Labor court dismisses severance claim where employee's employment ended by mutual resignation without valid economic grounds.

Näyttämättä oli jäänyt, että automyyjän työsuhde olisi päättynyt työnantajan toimittaman irtisanomisen perusteella, minkä vuoksi korvauskanne hylätty.

Asianosaiset: Autokaupan Toimihenkilöliitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 27.2.1976 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen LTKTVK väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

-Yleissopimus 15.6.1971. -Irtisanomissuojaa koskeva yleissopimus 8.4.1968. -Irtisanomissopimuksen pöytäkirja 8.4.1968.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa mainitun keskusliittojen välillä 8.4.1968 solmitun irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 3 ja 4 § kuuluvat seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärä joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Autokaupan Toimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut että sen jäsen Raimo Kauppinen oli toiminut Autoalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Wihuri-Yhtymä Oy Volkswagenin palveluksessa Varkauden toimipisteessä automyyjänä 1.2.1975 lähtien. Yhtiö eli silloin Wihuri Oy Volkswagen-Audi oli lopettanut toimintansa ja liikkeensä Varkaudessa siirtäen sen Varkauden kaupungista olevalle Autohärkönen Oy:lle 1.3.1976 lukien. Autohärkönen Oy, joka myös oli saman työnantajaliiton jäsen, jatkoi työehtosopimuslain 5 §:n tarkoittamassa mielessä Wihuri Oy:n toimintaa Varkaudessa, joten sille mainitun lainkohdan nojalla olivat siirtyneet kaikki luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, muun muassa velvollisuus noudattaa irtisanomissuojasopimusta. Wihuri Oy:n entiset työntekijät olivat siirtyneet Autohärkösen palvelukseen vanhoina työntekijöinä, näiden joukossa Raimo Kauppinen.

Autohärkönen Oy oli irtisanonut Kauppisen työsopimuksen 13.5.1976 päättymään ilman irtisanomisaikaa. Syyksi oli ilmoitettu, etteivät osapuolet päässeet sopimukseen Kauppisen palkkaehdoista. Ilmoitettua syytä ei voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana asiallisena perusteena työsopimuksen irtisanomiselle. Autoalan Työnantajaliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa oli väitetty muun muassa, että kyseessä ei ollut ollut mikään liikkeen luovutus, vaan piiriedustuksesta sopiminen ja uuden liikkeen perustaminen. Autohärkönen Oy oli kuitenkin jatkanut keskeytymättä Wihuri Oy:n liiketoimintaa ja muun muassa Kauppinen oli työskennellyt myös Autohärkösen palveluksessa täysin samoissa tiloissa kuin Wihuri Oy:n palveluksessa. Tämä ei ollut irtisanonut työntekijöitään vaan kirjoittanut, että työsuhteet päättyivät siksi, että toimipiste Varkaudessa lopetti toimintansa.

Kauppinen ei ollut irtisanoutunut työstään, vaan työnantaja oli sanonut hänet irti. Kauppinen oli ollut valmis jatkamaan työsuhdetta entisin palkkaehdoin.

Kun Kauppinen täten oli irtisanottu ilman asiallista perustetta ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, Autokaupan Toimihenkilö liitto on vaatinut Autohärkönen Oy:n velvoittamista maksamaan Kauppiselle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesta irtisanomisesta sopimuksen 4 §:n mukaisena korvauksena 5,5 kuukauden palkkaa vastaavan summan 5,5 x 3 050 markkaa eli kaikkiaan 16 775 markkaa viiden prosentin korkoineen haastepäivästä lukien.

Autoalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että Wihuri-Yhtymä Oy Volkswagen oli vuoden 1975 alusta ylläpitänyt Varkaudessa omaa autojen myyntipistettä, koska edellinen piirimyyjä oli luopunut piirimyyntisopimuksesta. Samalla kun oli solmittu Volkswagen- ja Audi-autoja koskeva huolto- ja korjaus- sekä varaosien myyntisopimus Rautasavo Oy:n kanssa, oli pidätetty poikkeuksellisesti Wihurille autojen myyntitoiminta toisessa myyntipisteessä Relanderinkatu 69. Poikkeuksellinen järjestely oli johtunut siitä, että uutta piirimyyjää ei välittömästi ollut ollut tarjolla ja Varkauden myyntipiirin asiakaspalvelu oli kuitenkin hoidettava.

