Labour court rules that furloughed workers are not eligible for safety committee elections on construction sites.

Maalausalan työsuojelusopimuksen mukaan työpaikalla tarkoitettiin sellaista toiminnallista kokonaisuutta, jonka muodosti yrityksen päätoimipaikka tai yrityksellä mahdollisesti oleva aluehallinnollinen sivutoimipaikka varastoineen ja muine mahdollisine toimintoineen.

Työkohteessa, jossa työskenteli useamman työnantajan tai toimialan työntekijöitä ja johon oli valittu työsuojeluvaltuutettu, kuuluivat maalausalan sopimuksen tarkoittamat työntekijät kyseessä olevaan työpaikkaan valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin.

Tuomiossa vahvistettu, että viimeksi tarkoitetun työkohteen työntekijät olivat vaalioikeutettuja ja -kelpoisia alussa tarkoitetun työpaikan työsuojeluvaltuutetun vaalissa ja että heidät oli otettava lukuun laskettaessa sitä työntekijämäärää, joka sopimuksen mukaan oli edellytyksenä 8- tai 12-jäsenisen työsuojelutoimikunnan asettamiselle sanotulle työpaikalle.

Kantajaliiton jutun pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuimelle toimittamalla kirjelmällä ei ollut sellaista merkitystä, että kirjelmän huomioon ottamiseksi jutussa olisi ollut järjestettävä uusi pääkäsittely, minkä vuoksi kirjelmä jätetty huomioon ottamatta.

Väite, joka olisi ollut tehtävä haasteeseen annetussa vastinekirjelmässä, jätetty tutkimatta.

Kysymys lomautetun työntekijän vaalioikeudesta ja -kelpoisuudesta työsuojeluvaltuutetun ja työsuojeluasiamiesten vaaleissa.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maalarimestariliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 9.5.1976 solmitussa sopimuksessa työsuojelutyöstä maalausalalla on muun muassa seuraavat määräykset:

Liitot pitävät tarpeellisena työsuojelua koskevan sopimustoiminnan jatkamista, minkä johdosta ne keskusjärjestöjen kesken 12.2.1976 tehdyn työsuojelutyötä työpaikoilla koskevan sopimuksen periaatteiden mukaisesti ovat tehneet seuraavan työsuojelun valvonnasta annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Työnantajan ja työntekijäin työsuojelua koskeva yhteistoiminta tapahtuu työpaikalla.

Tämä sopimus koskee sellaista Suomen Maalarimestariliitto r.y:n jäsenyrityksen työpaikkaa jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää.

Sen sijasta mitä 2 momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työpaikan työntekijöiden lukumäärä on 10.

2 § Työpaikan käsite maalausalalla

Työpaikalla maalausalalla tarkoitetaan sellaista toiminnallista kokonaisuutta, jonka muodostaa yrityksen päätoimipaikka tai yrityksellä mahdollisesti oleva aluehallinnollinen sivutoimipaikka varastoineen ja muine mahdollisine toimintoineen.

Työkohteessa, jossa työskentelee useamman työnantajan tai toimialan työntekijöitä ja johon on valittu työsuojeluvaltuutettu, kuuluvat tämän sopimuksen tarkoittamat työntekijät kyseessä olevaan työpaikkaan valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin.

Jos 2 mom. mukaisella työpaikalla työpaikan työsuojeluvaltuutettu ja työsuojelupäällikkö yhdessä toteavat, että maalausalan työhön liittyen jonkin erityisongelman selvittäminen vaatii tämän alan työsuojeluvaltuutetun käyntiä työpaikalla, on hänet työnantajansa toimesta kutsuttava paikalle mikäli mahdollista yhdessä maalausyrityksen työsuojelupäällikön kanssa.

3 § Yhteistoimintaelimet

Työsuojelutyötä varten maalausalan työpaikalla on työnantajan nimeämä yhteistyötoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö, työntekijöitä ja toimihenkilöitä yhteistoiminnassa edustava työsuojeluvaltuutettu tai milloin mainitut ryhmät ovat valinneet kumpikin oman valtuutettunsa, näitä ryhmiä edustavat työsuojeluvaltuutetut yksi tai useampi työsuojeluasiamies sekä työsuojelutoimikunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut

Tämän sopimuksen 2 §:n 1 momentissa sanotun työpaikan työntekijät valitsevat keskuudestaan työsuojeluvaltuutetun ja tälle kaksi varavaltuutettua kaksi vuotta kestäväksi toimikaudeksi siten, kuin alempana 14 §:ssä tarkemmin määrätään.

Milloin työpaikalle on valittu allekirjoittaneiden järjestöjen luottamusmiessopimuksen tarkoittama yrityskohtainen luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Työsuojeluasiamies

2 §:n 1 momentin tarkoittamalla työpaikalla työntekijät voivat työskentelykohteessa, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 8 tämän sopimuksen piiriin kuuluvaa työntekijää, keskuudestaan valita työsuojeluasiamiehen.

