Labor court dismissed strike claim where employees refused new shift system violating collective agreement terms.

Tehtaan työntekijät olivat kieltäytyneet siirtymästä työnantajan määräämään uuteen työtuntijärjestelmään pitäytyen paikallisesti työtuntijärjestelmästä aikaisemmin tehdyssä sopimuksessa. Työnantajapuoli oli katsonut, ettei se ollut luopunut sille työehtosopimuksenkin mukaan kuuluvasta oikeudesta määrätä mm. uuden työtuntijärjestelmän käytäntöön ottamisesta. Tuomiossa todettu, että molempien osapuolten lopputuloksen tueksi voitiin esittää asiallisesti huomioon otettavia perusteita.

Työehtosopimukselle ei voitu antaa sellaista vakiintuneesta käytännöstä poikkeavaa merkitystä, ettei työntekijällä olisi tulkinnanvaraisessa tapauksessa velvollisuutta noudattaa työnantajan määräyksiä, kunnes tulkintakysymys on selvitetty.

Hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kemian Työntekijäin Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 28.2.1976 solmitussa kemian perusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työntekijän velvollisuus on noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita mikäli ne eivät ole ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen tai työsääntöjen kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

6 § Säännöllinen työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevan lain säännöksiä.

2. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

3. Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa:

päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona;

keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona; sekä

keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

4. Säännöllinen vuorokautinen työaika voidaan tilapäisesti pidentää 9 tuntiin edellyttäen, että viikkotuntien lukumäärä 3 viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin. Tällöin siitä on sovittava viimeistään sitä päivää edeltävänä työpäivänä, jona pidennettyä työaikaa ensi kerran sovelletaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä tarpeelliset väliajat työssä määrää työnantaja lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa. Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan sitä ennen pääluottamusmiehen kanssa.

10. Vuorotyössä tulee työvuorojen säännöllisesti vaihtua ja enintään 3 viikon pituisin ajanjaksoin muuttua. Työntekijää voidaan kuitenkin, milloin niin sovitaan, pitää työssä jatkuvasti myös samassa vuorossa, ei kuitenkaan yövuorossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 § Töiden järjestely ja siirto toiseen työhön

1. Työntekijä tekee työnjohdon hänelle osoittamaa työtä ja työnantajalla on oikeus siirtää työntekijä kulloinkin esiintyvän tarpeen mukaan toiseen työhön.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

X NEUVOTTELUJÄRJESTYS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

34 § Erimielisyyksien sovittelu

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa siitä kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.

2. Ellei edellä 1 kohdassa mainittua asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomaisten keskusjärjestöjen 30.4.1965 tekemässä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Lyhennysohjelman tultua loppuun suoritetuksi säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa Mikäli säännöllinen viikkotyöaika määritellään keskimääräisesti, on työehtosopimuksessa sovittava sen ajanjakson enimmäispituudesta, jonka kuluessa viikkotyöaika vuosilomia mukaan lukematta tasoittuu 40 tuntiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siirtymispäivänä 15.9.1976 olivat kaikki työntekijät kuitenkin tulleet työhön entisen työtuntijärjestelmän mukaisiin vuoroihin. Sekä työntekijöille että ammattiosaston edustajille oli välittömästi ilmoitettu, ettei työnantaja hyväksynyt työntekijöiden menettelyä, vaan piti sitä työehtosopimuksen vastaisena ja työtaistelutoimenpiteenä. Tehtaan työsuhdeasiainhoitaja oli pyytänyt pääluottamusmieheltä, jonka Kemian Työntekijäin Liittoon kuuluva ammattiosasto Typpi Oy:n työntekijät r.y. oli asettanut tehtäväänsä, ammattiosaston virallista kannanottoa esittäen hänelle samalla allekirjoitettavaksi tiedotteen, jossa olisi kehotettu vuoromiehiä tulemaan työhön uuden vuorojärjestelmän mukaisesti. Pääluottamusmies oli kieltäytynyt allekirjoittamasta tiedotetta mainiten, ettei se vastannut hänen näkemystään ja ettei hänen mielestään kyseessä ollut työrauhavelvoitteen rikkominen. Entisen vuorojärjestelmän noudattaminen oli toistaiseksi jatkunut.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa vaatinut, että Kemian Työntekijäin Liitto ja Typpi Oy:n Työntekijät työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:ssä mainittujen velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että vuoden 1969 työehtosopimuksen sovellutusneuvotteluissa oli 11.10.1968 sovittu uuden vuorojärjestelmän käyttöönotosta keskeytymättömässä kolmivuorotyössä siten, että keskimääräinen 40 tunnin työaika oli saavutettu 17 viikon jaksoissa. Uudet työaikajärjestelyt olivat perustuneet vuonna 1966 voimaan astuneisiin työaikalain muutoksiin, jotka edellyttivät asteittaista siirtymistä 40-tuntiseen työviikkoon. Sovellutusneuvotteluja käytäessä oli esillä ollut useita vaihtoehtoja vuorojärjestelmän rakentamiseksi keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Lopullisen valinnan olivat tehneet Typpi Oy:n työntekijät omassa kokouksessaan. Työntekijöiden puolesta sovellutusneuvotteluja oli käynyt Typpi Oy:n silloinen pääluottamusmies. Silloisen neuvottelukäytännön mukaan pysyvistä muutoksista ennalta laadittuun työtuntijärjestelmään oli aina neuvoteltu yhdessä, ja ainoastaan tilapäiset muutokset oli työnantaja määrännyt yksin.