Wihuri-Yhtymä Oy oli palkannut Raimo Kauppisen 1.2.1975 lukien automyyjäksi mainittuun Relanderinkadun myyntipisteeseen Koska hän oli siellä ainoa myyjä, oli hänellä myös tavallista suurempi vastuu tuloksesta, minkä vuoksi hänen kanssaan oli tehty tavallisen myyjän sopimusta huomattavasti edullisempi palkkaussopimus. Kauppinen oli nimenomaan palkattu automyyjäksi siihen asti, kunnes yhtiö löytäisi uuden varsinaisen piiriedustajan. Tästä syystä oli palkkasopimukseen otettu muun muassa ehto, että yhtiö takaa Kauppiselle työn jatkuvuuden uuden piirimyyjän palveluksessa. Määräaikaisuus kävi ilmi Kauppiselle annetusta todistuksesta, jossa työsuhde oli todettu päättyneeksi sen vuoksi, että yhtiön toimipiste lopetti Varkaudessa toimintansa, sekä myös siitä, että yhtiö oli maksanut helmikuun lopussa työsuhteiden päättyessä lopputilin eli palkan lomakorvauksineen sekä kirjanpitäjä Puustiselle että Kauppiselle. Tätä ei olisi tarvinnut tehdä, jolleivät työsuhteet todella olisi päättyneet.

Heti alkuvuodesta 1976 oli perustettava yhtiö Autohärkönen Oy käynyt neuvotteluja Wihuri Oy:n kanssa piiriedustussopimuksen solmisesta. Sopimuksen mukaan edustaisi Autohärkönen Wihuria Varkaudessa myyden Volkswagen- ja Audi-autoja ja vastaten niiden korjaus- ja huoltotoiminnasta sekä varaosien kaupasta. Sopimusneuvottelut oli saatu päätökseen 27.2.1976 ja piiriedustus oli siirtynyt Autohärköselle 1.3.1976 lukien. Toimintaansa varten Autohärkönen oli jo aiemmin hankkinut liikeja korjaamotilat osoitteesta Käsityökatu 51. Sopimuksenteon yhteydessä Autohärkönen oli ostanut erillisellä kaupalla Wihurilta osan Relanderinkadun myyntipisteessä olleista autoista osan jäädessä Wihurille. Samoin oli ostettu erillisellä kaupalla varaosia.

Edustussopimuksen myötä oli päättynyt Rautasavon toiminta merkkikorjaamona, jollaiseksi nyt tuli eri osoitteessa toimiva Autohärkönen. Se oli aloittanut toimintansa 1.3.1976, ja yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 27.3.1976. Työsopimuslain tai työehtosopimuslain mukaan asiaa arvosteltaessa ei kyseessä voinut olla niissä tarkoitettu liikkeen luovutus, koska edustussopimuksen tekeminen ei sisältänyt mitään liikkeen luovutusta. Autohärkönen oli hankkinut itselleen erillisesti toiset liike- ja korjaamotilat osoitteesta Käsityökatu 51 ja ostanut eri kaupalla Wihurilta osan Relanderinkadulla olleista autoista. Myös verottaja piti Autohärköstä uutena aloittavana liikkeenä.

Kaikki asianosaiset olivat täysin ymmärtäneet, että palvelus Wihurilla oli tilapäistä, kunnes uusi piirimyyjä löytyisi, ja että Autohärkönen oli uusi yritys. Tämä oli myös ilmoitettu työsopimuksia tehtäessä Kauppiselle samoinkuin Puustiselle, joka myös oli ollut Wihurin palveluksessa. Tätä osoitti myös se, että Kauppisen palkkasopimukseen oli otettu määräys siitä, että hänelle taataan työn jatkuvuus uuden piirimyyjän palveluksessa, ja piiriedustussopimukseen oli otettu määräys entisen henkilökunnan palvelukseen ottamisesta uuden yrityksen palkka- ja henkilöstöpolitiikkaehdoin. Tämä ehto olisi ollut turha, mikäli kyseessä olisi ollut työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus. Sopimusehdon mukaisesti Autohärkönen oli ryhtynyt solmimaan työsopimuksia Wihurin entisten työntekijöiden Puustisen ja Kauppisen kanssa. Edellisen kanssa sopimus oli solmittu jo 1.3.1976 mutta neuvottelut Kauppisen kanssa eivät olleet johtaneet yhteisymmärrykseen.

Kauppinen oli esittänyt vaatimuksenaan, että hänen tuli saada samanlainen palkkaussopimus kuin hänellä oli ollut Wihurinkin kanssa. Tähän ei ollut voitu suostua, koska kyseinen sopimus oli ollut erikoissopimus myyjälle, joka toimi ilman varsinaista esimiestä ja vastasi koko myyntipisteestä. Autohärkösellä Kauppinen toimisi tavallisena automyyjänä omistajan osallistuessa myyntiin Kauppisen esimiehenä. Kauppiselle oli tarjottu paikkakunnan tavanomaisen tason ylittävät palkkaehdot, joita hän ei ollut kuitenkaan hyväksynyt. Lukuisissa neuvotteluissa ei siis ollut päästy palkasta sopimukseen, kunnes Kauppinen oli 13.5.1976 pidetyn neuvottelun jälkeen kävellyt liikkeen kassalle ilmoittaen haluavansa lopputilin, koska sopimusta ei ollut syntynyt. Tämän jälkeen Kauppinen ei ollut enää palannut työhön.