Tämän sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työpaikassa voivat tämän sopimuksen tarkoittamat työntekijät, mikäli heitä on vähintään 8, valita keskuudestaan työsuojeluasiamiehen kyseessä olevaan työkohteeseen. Alle 8 työntekijän työkohteessa työmaakohtainen luottamusmies toimii myös työsuojeluasiamiehenä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Työsuojelutoimikunta

Työsuojelutoimikunnan muodostavat työpaikan työsuojelupäällikkö, työpaikan toimihenkilöiden nimeämä edustaja sekä työsuojeluvaltuutettu ja ensimmäinen varavaltuutettu.

Työsuojelutoimikunnan tehtävät määräytyvät työsuojelun valvonnasta annetun lain ja asetuksen mukaisesti.

Mikäli työpaikan työntekijöiden keskimääräinen vahvuus on vähintään 6 toimihenkilöä ja 60 työntekijää, niin paikallisesti voidaan sopia huomioon ottaen työpaikan laajuus, työntekijämäärä ja olosuhteet, että työsuojelutoimikunnan jäsenmäärä on 8. Mikäli työpaikan työntekijöiden keskimääräinen vahvuus on vähintään 12 toimihenkilöä ja 120 työntekijää, niin vastaavasti voidaan sopia, että työsuojelutoimikunnan jäsenmäärä on 12. Ellei jäsenmäärästä päästä paikallisesti sopimukseen, voidaan asia alistaa liittojen välisesti ratkaistavaksi. Tällaiseen suurempaan työsuojelutoimikuntaan kuuluu tämän pykälän ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa mainittujen henkilöiden lisäksi toinen varavaltuutettu ja yrityskohtainen luottamusmies sekä sellainen määrä työsuojeluasiamiehiä sekä työnantajan ja toimihenkilöiden edustajia, että työsuojelutoimikunnan jäsenistä neljännes edustaa työnantajaa, neljännes toimihenkilöitä ja puolet työntekijöitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Toimielimien vaali

Työsuojeluvaltuutetun, varavaltuutettujen ja työsuojeluasiamiesten vaali suoritetaan näiden toimikautta edeltävän vuoden marraskuun 1 päivän ja joulukuun 31 päivän välisenä aikana, ellei työsuojelun valvonnasta annetusta laista muuta johdu.

Työsuojeluasiamiehen vaali suoritetaan tarvittaessa muunakin kuin edellä mainittuna ajankohtana, mikäli työnantaja ja työpaikan tai työkohteen työntekijät yhteisesti ovat todenneet, että edellytykset työsuojeluasiamiehen valitsemiselle ovat olemassa.

Työpaikan työsuojeluasiamiestoiminnan aloittamisesta ilmoitetaan tarvittaessa työpaikalla pidettävässä tilaisuudessa. Kun työnjohdon kanssa on sovittu tilaisuuden ajankohdasta, annetaan siitä ilmoitustaululla kutsu työpaikan koko henkilöstölle kolme päivää ennen tilaisuutta.

Vaali on toimitettava siten, että kaikilla työpaikan työntekijöillä ja tarvittaessa tämän sopimuksen tarkoittamilla toimihenkilöillä on mahdollisuus ottaa siihen osaa.

Työsuojeluvaltuutetun vaalista on lisäksi noudatettava, mitä siitä on laissa erikseen säädetty sekä soveltuvin osin keskusjärjestöjen työsuojeluvaltuutetun vaalista 15.10.1975 tekemää muistiota.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

2 §

Hyväksyttiin lopullisesti ja allekirjoitettiin sopimus työsuojelutyöstä maalausalalla.

Sanotulla sopimuksella toteutetaan ja sovelletaan kyseessä olevan alan työpaikoilla niitä periaatteita, jotka Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto sekä Suomen Työnantajain Keskusliitto ovat hyväksyneet 12. helmikuuta 1976 solmimassaan sopimuksessa työsuojelutyöstä työpaikoilla. Sopimus on tehty myös sopusoinnussa rakennustyöpaikkojen työsuojelutyöstä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä tänään allekirjoitettavan sopimuksen kanssa sekä niiden työsuojeluyhteistyöstä Suomen Rakennusteollisuusliiton tai sen jäsenjärjestöjen toisaalta ja toisaalta Rakennustyöläisten Liiton kesken tehtyjen asfalttialan 30.4.1976 allekirjoitetun, putki- ja putkieristysalan 2.5.1976 allekirjoitetun ja tänään allekirjoitettavien lattiapäällystealan sekä teknisen muurauksen alan sopimusten kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

Sovittiin, että tapauksissa, joissa työpaikalle tai vastaavaan toimintayksikköön olisi usean työnantajajärjestön solmiman sopimuksen perusteella asetettava useita päällekkäisiä yhteistyöorganisaatioita, kuten työsuojeluvaltuutettuja, asiamiehiä tai - toimikuntia, on kuitenkin riittävää järjestää vain yksi työsuojeluorganisaatio.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 14 §:ssä mainitussa keskusjärjestöjen tekemässä muistiossa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Vaalien toimittaminen

2.1. Ehdokaskelpoisuus

Työsuojeluvaltuutetuksi voidaan valita ainoastaan työpaikan työntekijä tai toimihenkilö.

