Legislator Case Law & Legislation
TT:1976-95 AI generated

Labor court dismissed union fine for unclear local rules but upheld fine for failing to ensure compliance.

Case Number TT:1976-95
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's fine against a local branch for failing to prove a breach of duty, while upholding a fine against the national union for failing to ensure compliance. The court found that while local agreements might create expectations of better working hours, they do not exempt employees from following clear master contract rules. The national union was fined because it issued instructions contradicting the master contract without verifying local agreements, whereas the local branch's lack of knowledge was insufficient for a penalty.

Legislator headnote

AI generated

Section 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 and 10 of the Collective Agreements Act: A union branch is liable for a fine only if it knowingly violates duties, while a national union is liable if it fails to ensure members comply with master contract rules by issuing contradictory instructions.

Keywords

AI generated
collective agreements act union liability master contract rules local agreements fine enforcement compliance duty labor dispute

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työaikajärjestelmän laatiminen todettu työaikalain säännösten nojalla ja ottaen myös huomioon runkosopimuksen määräykset työnantajan asiaksi. Siitä, oliko toimihenkilöille ehkä paikallisella tasolla syntynyt oikeus edullisempaan työaikajärjestelmään kuin runkosopimus sinänsä edellytti ja miten uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä mahdollisesti aiheutuvat haitat ehkä oli korvattava, oli neuvoteltava runkosopimuksen edellyttämällä tavalla. Näitä kysymyksiä koskevat epäselvyydet eivät vapauttaneet toimihenkilöitä noudattamasta työnantajan määräystä uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä.

Teknisten paikallisyhdistyksen ei katsottu syyllistyneen sellaiseen velvollisuuksiensa laiminlyömiseen, josta se olisi tuomittava hyvityssakkoon. Vastaajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Teknisten Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja toiselta puolen Teknisten Liiton sekä eräiden muiden yhdistysten kesken 24.2.1976 allekirjoitetussa ensin mainitun yhdistyksen kemian teollisuutta koskevassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § PALKKASOPIMUS

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä helmikuun 24 päivänä 1976 tehtyyn runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Erityismääräyksiä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Työtuntijärjestelmän edellyttämän vuosityöajan tulee vuorotyössä keskimäärin vastata runkosopimuksen 5 §:n 1. kappaleessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työtuntijärjestelmän mukaista vuosityöaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Mikäli työvuorojärjestelmä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä on laadittu siten, että työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa, tulee näistä työvuoroista antaa vuodessa 18 vuoroa vapaata esim. seisokkien ja/tai ns. tasausvapaiden muodossa ja niissä työtuntijärjestelmissä, joissa viikkotyöaika on keskimäärin 40 tuntia on tasausvapaan pituus vuodessa 4 päivää.

7. Toimihenkilölle kertyneet tasausvapaavuorot pyritään antamaan toimihenkilön kanssa sovittuna ajankohtana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Neuvottelujärjestys

Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, voidaan asia siirtää asianomaisten liittojen käsiteltäväksi runkosopimuksen 33 §:n määräysten mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusliittojen välisessä runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Säännöllinen työaika

1. Työnjohtajien ja heihin verrattavien työaika on enintään 8 tuntia päivässai ja 40 tuntia viikossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Työtuntijärjestelmä ja työajan sijoittuminen

Työpaikalla on laadittava työtuntijärjestelmä milloin se on työn laatuun nähden mahdollista. Työvuorokauden ja työviikon alkamisesta noudatetaan mitä palkkasopimuksessa on sovittu.

Uuden työtuntijärjestelmän käyttöönottamisesta ja työtuntijärjestelmään tulevista pysyvistä muutoksista on ilmoitettava asianomaisille toimihenkilöille ja yhdysmiehelle mahdollisimman ajoissa ja viimeistään 2 viikkoa ennen työtuntijärjestelmän tai muutoksen voimaantuloa.

Ellei 8 §:stä ja 10 §:n 2 momentista muuta johdu, ilmoitetaan työnantajan määräämistä työtuntijärjestelmään tulevista tilapäisistä poikkeamista asianomaisille toimihenkilöille mahdollisimman ajoissa ja viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltävänä päivänä ellei kysymyksessä ole hätätyö tai siihen verrattava.

