Labor court dismissed union strike and allowed employer strike regarding work schedule changes and negotiation duties.

Erimielisyys syntynyt työnantajan ilmoitettua työaikamuodon muutoksesta tehtaalla siten, että viitenä päivänä viikossa tehdystä kaksivuorotyöstä siirryttiin seitsemänä päivänä viikossa tehtävään kaksivuorotyöhön, jossa keskimääräinen viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuisi keskimäärin 40 tuntiin 6 viikon pituisena ajanjaksona. Jatkuvan kaksivuorotyön teettäminen ei ollut sinänsä vastoin työehtosopimusta, vaan tuon työaikamuodon sallittavuus kussakin tapauksessa riippui työaikalain sunnuntaityötä koskevista säännöksistä, joiden tulkinta ei kuitenkaan kuulunut työtuomioistuimelle ainakaan tämän oikeudenkäynnin yhteydessä.

Työehtosopimuksen määräykselle ei katsottu voitavan antaa sellaista vakiintuneesta käytännöstä poikkeavaa merkitystä, ettei työntekijällä tulkinnanvaraisessa tapauksessa olisi velvollisuutta noudattaa työnantajan määräyksiä, kunnes tulkintakysymys on ratkaistu. Siten ei palkanmaksun keskeyttäminen ollut työtaistelutoimenpide, vaan työnantaja sai päin vastoin käsitellä työnteon keskeyttämistä työtaistelutoimenpiteenä, josta asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei kuitenkaan tuomittu hyvityssakkoa.

Työehtosopimuksella ei ollut myöskään tarkoitettu poiketa työmarkkinajärjestöjen kesken vanhastaan tunnetusta käytännöstä, ettei työnantajapuoli katso voivansa neuvotella asiakysymyksistä käynnissä olevan työehtosopimukseen kohdistuvan työtaistelun aikana. Vaikka työnantaja työtaisteluun viitaten kieltäytyi myös neuvottelemasta erästä toista osastoa koskevasta palkankorotusvaatimuksesta, ei se vapauttanut ammattiosastoa huolehtimasta työrauhasta tällä osastolla, jossa syntyneen lakon perusteella ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisten kesken 9.3.1976 tehdyssä kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on mm. seuraavat määräykset:

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassaolevan lain säännöksiä.

2. Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa.

3. Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa.

- päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona;

- keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona; sekä

- keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona; edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Pöytäkirjamerkintä:

Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä tasoitetaan työtuntijärjestelmän mukainen vuosityöaika vapaapäivien avulla keskimäärin vastaamaan päivätyössä työskentelevien työntekijäin työtuntijärjestelmän edellyttämää työaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Tavoitteena pidetään, että työntekijällä on viikon aikana sunnuntain lisäksi toinenkin vapaapäivä. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen, mikäli mahdollista, olla lauantai. Toisen vapaapäivän ollessa liikkuva viikonpäivä tulee sen ilmetä etukäteen laaditusta työaikajärjestelmästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11. Työnantajan tulee ilmoittaa mahdollisimman ajoissa siirtymisestä päivätyöstä vuorotyöhön samaten kuin työvuorojen muuttamisesta Työaikamuodon muuttamista lyhyeksi ajaksi ei tule suorittaa, ellei se johdu poikkeuksellisesta tarpeesta.

Pöytäkirjamerkintä 5 §:ää koskien

Milloin työnantaja on pakotettu ottamaan käytäntöön säännöllistä lyhyemmän viikottaisen työajan tai suorittamaan yleisiä työajan järjestelyjä, on niistä ilmoitettava kaksi viikkoa ennakolta, ellei toimenpide aiheudu äkillisestä tai yllättäen ilmenneestä syystä, johon työnantaja ei ole voinut ennakolta varautua. Tällöin on asiasta ilmoitettava ensi tilassa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Siirto toiseen työhön ja keskeytykset työssä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Jos työntekijän työ keskeytyy tavanomaisesta poikkeavan teknillisen tai tuotannollisen häiriön vuoksi eikä työnantaja voi järjestää keskeytyksen ajaksi toista työtä, maksetaan työntekijälle, joka on ilmoittanut keskeytyksestä työnjohtajalleen, keskeytysajalta työkohtainen tuntipalkka. Työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetun työn keskeytymisen ajalta maksetaan kuitenkin työntekijälle palkka noudattaen lain määräyksiä. Oikeus palkkaan keskeytysajalta on vain työntekijällä, joka on työhön käytettävissä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