2.2. Ehdokasasettelu

Vaaleissa saavat ehdokkaita asettaa kaikki työpaikan työntekijät. Ehdokkaiden nimet on ilmoitettava vaalitoimikunnalle kirjallisesti sovittuun määräaikaan mennessä.

Vaalissa saa äänestää kuitenkin muitakin henkilöitä kuin ehdolle pantuja.

Vaalissa ei saa käyttää loukkaavia tai halventavia tunnuksia.

2.3. Vaalikelpoisuus

Vaaliin ovat oikeutettuja osallistumaan kaikki ne työpaikan työntekijät ja toimihenkilöt, jotka ovat työsuhteessa vaalipäivänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Vaalia koskevat erikoiskysymykset

Työsuojelun valvontalain 13 §:n 1 momentin mukaan vaali on järjestettävä siten, että kaikilla työpaikan työntekijöillä on mahdollisuus ottaa siihen osaa. Tästä johtuu, että vaaleihin saavat ottaa osaa kaikki työpaikan työntekijät mahdollisesta järjestäytymisestä riippumatta.

4. Työnantajan velvollisuudet vaaleja toimitettaessa

Työnantajan velvollisuudet vaalien toimittamiseksi ovat työsuojelun valvontalain ja sitä koskevan asetuksen nojalla seuraavat:

4.1. Sovittava vaalin ajasta ja paikasta ennakolta työntekijöiden kanssa.

4.2. Annettava käytettäväksi luettelo työpaikassa työskentelevistä työntekijöistä ja erikseen toimihenkilöasemassa olevista työntekijöistä, mikäli viimeksi mainitut ovat ilmoittaneet valitsevansa oman työsuojeluvaltuutetun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Erimielisyydet

Milloin vaalin järjestämisessä ilmenee epätietoisuutta valtion työsuojeluhallinnon asianomainen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto antaa tarvittavat ohjeet kussakin tapauksessa erikseen. Mikäli työnantaja on järjestäytynyt, ratkaisee kiistakysymyksen asianomaisen alan työalatoimikunta.

Mahdolliset valitukset osoitetaan työalatoimikunnalle milloin työnantaja on järjestäytynyt. Jos työnantaja ei ole järjestäytynyt, osoitetaan valitukset asianomaisen työsuojelupiirin työsuojelutoimistolle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Suomen Ammattijärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton kesken turvallisuustyön työalatoimikunnista ja työsuojelun keskustoimikunnasta 4.2.1969 tehdyssä sopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Suomen Ammattijärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton jäsenliitot, jotka puolin ja toisin ovat yhtyneet keskusjärjestöjen väliseen turvallisuustyötä työpaikoilla koskevaan sopimukseen tai jotka ovat sen 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopineet mainitussa sopimuksessa hyväksyttyjen periaatteiden toteuttamisesta ja soveltamisesta, perustavat aloittain turvallisuustyön työalatoimikunnan. Mikäli olosuhteista joidenkin liittojen toimialalla johtuu, että työalatoimikuntien perustaminen aloittain on epätarkoituksenmukaista, voidaan toimikunta asettaa yhteisesti useampaa alaa varten tai järjestää sen toiminta muulla liittojen tarkoituksenmukaisena pitämällä tavalla.

Toimikunnan jäsenmäärästä ja sen järjestysmuodosta sopivat asianomaiset liitot keskenään.

2 §

Turvallisuustyön työalatoimikunnan tehtävänä on:

1. Ratkaista sille turvallisuustyöstä työpaikoilla tehdyn sopimuksen 4 §:n 2 momentin tai 7 §:n 1 momentin mukaan alistettu kysymys turvallisuusasiamiesten lukumäärästä tai turvallisuustoimikunnan jäsenmäärästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton 12.2.1976 solmimassa sopimuksessa työsuojelutyöstä työpaikoilla on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuojeluasiamiehet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ellei työsuojeluasiamiesten lukumäärästä päästä yksimielisyyteen, on asia alistettava turvallisuustyön työalatoimikunnan ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työsuojelutoimikunnan jäsenet

Työsuojelutoimikunnan jäsenmäärä on 4, 8 tai 12 sen mukaan kuin tuotantolaitoksen toiminnan laatu, laajuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen paikallisesti sovitaan. Ellei jäsenmäärästä päästä sopimukseen, voidaan asia alistaa turvallisuustyön työalatoimikunnan ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Muut työsuojelusopimukset

