Labor court dismissed union claim that employer violated trustee agreement by transferring worker to lower-paid role.

Työnantaja oli menetellyt vastoin luottamusmiessopimusta siirtäessään raudoittajana toimineen pääluottamusmiehen aputyöhön ja sittemmin autonkuljettajaksi.

Luottamusmiessopimuksen soveltaminen esillä olleeseen tapaukseen oli siinä määrin tulkinnanvaraista, ettei työnantaja siirtäessään työntekijän kuvatuissa olosuhteissa toiseen työhön ja maksaessaan siitä hänelle työnantajan käsityksen mukaan kuuluvaa palkkaa, ollut syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen eikä työnantajaliitto menettelyä puoltaessaan valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Kysymys myös neuvotteluvelvollisuuden täyttämisestä.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Kaise Oy

RATKAISU

Asianosaisia sitoneessa 30.4.1976 solmitussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luottamusmiessopimus 2.4.1969.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava tämän työehtosopimuksen 7 §:n 2 ja 3 -kohtien mukaisiin perustuntipalkkoihin ja oltava sellainen, että työntekijän urakka- ja tuotantopalkkioansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % perustuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatetussa 2.4.1969 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Luottamusmiehen työsuhde

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kanteessa ja vastineessa mainituissa luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § 2 kohta Luottamusmiehen siirtäminen toiseen työhön

Yleissopimuksen mukaan ei luottamusmiehenä toimivaa työntekijää tämän tehtävän tähden saanut siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Uuden sopimuksen määräyksillä on sama tarkoitus ja määräyksen antamaa suojaa on vielä laajennettu. Luottamusmiehiä ei uuden sopimuksen mukaan saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön luottamusmieskauden aikana. Luottamusmiehen palkka ei toisin sanoen siirron takia saa alentua valituksi tulemisen ajankohtana vallinnutta palkkaa pienemmäksi.

Tämän kohdan antama suoja palkan osalta koskee ainoastaan siirtotapauksia. Jos luottamusmies sitä vastoin pysyy entisessä työssään, saattaa palkka muuttua esim urakkasaavutusten taikka urakkavolyymin muuttumisen takia, artikkelien vaihtumisesta riippuen tai urakkahinnoittelun tarkistamisen yhteydessä. Jos luottamusmiehen tulee työehtosopimuksen ja työsopimuksensa mukaan suorittaa eripalkkaisia töitä, ei tästä aiheutuvaa ansion vaihtelua voida pitää luottamusmiessopimuksen vastaisena.

Luottamusmiehen palkka voi nousta ja laskea myös hänen henkilöstään ja työpanoksestaan riippuvista syistä.

Määräys ei myöskään estä siirtämästä luottamusmiehiä toiseen työhön, mutta heidän palkkansa ei siirron johdosta saa laskea. Tämä merkitsee, että aikatyössä säilyy luottamusmiehen henkilökohtainen aikapalkka ilman olosuhde- ja vuorotyölisiä. Urakkatyössä ei luottamusmiestä saa siirtää alemman palkkaryhmän töihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsen Yrjö Kustaa Suutari oli työskennellyt 21.12.1970 lähtien Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliittoon kuuluvassa Kaise Oy:n betonielementtien tuotantolaitoksessa Kajaanissa. Työsuhteensa alkuaikoina hän oli toiminut kuorma-autonkuljettajana, mistä tehtävästä hän oli sitten joutunut luopumaan tähän asiaan kuulumattomista syistä. Tämän jälkeen Suutari oli siirtynyt työskentelemään elementtitehtaan puolelle, jossa hän oli vähitellen hankkinut itselleen raudoittajan ammattitaidon ja sitten siirtynyt kesäkuussa 1973 työskentelemään raudoittajana.

Suutari oli valittu ensimmäisen kerran Kaise Oy:n pääluottamusmieheksi touko-kesäkuussa 1975. Tämän jälkeen hänet oli valittu 16.12.1975 uudelleen tehtaan pääluottamusmieheksi ja kolmannen kerran 11.2.1977.

Kesällä 1976 Kaise Oy oli suorittanut uudelleenjärjestelyjä elementtitehtaan raudoitustyössä. Työnantaja oli ilmoittanut Suutarille ja toiselle hänen työtoverinaan toimineelle raudoittajalle, että raudoitustyö päättyisi heidän kohdaltaan ja tehtäviin koulutettaisiin uudet vaihetyöntekijät. Suutari oli vastustanut siirtoa pois raudoittajan tehtävistä, mutta työnantaja ei ollut suostunut peruuttamaan aikomiaan toimenpiteitä. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan uusi vaihetyö erosi entisestä ulkona tehdystä raudoitustyöstä lähinnä vain siten, että se nyt tehtiin raudoittamossa. Aikaisemmin raudoittaja oli tehnyt valmiiksi koko raudoituksen, mutta nyt työ oli jaettu osiin, ja eri työntekijät tekivät eri vaiheet. Suutari oli siirretty 14.6.1976 sekalaisiin lapio- ja pihanpuhdistustöihin. Tätä oli jatkunut muutamia viikkoja, kunnes Suutari oli vuosiloman jälkeen siirretty kuorma-autonkuljettajaksi 10,75 markan tuntipalkalla. Syyskuun 1 päivästä 1976 tuntipalkka oli ollut tässä tehtävässä 12,30 markkaa.

Työnantajaliitto oli kieltäytynyt ryhtymästä asiassa mihinkään toimenpiteisiin vaivautumatta edes vakavasti perustelemaan kantaansa.