26 § Työsääntöjen ja muiden määräysten noudattaminen

1. Työnantajan ja työntekijän velvollisuus on noudattaa asianomaiselle työpaikalle vahvistettuja työsääntöjä. Samoin on työntekijän velvollisuus noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita, mikäli nämä eivät ole ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen ja työsääntöjen kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

22.9.1976 Nokialla pidetyssä liittoneuvottelussa oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton edustaja esittänyt työnantajaliiton edustajalle neuvotteluja myös kysymyksessä olevan riidan selvittämiseksi. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän edustaja oli kuitenkin kieltäytynyt neuvottelemasta katsoen työntekijöiden ryhtyneen työtaisteluun kerrotulla menettelyllään. Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton edustaja oli ilmoittanut tämän liiton yhtyvän työntekijäpuolen kantaan asiassa ja vaatinut työnantajaa noudattamaan entistä työtuntijärjestelmää sekä suorittamaan palkat normaalisti sen mukaan. 24.9.1976 Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton puheenjohtaja oli vielä ollut yhteydessä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän edustajiin ja vaatinut työnantajaa noudattamaan entistä työaikamuotoa. Puheenjohtaja oli todennut jatkuvan 2-vuorotyön työehtosopimuksen vastaiseksi työaikamuodoksi.

Kun työnantajan määräämä keskeytymätön 2-vuorotyö oli työehtosopimuksen määräysten vastainen työaikamuoto, oli työnantajan määräys tuohon työaikamuotoon siirtymisestä pätemätön eikä velvoittanut työntekijöitä. Näin ollen työntekijöillä oli oikeus ja velvollisuus tulla työhön entisiin työvuoroihinsa, joiden ajalta työnantajalla oli velvollisuus maksaa palkkaa. Työntekijöiden tuleminen entisiin työvuoroihinsa ei siis voinut olla työtaistelutoimenpide, varsinkaan kun työntekijät eivät olleet kieltäytyneet työskentelemästä työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisissa työaikamuodoissa. Siten työnantajalla ja työnantajaliitolla oli edelleen 20.9.1976 jälkeenkin ollut velvollisuus neuvotella työaikaa koskevan erimielisyyden selvittämiseksi. Työnantaja oli keskeyttänyt palkanmaksun painostaakseen työntekijöitä hyväksymään uuden työaikamuodon. Tämä työnantajan menettely oli työtaistelutoimenpide, joka kohdistui työehtosopimuksen työaikaa, palkanmaksua ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin.

Sanotuilla perusteilla Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta

1. vahvistamaan, että edellä mainittu keskeytymätön kaksivuorotyön sisältävä työtuntijärjestelmä on työehtosopimuksen 5 §:n määräysten vastainen;

2. vahvistamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän menetelleen työehtosopimuksen 31 §:n vastaisesti kieltäytyessään kerrotulla tavalla neuvottelemasta sovintoon pääsemiseksi;

3. vahvistamaan, että Oy Nokia Ab on velvollinen suorittamaan palkan keskituntiansion mukaan tai ainakin työkohtaisen tuntipalkan edellä tarkoitetuille sivelyosaston työntekijöille ennen 20.9.1976 noudatetun työtuntijärjestelmän mukaisesti myös sanotusta päivästä lukien edelleen, tai jos tämä ei olisi mahdollista, vahvistamaan, että työnantaja on velvollinen suorittamaan palkkaa niille työntekijöille, jotka 20.9.1976 alkaen olivat työpaikalla entisen työtuntijärjestelmän mukaisina työvuoroina;

4. tuomitsemaan Oy Nokia Ab:n ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta;

5. siinä tapauksessa, että 4 kohdassa vaadittu ei olisi mahdollista, tuomitsemaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän hyvityssakkoon laiminlyönnistään valvoa, että työnantaja noudattaisi työehtosopimuksen työaikaa ja palkanmaksuvelvollisuutta koskevia määräyksiä.

Kanteen mukaan keskiviikoksi 22.9.1976 oli sovittu liittoneuvottelu eräiden muiden asioiden selvittämiseksi. Neuvottelussa oli ollut tarkoitus käsitellä jäljempänä mainittavaa lähetysvaraston työntekijöitä koskevaa palkankorotusvaatimusta.