Työmarkkinajärjestöjen välisestä yhteistyöstä turvallisuustyön työalatoimikunnissa ja työsuojelun keskustoimikunnassa noudatetaan, mitä siitä 4. helmikuuta 1969 tehdyssä sopimuksessa turvallisuustyön työalatoimikunnista ja työsuojelun keskustoimikunnasta on määrätty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusjärjestöjen työsuojelutyöstä työpaikoilla tekemän sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Todettiin, että järjestöjen välillä 4. helmikuuta 1969 solmitun turvallisuustyön työalatoimikuntia ja työsuojelun keskustoimikuntaa koskevan sopimuksen 2 §:n 1 kohdassa olevat pykäläviittaukset tarkoittavat tämän hyväksytyn sopimuksen 5 §:n 4 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa olevia vastaavia kohtia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Maalarimestariliiton jäsenliikkeen Maalaamo Pauli Hietanen Kommandiittiyhtiön työntekijät olivat vuoden 1975 lopulla valinneet työsuojeluvaltuutetun vaalin yhteydessä 6 edustajaansa yrityksen työsuojelutoimikunnan jäseniksi. Yrityksen palveluksessa oli ollut 163 työntekijää, joista 29 työnjohtajia tai toimihenkilöitä. Työntekijäpuoli oli katsonut, että lain ja asetuksen nojalla työsuojelutoimikunnassa olisi tullut olla 12 jäsentä, joista puolet eli 6 työntekijäpuolen edustajia. Yrityksen työntekijöistä noin 20 oli työskennellyt kahden-kolmen maalarin ryhmissä pienehköissä korjaustyökohteissa, joihin ei ollut luotu työmaakohtaista työsuojeluorganisaatiota. Loput olivat työskennelleet sellaisilla uudisrakennustyömailla, joilla oli työsuojelun valvonnasta annetun lain 9 §:n 2 momentin ja 10 §:n 2 momentin tarkoittama talonrakennusalan työntekijöiden toimesta muodostettu työmaakohtainen työsuojeluorganisaatio.

Työnantaja oli kiistänyt työntekijäin käsityksen katsoen, ettei yrityksen työntekijäin pääosaa eli uudisrakennustyömailla työskenteleviä yli 100 maalaria oteta lainkaan huomioon työsuojelutoimikunnan kokoa määrättäessä eikä heillä näin ollen ole edes oikeutta osallistua maalausliikkeen työsuojelutoimikunnan valintaan. Kun asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen, se oli työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 28 §:n mukaisesti saatettu Uudenmaan työsuojelupiirin ratkaistavaksi. Työsuojelupiiri oli päätöksellään 15.1.1976 ratkaissut asian työntekijäpuolen kannan mukaisesti.

Maalaamo Pauli Hietanen Ky oli hakenut muutosta päätökseen työsuojeluhallituksesta. Valituksessaan työnantaja oli pitänyt 8-jäsenistä toimikuntaa riittävänä. Yrityksen palveluksessa olleista 160 työntekijästä useimmat olivat työnantajan ilmoituksen mukaan työmaakohtaisen työsuojeluyhteistyön piirissä. Uudenmaan työsuojelupiirin työsuojelutoimisto oli perustellut vastineessaan 12-jäsenisen toimikunnan tarpeellisuutta muun muassa sillä, että erillisissä korjaustyökohteissa töiden kestoaika oli yleensä lyhyehkö eivätkä nämä työt yleensä niveltyneet työkohteiden työsuojeluelinten toimintaan. Lisäksi olivat alan erityisongelmat kuten liuotinaineiden vaarat ja telineitten turvallisuuskysymykset sellaisia, ettei niitä voitu tehokkaasti hoitaa muutoin kuin yrityskohtaisten työsuojeluelinten toimesta. Työsuojeluhallitus oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa työsuojelutoimiston päätöstä.

Työsuojeluhallituksen päätöksestä huolimatta työnantajapuoli oli syksyllä 1976 riitauttanut työsuojelutoimikunnan jäsenten lukumäärän ja valintamenettelyn. Työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 8 §:stä ilmeni, että työsuojelutoimikunnan vahvuuden tuli edellä mainittu työntekijämäärä huomioon ottaen olla 12 henkeä, joista puolet työntekijäin edustajia.

Asiasta käydyssä neuvottelussa Rakennustyöläisten Liiton kanssa Suomen Maalarimestariliitto oli 3.11.1976 myöntänyt sen tosiasian, että maalausalan työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa mainittu työpaikan käsite tarkoitti sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka esimerkiksi puheena olevan Liikkeen kohdalla tarkoitti samaa kuin koko yritys. Tämä oli käsitettä koskeva perustosiasia, josta oli yksimielisyys ja joka oli yhteneväinen työsuojelupiirin ja työsuojeluhallituksen päätösten samoin kuin työsuojeluhallituksen 28.8.1974 työsuojelupiireille lähettämän rakennusalan erityisalojen työpaikan käsitettä koskevan kiertokirjeen kanssa. Työterveyslaitoksen vuonna 1974 julkaisemassa teoksessa Työsuojelun valvonta oli muun muassa todettu, että valvontalain 10 § ja valvonta-asetuksen 2 §:n b kohta olivat pakottavaa oikeutta. Viimeksi mainitussa säännöksessä oli työpaikalla ymmärretty eri työskentelypaikkojen muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.

Työnantajaliitto oli nojannut kiistonsa siihen, että sopimuksen 2 §:n 2 momentin mukaan työkohteessa, jossa työskentelee useamman työnantajan tai toimialan työntekijöitä ja johon on valittu työsuojeluvaltuutettu, työntekijät kuuluvat ko. työpaikkaan valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat katsoneet säännöksen koskevan tekstinsäkin mukaan vain työsuojeluvaltuutettua. Työnantajan esittämä tulkinta työsuojeluvaltuutetun valinnasta oli sekin ollut väärä. Mistään päällekkäisorganisaatiosta ei ollut kysymys, vaan lain ja sopimuksen mukaisesta järjestelmästä. Työsuojelusopimuksen 2 §:n 2 momentissa oli kysymys siitä, että se rajoitti maalausliikkeen yrityskohtaisen työsuojeluvaltuutetun toimintaoikeutta uudisrakennustyömailla ottaen kuitenkin huomioon 3 momentissa olevan erittäin tärkeän alan erityisongelmiin liittyvän määräyksen.

