Labor court dismisses union appeal and orders compensation for failure to monitor collective agreement wage rules during strike.

Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoon teurastajien työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelun yhteydessä tapahtuneesta valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Asianosaiset: Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 12.4.1976 solmitussa teurastamoiden ja makkaratehtaiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 § Palkka

Työntekijät sijoitetaan heidän työnsä ja ammattitaitonsa asettamien vaatimusten perusteella tämän sopimuksen liitteissä oleviin palkkaryhmiin ja maksetaan täysin työkykyisille työntekijöille seuraavien palkkataulukkojen mukaiset palkat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

43 § Työrauha

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Elintarvikealan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksessä Karjakunnan Kouvolan tuotantolaitoksella oli työrauha rikkoontunut 5.7.1977, jolloin teurastamon luottamusmies oli ilmoittanut työnjohdolle, että teurastajat aloittavat jarrutuksen. Jarrutuksen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantaja myöntymään yksilöimättömään palkankorotukseen. Teurastusvauhti oli pudonnut välittömästi ja vaihdellut normaaliin pitkäaikaiseen teurastusvauhtiin nähden siten, että heinäkuun 5 päivänä vauhti oli ollut 54 %,

6.7. 36 %, 7.7. 31 %, 8.7. 36 %, 11.7. 33 %, 12.7. 37 %,

13.7. 36 %, 18.7. 32 %, 22.7. 22 %, 25.7. 7 %, 26.7. 26 %,

27.7. 5 %, 28.7. 34 % ja 29.7. 58 %. Elokuun 1 päivänä vauhti oli ollut 48 %, 2.8. 29 % ja 3.8. 4 %. Jarrutus oli jatkunut samaan tapaan, kunnes se oli 11.8.1977 päättynyt.

Teuraskarjan kunnon huonontuessa nopeasti oli valvova eläinlääkäri kehottanut 7.7.1977 teurastajia ripeään teurastusvauhtiin. Teurastajien kieltäydyttyä noudattamasta kehotusta oli teuraskarjaa jouduttu lastaamaan useita kuormia uudelleen ja toimittamaan ne Mikkelin, Lahden ja Kotkan teurastamoihin. Tästä pakkotoimenpiteestä huolimatta olivat teuraskarjan kunto ja laatu huomattavasti heikentyneet, mikä yhdessä ylimääräisten työ- ja kuljetuskustannusten kanssa oli aiheuttanut yritykselle suurta tappiota.

Teurastajien palkkaus oli perustunut 13.5.1975 paikallisten osapuolten allekirjoittamaan sopimukseen, jonka mukaan palkka oli suoritussidonnainen aikapalkka. Suoritustasoksi oli sovittu siassa 6,4 ja naudassa 3,06 kappaletta miestyötunnissa. Ennen jarrutuksen alkua oli suoritustaso laskenut pitkäaikaisiksi keskiarvoiksi muodostuneisiin määriin siassa 5,8 ja naudassa 2,3 kappaletta, kun palkkataso oli 18,34 markkaa tunnissa. Tästä laskusta huolimatta oli palkka maksettu sovitun suoritustason mukaan. Vuonna 1975 sovittuun palkkatasoon oli lisätty työehtosopimuksen mukaiset korotukset.

Liittojen välisissä neuvotteluissa 15.7.1977 oli työnantajapuoli tarjonnut korotusta suoritussidonnaiseen aikapalkkaan siten, että läpimeno sian kohdalla olisi ollut 7,35 ja naudan kohdalla 2,1 kappaletta miestyötunnissa, millä suoritustasolla tuntipalkka olisi ollut 19,36 markkaa.

Hyläten tarjouksen työntekijäpuoli oli esittänyt siirryttäväksi suoraan kappaleurakkaan. Työnantaja ei ollut katsonut voivansa ottaa käyttöön suorituspalkkajärjestelmää ilman perusteellista työntutkimusta, joka voitaisiin suorittaa vuoden loppuun mennessä. Liittojen välisessä uudessa neuvottelussa 21.7.1977 työnantaja oli tehnyt uuden tarjouksen tutkimuksen aikana sovellettavaksi tilapäiseksi palkkajärjestelmäksi, jossa alin tuntipalkka oli 18,34 markkaa vastaten 2,3 naudan ja 5,8 sian läpimenoa miestyötunnissa ja ylin tuntipalkka 19,36 markkaa vastaten 2,75 naudan ja 7,0 sian läpimenoa. Työntekijäpuoli oli hylännyt tämänkin tarjouksen jatkaen jarrutusta.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto oli kirjeellä 29.7.1977 pyytänyt Elintarvikealan Työnantajaliitolta neuvottelujen aloittamista tilanteen ratkaisemiseksi. Liitot olivat 1.8.1977 neuvotelleet Helsingissä, mutta neuvottelussa syntynyt suositus oli työpaikalla hylätty. Työt olivat pysähtyneet kokonaan aamulla 3.8.1977, mutta jatkuneet iltapäivällä hidastetulla vauhdilla. Seuraavana päivänä teurastajat eivät olleet tehneet edes eläinlääkärin määräämiä teurastuksia. Jarrutuksen johdosta ei työtä ollut riittänyt kaikille teurastamon työntekijöille ja näiden kohdalta oli palkanmaksu jouduttu keskeyttämään.