Pääluottamusmies oli 20.8.1976 esittänyt yhden markan suuruista korotusta kaikille lähetysvaraston työntekijöille kohonneen työmäärän vuoksi. Vastauksessaan työnantaja oli 27.8.1976 ilmoittanut, ettei korotuspyyntöön voitu suostua ja että työmäärän lisääntyminen korvattiin työntekijöiden lukumäärää lisäämällä. 21.9.1976 olivat lähetysvaraston 16 työntekijää olleet koko päivän lakossa. Lakkoon oli osallistunut myös osaston luottamusmies, joka oli ilmoittanut lakon syyksi neuvottelujen vauhdittamisen. 22.9.1976 oli ollut tarkoitus pitää Nokialla liittojen välinen neuvottelu, jota kuitenkaan ei ollut voitu käydä edellä mainitun työaikajärjestelyjä koskevan työtaistelun vuoksi. Liittojen tapaamisen päätyttyä kello 13.30 olivat lähetysvaraston 16 työntekijää, luottamusmies heidän joukossaan, ryhtyneet jälleen lakkoon, joka jatkui jutun pääkäsittelypäivänä. Lakon seurauksena oli 30.9.1976 lukien jouduttu palkanmaksu keskeyttämään kalanteri- ja laattaosastojen noin 95:ltä työntekijältä.

Sanotusta selvisi, että Nokian Kumityöväen ammattiosasto oli, sen jälkeen kun sivelyosaston työntekijät olivat työnantajaa painostaakseen ryhtyneet työehtosopimuksen 3 ja 5 §:ään kohdistuviin ja lähetysvaraston työntekijät työehtosopimuksen 7 §:ään kohdistuvaan työtaisteluun, täysin laiminlyöneet työehtosopimuslain 8 §:n mukaiset velvollisuutensa. Päinvastoin pääluottamusmies oli työaikakysymyksen yhteydessä työnantajaa painostaakseen esittänyt työehtosopimukseen perustumattomia korotuksia ja lähetysvaraston luottamusmies itse osallistunut lakkoon. Ammattiosasto vastasi luottamusmiestensä toiminnasta. Myös Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli täysin laiminlyönyt sille lain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet. Työaikakysymyksen osalta liitto oli esittänyt samoja vaatimuksia kuin sivelyosaston työntekijät. Myöskään lähetysvaraston lakon osalta ei liitto ollut ryhtynyt kehotuksista huolimatta riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Nokian Kumityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa laiminlyömisestä työtuomioistuimen kohtuulliseksi harkitsemaan hyvityssakkoon.

Kun tuotannon oli samana päivänä pitänyt alkaa, oli työnantaja määrännyt tuotantolinjalle ainoastaan ne työntekijät, jotka sattumalta olivat työnantajan määräämässä jatkuvan 2-vuorotyön mukaisessa työvuorossa, minkä lisäksi tuotannon aloittaminen olisi edellyttänyt työntekijöiden siirtoja pakkaamosta tuotantolinjalle. Tässä tilanteessa pääluottamusmies ei suinkaan ollut kieltänyt työntekijöitä ryhtymästä työntekoon, vaan ilmoittanut, että työtä ei tehty uudessa työaikamuodossa, mutta entisen työtuntijärjestelmän mukaisesti työntekijät olivat halukkaita työskentelemään. Näin ollen työntekijät eivät olleet kieltäytyneet työnteosta sinänsä. Työnantaja puolestaan oli kieltäytynyt noudattamasta entistä työtuntijärjestelmää ja keskeyttänyt palkanmaksun sivelyosaston työntekijöiltä kahta lukuun ottamatta. Työehtosopimuksen 26 §:n mukaan työntekijöillä ei ollut velvollisuutta noudattaa määräystä keskeytymättömään 2-vuorotyöhön siirtymisestä.

Lähetysvaraston palkankorotusesityksen oli tehnyt luottamusmies. Työmäärän lisääntymisen ohella luottamusmies oli esittänyt korotuksen perusteeksi, että työ oli myös muuttunut, mikä ilmeni muun muassa siinä, että työn luokituksessa varaston työt olivat keskimäärin yläpuolella puolenvälin, mutta palkkataso taas alapuolella tehtaan puolivälin. 21.9.1976 lähetysvarastossa oli ollut lakko ainoastaan iltapäivällä kello 12 jälkeen. 22.9.1976 oli sovittu liittojen välinen neuvottelu lähetysvaraston palkka-asiasta jäänyt pitämättä, koska työnantajaliitto oli asettanut neuvottelemisen ennakkoehdoksi sivelyosaston työskentelyn jatkuvassa 2-vuorotyössä.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri ja puheenjohtaja olivat 22.9.1976 esittäneet neuvotteluja asian ratkaisemiseksi ja töiden teettämistä sinä aikana entisen työaikajärjestelmän mukaisesti. Työnantajaliitto oli kieltäytynyt neuvotteluin selvittämästä ja ratkaisemasta työehtosopimuksen työaikaa koskevien määräysten tulkintaa ja soveltamista tehtaan sivelyosastolla. Lähetysvaraston työnseisauksen lopettamiseksi oli liitto lähettänyt 29.9.1976 pääluottamusmiehelle sähkeen, mitä oli pidettävä toistaiseksi riittävänä toimenpiteenä.