Rakennustyöläisten Liitto oli todennut työsuojelutoimikunnan puuttuvan vain Maalaamo Pauli Hietanen Ky:n asioihin. Mikäli työnantajaliiton käsitys olisi oikea, maalausliikkeen työntekijäin pääosa eli uudistyömailla työskentelevät työntekijät eivät pääsisi lainkaan valitsemaan itselleen työsuojelutoimikuntaa ja vaikuttamaan oman työpaikkansa työsuojeluolojen kehitykseen. Mitään tällaista ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut sovittu tai tarkoitettu. Maalaamo Pauli Hietanen Ky ei ollut kuitenkaan ainakaan tähän mennessä estänyt työntekijäin 6 edustajan osallistumista työsuojelutoimikunnan työhön. Tältä osin työnantaja oli siis poikennut myönteiseen suuntaan oman liittonsa sopimuksen- ja lainvastaisesta kannasta.

Työnantajaliiton työsuojelutoimikunnan valinnan riitauttaminen oli nostanut esiin vastaavan kiistan myös työsuojeluvaltuutetun kohdalta. Asiasta oli käyty liittojen välillä neuvottelu 29.3.1977. Rakennustyöläisten Liiton puolesta oli todettu, että työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa oli määritelty työpaikka, joka Maalaamo Pauli Hietanen Ky:n tapauksessa ja käytännössä muissakin maalausliikkeissä oli sama kuin yritys. Sopimuksen 5 §:n 1 momentissa oli määritelty, ketkä valitsevat yrityskohtaisen työsuojeluvaltuutetun. Siinä oli yksiselitteisesti sanottu, että 2 §:n 1 momentissa sanotun työpaikan eli siis yrityksen työntekijät valitsevat keskuudestaan työsuojeluvaltuutetun.

Neuvottelujen yhteydessä oli myös syntynyt erimielisyyttä siitä, voivatko lomautettuina olevat työntekijät osallistua työsuojeluvaltuutetun vaaliin ja olla siinä ehdokkaina. Rakennustyöläisten Liiton mielestä näin oli asian laita. Myös lomautetut olivat liikkeen eli työpaikan työntekijöitä, vaikka he lomautettuina eivät osallistuneetkaan tuotantoon. Tämä ei ollut ristiriidassa myöskään keskusliittojen 15.10.1975 päivätyn muistion kanssa, jossa oli sanottu, että vaaliin ovat oikeutettuja osallistumaan kaikki ne työpaikan työntekijät ja toimihenkilöt jotka olivat työsuhteessa vaalipäivänä.

Suomen Maalarimestariliitto on kanteeseen vastatessaan todennut, että työsuojelun valvontalain 9 §:n 2 momentti ja 10 §:n 2 momentti mahdollistivat eri työnantajien palveluksessa samalla työpaikalla olevien työntekijöiden oikeuden valita yhteinen työsuojeluvaltuutettu. Rakennustyömaalla työskenteli usein eri työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä, joten tehokkaan työsuojelun valvontalain määräämän työsuojeluyhteistyön hoitaminen edellytti kaikkien samalla työmaalla työskentelevien työntekijöiden yhteisiä työsuojeluelimiä siitä riippumatta, kenen palveluksessa he olivat. Edellä mainittuja säännöksiä säädettäessä oli myös lainsäätäjä ajatellut muun muassa rakennusalan erityisolosuhteita. Tämä kävi ilmi siitäkin, että hallituksen esityksen 122/1972 perusteluissa oli mainittu 10 §:n kohdalla muun muassa rakennusala sellaisena alana, jossa tehokas työsuojeluyhteistyö oli työpaikalla järjestettävä eri työnantajien yhteistoimintana.

Työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 4 §:ssä oli annettu mahdollisuus sopia asetuksen 2 §:n b kohdasta poikkeavasti työpaikan käsitteestä, kun vain työpaikka olosuhteet huomioon ottaen muodosti yhteistoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Väitteet työsuojelusopimuksen poikkeamisesta pakottavista lainsäännöksistä ja sopimuksen vastaavasta mitättömyydestä eivät pitäneet paikkaansa.

Uudenmaan työsuojelupiirin päätös 15.1.1976 ja työsuojeluhallituksen päätös 20.5.1976 olivat merkityksettömiä, koska työsuojeluyhteistyöstä ja työpaikan käsitteestä oli nyttemmin työehtosopimuksin sovittu. Työsuojeluhallituksen kiertokirjeessä 28.8.1974 oli myös todettu työehtosopimusten ensisijaisuus toteamalla, että jos työmarkkinaosapuolten välillä ei ollut sopimusta yhteistoiminnan järjestämisestä, oli työsuojelupiirin ratkaistava tarvittaessa asia.

