksen velvoittavuudesta on kuitenkin voitu olla perustellusti eri mieltä, työtuomioistuin ei katso Kaupan Työnantajaliiton laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten velvoittaa Carissa Oy:n suorittamaan Sirkka- Liisa Lampiselle edellä mainitun 11.5.1977 tehdyn sopimuksen mukaisena korvauksena 4 620 markkaa, jonka laskuperusteena käytettyä kanteessa ilmoitettua 6 kuukauden palkkaa ei ole väitetty vääräksi, sekä tälle korvaukselle 6 % korkoa 18.2.1976 lukien ynnä korvaamaan Suomen Liikeväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1200 markalla. Jutun laatuun katsoen saa Kaupan Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Lappalainen, Pyrhönen, Äimälä, Parkkinen, Lankinen, P. Virtanen ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.