Dismissal of dismissal protection claim because conduct was considered but no valid business reason existed.

Myymälänhoitajan irtisanomiselle ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua asiallista perustetta, mutta hänen käyttäytymisensä oli otettava huomioon irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antamana aiheena.

Asianosaiset: Myymäläesimiesten Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. ja Koilliskuntain Osuuskauppa

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 15.2.1976 solmitussa myymälän ja osastonhoitajien sekä keskusvarastonhoitajien työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

6 § Työsuhteen päättyminen

1. Irtisanomisaika on molemmin puolin yksi kuukausi, jolleivät työnantaja ja toimihenkilö paikallisesti toisin sovi.

2. Tähän työehtosopimukseen sidottuihin toimihenkilöihin sovelletaan työmarkkinakeskusjärjestöjen välillä allekirjoitettua irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta siinä laajuudessa kuin irtisanomissuojasopimuksessa määrätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa mainitun keskusliittojen välillä 8.4.1968 solmitun irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 3 ja 4 § kuuluvat seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Myymäläesimiesten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsen myymälänhoitaja Eero Poikela oli toiminut myymälänhoitajana Koilliskuntain Osuuskaupan Tapionniemen myymälässä 15.6.1956 ja 15.9.1976 välisen ajan. Vuonna 1976 hän oli ollut vuosilomalla ja ylimääräisellä vapaalla 6.5. ja 15.8. välisen ajan. Koilliskuntain Osuuskauppa oli ilmoittanut ensin 9.8.1976 päivätyllä kirjeellä Poikelan työpaikan muuttuvan Tapionniemen myymälästä noin 45 kilometrin päähän Kostamon myymälään ja sitten 16.8.1976 päivätyllä kirjeellä osuuskauppa oli purkanut Poikelan työsopimuksen, koska Poikela oli kirjeen mukaan kieltäytynyt ottamasta vastaan Tapionniemen myymälän myymälänhoitajan tehtäviä.

Poikela ei ollut kieltäytynyt siirtymästä uuteen työpaikkaan, vaikka hänen työpaikkansa siirrolle ei ollut ollutkaan hyväksyttävää perustetta. Hän ei ollut myöskään käytännössä kieltäytynyt tekemästä työtään Tapionniemen myymälässä. Hän oli ainoastaan omana käsityksenään ilmoittanut, ettei ollut syytä suorittaa kustannuksia vaativaa 16.8.1976 toimitettavaksi aiottua inventaariota, koska muutaman viikon kuluttua olisi kuitenkin jouduttu suorittamaan uusi inventaario myymälänhoitajan vaihtumisen vuoksi. Inventaariota ei sitten ollutkaan toimitettu ennen kuin Poikelan työsuhteen päättymisen jälkeen.

Poikela oli suorittanut tehtävänsä normaalisti Tapionniemen myymälässä myös vuosilomansa jälkeen. Hän ei ollut jäänyt pois työstä tai kieltäytynyt tekemästä hänelle kuuluvia tehtäviä. Vaikutti siltä, että todellisena syynä työsuhteen päättämiselle oli ollut Koilliskuntain Osuuskaupan ja postilaitoksen välinen erimielisyys osuuskaupan postille vuokraamasta huoneistosta. Lapin postipiirin piiripäällikön kirjeestä 10.8.1976 ilmeni, että osuuskaupan toimitusjohtaja oli jo 4.8.1976 uhannut katkaista Poikelan työsuhteen, mikäli Tapionniemen postiasema muuttaa pois osuuskaupan vuokraamista tiloista. Myöhemmin postiasema oli muuttanut pois kyseisistä tiloista ja myös Poikelan työsuhde oli lakkautettu.

Tämän vuoksi ja koska Koilliskuntain Osuuskauppa ei ollut suostunut suorittamaan Poikelalle mitään korvausta hänen työsuhteensa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta irtisanomisesta, Myymäläesimiesten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Koilliskuntain Osuuskauppa on menetellyt irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Poikelan työsopimuksen ilman asiallista perustetta, ja velvoittamaan Koilliskuntain Osuuskaupan suorittamaan tästä Poikelalle korvauksena kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa vastaavat 12 990 markkaa viiden prosentin korkoineen haastepäivästä lukien.