Työsuojelun valvontalakiin perustuvaa työsuojelutyötä rakennusalalla järjestettäessä oli lähdetty siitä työsuojelun valvontalain 9 §:n 2 ja 10 §:n 2 momentissa ilmaistusta periaatteesta, että lakisääteinen työnantajain ja työntekijäin yhteistoiminta rakennusalalla järjestetään rakennustyömaakohtaisesti siitä riippumatta, kenen työnantajan palveluksessa työntekijät olivat. Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken työsuojelusopimuksista neuvoteltaessa rakennusalaa oli käsitelty yhtenä kokonaisuutena siten, että niin sanottujen sivualojen työsuojelusopimukset oli pyritty kiinteästi mukauttamaan talonrakennusalan työsuojelusopimukseen. Maalausalan sopimus oli siten kiinteästi liittynyt talonrakennusalan työsuojelusopimuksessa ilmaistuihin periaatteisiin. Samassa yhteydessä oli neuvoteltu myös useiden muiden talonrakennustoimintaan liittyvien ala-alojen työsuojelusopimuksista.

Rakennusalaan liittyvien työsuojelusopimusten kiinteä yhteenkuuluvuus ja yhteinen tulkintapohja ilmenivät myös siitä, että neuvottelujen tuloksena oli syntynyt useita rakennustyömaalla työskenteleviä eri työnantajia koskevat yhteensovitetut työsuojelusopimukset. Näitä sisällöltään lähes yhtäläisiä sopimuksia olivat sopimus työsuojelutyöstä rakennuspaikoilla 9.5.1976, maalausalalla 9.5.1976, putki- ja putkieritysalan työpaikoilla 2.5.1976, lattianpäällystealalla 9.5.1976, asfalttialalla 30.4.1976 ja teknisen muurauksen alalla 9.5.1976. Kaikkia näitä sopimuksia laadittaessa oli lähtökohtana ollut se, että samalla työmaalla työskentelevien eri työnantajien ja heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden yhteistoiminta työsuojeluasioissa järjestetään työmaitten työsuojelun valvontalain 9 §:n 2 ja 10 §:n 2 momentin mukaisella tavalla. Järjestelyn lähtökohtana oli ollut toteamus, että tehokas työsuojelutyö tuli kohdistaa rakennustyömaiden konkreettisiin olosuhteisiin eikä yritykseen abstraktina organisaationa.

Maalausalan työsuojelusopimuksen kiinteä yhteenkuuluvuus talonrakennusalan kanssa oli ilmennyt myös siitä, että Rakennustyöläisten Liitto oli maalausalan neuvotteluissa esittänyt neuvottelupohjaksi talonrakennusalaa koskevan sopimusehdotuksen lähes sellaisenaan. Vain muutama sopimuskohta oli esitetty maalausalaa koskevana sovellutuksena. Työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 2 momentissa oli myös todettu rakennusalan eri työsuojelusopimusten yhteensovittaminen.

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 9.5.1976 solmittu sopimus työsuojelutyöstä rakennusalalla määritteli työpaikaksi vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin kuuluvan talonrakennustyömaan. Tähän sopimukseen liittyvänä oli laadittu myös maalausalan työsuojelusopimus. Niveltymisen varmistamiseksi oli molempiin sopimuksiin sekä edellä lueteltujen muiden työsuojelusopimusten allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ään otettu maininta päällekkäisorganisaatioiden välttämisestä. Tämä pöytäkirjamerkintä perustui STK:n ja STTK:n sekä SAK:n 12.2.1976 solmimaan keskusjärjestöjen välisen työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan.

Erimielisyyden aiheuttanut sopimuksen soveltaminen Maalaamo Pauli Hietanen Ky:n tapauksessa oli erikoislaatuinen myös siinä suhteessa, että maalaamon yritysrakenne oli tavalliseen maalausliikkeeseen verrattuna poikkeuksellinen. Maalaamo oli yksi alan suurimmista yrittäjistä, ja sillä oli poikkeuksellisen paljon suuria uudisrakennustyökohteita. Tyypillisellä maalausliikkeellä oli useita korjaustyökohteita ja vain muutama sellainen suurehko uudisrakennustyömaa, jossa oli järjestetty eri työnantajien yhteinen työsuojeluyhteistyö. Yrityskohtainen työsuojeluvaltuutettu oli siis käytäntö tyypillisen maalausliikkeen kohdalla.

Maalausalan työsuojelusopimuksen 2 §:n 2 momentissa oli työpaikkakäsitteen yhteydessä mainittu tosin vain työsuojeluvaltuutettu. Tämä epätarkkuus yksityisen sanan kohdalla ei ollut merkityksellinen kantajan väittämällä tavalla. Sopimuskohdassa oli määritelty työpaikkakäsite kokonaisuudessaan kattamaan myös muut työsuojelun yhteistoimintaelimet. Työsuojelutoimikunnasta ei muutoin olisi sopimuksessa minkäänlaista määräystä, ja oli itsestään selvää, ettei työpaikan käsitettä voitu tulkita eri lailla eri yhteistyöorgaanien tapauksissa. Samasta yhteneväisestä työpaikan käsitteestä oli lähdetty myös maalausalan työsuojelusopimuksen 3 §:ssä yhteistyöelimiä lueteltaessa. Myöskään työsuojelun valvontalaki ei tuntenut tilannetta, että työpaikka olisi erilainen eri yhteyksissä. Myös maalausalan työsuojelusopimuksen 6 §:n työsuojeluasiamiesverkosto oli järjestetty pohjautumaan 2 §:n mukaiseen työpaikan käsitteeseen.