Kaiken esittämänsä perusteella Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Jutun käsittelyn aikana työtuomioistuimessa Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä lausunut muun ohella, että vastoin haastehakemuksessa lausuttua ei työaika kaikkien sivelyosaston työntekijöiden kohdalla ollutkaan tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin keskimäärin 6 viikon pituisina ajanjaksoina.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Oy Nokia Ab on ollut kuultavana Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton kanteen johdosta ja Nokian Kumityöväen ammattiosasto Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteen johdosta.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on 22.9.1976 alkaen kiel täytynyt neuvottelemasta työaikakysymyksestä työntekijäpuolen kanssa katsoen työntekijäpuolen edellä selostetut toimenpiteet työtaisteluksi. Ryhmä on myös tukenut yhtiötä sen edellä kerrotussa toiminnassa. Vastaavasti ovat Nokian Kumityöväen ammattiosasto ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto tukeneet työntekijöitä ja liitto myös ammattiosastoa. Perusteeksi toiminnalleen työntekijäpuoli on aikaisemmin sanotun lisäksi esittänyt sen, ettei työntekijöillä työehtosopimuksen 26 §:n määräykset huomioon ottaen ole velvollisuutta noudattaa määräystä jatkuvaan kaksivuorotyöhön siirtymisestä.

Juttujen suullisessa esivalmistelussa on Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton taholta vielä huomautettu, ettei yhtiön noudatettavaksi määräämän uuden työtuntijärjestelmän mukaan työaika työehtosopimuksen 5 §:n edellyttämällä tavalla tasoitu kaikkien työntekijäin kohdalta keskimäärin 40 tunniksi kuudessa viikossa, vaan kuuden ensimmäisen viikon työaika on muutaman työntekijän osalta 8 tuntia liian pitkä, muutaman muun osalta taas saman verran liian lyhyt. Työtuomioistuimelle annetusta työtuntijärjestelmän jäljennöksestä havaitaan, että tasoittuminen keskimäärin 40 viikkotuntiin tapahtuu järjestelmän mukaan seitsemän tai neljäntoista viikon kauden puitteissa. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja yhtiö ovat ilmoittaneet, että kysymyksessä on erehdys, joka viipymättä korjataan.

Nokian tehtaan lähetysvaraston työntekijät ovat palkankorotusvaatimustaan tukeakseen olleet lakossa 21.9.1976 kello 12-16 ja ryhtyneet 22.9.1976 kello 13.30 lakkoon, joka jutun pääkäsittelypäivänä jatkuu edelleen. Lakkoon on osallistunut ammattiosaston asettama sanotun osaston luottamusmies. Ammattiosasto on pyrkinyt saamaan aikaan neuvotteluja palkkakysymyksessä; mutta kun työnantajapuoli on pannut neuvottelujen aloittamisen ehdoksi töiden aloittamisen ei vain lähetysvarastolla vaan myös uuden työtuntijärjestelmän mukaan sivelyosastolla, ei ammattiosaston ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin saadakseen työntekijät lopettamaan lakkonsa. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on 29.9.1976 lähettänyt pääluottamusmiehelle sähkeen, jossa työntekijöitä on kehotettu välittömästi lopettamaan työnseisaus ja aloittamaan työt lähetysosastolla. Liitto on pitänyt sähkettä toistaiseksi riittävänä toimenpiteenä.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdassa on perusmääräys viikoittaisesta ja vuorokautisesta säännöllisestä työajasta. Tämän määräyksen mukaan säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa. Käytettäessä tämän määräyksen edellyttämää 8 tunnin työpäivää jakaantuu 40 viikkotunnin enimmäistyöaika viidelle päivälle; mutta tämä työehtosopimuksen kohta ei määrää, mitkä nämä viisi viikonpäivää ovat.

Työehtosopimuksen 5 §:n 6 kohdassa ei nimenomaan määrätä sunnuntaita vapaapäiväksi, mutta kuitenkin edellytetään sunnuntain olevan vapaapäivä. Toisaalta pykälä sisältää määräyksiä keskeytymättömästä vuorotyöstä, jossa sunnuntai ei voi olla aina vapaapäivä. Nämä seikat ja työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdassa olevan viittausmääräyksen huomioon ottaen on työtuomioistuimen mielestä luontevinta katsoa 5 §:n 6 kohdassa edellytettävän, että määräykset siitä, milloin sunnuntai on oleva vapaapäivä, on annettu työehtosopimuksen ulkopuolella eli työaikalain 15 §:ssä ja 18 §:n 4 momentissa.

