Labor court dismisses union claim for sick pay during strike, citing established industry practice and lack of legal basis for changing interpretation.

Työntekijällä oli työehtosopimuksen mukaan oikeus saada sairausajan palkkana täysi palkka 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä. Työpäivällä ei tarkoitettu päivää, jona työpaikalla oli lakko, jonka piiriin asianomainen työntekijä terveenä ollessaan olisi kuulunut. Ratkaisu perustunut alalla vakiintuneeseen käytäntöön.

Asianosaiset: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y. Osuusteurastamoiden Työnantajaliitto r.y. ja Lihakunta

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa teurastamoita ja lihavalmistetehtaita koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

28 § Sairausajalta maksettava palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 1 kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tapaturman tai terveydenhoitoviranomaisen terveydenhoitolain 43 §:n perusteella määräämän karanteenin vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Osuusteurastamoiden Työnantajaliiton jäsenyritys Lihakuntaniminen osuuskunta oli tulkinnut työehtosopimuksen 28 §:n määräystä sairausajalta maksettavasta palkasta osuuskunnan Rovaniemellä sijaitsevalla tuotantolaitoksella virheellisesti. Työnantaja ei ollut suostunut maksamaan sopimuksessa tarkoitettua sairausajan palkkaa niille työntekijöille, jotka sairauden vuoksi olivat olleet estyneitä tekemästä työtä tuotantolaitoksessa toimeenpannun lakon aikana 15.9.1976 vaikka sairauden aiheuttama työkyvyttömyys oli alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt vasta lakon päätyttyä. Työnantaja oli sopimuksen vastaisesti jättänyt suorittamatta elintarviketyöläisille Vesa Väänäselle, Pentti Petäjäjärvelle ja Seppo Alakulpille kyseisen päivän sairausajan palkkaa työmaalla toimeenpannun kuuden tunnin lakon ajalta Väänäselle 91,02 markkaa, Petäjäjärvelle 90,42 markkaa ja Alakulpille 90,84 markkaa.

Kun mainituilla työntekijöillä ei sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden takia ollut ollut mitään osuutta heistä riippumatta työpaikalla toimeenpannun työnseisauksen syntymiseen, oli työnantajan menettelyä ja sitä tukevaa työnantajaliittojen kantaa pidettävä paitsi virheellisenä myös tahallisena ottaen huomioon muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kiertokirjeessä 14 päivältä kesäkuuta 1973 esitetyt kannanotot ja siinä mainitut työneuvoston ratkaisut. Työtuomioistuin oli lisäksi antanut heinäkuun 3 päivänä 1975 samankaltaisessa asiassa tuomion. Kaikki nämä seikat oli asiasta neuvoteltaessa tiedotettu työnantajan ja työnantajaliittojen edustajille. Edelleen vaikutti asiaan, että työnantaja oli aikaisemmin tulkinnut puheena olevaa työehtosopimuksen määräystä Suomen Elintarviketyöläisten Liiton kannan mukaisesti maksaen Rovaniemen tuotantolaitoksella 25.6.-15.7.1975 toimeenpantujen työnseisausten ajalta vastaavissa tapauksissa sairausajan palkkaa.

Kanteessa mainittu sosiaali- ja terveysministeriön kiertokirje 14.6.1973 sisälsi laintulkintaa, eikä se siten vaikuttanut työehtosopimuksin sovitun määräyksen tulkintaan. Kiertokirjeessä oli sitä paitsi vedetty johtopäätöksiä vuosilomalain nojalla annetuista työneuvoston lausunnoista, joiden suoralle soveltamiselle työsopimuslain tulkintaan ei ollut juridisia perusteita. Työtuomioistuimen 3.7.1975 antamassa tuomiossa oli sairausajan palkkamääräyksen tulkinta ollut kantajan kannan mukainen, kunnes työnantajapuoli oli sen yksipuolisesti muuttanut. Nyt kysymyksessä olevassa jutussa oli tilanne kuitenkin täysin päinvastainen. Kanteella pyrittiin muuttamaan elintarvikealojen työehtosopimusten sairausajan palkkamääräysten jo täysin vakiintunutta ja yhteistä tulkintaa.

Kanteessa mainitulla Lihakunnalla oli Rovaniemen tuotantolaitoksen lisäksi lukuisia muita tuotantolaitoksia. Näissä oli keskitetty henkilöstöhallinto. Lihakunnan tulkinta sairausajan palkkamääräyksissä oli ollut kaikissa laitoksissa edellä selvitetyn yleisen tulkinnan mukainen eli lakko oli aina katkaissut sairausajan palkanmaksun. Rovaniemellä kerran tapahtunut sairausajan palkan maksaminen lakon ajalta oli paljastunut Lihakunnan keskitetylle henkilöstöhallinnolle vasta tämän jutun yhteydessä, ja se oli johtunut palkkalaskennallisesta virheestä, joka ei perustanut mitään oikeutta vakiintuneen tulkinnan muuttamiseen. Pyrittäessä kanteella muuttamaan yhteisesti vakiintunutta työehtosopimustulkintaa ei mikään hyvityssakko voinut tulla kysymykseen. Työntekijöille ei myöskään ollut syntynyt kanteessa mainittuja palkkasaatavia.

Näillä syillä Osuusteurastamoiden Työnantajaliitto ja Lihakunta ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Järvenpää, Riski, Pyrhönen, M. Virtanen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto:

Jäsen Lankinen, jonka lausuntoon jäsen Kaski yhtyi lausui: Katson ettei pelkästään se seikka, ettei noudatettua käytäntöä ollut kantajaliiton puolelta aikanaan riitautettu ja tehty muutosehdotusta, merkinnyt luopumista sairausajan palkkaa koskevasta vaatimuksesta. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi hyväksyä kanteen siltä osin kuin se koskee sairausajan palkan maksamista lakon ajalta kanteessa vaadituin tavoin. Asiasta vallinneen epäselvyyden vuoksi hylkään kuitenkin kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.