Palkanalennuksesta aiheutuneen menetyksen korvaamisessa oli mahdollista käyttää pohjana lomanansaintakaudella 1.4.1975-31.3.1976 muodostunutta lomapalkkasopimuksen mukaista keskituntiansiota. Työnantajalta saatujen tietojen mukaan tuolta ajalta maksettu vuosilomapalkka oli lomaltapaluurahoineen ollut 6 075,37 markkaa. Ottaen huomioon, että lomaltapaluuraha oli 50 %, muodostui lomapalkan suuruudeksi 4 050,24 markkaa. Tämä jaettuna 12 ansaintakuukautta vastaavalla kertoimella 177,6 muodosti keskituntiansioksi 22,80 markkaa tunnissa.

Mikäli tätä ei jostakin syystä voitaisi pitää lähtökohtana, oli toinen vaihtoehto sen palkanmaksukauden keskituntiansio, jona Suutari oli 16.12.1975 valittu luottamusmieheksi. Satunnaisten tekijöiden vuoksi oli keskituntiansio tällöin ollut työnantajan antamien tietojen mukaan normaalia alhaisempi eli 21,10 markkaa tunnissa. Kun Suutari oli 11.2.1977 jälleen valittu tehtaan pääluottamusmieheksi, ei hänen palkkaansa tämän jälkeiseltä ajalta olisi myöskään saatu alentaa sitä palkkaa alemmaksi, mikä hänellä tuona aikana olisi edellä kerrotun mukaan vähintään pitänyt olla.

Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Kaise Oy oli menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti siirtäessään pääluottamusmiehen raudoittajan tehtävistä huonompipalkkaiseen työhön eli ensin sekalaisiin aputöihin ja sitten kuorma-autonkuljettajaksi ja että Kaise Oy oli 14.6.1976 jälkeiseltä ajalta kaikilta tunneilta velvollinen maksamaan hänelle vähintään maksetun palkan ja edellä kerrotuin tavoin määritellyn 22,80 tai 21,10 markan suuruisen tuntiansion välisen erotuksen ja siitä johtuvan vuosilomaetujen menetyksen, jos tuomio jutussa annetaan vasta sen jälkeen kun vuosilomapalkka tai -korvaus kulumassa olevalta ja mahdollisesti tulevaltakin ansaintakaudelta maksetaan. Vielä Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt, että Kaise Oy tuomittaisiin työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto ja Kaise Oy ovat kanteeseen vastatessaan todenneet, että Suutari oli valittu pääluottamusmieheksi ajankohtana, jolloin hän oli suorittanut raudoittajan työtä pääosiltaan urakkapalkalla, mutta osittain myös aikatyönä. Urakan keskituntiansiosta tai aikatyön ajalta maksetusta keskituntiansiosta ei varsinaisesti ollut riitaa. Suutari oli sittemmin siirretty vaatimattomampiin tehtäviin raudoitustyön loputtua entisessä muodossaan. Näissä töissä Suutarille oli maksettu entisen työn aikapalkkaa. Uusia töitä tehtiin aikatyönä.

Rakennustyöläisten Liitto oli katsonut, että Suutarille tulisi maksaa raudoitustyön keskituntiansion mukaista palkkaa. Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto katsoi, että kanteessa tarkoitettu luottamusmiessopimuksen määräys antoi tiettyä suojaa juuri tällaisia tapauksia silmälläpitäen. Raudoitustyön aikapalkka muodosti takuupalkan pääluottamusmiehen siirtyessä tehtävästä toiseen.

Toisaalta ei suoja siirryttäessä vähemmän vaativaan työhön voinut olla suurempi kuin samassa työssä pysyttäessä. Työtuomioistuin oli eräässä jutussa katsonut, että samassa työssä palkka saattoi vaihdella esimerkiksi työpanoksen perusteella ja että urakasta aikatyöhön siirtymistä oli pidettävä luottamusmiessopimuksen tarkoittamana luonnollisena ansionvaihteluna. Työnantajaliitto oli katsonut vastaavien sääntöjen soveltuvan myös nyt puheena olevaan tapaukseen ja antanut sen sisältöiset ohjeet Kaise Oy:lle.

Luottamusmiehen suoja ei palkan osalta voinut olla vähemmän vaativaan työhön siirryttäessä suurempi kuin mitä se oli samassa työssä pysyttäessä. Tällä perusteella kanne oli hylättävä, mikäli siinä oli kysymys vaatimuksista erisisältöisten keskituntiansioiden noudattamisesta. Siirto toiseen työhön oli ollut tosiasiallisesti välttämätön, koska kaikki aikaisemmat parempipalkkaisiksi väitetyt työt olivat loppuneet. Juridiselta kannalta oli otettava huomioon luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeitten maininta, jonka mukaan ei ollut estettä luottamusmiesten siirtämisestä toiseen työhön, mutta heidän palkkansa ei siirron johdosta saanut laskea. Ohjeitten mukaan tämä merkitsi, että aikatyössä säilyi luottamusmiehen henkilökohtainen aikapalkka ilman olosuhde- ja vuorotyölisiä. Suutarin henkilökohtainen aikapalkka oli tämän mukaisesti säilytetty.

Näillä syillä Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto ja Kaise Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten selittää, että Kaise Oy on menetellyt vastoin luottamusmiessopimusta siirtäessään Yrjö Suutarin edellä kerrotuin tavoin toiseen työhön ja että yhtiö on velvollinen maksamaan Suutarille ajalta 14.6.-31.8.1976 kaikilta työtunneilta hänelle maksetun palkan ja hänelle urakkatyössä muodostuneen keskituntiansion 22,80 markan erotuksen ynnä sitä vastaavat vuosilomaedut. Jutun näin päättyessä saa Rakennustyöläisten Liitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Hämäläinen, Parkkinen, M. Virtanen, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.