Työntekijäpuoli ei ollut havainnut nykyisessä vuoden 1968 sopimukseen perustuvassa työtuntijärjestelmässä kanteessa väitettyjä huomattavia puutteita eikä ollut halukas siitä luopumaan. Keskeiseksi haitaksi mainittu seikka, etteivät työntekijät työskennelleet pysyvästi saman työnjohtajan alaisuudessa, oli vailla kaikkia perusteita. Työnjohtajan vaihtuminen ei ollut johtanut kanteessa mainittuihin haittoihin. Nykyisessä järjestelmässä, jossa vuorojen vaihtuminen oli porrastettu, oli päästy entistä parempaan työturvallisuuteen. Sekä työntekijät että toimihenkilöt pitivät etuna, että työnjohdolla oli kontakti paitsi lopettavaan myös alkavaan vuoroon. Nykyisin ei myöskään esiintynyt työturvallisuudelle haitallista vuorojen välistä kilpailua, ja yhteishenki oli parempi kuin työnantajan tavoittelemissa kiinteissä ryhmissä.

Työnantajan neuvottelutapa työtuntijärjestelmän muuttamispyrkimyksissä oli ollut sangen moitittavaa. Uutta järjestelmää oli lähdetty viemään läpi edes kunnollisia ennakkoilmoituksia tekemättä. Asiasta käydyt neuvottelut oli työntekijäpuoli joutunut käymään uhan alaisena sikäli, että työnantajan tarkoituksena oli ollut toteuttaa uusi järjestelmä joka tapauksessa.

Neuvottelujen eräässä vaiheessa työnantaja oli ilmoittanut käyttävänsä työehtosopimuksen antamaa oikeutta muuttaa työtuntijärjestelmä yksipuolisella ilmoituksella. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työehtosopimuksessa ei tällaista oikeutta ollut. Säännöllistä työaikaa koskevaan 6 §:ään oli sisällytetty sanamuodoltaan työaikalakia vastaavia kohtia, mikä koski mm. viikoittaisen säännöllisen työajan järjestämistä keskimäärin 40-tuntiseksi. Työehtosopimuksessa samoin kuin laissa oli edellytetty, että näin tehtävää työtä varten oli ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittui 40 tunnin keskimäärään.

Keskeisiä kysymyksiä riidassa oli se, oliko työnantajalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ennalta laadittua työtuntijärjestelmää. Perinteisesti oli ammattiyhdistysliikkeessä oltu sitä mieltä, ettei yksipuolinen muutos ollut mahdollinen. Tämä kanta oli saanut vahvistusta myös työoikeuden tutkijoilta, ja se oli omaksuttu myös näinä aikoina työtään lopettavassa kauppatyöaikatoimikunnassa, joka oli edustanut kantaa, jonka mukaan työtuntijärjestelmää voitiin muuttaa yksipuolisesti ainoastaan erittäin painavasta syystä, jonka oli lisäksi ilmaannuttava vasta työtuntijärjestelmän laatimisen jälkeen. Nyt ei tällaista syytä ollut selvästikään ollut olemassa.