Tärkeätä oli todeta, ettei maalausalan työsuojelusopimuksen 8 §:n mukaan järjestetty mitään erillistä työsuojelutoimikunnan vaalitilaisuutta, koska toimikunnan kokoonpanosta oli työsuojelusopimuksen 8 §:n 1 momentissa sovittu. Työsuojelutoimikunnan kokoonpano ratkesi siis pääosin työsuojeluvaltuutetun vaalin yhteydessä, ja työsuojelutoimikunnan kokoonpano osoitti sen asettamisen tapahtuvan työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaisen työpaikan puitteissa.

Edellä esitetystä työpaikkakäsitteen sanamuotonsa mukaisesta tulkinnasta kävi selvästi ilmi, että yrityksen päätoimipaikan työsuojelutoimikunta muodostettiin työsuojeluvaltuutetun vaalin pohjalta ja että vaaliin osallistuivat maalausalan työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaiseen työpaikkaan kuuluvat työntekijät. Sopimuksen 2 §:n 2 momentissa mainitussa työpaikassa työskentelevät työntekijät taas osallistuivat oman rakennustyömaansa työsuojelutoimikunnan vaaliin. Työpaikkakäsitteen sisällöstä johtui myös, että kantajan vaatimus Maalaamo Pauli Hietanen Ky:n kohdalta oli sopimukseen perustumaton. Yhtiö oli yrityksen poikkeuksellisen rakenteen vuoksi ehdottanut paikallisesti sovittavaksi sopimuksen edellyttämää suuremmasta työsuojelutoimikunnasta.

Työpaikan käsite tarkoitti edelleen yhdenmukaisesti edellä esitetyn kanssa että maalausalan työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa mainitun työpaikan työntekijät valitsevat itselleen työsuojeluvaltuutetun kun taas 2 §:n 2 momentissa mainitun työpaikan työntekijät osallistuvat oman työpaikkansa työsuojeluvaltuutetun vaaliin.

Lomautettujen oikeutta työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan vaaliin ja heidän vaali- ja äänikelpoisuuttaan ei sopimuksessa ollut lainkaan käsitelty. Vaali- ja äänikelpoisuus oli jätetty työsuojelun valvonta-asetuksen 18-20 §:n varaan. Asetuksessa oli myös järjestetty menettely erimielisyyksien ratkaisemiseksi, minkä vuoksi kysymystä ääni- ja vaalikelpoisuudesta ei tullut työtuomioistuimessa käsitellä. Sitä paitsi olisi lomautettuna olevan työntekijän vaalioikeutta ja -kelpoisuutta koskeva kysymys jätettävä tutkimatta silläkin perusteella, että tämä kysymys olisi keskusjärjestöjen kesken turvallisuustyön työalatoimikunnista ja työsuojelun keskustoimikunnasta 4.2.1969 tehdyn sopimuksen mukaan ratkaistava rakennusalan turvallisuustyön työalatoimikunnassa, jonka toimipiiriin myös maalausala kuului, mutta tällaista käsittelyä työalatoimikunnassa ei ollut tapahtunut.

Suomen Maalarimestariliitto ei ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan kehottamalla jäsenliikettään menettelemään työsuojelusopimuksen sanamuodon mukaisella tavalla. Kanteessa ei ollut myöskään vaadittu minkään valvottavan menettelyn toteamista työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain vaistaiseksi. Näillä perusteilla Suomen Maalarimestariliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Vastaajaliiton tekemien oikeudenkäyntiväitteiden johdosta kantajaliitto on huomauttanut, että kysymys lomautettujen työntekijöiden vaalioikeudesta ja -kelpoisuudesta koski työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 14 §:n 4 ja 5 momentin sekä siellä mainitun keskusjärjestöjen tekemän muistion soveltamista ja että maalausala ei kuulunut rakennusalan turvallisuustyön työalatoimikunnan toimipiiriin eikä maalausalalla myöskään ollut omaa työalatoimikuntaa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Maalaamo Pauli Hietanen Kommandiittiyhtiö on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on, katsoen ettei kantajaliiton jutun pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuimelle toimittamalla kirjelmällä ole sellaista merkitystä, että kirjelmän huomioon ottamiseksi jutussa olisi järjestettävä uusi pääkäsittely, ja jättäen siksi mainitun kirjelmän huomioon ottamatta käsitellyt jutun ja siinä ensin vastaajan väitteen siitä, ettei juttua voitaisi tutkia lomautettuna olevan työntekijän vaalioikeutta ja -kelpoisuutta koskevan kysymyksen osalta, koska tämä kysymys olisi pitänyt ratkaista rakennusalan turvallisuustyön työalatoimikunnassa; mutta koska tällainen väite olisi, sen mukaan kuin välimiesmenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentissa ja työtuomioistuimesta annetun lain 25 §:n 1 momentissa säädetään, ollut tehtävä haasteeseen annetussa vastinekirjelmässä, mutta näin ei ole tapahtunut, työtuomioistuin jättää väitteen tutkimatta.

Työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 2 §:n 2 momentti ei sanamuotonsa mukaan muodosta poikkeusta sopimuksen 1 momentissa olevasta työpaikan määritelmästä, vaan vain lukee siinä tarkoitetut työntekijät sanotun työpaikan työsuojeluvaltuutetun toimipiirin ulkopuolelle ( 3 momentista ilmenevin poikkeuksin ). Liioin ei sopimuksen 2 §:n otsikko "Työpaikan käsite maalausalalla" sinänsä merkitse sitä, että pykälän 2 momentti muodostaisi 1 momentista sellaisen poikkeuksen, että se sulkisi siinä tarkoitetun työkohteen 1 momentissa tarkoitetun työpaikan ulkopuolelle.

Kanteessa, niin kuin sitä on täsmennetty, on muun ohessa vaadittu sen vahvistamista, että kaikki maalausliikkeen työntekijät voivat olla ehdokkaina ja äänioikeutettuina työsuojeluasiamieheksi. Työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaan valitsevat työsuojeluasiamiehen kuitenkin keskuudestaan sellaisen työskentelykohteen työntekijät, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 8 sopimuksen piiriin kuuluvaa työntekijää, samoin kuin sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työpaikassa sopimuksen tarkoittamat työntekijät, joita on vähintään 8. Mikäli edellä tarkoitettu työntekijämäärä on pienempi kuin 8, ei työsuojeluasiamiestä valita. Liioin ei kukaan työntekijä ole vaalioikeutettu eikä -kelpoinen muun kuin oman työskentely- tai työkohteensa työsuojeluasiamiehen vaalissa.

Kanteessa on edelleen vaadittu sen vahvistamista, että myös lomautettu työntekijä on vaalioikeutettu ja -kelpoinen työsuojeluasiamiehen vaalissa. Vaikka lomautettu työntekijä onkin edelleen työsuhteessa työnantajaansa, ei häntä työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida maalausalalla pitää minkään työskentely- tai työkohteen työntekijänä eikä hän edellä sanotun mukaisesti siten myöskään voi olla vaalioikeutettu eikä -kelpoinen minkään työskentely- tai työkohteen työsuojeluasiamiehen vaalissa.

Edellä sanotusta ilmenee työtuomioistuimen mielestä lisäksi, että riidanalaiset sopimuskohdat ovat varsin tulkinnanvaraisia. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei Suomen Maalarimestariliitto ole antaessaan työtuomioistuimen nyt omaksumista tulkinnoista osaksi poikkeavat ohjeet jäsenyrityksilleen, osaksikaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteen sen tutkitulta osalta enemmälti hyläten, vahvistaa että työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut työntekijät ovat vaalioikeutettuja ja -kelpoisia saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun työPaikan työsuojeluvaltuutetun vaalissa ja että heidät on otettava lukuun laskettaessa sitä työntekijämäärää, joka sopimuksen 8 §:n 3 momentin mukaan on edellytyksenä 8- tai 12-jäsenisen työsuojelutoimikunnan asettamiselle sanotulle työpaikalle. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Peltola, Äimälä, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Lankinen ja Kuivanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto

Jäsen M. Virtanen, jonka mielipiteeseen jäsenet Sariola ja Äimälä yhtyivät, lausui:

Tuomion perusteluissa puhun kolmannen kappaleen toisen virkkeen alussa siinä mainitun sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työpaikasta eikä työkohteesta. Perustelujen kolmen seuraavan kappaleen sijasta lausun:

Kahden edellisen kappaleen perusteilla katson, että työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen kysymyksessä olevat määräykset on ymmärrettävä siten että sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut työntekijät eivät ole vaalioikeutettuja eikä -kelpoisia saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun työpaikan työsuojeluelinten vaalissa ja että heitä ei ole otettava lukuun sanotun työpaikan työsuojelutoimikunnan kokoa määrättäessä."

Kappaleesta, jossa käsitellään työsuojelutoimikunnan kokoa Maalaamo Pauli Hietanen Kommandiittiyhtiössä, jätän pois virkkeen, jossa viitataan työsuojelutyöstä maalausalalla tehdyn sopimuksen 2 §:n 2 momenttiin, ja seuraavasta virkkeestä sanan "kuitenkin", niin myös virkkeen, jossa nojaudutaan siihen todisteluun, mitä on esitetty työnantajapuolen kannasta suuremman työsuojelutoimikunnan asettamisesta talonrakennusalalla. Kun Suomen Maalarimestariliiton antamat ohjeet ovat olleet edellä omaksuttujen tulkintojen mukaisia, ei se ole asiassa voinut rikkoa valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla ja muulta osin yhtyen enemmistön mielipiteeseen harkitsen oikeaksi hylätä kanteen sen tutkitulta osalta kokonaisuudessaan. Jutun laatuun katsoen saa Suomen Maalarimestariliitto kärsiä omat juttukulunsa.