Milloin työtuntijärjestelmän tilapäinen muuttaminen koskee työosastoa tai vastaavaa tuotannollista kokonaisuutta, annetaan 3 kappaleessa tarkoitettu ilmoitus myös yhdysmiehelle.

7 § Keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika

Keskimääräisen säännöllisen viikkotyöajan käyttöönottaminen edellyttää työ tuntijärjestelmän laatimista vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärin enintään 40 tuntiin viikossa.

Säännöllinen viikottainen työaika voidaan järjestää keskimääräiseksi

a) päivätyössä yrityksen toimintojen välttämättömästi sitä vaatiessa siten, että se on enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa ja

b) vuorotyössä myös siten, että se on keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa, keskeytyvässä kaksi- ja kolmivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona sekä keskeytymättömässä tai jatkuvassa vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona.

Tasoittumisajanjakson kuluessa tulee tekniselle toimihenkilölle antaa keskimäärin kaksi vapaapäivää viikkoa kohti.

Työtuntijärjestelmän käyttöönottamisesta ja muuttamisesta noudatetaan mitä 6 §:ssä on määrätty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 § Neuvottelujärjestys

1. Sopijapuolten tulee asiallisesti neuvotella kaikista niiden toimialalla ilmaantuvista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä. Sopijapuolet myötävaikuttavat omalta osaltaan hyvien ja asiallisten neuvottelusuhteiden kehittämiseen työpaikoilla.

2. Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta tekninen toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

3. Jos jostakin muusta kuin edellä tarkoitetusta syystä syntyy erimielisyyttä työnantajan ja teknisten toimihenkilöiden välillä, on asiassa ensin pyrittävä sovintoon paikallisilla neuvotteluilla ja jolleivät nämä johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

4. Jommankumman asiapuolen esittäessä neuvotteluja edellä tarkoitetuissa tapauksissa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Seuraavan neuvottelutilaisuuden ajankohdasta on neuvotteluissa sovittava.

5. Neuvotteluista on jommankumman osapuolen niin vaatiessa laadittava pöytäkirja tai erimielisyysmuistio, joka kummankin osapuolen on allekirjoitettava. Asiakirjassa on lyhyesti mainittava erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Pöytäkirja tai erimielisyysmuistio on laadittava viikon kuluessa neuvottelun päättymisestä.

6. Jolleivät edellä 2 momentissa mainitut neuvottelut johda tulokseen, voi jompikumpi asiapuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiat voivat asianomaiset liitot, oltuaan asiasta yksimieliset, siirtää keskusliittojen välillä neuvoteltaviksi.

7. Niin kauan kuin edellä 3 momentissa mainitusta erimielisyydestä käydään neuvotteluja, ei asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) eikä ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

34 § Sopimuksen sitovuus

1. Tämä sopimus sitoo:

a) allekirjoittaneita keskusliittoja,

b) niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka ovat keskenään kirjallisesti sopineet tähän sopimukseen yhtymisestä kysymyksessä olevan työnantajaliiton osalta ja tehneet tähän sopimukseen liittyvän palkkasopimuksen sekä

c) niitä työnantajia, teknisiä toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin jäsenliittoihin.

2. Tähän sopimukseen yhtyminen on voimassa siitä lähtien ja yhtä kauan kuin kysymyksessä olevien liittojen välillä solmittu palkkasopimuskin.

3. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat mainittuihin sopimuksiin kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen, kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimusten määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Kemira Oy:n Oulun tehtailla oli keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ollut vuodesta 1969 lähtien käytössä työtuntijärjestelmä, jossa keskimääräinen viikkotyöaika oli noin 40 tuntia ja vuosityöaika noin 1 870 tuntia. Työajan tasaamiseksi päivätyöntekijöiden työaikaa vastaavaksi oli työntekijöille järjestelmän puitteissa annettu ajantasausvapaina lisäksi vapaata neljä työvuoroa vuodessa. Vuosien mittaan järjestelmässä oli kuitenkin havaittu huomattavia puutteita, joista keskeisin oli se, että työtuntijärjestelmästä johtuen työntekijät eivät työskennelleet pysyvästi saman työnjohtajan alaisuudessa. Tästä aiheutuvien haittavaikutusten poistamiseksi työnantaja oli muun muassa vuonna 1974 esittänyt työntekijöille uuteen niin sanottuun 5-vuorojärjestelmään siirtymistä työntekijäin siihen suostumatta.