Työmarkkinajärjestöt olivat solmittaessa vuoden 1965 työajan lyhentämistä koskevaa sopimusta edellyttäneet, että työehtosopimuksessa oli erikseen sovittava sen ajanjakson enimmäispituus, jonka kuluessa viikkotyöajan tuli vuosilomia lukuun ottamatta tasoittua keskimäärin 40 tuntiin. Työajan keskimääräinen järjestely olikin mahdollista työnantajan yksipuolisin toimenpitein vain järjestäytymättömälle työnantajalle, eivätkä mm. yksipuoliset työtuntijärjestelmän muutokset niin muodoin olleet mahdollisia keskusjärjestöjen sopimukseen sidotulle työnantajalle.

Kun Kemira Oy:n keskeytymättömässä vuorotyössä työskentelevät työntekijät olivat noudattaneet ennalta laadittua työtuntijärjestelmää, he olivat samalla noudattaneet sekä omien työsuhteittensa ehtoja että menetelleet työehtosopimuksen mukaisesti. Säännöllisen työajan alkamista ja päättymistä koskeva sopimuskohta edellytti neuvottelua pääluottamusmiehen kanssa ennen tilapäisten muutosten tekoa, ja outoa olisi, elleivät työehtosopimusosapuolet olisi tarkoittaneet jo työtuntijärjestelmän pysyvistä muutoksista neuvoteltavaksi luottamusmiehen kanssa. Työehtosopimuksen 6 §:n 9 kappale ei siis oikeuttanut työnantajaa määräämään yksipuolisesti asioista, joiden sisältö oli toteutettu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Työtuntijärjestelmän laadinnassa oli Kemira Oy:n Oulun tehtailla menetelty työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla eli vuodeksi kerrallaan oli työnantaja laatinut työtuntijärjestelmän, joka oli pohjautunut vuoden 1968 paikalliseen sopimukseen.

Oikeuskirjallisuudessa työtaistelun kollektiivisuus merkitsi sitä, että työntekijöiden yhteisenä tarkoituksena oli työstä kieltäytymällä tai vastaavalla toimenpiteellä painostaa työnantajaa joidenkin tarkoitusperien toteuttamiseksi. Nyt puheena olevassa tapauksessa yhteispainostustarkoitus oli puuttunut. Työntekijäpuolella ei ollut syytäkään painostustoimenpiteisiin. Työntekijät olivat menetelleet työsuhteittensa ehtojen edellyttämällä tavalla, eikä työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistö siten ollut täyttynyt.

Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että työtaistelutoimenpide oli mahdollista toteuttaa myös kieltäytymällä noudattamasta työnantajan työn johto- ja valvontaoikeutensa rajoissa antamia määräyksiä. Tavalla tai toisella työsuhteen ehdoksi tulleet seikat eivät voineet kuulua työnantajan direktiovallan piiriin. Työehtosopimuksen 5 §:n 1 kappaleessa oli lisäksi määräys, jonka mukaan työntekijän velvollisuutena oli noudattaa työnantajan tai tämän edustajan määräyksiä ja ohjeita, mikäli ne eivät olleet ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön, työehtosopimuksen tai työsääntöjen kanssa. Siteeratun kappaleen ensimmäisen virkkeen tarkoittama töiden johtamisoikeus poistui, mikäli työnantaja määräyksiä antaessaan jätti noudattamatta direktiota ylemmät säännöstyslähteet. Näin oli Kemira Oy:ssä tapahtunut.

Näillä syillä Kemian Työntekijäin Liitto on katsonut Kemira Oy:n Oulun tehtaiden työntekijäin menetelleen sekä työehtosopimuksen että työsuhteidensa ehtojen mukaisesti ja pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Typpi Oy:n Kemiantyöntekijät r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Ilmoitettuna siirtymispäivänä 15.9.1976 ovat kaikki työntekijät kuitenkin tulleet työhön entisen työtuntijärjestelmän mukaisiin työvuoroihin, joiden mukaan töitä sitten onkin siitä pitäen edelleen tehty. Työnantaja on katsonut menettelyn muodostaneen työehtosopimuksen lähinnä työnjohto-oikeutta ja töiden ja työajan järjestelyä koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen, minkä taas työntekijäpuolelta ammattiosasto ja Kemian Työntekijäin Liitto ovat kiistäneet.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Kemian Työntekijäin Liitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Vihma, Airaksinen, Parkkinen, Hyppönen, Suominen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.