Labor court orders union to pay fine for strike not based on collective agreement wage clauses.

Työnantajapuoli oli käsittänyt työnseisauksen tarkoitukseksi aikapalkkojen korotusvaatimuksen tukemisen ja sikäli kuin tällöin oli ollut kysymys väärinkäsityksestä, vastuu siitä oli työntekijäpuolella. Ammattiosasto vastasi toimihenkilöittensä osallistumisesta lakkoon, eivätkä ammattiosaston toimenpiteet työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi olleet muutenkaan olleet riittäviä. Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kysymys myös kanteen yksilöinnistä ja kanteen ja vastineen perustelemisesta sekä todistusaineiston esittämisestä työtuomioistuimessa.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassaolleessa 8.4.1974 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustuntipalkka

Mom. 8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.

Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 ja 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. on työtuomioistuimessa lausunut, että Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Reposaaren Metallityöväen ammattiosasto r.y:n työnantajaliiton jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Reposaaren Konepajalle asettama pääluottamusmies oli 30.10.1975 esittänyt työnantajalle vaatimuksen, jonka mukaan kaikille konepajan aikapalkalla työskenteleville työntekijöille tuli suorittaa yhden markan suuruinen palkankorotus. Käydyissä neuvotteluissa, joissa työntekijöitä olivat edustaneet mm. pääluottamusmies ja hänen estyneenä ollessaan varapääluottamusmies sekä ammattiosaston puheenjohtaja, työntekijäin edustajat olivat uudistaneet mainitun vaatimuksen. Työnantaja oli torjunut vaatimuksen työehtosopimuksen vastaisena ja perusteettomana todeten työntekijöille jo suoritetun työehtosopimuksen 8 §:n 4 momenttiin perustuvat palkantarkistukset.

Painostaakseen työnantajaa suostumaan torjuttuihin vaatimuksiin työntekijät olivat ryhtyneet 19.11.1975 kello 12 lakkoon, joka oli jatkunut kello 16 asti. Kahtena seuraavana päivänä, 20. ja 21.11., lakossa oli oltu kello 7:stä kello 16 asti. Työtaisteluihin olivat osallistuneet lähes kaikki yrityksen noin 100 työntekijää, heidän joukossaan ammattiosaston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä viisi muuta ammattiosaston toimikunnan jäsentä. Välittömästi työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen oli työnantajaliiton asiamies ollut yhteydessä Metallityöväen Liiton palkkasihteeriin vaatien toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi tuotantolaitoksessa. Mahdollisilla Metallityöväen Liiton toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen vaikutusta.

Kaikilla näillä työtaisteluilla oli työehtosopimusta rikkoen pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään voimassa olevan työehtosopimuksen vastaiset vaatimukset, ja ne olivat kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja ammattiosaston toimihenkilöt eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi, vaan he olivat päinvastoin vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluihin osallistumalla selvästi asettuneet tukemaan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto oli täten rikkonut sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuutensa.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Reposaaren Metallityöväen ammattiosasto työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla tuomittaisiin työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan kiistänyt, että tarkoitettu työhäiriö olisi perustunut aikapalkkauserimielisyyteen, kuten oli väitetty. Työhäiriön pohjana oli ollut urakkariita, joka oli koskenut noin 800 000 markan arvoista urakkaa. Tästä oli sovittu, että urakka tarkistetaan työntekijöiden kanssa urakan puolivälissä, jolloin sen lopullinen hinta olisi sovittu. Sopimusta ei kuitenkaan ollut noudatettu, koska yhtiö ei ollut pystynyt ilmoituksensa mukaan vielä tuolloin arvioimaan hintaa. Lopullinen hinta oli vahvistettu työn valmistuttua. Tämäkään hinnan vahvistaminen ei ollut tapahtunut alkuperäisen sopimuksen mukaan, vaan työnantaja oli vahvistanut loppuhinnan yksipuolisesti, kun asiaa pohtinut neuvottelukunta ei ollut päässyt siitä yksimielisyyteen. Tämä oli tosin merkinnyt urakkahinnan korotusta, mutta se ei ollut yltänyt siihen urakkatyöprosenttiin, josta työpaikalla oli aikaisemmin sovittu.

Sen jälkeen kun oli jo käynyt selväksi, että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen ja paikallisesti työnantajan ja työntekijäin välillä tehdyn sopimuksen vastaisesti, oli työnantajan kanssa ryhdytty uudelleen neuvotteluihin tarkoituksena aikaansaada urakkariidassa sovinto. Huolimatta työntekijäin jatkuvasti kasvaneesta suuttumuksesta oli neuvottelijoiden onnistunut pitää tilanne varsin pitkään hallinnassaan. Kun tapahtumat olivat 19.11.1975 kärjistyneet työstä poistumiseen, olivat ammattiosaston puheenjohtaja ja varapääluottamusmies vielä yrittäneet kieltää työntekijöitä todeten kiellon sittemmin toivottomaksi.

Työtaistelutoimenpiteet eivät siis olleet kohdistuneet työehtosopimuksen aikapalkkaa koskeviin määräyksiin. Ne olivat kohdistuneet työnantajan ja työntekijäin paikallisesti tekemän urakkaa koskeneen sopimuksen voimassapitämiseen. Ammattiosasto ei myöskään ollut aikaansaamassa kyseistä työtaistelua eivätkä sen toimihenkilöt sitä järjestämässä tai tukemassa. Työnantajaliiton ilmoittamat lakkojen ajankohdat ja niihin osallistuneiden työntekijäin lukumäärät pitivät pääpiirtein paikkansa. Tilanteen hallitsemista oli hankaloittanut työnantajan oma suhtautuminen sopimukseensa sekä toisaalta se, että varsinainen pääluottamusmies oli ollut sairaslomalla. Työtaistelu ei näin ollen ollut kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin ja ammattiosasto oli tehnyt kaiken voitavansa työtaistelun ehkäisemiseksi ja syntyneen tilanteen laukaisemiseksi.

Näillä syillä Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen jättämistä puutteellisesti yksilöitynä tutkimatta taikka sitten sen hylkäämistä sekä lakiin perustumattomana että toteennäyttämättömänä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Reposaaren Metallityöväen ammattiosasto on ollut kuultavana.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Reposaaren Metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 1 500 markkaa ja korvaamaan kantajaliiton välttämättömät oikeudenkäyntikulut 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Heiniö, Äimälä, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.