Tältä osin asia oli arvosteltava siten, että Kauppinen oli itse irtisanoutunut toimestaan, koska häntä tyydyttävää työsopimusta ei ollut saatu aikaan. Kauppista ei ollut missään vaiheessa irtisanottu, vaan työsopimus oli päättynyt kuten edellä oli kerrottu. Kauppisen työsuhde Autohärköseen oli siten alkanut 1.3.1977 ja päättynyt 13.5.1977. Koska kyseessä ei ollut irtisanominen, olisi kanne hylättävä ensisijaisesti tällä perusteella.

Mikäli katsottaisiin irtisanomisen tapahtuneen, oli otettava huomioon, että Kauppisen työsuhde uudessa yrityksessä oli kestänyt alle 9 kuukautta eikä irtisanomissuojasopimusta siten ollut tapaukseen sovellettava. Sitä ei ollut sovellettava siitäkään syystä, että Kauppisen työsuhde Wihuriin oli joka tapauksessa päättynyt irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 1 kohdan mukaisesti 29.2.1977 eikä se ollut voinut syntyä uudelleen Autohärkösen kanssa ilman uutta työsopimusta. Vaikka Kauppisen katsottaisiin olleen irtisanomissuojasopimuksen alainen työntekijä ja tulleen irtisanotuksi, oli siihenkin olemassa selvät ja riittävät taloudelliset perusteet. Uuden alkavan yrityksen ei ollut mahdollista pitää palveluksessaan automyyjää toisenlaisia olosuhteita varten tehdyillä kalliilla palkkaehdoilla. Sitä paitsi Kauppisen myyntitoiminta oli ollut tappiollista.

Siltä varalta, että Kauppisen katsottaisiin tulleen irtisanotuksi ilman asiallisia perusteita, ei työnantajaa olisi kuitenkaan velvoitettava maksamaan hänelle mitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua korvausta. Jo alkuvuodesta 1976 Kauppisen ollessa vielä Wihurin palveluksessa oli hänelle tarjottu automyyjän paikkaa Varkauden Kello ja Kulta Oy:ssä. Työtarjouksia oli tehty jatkuvasti ja Kauppinen olisi milloin tahansa vuoden 1976 aikana voinut siirtyä sinne työhön automyyjänä. Jostakin syystä Kauppinen oli kuitenkin kieltäytynyt esitetyistä työtarjouksista aina syyskuun loppupuolelle saakka, jolloin hän oli kyseiseen yritykseen siirtynyt. Jos Kauppinen olisi ottanut vastaan hänelle tarjotun työn, ei hänelle olisi aiheutunut mitään ansionmenetystä. Näin ollen ei Autohärköstä tulisi kohtuudella velvoittaa suorittamaan Kauppiselle mitään irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä tarkoitettua korvausta.

Näillä syillä Autoalan Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Autokaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Autohärkönen Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Wihuri Oy Volkswagen-Audin lopetettua toimintansa Varkauden myyntipisteessä ja luovutettua myymiensä autojen piiriedustuksen 1.3.1976 alkaen sopimuksen nojalla perustettavalle Autohärkönen Oy:lle ovat liikkeen molemmat työntekijät samasta ajankohdasta lukien siirtyneet uuden yrityksen palvelukseen. Autohärkönen Oy on sitten solminut toisen työntekijän kanssa uuden työsopimuksen, mutta automyyjä Raimo Kauppisen kanssa ei sopimusta ole syntynyt Kauppisen vaadittua entisiä palkkaehtoja, mutta Autohärkönen Oy:n katsottua ne olosuhteisiinsa nähden liian korkeiksi. Kauppinen on kuitenkin jatkanut työtään yhtiössä 13.5.1976 asti, jolloin hänet on oman ilmoituksensa mukaan irtisanottu, mutta jolloin hän työnantajan ilmoituksen mukaan on irtisanoutunut.

Jutussa molemmin puolin esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kauppisen työsuhde Autohärkönen Oy:öön olisi päättynyt yhtiön toimittaman irtisanomisen perusteella. Kun Kauppisella näin ollen ei ole ainakaan kanteessa mainitulla perusteella oikeutta vaadittuun korvaukseen Autohärkönen Oy:ltä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Hämäläinen, Äimälä, Sariola, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.