Jarrutustoimenpiteet olivat selvästi kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiin, eikä ollut edes väitetty, etteivät työehtosopimuksen vähimmäisvaatimukset olleet toteutuneet. Suomen Elintarviketyöläisten Liiton jäsenyhdistyksen Kouvolan Lihanjalostustyöntekijäin ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettamat luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun syntymisen ehkäisemiseksi, sen lopettamiseksi tai tuomitsemiseksi ja tilanteen rauhoittamiseksi, vaan he olivat päinvastoin olleet itse ajamassa ja toiminnallaan tukemassa työehtosopimuksen vastaista vaatimusta. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ei myöskään ollut työtaistelun kestoajan huomioon ottaen ryhtynyt ainakaan riittäviin toimenpiteisiin asiassa, vaikka tilanteen vakavuudesta oli liitolle huomautettu jo 13.7.1977.

Näillä perusteilla Elintarvikealan Työnantajaliitto on vaatinut, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ja Kouvolan Lihanjalostustyöntekijäin ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimusten mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että neuvotteluja Karjakunnan Kouvolan tuotantolaitoksen palkoista oli käyty jo syksystä 1976 lähtien, jolloin neuvottelut oli käynnistänyt työnantajapuoli. Näissä neuvotteluissa oli todettu, että vuoden 1975 sopimuksessa sovitut aikapalkan niin sanotut läpimenoarvot olivat kohtuuttoman korkeat. Neuvottelujen lähtökohdaksi oli otettu ne läpimenoarvot, joihin oli käytännössä päästy. Naudan osalta 18,34 markan tuntipalkkaa oli siten vastannut läpimenoarvo 2,3 ja sian osalta 5,3. Työnantajapuoli oli lupautunut sellaiseen ratkaisuun, että samalla kun läpimenoarvoja korotettiin, myös tuntipalkkoja nostettaisiin. Työnjohto oli nimenomaan luvannut palkantarkistuksia samassa yhteydessä, kun kevään 1977 valtakunnalliset korotukset suoritettaisiin.

Toisin oli kuitenkin käynyt. Työnantajapuolen todellisena pyrkimyksenä oli ollut työvauhdin kiristäminen ilman vastaavaa palkkahyvitystä. Esimerkiksi sian kohdalla edellä mainittu vuoden 1976 läpimenoarvo 5,3 oli seuraavan vuoden alkupuoliskolla noussut 5,8:aan mutta palkkauksessa ei ollut näkynyt vastaavia muutoksia. Kun neuvotteluja oli käyty yli puoli vuotta turhaan, oli työnantajapuolen menettely väistämättä johtanut liiton ja ammattiosaston kannalta kestämättömään tilanteeseen. Normaalin teurastusvauhdin putoamisen syy oli ilmeisesti ollut siinä, että kun työnantaja ei ollut halukas ottamaan palkkauksessa huomioon kohonneita läpimenoarvoja, ei muutoksiin ollut syytä silloinkaan, kun läpimenoarvot laskivat.

Pääasiallinen tieto Kouvolan teurastamosta oli tullut työntekijäpuolen kautta. Näin ollen ei liiton edustajilla ollut ollut kaikissa vaiheissa tietoa siitä, miksi työnantajapuoli oli tilanteen luokitellut, mikä oli vaikuttanut liiton edustajien toimenpiteisiin. Varmuuden vuoksi oli kuitenkin edellytetty työrauhan säilymistä kaikissa vaiheissa. Näin ollen erityisesti liitto oli tehnyt kaikkensa tilanteen normalisoimiseksi. Mahdollisuuksia hoitaa asia työrauhan kannalta tyydyttävään lopputulokseen oli haitannut työnantajan menettely, joka oli työntekijäpuolella koettu epäoikeudenmukaiseksi ja kohtuuttomaksi.

Näillä syillä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kouvolan Lihanjalostustyöntekijäin ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Karjakunnan Kouvolan tuotantolaitoksen teurastajat ovat 5.7.1977 ryhtyneet jarruttamaan tuotantoa pudottaen työvauhdin mainittuna päivänä noin puoleen normaalista. Jarrutus on jatkunut kanteessa kerrotuin tavoin lähes päivittäin jarrutuksen tehon vaihdellessa siten, että työvauhti on keskimäärin ollut noin 35 prosenttia normaalista ja työt olleet pysähdyksissä aamupäivän 3.8.1977 kokonaan. Jarrutuksen johdosta on teuraskarjaa jouduttu kuljettamaan Karjakunnan teurastamoihin muille paikkakunnille, ja Kouvolan tuotantolaitoksen muuta henkilökuntaa on jarrutuksen takia jäänyt vaille työtä.

Jarrutuksen tarkoituksena on ollut teurastajien palkkatason korottaminen, ja jarrutus on siten kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin Ammattiosaston työpaikalle asettamien luottamusmiesten, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa, ei ole edes väitetty ennen vastineessa mainittua ammattiosaston toimikunnan kokousta ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin saadakseen teurastajat lopettamaan työtaistelunsa eikä kokouksen jälkeenkään muihin toimenpiteisiin kuin kokouksessa laaditun, vain vähäiseltä osalta työrauhavelvollisuuden noudattamista käsittelevän kirjelmän saattamiseen työntekijöiden tietoon. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ei liioin ole työtuomioistuimen mielestä ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin pysyäkseen Kouvolassa vallitsevan tilanteen tasalla ja voidakseen sillä perusteella huolehtia siitä, että ammattiosasto ja sen jäsenet noudattavat liiton kehotuksia työrauhan säilyttämisestä, kunnes jarrutustoimenpiteet ovat 11.8.1977 päättyneet lähinnä liittojen välisin toimenpitein.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kouvolan Lihanjalostustyöntekijäin ammattiosaston maksamaan Elintarvikealan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 500 markkaa ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton 2 500 markkaa sekä kummankin yhteisvastuullisesti korvaamaan Elintarvikealan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja Sarkko, Järvenpää, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.