Siten oli Typen Tekniset painostaakseen työnantajaa olemaan ottamatta käyttöön uutta työtuntijärjestelmää ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, joka oli toteutettu työnantajan antamien työaikaa koskevien määräysten noudattamatta jättämisenä. Työtaistelutoimenpide kohdistui runkosopimuksen ja palkkasopimuksen työajan järjestelyä koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi, vaan päin vastoin ollut sitä kannattamassa. Ammattiosasto oli nimenomaan päättänyt pysyä vanhan työtuntijärjestelmän mukaisissa työvuoroissa. Myöskään Teknisten Liitto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi taikka lopettamiseksi. Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Typen Teknisten ja Teknisten Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

Kun tekniset toimihenkilöt Kemira Oy:n Oulun tehtailla olivat menetelleet työsuhteittensa ehtojen mukaisesti ja noudattaneet työehtosopimuksen määräyksiä, Teknisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset samoin kuin jutussa kuultu Typen Tekniset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työaikajärjestelmän laatiminen on työaikalain säännösten nojalla ja ottaen myös huomioon runkosopimuksen 6 §:n määräykset työnantajan asiana. Kysymyksistä, onko toimihenkilöille ehkä paikallisella tasolla syntynyt oikeus edullisempaan työaikajärjestelmään kuin runkosopimus sinänsä edellyttää ja miten uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä mahdollisesti aiheutuvat haitat ehkä on korvattava, on neuvoteltava runkosopimuksen edellyttämällä tavalla; mutta näitä kysymyksiä koskevat epäselvyydet eivät vapauta toimihenkilöitä noudattamasta yhtiön antamaa runkosopimuksen 6 §:n mukaisesti sinänsä selvää määräystä uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä.

Kun kuitenkin otetaan huomioon toimihenkilöiden edellä mainittu käsitys paikallisista sopimuksista ja niiden vaikutuksesta sekä Teknisten Liiton antamat ohjeet, on heidän velvollisuutensa noudattaa yhtiön määräystä uuteen työtuntijärjestelmään siirtymisestä saattanut olla heille jossakin määrin epäselvä ainakin työtuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon asti. Sen jälkeen taas yhtiö ei ole vaatinut toimihenkilöiltä välitöntä uuteen järjestelmään siirtymistä, vaan edellä mainitun sitoumuksen antamista, mistä kieltäytymistä ei voida sinänsä pitää työtaistelutoimenpiteenä. Yhtiöllä puolestaan ei ole velvollisuutta sopia toimihenkilöpuolen ilmeisesti vaatimalla tavalla korvaus- ym. kysymyksistä ennen työaikajärjestelyn toteuttamista; mutta tämänkään vaatimuksen esittämisen työtuomioistuin ei katso vallinneissa oloissa vielä muodostuneen työtaistelutoimenpiteeksi.

Työtuomioistuin katsoo, että Teknisten Liitto on, hankkimatta edes riittävää selvitystä väitetyn paikallisen sopimuksen olemassaolosta ja sisällyksestä, antamalla Typen Teknisille runkosopimuksen edellä sanotusta määräyksestä poikkeavat ohjeet osaltaan aikaansaanut toimihenkilöiden kieltäytymisen noudattaa uutta työtuntijärjestelmää ja näin ollen laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että sen jäsenet noudattaisivat runkosopimuksen määräyksiä. Sitä vastoin on työtuomioistuimen mielestä jäänyt näyttämättä, että Typen Tekniset, joka on seurannut Teknisten Liiton ohjeita, olisi jutun pääkäsittelypäivään mennessä syyllistynyt sellaiseen velvollisuuksiensa laiminlyömiseen, josta se olisi työehtosopimuslain mukaan tuomittava hyvityssakkoon.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Typen Teknisiä vastaan esitetyt vaatimukset, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Teknisten Liiton maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa 1 500 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset samoin kuin Typen Tekniset itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Riski, Tiitola, Mickwitz, Hyppönen, Lankinen ja Suominen.