Se selvitys, mikä työtuomioistuimelle on esitetty työehtosopimuksen 5 §:n edellä käsiteltyjen määräysten ja niiden perusteena olleiden keskusjärjestöjen työajanlyhentämissopimuksen vastaavien kohtien synnystä, osoittaa lähinnä, ettei jatkuvaksi kaksivuorotyöksi nykyisin nimitetty työaikamuoto ole ollut lainkaan esillä sopimusneuvotteluissa, eikä muutenkaan anna aihetta poiketa siitä, mihin edellä on lähinnä sopimuskohtien sanamuodon perusteella päädytty.

Työntekijäpuoli on lisäksi nojautunut työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohdan pöytäkirjamerkintään. Tässä pöytäkirjamerkinnässä kuitenkin vain annetaan tarkempia määräyksiä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä käytettävästä keskimääräisen viikkotyöajan tasoittamismenetelmästä, eikä sillä työtuomioistuimen mielestä siten ole merkitystä harkittaessa, onko jatkuva kaksivuorotyö työehtosopimuksen mukaan sallittua missään tapauksessa pöytäkirjamerkintä ei ole kumonnut työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohdan määräyksiä keskimääräisen viikkotyöajan käyttämisestä muissakin työaikamuodoissa kuin keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Työnantajapuolen esille tuomassa 5 §:n 11 kohdassa taas määrätään vain menettelystä, jota on noudatettava siirrettäessä työntekijöitä työaikamuodosta toiseen - tämä sopimuskohta ei sen enempää laajenna kuin supistakaan käytettävissä olevia työaikamuotoja.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei jatkuvan kaksivuorotyön teettäminen ole sinänsä vastoin työehtosopimuksen 5 §:ää, vaan että tämän työaikamuodon sallittavuus kussakin tapauksessa riippuu työaikalain edellä mainituista sunnuntaityötä koskevista säännöksistä, joiden tulkinta ei kuitenkaan kuulu työtuomioistuimelle ainakaan tämän oikeudenkäynnin yhteydessä.

Paikallinen työntekijäpuoli on asian aikaisemmassa vaiheessa katsonut, etteivät sivelyosaston työntekijät ole työsopimustensa ehtojen mukaan olleet työaikalain 18 §:n 4 momentissa tarkoitetuin tavoin velvollisia sunnuntaityöhön eivätkä tämän vuoksi myöskään velvollisia noudattamaan uutta työtuntijärjestelmää. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ei kuitenkaan ole kanteessaan nojautunut tähän perusteeseen.

Yhtiö on menetellyt vastoin työehtosopimusta määrätessään kaksivuorotyössä noudatettavaksi työtuntijärjestelmää, jossa tasoittumiskausi on seitsemän tai neljäntoista viikon pituinen. Tämä yhtiön virhe on kuitenkin molemmin puolin havaittu niin myöhään, ettei Suomen Työnantajan Yleisen Ryhmän voida katsoa tässä yhteydessä laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Työmarkkinajärjestöjen kesken on vanhastaan tunnettua, ettei työnantajapuoli katso voivansa neuvotella asiakysymyksistä käynnissä olevan työehtosopimukseen kohdistuvan työtaistelun aikana. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin ei katso työehtosopimuksen 31 §:llä tarkoitetun poiketa mainitusta käytännöstä. Tämän vuoksi ja aikaisemmin sanottuun viitaten työtuomioistuin ei katso Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän menetelleen vastoin työehtosopimusta kieltäytyessään aikaisemmin sanotuin tavoin neuvottelemasta työehtosopimuksen työaikamääräysten soveltamisesta sivelyosastolla.

Lähetysvaraston lakko on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto vastaa asettamansa luottamusmiehen osallistumisesta lakkoon. Työnantajapuolen menettely sen kytkiessä lähetysvarastoa koskevien neuvottelujen aloittamisen sivelyosastolla vallitsevan työstä kieltäytymisen lopettamiseen ei ole vapauttanut ammattiosastoa huolehtimasta työrauhasta lähetysvarastolla. Tähän seikkaan ja lakon pituuteen nähden on myös Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton toiminta lähetysvaraston lakon lopettamiseksi ja ammattiosaston saamiseksi huolehtimaan velvollisuuksistaan työrauhan ylläpitämisessä tällä osastolla ollut täysin riittämätöntä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteet enemmälti hyläten lähetysvaraston lakon perusteella tuomita Nokian Kumityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 500 markkaa ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2 500 markkaa. Juttujen näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Riski, Mickwitz, Parkkinen, Hyppönen, Kaski ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.