Kaupan Työnantajaliitto ja Koilliskuntain Osuuskauppa ovat kanteeseen vastatessaan ilmoittaneet, että myymälänhoitaja Eero Poikela oli kirjeessään Koilliskuntain Osuuskaupan toimitusjohtajalle 12.8.1976 ilmoittanut, ettei hän tule vastaanottamaan myymäläesimiehen tehtäviä loman päättymisen jälkeen 16.8.1976. Näin oli tapahtunut, eikä Poikela ollut loman jälkeen suorittanut myymälänhoitajan tehtäviä, vaan oli kieltäytynyt niistä jättäen ne muun henkilökunnan tehtäväksi. Edellä mainitun ilmoituksen ja osuuskaupan toimitusjohtajan ja Poikelan välillä käytyjen puhelinkeskustelujen jälkeen oli Koilliskuntain Osuuskauppa irtisanonut Poikelan työsuhteen päättyväksi 15.9.19,6. Kyse ei ollut ollut sanamuodosta huolimatta työsuhteen purkamisesta vaan irtisanomisesta.

Osuuskaupan toimitusjohtaja ei ollut postipiirin päällikön kanssa käymissään keskusteluissa uhannut työsuhteen päättymisellä. Hän oli todennut postipiirin päällikölle postin ja Poikelan välisestä vuokrasopimuksesta kuultuaan, ettei hän ollut varma, tuliko Poikelan toimipaikkana vastaisuudessa olemaan Tapionniemen myymälä vai jokin muu toimipiste osuuskaupan toimialueella. Osuuskaupan kannattavuuden kannalta ja sen toimipaikan valvonnan järjestämiseksi oli välttämätöntä, että myymäläkiinteistössä asui joku vuokraa maksava osuuskunnan toimihenkilö. Poikelan poismuuton johdosta myymälä olisi jäänyt vuokralaista vaille. Koska ainoana mahdollisena vuokralaisena olisi voinut olla myymälänhoitaja, oli ollut tarpeellista siirtää Poikela toiseen myymälään, jonne matkaa oli talvikautena noin 15 kilometriä. Kyseessä olevassa Kostamon myymälästä olevassa asunnossa oli jo vuokralla osuuskaupan toimihenkilö, joten Poikela olisi voinut hoitaa tätä myymälää osuuskaupan puolesta Tapionniemestä käsin.

Poikelan työsuhde oli päättynyt syistä, jotka olivat johtuneet Poikelan henkilökohtaisesta toiminnasta. Hän oli selvästi kieltäytynyt palaamasta entisiin työtehtäviinsä. Tästä syystä työnantaja oli päättynyt tekemäänsä ratkaisuun, joka oli voimassa olevan irtisanomissuojasopimuksen mukainen. Näillä syillä Kaupan Työnantajaliitto ja Koilliskuntain Osuuskauppa ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Osuuskaupan puolelta on korostettu, että Tapionniemen myymälän kannattavuudelle on merkityksellistä muun muassa sen tiloissa asuvalta myymälänhoitajalta saatava vuokratulo. Poikelalle annetussa siirtoilmoituksessa on lisiksi viitattu postille vuokratusta huoneistosta saatuun tuloon. Poikela on puolestaan kirjeessään perustellut kieltäytymistään inventaariosta vedoten sen liikkeelle aiheuttamiin kustannuksiin, varsinkin kun hänen siirtonsa toiseen myymälään aiheuttaisi joka tapauksessa pian uuden inventaarion.

Annetuista työtehtävistä kieltäytyminen on sellaisenaan asiallinen peruste työntekijän irtisanomiseen. Poikelan kirje, jossa hän ilmoittaa kieltäytymisestään, osoittaa kuitenkin, että hän on katsonut tulleensa siirron yhteydessä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi eikä ole ymmärtänyt oikeata menettelytapaa tuon riitakysymyksen saamiseksi selviteltäväksi. Nämä seikat ja muu jutussa esitetty selvitys osoittavat työtuomioistuimen mielestä, ettei Poikelan irtisanomisen syynä ole ollut yksinomaan Poikelan kieltäytymisilmoitus, vaan että irtisanominen on liittynyt myös kieltäytymisilmoitusta edeltäneeseen tilanteeseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Poikelan irtisanomiselle ole ollut sellaista asiallista perustetta kuin irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä tarkoitetaan mutta että Poikelan käyttäytyminen on otettava huomioon saman sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuna työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antamana aiheena, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi kanteen enemmälti hyläten velvoittaa Koilliskuntain Osuuskaupan maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsuhteen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta myymälänhoitaja Eero Poikelalle kohtuulliseksi harkitut 7 000 markkaa viiden prosentin korkoineen haastepäivästä 12.5.1977 lukien. Jutun näin päättyessä ja asian laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Lampi, Peltola, Äimälä, Airaksinen, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.